Kaihilla tarkoitetaan mykiön samentumaa, joka vaikeuttaa valon kulkua verkkokalvolle. Tämän seurauksena näkö heikkenee eikä enää korjaannu laseilla. Kaihi on tavallisimpia heikkonäköisyyden syitä maailmassa. Se on yleensä iän mukanaan tuoma vaiva. Noin kolmasosalla yli 65-vuotiaista on kaihi ainakin toisessa silmässä.

Riskit

Naisilla kaihin riski on hieman suurempi kuin miehillä. Ikääntymisen lisäksi kaihin kehittymiseen vaikuttavat muun muassa perinnölliset tekijät, altistuminen auringon ultraviolettisäteilylle ja diabetes. Epäterveelliset elintavat sekä tupakointi ja alkoholinkäyttö lisäävät kaihiin sairastumisen vaaraa. Mykiön samentumisen riskiä lisäävät myös silmävammat ja -leikkaukset.

Oireet

Kaihin ensimmäisiä oireita on näöntarkkuuden asteittainen huononeminen. Kaihi paksuntaa mykiötä, jolloin lukulaseja tarvitseva saattaa jonkin aikaa nähdä lähelle ilman lasejakin. Samalla kuitenkin kaukonäkö heikkenee. Lukunäkö muuttuu pian taas huonommaksi, kun kaihi etenee.

Kaihi myös heikentää silmän kontrastiherkkyyttä, mikä aiheuttaa näkövaikeuksia hämärässä. Myös värien erottaminen saattaa vaikeutua. Lisäksi kaihi voi aiheuttaa syvyystarkkuuden häviämistä. Etäisyyksien ja korkeuserojen hahmottaminen vaikeutuu etenkin, jos kaihi on voimakkaampi toisessa silmässä. Kaihin oireisiin kuuluvat toisinaan myös yhdessä silmässä esiintyvät kaksoiskuvat. Kaihin eteneminen on hyvin yksilöllistä ja sairauden kehittymistä on hankala arvioida etukäteen.

Usein kaihipotilaat huomaavat näön heikkenemisen tarkkaa lähinäköä vaativissa arkiaskareissa. Silmät väsyvät helposti esimerkiksi lukiessa. Jos kaihi huonontaa elämänlaatua ja selviytymistä arkiaskareissa, on syytä hakeutua leikkaukseen.

Hoito

Harmaakaihidiagnoosin tekee silmätautien erikoislääkäri. Leikkaus on ainoa tapa helpottaa vaivaa. Erityisesti leikkaukseen on aihetta silloin, kun sairaus silmän takaosassa vaatii hoitoa ja seurantaa. Tärkeintä kuitenkin on, että potilas itse kokee hyötyvänsä leikkauksesta.

Esitutkimuksessa lääkäri arvioi näöntarkkuuden ja tutkii silmät huolellisesti. Tuolloin myös otetaan mitat yksilöllistä tekomykiötä varten. Itse leikkauksessa potilaan silmään tehdään ultraäänellä pieni viilto, jonka kautta lääkäri poistaa samentuneen mykiön ja korvaa sen tekomykiöllä. Tavallisesti leikkaukseen riittää pintapuudutus ja sairaasta pääsee pois jo muutaman tunnin kuluttua. Seuraavana päivänä lääkäri tarkastaa leikatun silmän. Sitä seuraavat jälkitarkastukset ovat tavallisesti kuukauden sekä vuoden kuluttua leikkauksesta.

Vain onnistunut jälkihoito takaa hyvän leikkaustuloksen. Silmää on syytä varoa leikkauksen jälkeisinä viikkoina. Leikattuun silmään tiputetaan antibioottitippoja viitisen kertaa vuorokaudessa 3–4 viikon ajan. Jos potilas ei esimerkiksi ikääntymisen takia pysty itse laittamaan tippoja silmiinsä, täytyy hänelle hankkia apua tätä varten. Silmänpaineen hoitamiseksi riittää tavallisesti ennen leikkausta käytettävä silmänpainetta alentava lääkitys.

Silmää on seurattava tarkasti leikkauksen jälkeen. Jos esimerkiksi silmää alkaa särkeä tai näkö yhtäkkiä heikkenee, on kiireesti otettava yhteyttä silmän leikanneeseen sairaalaan.

Lähde: Käypä hoito -suositus
www.kaypahoito.fi

muisti, muistihäiriöt, Alzheimerin tauri, dementia

Aivoilla on elämänmittainen kyky muovautua. Hyvään vai huonoon suuntaan, riippuu sinusta. Alzheimerin tautiakin voi tehokkaasti torjua oikeilla eväillä.

Geenit eivät määrää aivojemme kohtaloa. Aivot eivät ole mekaaninen mötikkä, jonka toiminta olisi määräytynyt syntymästä lähtien. Aivot ovat paremminkin puutarha, jonka runsaus riippuu sille annetusta hoidosta.

