Bakteerit kannattaa pitää kavereina, sillä ilman niitä ei ole meitäkään. Tulevaisuudessa bakteerit värvätäänkin elimistön puolustusvoimiin. Mutta miten?

Tiesitkö, että jos suolesi avattaisiin ja levitettäisiin, niillä peittäisi tenniskentän? Suolistossasi elää noin puolitoista kiloa bakteereita.

Bakteerien näkymätön veljeskunta vaikuttaa hyvinvointiimme enemmän kuin vielä tiedetäänkään.

Tutkimusprofessori Pentti Huovinen ennustaa, että elimistön bakteeriston muokkaaminen tulee olemaan lääketieteen seuraava suuri läpimurto antibioottien keksimisen jälkeen. Kunhan bakteeristo ensin opitaan tuntemaan riittävän hyvin.

Se millaiset bakteerit suolistossamme asuvat, vaikuttaa siihen miten aineenvaihduntamme toimii.

Kun opimme tuntemaan elimistön bakteeristoa, onnistumme ehkä lähivuosina ymmärtämään diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien sekä lihavuuden syitä. Ja mikä parasta: bakteeristoa korjaamalla saattaa olla mahdollista hoitaa parantumattomiksi luultuja tauteja.

Puolitoista kiloa voi tuntua paljolta, mutta jokaisella bakteerilla on paikkansa ja tehtävänsä.

Diabetesta torjumaan

Bakteerien valtava määrä alkaa jo suusta. Lisäksi pöpöjä on paljon iholla, limakalvoilla ja erityisesti suolistossa.

Vaikka bakteereista on haittaakin, ne ovat ehdottomasti enemmän kavereita kuin vihollisia. Tämä laaja kaveriarmeija auttaa meitä puolustautumaan haitallisia bakteereita vastaan. Kun hyviä bakteereita on riittävästi, eivät vihollisbakteerit saa jalansijaa. Nämä hyödylliset bakteerit muodostavat ihmisen normaalin bakteeriston.

Pentti Huovisen mukaan hyvien bakteerien puute voi sairastuttaa. Eläinkokeissa on jo osoitettu, että normaalit suolistobakteerit vähentävät diabeteksen aiheuttamaa haiman vaurioitumista. Hyödyllisten bakteerien anto taudin varhaisvaiheessa voi koe-eläimillä estää taudin puhkeamisen.

– Olisiko niin, että bakteeristomme ei tällä hetkellä suojele meitä diabetekselta, Pentti Huovinen pohtii.

On tuhannen taalan kysymys, voidaanko diabetekselle altistavaa bakteeristoa korjata. Huovisen mukaan diabeteksen, ja monen muun sairauden, syytä tulisi etsiä bakteeriston muutoksista. Se vaikuttaa lukuisten tärkeiden yhdisteiden aineenvaihduntaan elimistössä. Tämä taas näkyy monella tavalla kehon voinnissa.

Bakteeristo säätelee esimerkiksi rasva-aineenvaihduntaa. Tiedetään, että lihavien ja laihojen suoliston bakteerikanta on erilainen niin, että laihojen on paljon monipuolisempi. Myös laihdutusleikkauksessa, jossa ohutsuolta lyhennetään, on huomattu suoliston bakteeristonkin muuttuvan laihtumista edistäväksi.

Jos ruokavalio ei muutu, ei muutu ihmisen bakteeristokaan. Haitallisia bakteereita voi kuitenkin saada pilaantuneesta ruoasta tai juomasta, eläimestä, maaperästä tai tartuntana toisesta ihmisestä. Tehokkaimmin pöpöt ja niiden mukana tulevat taudit tarttuvat siellä, missä on paljon ihmisiä, kuten päiväkodeissa, hoitolaitoksissa ja sairaaloissa. Eniten suoliston bakteeristoa muuttaa antibioottikuuri. Kun suoliston bakteeritaspaino horjuu, keho oireilee ripulina, ummetuksena, ilmavaivoina tai tulehduksina.

