Seikkailu-urheilija Tom Nylund, 33, alkoi saada outoja hikoilu- ja poissaolokohtauksia. Syyksi paljastui liian alhainen verensokeri ja harvinainen kasvain haimassa.

Siitä on joitakin vuosia, kun olin tyttöystäväni kanssa mökillä Snappertunassa. Olimme palanneet kalasta, kun aloin käyttäytyä oudosti: En vastannut puhutteluun ja liikuin tosi hitaasti. Mökissä istuin lattialle räpläämään puhelintani ja hoin merkityksettömiä sanoja. Olin ärtynyt ja näkö alkoi sumentua, muuten en tajunnut käyttäytyväni oudosti. Ihmettelin, kun tyttöystäväni oli vähän hysteerinen.

Jälkeenpäin en muistanut mitä tapahtui ja se oli pelottava tunne. En voinut tajuta, mikä minua vaivasi. Melko suoraan siitä lähdettiin lääkäriin, vaikka olo hieman helpottuikin.

 

Ensimmäiseksi suljettiin pois epilepsia. Verikokeiden ja aivokuvausten jälkeen todettiin hypoglykemia eli liian alhainen verensokeripitoisuus.

Olin varma, että minulla on diabetes, johon verensokerin heilahtelu yleensä liittyy. Diabetesta ei kuitenkaan löytynyt, vaan syyksi arveltiin rankkaa urheilemista. Harrastan liikuntaa lähes päivittäin: talvella maastohiihtoa ja laskettelua, kesällä maastopyöräilyä, kiipeilyä ja melontaa. Minulla arveltiin olevan poikkeuksellisen vilkas aineenvaihdunta, jota urheilu entisestään kiihdyttää. Joillakin aktiiviliikkujilla on sellainen.

Minulle sanottiin, että kehoni tuottaa jostain syystä liikaa insuliinia. Se polttaa liian nopeasti sokeria varsinkin urheilusuorituksen aikana.

Sain tarkat ruokavalio-ohjeet: paljon pitkään vaikuttavia hiilihydraatteja, kuten tummaa riisiä, pastaa ja ruisleipää, tasaisesti pitkin päivää. Tuntui, että piti syödä ihan koko ajan.

Aloin itse leipoa spelttileipää, se piti sokeritasapainoni hyvin hallinnassa. Silti kohtauksia tuli aika ajoin.

 

Olin naimisissa eväspakettieni kanssa. Aina piti olla ahtamassa välipalapatukoita, banaania, ruisleipää. Söin 2,5 tunnin välein. Urheillessa tuli paha olo, kun vatsa tuntui liian täydeltä.

En halunnut syödä lisäravinteita, koska niistä ei tiedä, millaisia sokereita tuotteisiin on pantu. Oikea ruoka tuntui turvallisemmalta. Välillä täytin juomapullon maltodekstriinillä, joka tehostaa nesteen ja joidenkin muiden ravinteiden imeytymistä.

Olin jo muutama vuosi aiemmin alkanut kasvattaa lihasmassaa. Painoni oli noussut alle 70 kilosta yli 80 kiloon. Vähensin pitkiä juoksulenkkejä ja lisäsin lihaskuntoharjoittelua, söin proteiinipirtelöitä. Tuntui, että hyvä lihaskunto vähensi oireilua. Isot lihakset sopivat aineenvaihdunnalleni, sillä kun lihakset polttivat energiaa paremmin, olo oli hyvä. En tiedä, miten se vaikutti sokeriaineenvaihduntaan, mutta jaksoin paremmin, kun oli lihaa luiden ympärillä.

 

Vuonna 2012 minulla todettiin aineenvaihdunta­häiriö, joka aiheutti verensokerin vaihteluita. Varsinaista syytä ei silloin tiedetty.

En halunnut vähentää liikuntaa, sillä luonnossa liikkuminen on minulle elämäntapa ja elantokin. Aloin kuvata Ulos luontoon -televisiosarjaa, jossa tarkoitukseni oli viettää yhdeksän päivää yksin. Nukkua teltassa, syödä lähinnä retkimuonaa, kalastaa ja tarkkailla luontoa Evon kansallispuistossa.

Sitä ennen kävin urheilulääkärillä kuntomittauksissa, jossa kerroin hypoglykemioistani eli alhaisista verensokereista. Verikokeiden perusteella lääkäri ihmetteli sokeriarvoani, joka oli alle kolmen, vaikka sanoin syöneeni aamulla. Normaali sokeriarvo on vähän alle kuusi. Minusta otettiin erilaisia kuvia, verikokeita ja muita. Testien perusteella lääkäri ei suositellut reilun viikon yksinoloa eräolosuhteissa vaan pani minulle lähetteen jatkotutkimuksiin.

Vietin kuitenkin luonnossa reilun viikon, kuvasin itseäni ja söin pussikeittoja. Heikotuskohtauksia ei tullut. Seurasin majavien puuhia, nautin luonnon tuoksuista ja rauhoituin.

Ehdin ajatella paljon istuessani katsomassa hiljaista metsää. Huomasin, miten helppoa arkeni normaalisti on, vaikka joudunkin syömään koko ajan. Ajattelin silloin, että minun on vain selvittävä vaivani kanssa.

Samana kesänä vietin vielä reilut pari viikkoa melomassa Grönlannissa hyvän ystäväni kanssa. Söin valaan- ja hylkeenlihaa ja jaksoin hyvin. Reissu oli kunnolla suunniteltu ja ruokaa oli koko ajan käsillä. Silti tyttöystäväni oli kotona äärimmäisen huolissaan.

 

Koska lieviä kohtauksia ja selittämätöntä väsymystä oli edelleen, kokeiden ottamista jatkettiin kesällä 2013.