Aivoilla on elämänmittainen kyky muovautua eli aivojen neurologiset kytkennät muuttuvat. Juuri tämä neuroplastisuus selittää suuressa määrin oppimista, muistamista sekä ylipäätään sitä, että aivomme voivat kehittyä.

Tiede tuntee jopa tapauksia, joissa ihminen on syntynyt ilman toista aivopuoliskoaan, mutta siitä huolimatta kehittynyt lähes normaalisti. Viime vuosien tutkimukset antavat viitteitä jopa siitä, että neuroplastisuuden ansiosta ikävien muistojen häivyttäminen tai niiden aiheuttaman mielipahan vähentäminen on mahdollista.

Kaikkineen elintapatottumuksilla voi vaikuttaa merkittävästi siihen, miten aivot fyysisesti kehittyvät — antaen samalla paremman elinennusteen.
Esimerkiksi se, mitä teemme, luemme, katselemme ja kuuntelemme vaikuttavat aivontoimintamme keskeisimpiin hermokytköksiin.
Ikääntyessä aivotoiminta ei hiivu automaattisesti.

Terve senioiri ei höperöidy

Ei ole olemassa tutkimuksellisesti vahvistettua kehityskaarta siitä, miten aivomme muuttuvat vanhetessa. Terveydentilamme, aineenvaihduntamme ja liikunnallisuutemme vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka skarppina aivot pysyvät. Edes silloin, kun muisti alkaa ikääntyneellä takkuilla, ei yleensä ole kyse aivojen heikentymisestä.

Vanhetessa muisti hidastuu, koska heidän ”muistilevynsä” on jo niin täynnä, että tietojen haku sen syövereistä vie aikaa.

Vanhat ihmiset yksinkertaisesti tietävät enemmän — näin ollen kyse on pohjimmiltaan viisauden karttumisesta.

Muistikapasiteetin yltäkylläisyys olisi aiheellista huomioida etenkin työelämässä. Eläkeikää lähestyvälle ei tarvitse antaa helppoja työtehtäviä, mutta heille tulisi sallia hieman enemmän aikaa tiedonkäsittelyyn.

Mikäli muisti alkaa yllättävästi heiketä, on sille olemassa aina jokin syy, joka on syytä selvittää lääkärin kanssa. Ydinviesti kuuluu: terve seniori ei höperöidy eikä tylsisty ja uutta voi oppia 100-vuotiaanakin!

Aivot korjaavat itseään

Aivosolujen määrä ei ole rajoitettu eivätkä aivovauriot ole aina pysyviä.

Vielä taannoin neurologit uskoivat, että aivokudoksen tuhoutuminen on peruuttamaton. Uudet kuvantamistekniikat ovat kuitenkin paljastaneet, että aivot kykenevät korjaamaan itseään ja luomaan myös uusia soluja. Se, onko uusiutuminen mahdollista, riippuu oleellisesti vahingoittuneesta alueesta. Joka tapauksessa aivovaurio ei tarkoita automaattisesti pysyvää vammaa.

Karoliinisen instituutin johtama monikansallinen tutkimus osoitti, että muistista vastaavalle aivoalueelle hippokampukseen syntyy 1 400 uutta hermosolua joka päivä. Lisäksi aivot kykenevät reitittämään uudelleen vaurioituneiden neuronien yhteyksiä.

Yleinen virheluulo on myös se, että humalatila sellaisenaan tuhoaisi aivosoluja. Nykytietämyksen mukaan näin ei käy. Pitkään jatkuessaan alkoholin käyttö kuitenkin aiheuttaa vahingollisia muutoksia aivoissa puhumattakaan tapaturmariskeistä, joten kohtuus on syytä muistaa aina.

Alzheimeriin voi sairastua ennen vanhuutta

Arvioiden mukaan Suomessa elää 7 000–10 000 alle 65-vuotiasta muistisairautta sairastavaa ihmistä. Noin viisi prosenttia Alzheimeriin sairastuneista on iältään 30–50-vuotiaita.

Nuorempien diagnosointi on hankalaa — usein käykin niin, että ennen varsinaista Alzheimer-diagnoosia potilaan kokemat oireet on tulkittu masennukseksi tai työuupumukseksi, jolloin itse Alzheimer saattaa jäädä kätköön pitkäksikin aikaa.

Asiaa mutkistaa se, että muistisairauden ensioireet eivät ilmene aina muistihäiriöinä, Alzheimerin ohella työikäisillä esiintyviä muistisairauksia ovat otsalohkorappeuma, Hunting-tonin tauti ja CADASIL.

Sairautta ei kannata salailla. Kun diagnoosista kerrotaan hyvissä ajoin, on lähipiirillä silloin enemmän aikaa suhtautua uuteen tilanteeseen. Ensimmäiseksi kannattaa rakentaa potilaalle ja omaisille oma tukiverkko.

Alzheimerin tautia ei pystytä täysin estämään.

...mutta oireita voidaan viivästyttää

Alzheimerin tautia ei voida kokonaan estää, mutta on kuitenkin vakuuttavaa näyttöä siitä, että oireita voi viivästyttää vuosilla.