Bakteerit peritään äidiltä

Lapsen suolisto on äidin kohdussa steriili. Ensimmäisen valtaisan bakteerisuihkunsa vauva saa syntymän yhteydessä puskiessaan läpi äidin synnytyskanavan. Näin bakteeristo siis tavallaan periytyy.

Erikoislääkäri Marko Kalliomäki Turun lastenklinikasta kertoo, että keisarileikkauksella syntyvän lapsen bakteeristo on elämän alkumetreillä erilainen, koska leikkaus on steriili. Tällöin lapsen bakteeristo kehittyy hitaammin eikä hänellä ole käytössään kaikkia äitinsä vastustuskykyä tukevia bakteereja.

– Tiedetään, että keisarileikatuilla lapsilla on enemmän allergioita kuin alateitse syntyvillä, Kalliomäki sanoo.

Myös rintamaidon kautta vauva saa vasta-aineita moniin taudinaiheuttajiin. Rintaruokitun lapsen suolisto on täynnä hyviä bifidobakteereita ja siksi se edistää terveyttä. Maissa, joissa hygieniataso on huono, imettäminen onkin tärkeä keino pitää lapset terveinä.

– Meillä äidinmaidonkorvike sisältää pitkälle samoja aineita kuin rintamaito, Marko Kalliomäki sanoo.

Siksi imetetyn ja korviketta saavan suomalaisen vauvan bakteeriston ero suolistossa on vähäisempi kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten.

Vihanneksia ja hapanmaitotuotteita

Bakteerit muodostavat pahanhajuisia suolistokaasuja mutta myös hyödyllisiä yhdisteitä. Voimmeko me itse vaikuttaa siihen, minkälaiset bakteerit meissä alkavat hallita?

Osa suoliston bakteerien muodostamista yhdisteistä tunnetaan. Esimerkiksi enterolaktoni on suoliston bakteerien tuottama terveyttä edistävä aine, jonka sanotaan suojaavan ainakin sydän- ja verisuonitaudeilta ja todennäköisesti myös monilta syöviltä. Tätä samaa yhdistettä syntyy, kun bakteerit pääsevät tekemisiin kasvisolujen kanssa. Enterolaktonia syntyy enemmän, kun ruokavaliossa on paljon vihanneksia ja vaikkapa pellavansiemeniä.

– Kuusi kourallista kasviksia, hedelmiä tai marjoja päivässä on siis bakteeristollemmekin hyvä juttu, Pentti Huovinen sanoo.

Erityisen hyviksi bakteereiksi on leimattu maitohappobakteerit. Eniten myönteisiä tutkimustuloksia on lasten probioottihoidoista.

– Tietyt probiootit helpottavat lasten tarttuvia ripulitauteja ja ehkäisevät antibioottihoitoon liittyvää ripulia, Marko Kalliomäki kertoo.

Hän kuitenkin muistuttaa, ettei läheskään kaikkia maitohappobakteereita voi markkinoida terveyttä edistävinä.

Eniten tutkittu probiootti on Lactobacillus GG. Sen on havaittu muun muassa pienentänyt riskiä sairastua ripuliin, flunssaan ja atooppiseen ihottumaan. Tutkimustulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia. Esimerkiksi osassa tutkimuksia on havaittu, että tietyt maitohappobakteerit voivat ehkäistä atooppista ihottumaa. Kaikissa tutkimuksissa samaa yhteyttä ei ole kuitenkaan osoitettu. Siksi probiootteja ei voi yleisesti suositella allergian ehkäisyyn.

Joillakin maitohappobakteerien syöminen helpottaa vatsavaivojen oireita. Aikuisilla bakteereja on kokeiltu ainakin ärtyvän paksusuolen oireyhtymään ja antibioottihoidon oireita lievittämään. Lisäksi probiootit voivat suojata vatsaa ulkomaanmatkoilla, kun ruokavalio muuttaa bakteeristoa.

Marko Kalliomäki myöntää, että kuluttaja on aika vaikeassa asemassa miettiessään kaupassa, mitä probioottia kannattaisi syödä ja kuinka usein. Valikoimaa on ja eri probioottien tehossa on eroja. Terveille ei maitohappobakteereista ole todettu olevan haittaa, mutta esimerkiksi syöpäpotilaille tai muille immuunipuutteisille Kalliomäki ei maitohappobakteereita suosittele.