Olin kaupungilla, kun lääkäri soitti ja pyysi käymään heti. Vastaanotolle mennessä lääkärin ovi oli valmiina auki. Minua odotettiin ja sain kuulla, että haimassani on kasvain. Ehdin miettiä, että minulla on syöpä ja nostan kaikki rahani tililtä. Vielä ehtisi matkustaa.

Kyseessä oli erittäin harvinainen tila, joka on noin neljällä miljoonasta. Syöpää se ei luultavasti ollut. Minun oli aloitettava insuliinin erittymistä hidastava lääke heti. Verensokeria piti seurailla ja sain täyden liikunta- ja ajokiellon. Sitten alettiin miettiä jatkohoitoa.

Liikunta on parasta hoitoa stressiin, joten mieli oli maassa. Piirtelin ja maalasin. Tein muun muassa kipeästä haimastani taulun. Piirtäminen piti ajatukset kurissa ja eristi sairauden paperille.

Parin viikon päästä varmistui, ettei kyseessä ollut syöpä vaan hyvänlaatuinen kasvain, jonka voi leikata.

 

Vihdoin elokuussa 2013 leikkauspäivä saatiin sovittua. Jännitin aika lailla, sillä seikkailijan elämää viettäneenä oli vaikea heittäytyä muiden armoille.

Leikkaus tehtiin lopulta tähystyksellä. Leikkaushaavat olivat kolme parin sentin viiltoa navan ympärillä. Kasvain ja kymmenisen prosenttia haimasta poistettiin.

Nyt leikkauksesta on kulunut 2,5 vuotta. Vihdoin tuntuu siltä että olen oppinut syömään normaalisti. Leikkauksen jälkeen kesti ehkä kuukausi ennen kuin nälän tunne oli tullut takaisin. Silloin kun elin kasvaimen kanssa en tuntenut oikestaan nälkää joten tunne oli vietas aluksi. Painoni on taas 72 kg mikä on sopiva. Urheileminen on ihan erilaista taas ja puhtia riittää. 

Ai niin, ja kipeänä tekemäni luontosarja Kylmää ja märkää tulee syksyllä uusintana YleFemiltä..

 

Matalat arvot ovat harvinaisia

Terveellä verensokeri heilahtelee hyvin vähän.  Ennen ruokailua se on 4–6 mmol/l.

Ruokailu nostaa verensokeria hieman, mutta kun haiman insuliinineritys voimistuu sokerin määrä tasoittuu pian.

Joillakin nälkä tuntuu myös ärtymyksenä, päänsärkynä, sydämen tykytyksenä tai käsien tärinänä. Nälän oireet johtuvat siitä, että elimistö suojautuu vakavalta matalalta verensokerilta erittämällä insuliinin vastavaikuttaja­hormoneja. Terveelle ei kuitenkaan ole mitään vaaraa siitä, että verensokeri hetkellisesti notkahtaa.

 

Paljon liikkuvilla hoikilla nuorilla naisilla verensokeri saattaa laskea helposti, kun he ovat syömättä useamman tunnin. Se johtuu siitä, että elimistössä on vähän varastosokeria. Se ei ole vaarallista. Paljon liikkuvan hoikan kannattaa kuitenkin syödä tasaisin väliajoin hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, kuten tummaa leipää, jossa on juustoa päällä.

Toinen ääripää ovat erittäin lihavat, joille on ehkä puhkeamassa kakkostyypin diabetes. Heillä esiintyy niin sanottua reaktiivista hypoglykemiaa, jossa verensokeri laskee muutaman tunnin kuluttua ruokailusta. Ylipainoisella haiman toiminta heikkenee ja insuliinineritys myöhästyy. Siksi verensokeri laskee 1,5–3 tuntia aterian jälkeen niin, että näläntunne palaa. Tällaista reaktiivista hypoglykemiaa hoidetaan ruokavaliolla, kuten lisäämällä kuituja ja vähentämällä vaalean leivän ja sokerin syömistä.

 

Verensokeri on vaarallisen matala, jos arvo laskee alle kolmen. Koska aivot tarvitsevat sokeria, liian matala verensokeri oireilee keskushermosto-oireina. Silloin voi tulla muistikatkoksia, kaksoiskuvia, sekavuutta, kouristelua ja pahimmillaan tajunnan menetys.

Yleisin syy liian matalaan verensokeriin on se, että diabeetikko on pistänyt insuliinia liikaa. Diabeetikolle voi antaa ensiapuna sokeria tai jotain muuta makeaa. Myös joidenkin muiden sairauksien, kuten anoreksian, alkoholismin, syövän tai lihavuusleikkauksen, vuoksi voi tulla keskushermostopeeräisiä oireita, koska maksassa ollut varastosokeri on päässyt kulumaan loppuun.

 

Harvinainen syy liian matalaan verensokeriin on insulinooma eli haiman kasvain. Se saa alkunsa haiman insuliinia tuottavista soluista ja vapauttaa elimistöön liikaa insuliinia. Tom Nylund kuuluu tähän harvinaiseen porukkaan. Verensokeri laskee erityisesti, kun on syömättä tai harrastaa liikuntaa. Insulinooman aiheuttamat hengenvaaralliset tajunnanhäiriö- ja kohtaus­oireet tulkitaan usein aluksi aivoverenkiertohäiriöiksi, epilepsiaksi tai psykiatrisiksi häiriöiksi, jolloin diagnoosi viivästyy. Kun kasvain löydetään ja leikataan, sairaus paranee.

 

Asiantuntija: Saara Metso, dosentti, endokrinologian erikoislääkäri, TAYS

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia, D-vitamiinia, magnesiumia sekä K2-vitamiinia. Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa.
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.