Dementiatutkija, professori Miia Kivipellon johtamassa maailmanlaajuisesti ainutlaatuisessa tutkimuksessa on tarkasteltu tehostetun elintapaohjelman vaikutuksia Alzheimerin taudin riskiin.

Lue lisää Miia Kivipellon tutkimuksista.

Yksilöllisesti suunniteltu ohjelma sisältää ravitsemusneuvontaa, liikunnan ohjausta, muistiharjoittelua sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskien hallinnointia.

Edelleen käynnissä olevan tutkimuksen uusimmat tulokset kertovat, että ohjelmaan osallistuneet pärjäsivät noin 40 prosenttia paremmin verrattuna niihin, joiden hoito rakentui ainoastaan hoitajan yksilökäyntien varaan. Parannus näkyi useilla muistin ja ajattelutoimintojen osa-alueilla.

Chicagon yliopistossa on puolestaan kehitetty varta vasten Alzheimerin taudin ehkäisyyn niin kutsuttu MIND-ruokavalio. Esimerkiksi Välimeren dieettiin verrattuna MIND:n etu on, että pelkästään sen kohtuullisella noudattamisella on saavutettavissa merkittäviä tuloksia: MIND:a löyhästikin noudattamalla Alzheimerin taudin riski väheni tutkimuksessa 35 prosenttia. ■

Asiantuntija: Anne Remes, neurologian erikoislääkäri, professori, Oulun yliopisto.

Vierailija

Muisti ei heikkene ilman syytä

Pilottitutkimuksessa on osoitettu, että ketogeeninen ruokavalio paransi 3 kk aikana alzheimeria sairastavien testipisteitä huomattavasti, reippaasti paremmin kuin yksikään lääke. Mutta tämähän on tietysti terveyseliitin mielestä väärä tapa hoitaa sairautta, kun se ei perustuu lääkkeen käyttöön ja kauhean vaarallista rasvaakin syödään. Niimpä tutkimusta ei ole suomesa noteerattu lainkaan.
Lue kommentti
Vierailija

Muisti ei heikkene ilman syytä

Sairauden taustalla on insuliiniresistenssi ja ravintoaineiden puutos eli elintapasairaus. Vaikka Alzheimerin taudin perinnöllisyydestä tiedetään vielä melko vähän, voidaan todeta, että sairaus periytyy erittäin harvoin. Tutkimusten mukaan, kaikista Alzheimerin tautia sairastavista potilaista 0,5-1 prosenttia sairastaa periytyvää tautia. Alzheimerin taudin osalta ensimmäisen asteen sukulaisen riski (jos sukulainen on omilla elintavoilla sairastunut, niin riski on tasan nolla) sairastua on...
Lue kommentti
katetriablaatio. rytmihäiriö

Kuinka monta kertaa sydämen katetriablaatio voidaan tehdä? Onko poltoista haittaa sydämelle? Vaikuttaako arvet myöhemmin sydämen toimintaan? Minulle on tehty katetriablaatio 2 kertaa kammiotakykardian ja kammiolisälyöntisyyden johdosta, mutta kammiolisälyönnit jatkuvat edelleen.

Rytmihäiriöiden hoito kateriablaatiolla kehittyy koko ajan, mutta kaikkien rytmihäiriötyyppien hoito ei ole yhtä kiitollista. Kammiotason yläpuolelta lähtevien säännöllisten nopealyöntisyyskohtausten hoito on yleensä tehokasta ja vähäriskistä. Suurin osa potilaista vapautuu kertakäsittelyllä tykytyskohtauksistaan. Eteisvärinässä – vaikka sekin on eteistason rytmihäiriö – ablaatiohoito ei ole ihan yhtä tuloksekasta.

Kammiolisälyöntien ja kammiotakykardioiden katetrihoidon onnistuminen vaihtelee riippuen ongelman sijainnista sydämen johtoratoihin nähden. Lähellä johtorataa sijaitsevan rytmihäiriölähteen voimakas käsittely voi johtaa riippuvuuteen sydämen tahdistimesta. Tätä ei toivota varsinkaan, jos potilas on nuori ja jos hoidettava rytmihäiriö ei uhkaa henkeä.

Ablaatiohoidon tulos vaikuttaa tässä tapauksessa hyvältä, jos kammiotakykardiat ovat jääneet pois. Lisälyönnit eivät aina häviä katetritoimenpiteillä. Tästä mahdollisuudesta lääkärin pitäisi aina kertoa potilaalleen.

Ehdotonta ylärajaa ei ole katetritoimenpiteen uusimiselle. Siitä tulevaa säderasitusta ja kajoavan tutkimuksen välittömiä komplikaatioita pitää aina arvioida suhteessa saavutettavissa olevaan hyötyyn. Hyödyn arvioinnissa toimenpidelääkärin arvio on keskeinen, koska jokainen potilas oireineen on yksilöllinen ja lääkäri tietää parhaiten uuden toimenpiteen onnistumismahdollisuuden.

 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.