Tappaja-antibiootit

Antibiootit ovat ihmisille elintärkeitä mutta kauheinta, mitä bakteereille voi tapahtua, koska antibiootit tuhoavat niitä.

– Antibiootit ovat kaameita tappajia, jotka tuhotessaan pahoja bakteereita vievät mennessään paljon hyvääkin, Pentti Huovinen sanoo.

Joidenkin tutkimusten mukaan yhden antibioottikuurin vaikutukset näkyvät elimistössä vuodesta jopa kolmeen vuoteen. Bakteeristoon vaikuttaessaan lääkekuuri vie mukanaan myös enterolaktonin. Pahimmillaan antibioottikuurin seurauksena syntyy lääkkeille vastustuskykyisiä bakteereja, jotka hankaloittavat tulehdustautien hoitoa.

Osa haitallisista bakteereista viihtyy iholla. Jos iho on rikki, bakteerien määrä lisääntyy. Stafylokokit voivat aiheuttaa ruoassa lisääntyessään ruokamyrkytysriskin. Siksi käsienpesu on tärkeää.

– On kuitenkin hyvä muistaa, että jos jatkuvasti pestään käsiä vedellä ja saippualla, iho kuivuu ja se on alttiimpi ulkopuolelta tuleville bakteereille, Kalliomäki sanoo.

Alkoholikäsihuuhteen glyseroli hoitaa käsiä ja siksi huuhde on hyvä vaihtoehto paljon käsiään peseville. Sen sijaan juotu alkoholi lisää bakteerien tuottamaa asetaldehydiä, jonka on osoitettu vauhdittavan maksakirroosin syntyä. Lisäksi asetaldehydi on liitetty moniin ruoansulatuskanavan syöpiin.

Hyviä bakteereja pankkiin

Ei ole pelkästään hyviä tai pahoja bakteereita, vaan kaikkia tarvitaan. Tärkeintä on bakteerien perherauhan ylläpitäminen. Pöpöjä tunnutaan myös tarvitsevan lisää. Olisivatko elimistön bakteerikannan muutokset tai lisäykset tulevaisuuden terveydenhoitoa tai jopa sairauksien hoitamista? Ainakin Pentti Huovinen uskoo niin.

Hänen mielestään tulevaisuudessa voidaan hyvinkin hoitaa esimerkiksi allergioita tai vaikkapa lihavuutta lisäämällä bakteerien monipuolisuutta suolistossa. Ulostepankkiin voitaisiin jo nyt säilöä ihmisen normaalia bakteeristoa ja palauttaa se takaisin, jos suolistoa alkavat hallita pahat bakteerit. Suomessa on ulosteensiirtoja tehty useissa sairaaloissa. Ulosteensiirrossa potilaalle annetaan yleensä lähisukulaisen ulosteen bakteeristosekoitusta, joka palauttaa suolen bakteeritasapainon normaaliksi. Se on tehokas hoito vaikeaan antibioottiripuliin.

Sekä Pentti Huovinen että Marko Kalliomäki uskovat, että diabeteksen, astman ja allergioiden lisääntyminen väestössä liittyy muutoksiin elimistömme puolustusjärjestelmässä.

– Esimerkiksi Venäjän Karjalassa, missä ihmisillä on huonomman hygienian takia erilainen bakteeristo kuin meillä, on paljon vähemmän diabetesta ja allergioita, Kalliomäki sanoo.

Eikä Suomessakaan tarvitse mennä kuin 50 vuotta taaksepäin, kun elinolosuhteet olivat erilaiset. Elimme maaseutumaisessa ympäristössä, jossa altistuttiin enemmän maaperän ja kotieläinten bakteereille. Ympäristön laaja bakteerihyökkäys suojasi meitä monilta autoimmuunisairauksilta. Kun puolustusvoimamme keskittyivät taisteluun ulkoisia vihollisia vastaan, elimistö ei niin herkästi hyökännyt omia kudoksiaan vastaan, kuten tapahtuu muun muassa allergiassa, diabeteksessa tai nivelreumassa.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.