Näillä kotihoito-ohjeilla teet jaloistasi kesänkestävät. Hiertymien, rakkojen, kovettumien, halkeilevan ihon ja jopa vasaravarpaiden hoitoon saat pätevät vinkit ammattilaiselta.

Kesällä on kiva kulkea paljain varpain ja vaihtaa tukevammat jalkineet muotisandaaleihin. Samalla tulee
paljastaneeksi hoitamattoman talvi-ihon hautovien tai hankaavien materiaalien kihnutettavaksi. Tuloksena on hiertymiä, kovettumia, rakkoja tai halkeilevia kantapäitä.

– Niiden hoitoon on kotikonstinsa, mutta fiksu tassuttelija huoltaa jalat kuntoon hyvissä ajoin, sanoo jalkaterapian lehtori, jalkaterapeutti Riitta Saarikoski Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiasta.

Hiertymät joustaviksi

Hiertymä on punoittava ja ärsyyntynyt kohta useimmiten kantapään, isovarpaan tai pikkuvarpaan  seutuvilla. Herkimmin hiertymiä tulee uusista kengistä, joita ei ole maltettu ajaa sisään.

Niiltä välttyy, jos ottaa kengät ensin sisäkäyttöön kotona. Kun kenkä saa jalkaterän muotoa, se myötää kävelyäkin paremmin.

Jos punoittavia hiertymäkohtia on jo ehtinyt syntyä, on kotihoidon a ja o huolellinen, jokailtainen rasvaus. Rasvauksen idea on yksinkertainen: joustava ja elastinen iho kestää kulutusta paremmin kuin kuiva ja hoitamaton iho.

Hiertymiin on lääkehoitoakin, kuten suihkeita. Runsaasti hikoileviin jalkoihin voi sirotella talkkia.

Kivuliaat hiertymät on hyvä suojata. Apteekeista saa huopakankaisia suojia, silikonisuojia ja hydrokolloidilaastareita.

Rakot laastarin alle

Hiertymän paikalle voi joskus kehittyä rakko. Kipeän vesikellon voi puhkaista vaikka parsinneulalla, kunhan pitää huolen siitä, että neula ja kädet ovat puhtaat.

Kun vesi on saatu ulos, rakkoa ei pidä mennä enää neulalla tökkimään. Rakon päälle kannattaa laittaa rakko- tai rasvalaastari, joita saa apteekeista.

Laastarin alle voi välillä kurkistaa ja katsoa, että ihorikko on alkanut parantua. Jos rakko punoittaa eikä tunnu paranevan, on syytä mennä lääkäriin. Rakossa voi kasvaa esimerkiksi streptokokkibakteeri.

Rakkoja voi koettaa ehkäistä rasvauksella, mutta jos kengät yhä kiusaavat, ei auta muu kuin hankkia käypäisemmät kengät.

Kovettumat pois

Kovettumien syynä on liian pienet kengät. Jos kenkä on vaikkapa kärjestä kapea ja ahdas, jalka hankautuu sukastakin huolimatta. Jos taas kantapää pursuaa yli lestistä ja painuu sandaalin ulkoreunaa vasten, iho puolustautuu ja alkaa kehittää kantapäähän kovettumaa.

Liian matalapohjaisissa kengissä päkiä laskeutuu liikaa ja kovettuu. Paksu kovettuma jalassa voi tuntua siltä kuin kiven päällä astelisi.

Alkavan kovettuman kotihoitona on huolellinen, päivittäinen rasvaus. Jos kovettuma on päässyt pahaksi, ei sitä pidä kotona ryhtyä pehmittämään.

Oikea osoite on jalkojenhoitaja, joka osaa poistaa kovettuman niin, ettei ympäröivä terve iho vaurioidu.

Kantapäät ehjiksi

Halkeilevat kantapäät ovat seurausta pitkään kehkeytyneestä kovettumasta ja ihon kuivuudesta: jalasta puuttuu kosteutta sitovia rasvoja.

Kotihoitona on rasvaus, jonka tueksi voi hankkia jalkojenhoitajalta kantapääkupin. Se asetetaan  rasvattuun kantapäähän sukan alle vaikkapa yöksi. Saman asian ajaa apteekin lämmitettävä kantapäälaastari tai yöksi rasvatun kantapään ympärille kääritty talouskelmu.

Tilanne on päässyt pahaksi, jos halkeamista vuotaa verta.

Jalkaterapeutti sivelee syviin halkeamiin hopeanitraattia, joka nopeuttaa kudoksen kasvua halkeaman pohjalla.

Vähäisiä halkeamia pitää rasvata uutterasti kotona, mutta syvempiin ihokerroksiin päässeet halkeamat on syytä hoidattaa alan ammattilaisella.

Suoristelua vasaravarpaille

Puristavat tai kärj estä liian matalat kengät voivat aiheuttaa vasaravarpaat. Ne ovat kipeät ja aristavat.

Kun jalan etuosa laskeutuu luonnottomaan asentoon, varpaat menevät koukkuun. Varpaitten koukistuneisiin pikkuniveliin tai varpaiden päihin kehittyy kovettumia ja känsiä. Jos varpaita ei suoristella, ne jäykistyvät.

Varvassukka on kätevä tapa ehkäistä vasaravarpaiden syntyä. Sukissa joka varpaalle on oma lokeronsa ja se estää varvasvälejä hautumasta ja alkavien vasaravarpaiden hankaumia. Varvassukalla varpaita ei voi vetää puristavaan sumppuun niin kuin tavallisella sukalla.

Alkavia koukistumia kannattaa päivittäisen rasvauksen ohessa suoristella sormin. Yhtä tärkeää on tarkistaa kengän koko.

Vaivaisenluulle jumppaa

Vaivaisenluu kehittyy puristavien kenkien ja sukkien seurauksena isovarpaan tyviniveleen, joka oireillessaan taivuttaa isovarvasta kohti muita varpaita. Jos isovarpaan koukistaja- ja ojentajalihaksia alkaa harjoittaa ajoissa, alkava vaivaisenluu voi suoristua.

Jalkojenhoitaja antaa ohjeet jalkajumppaan. Pahasti kipuileva vaivaisenluu on yleensä leikattava.

Lue lisää jalkakivun hoidosta.

Jalkaterapeutin ohjeet

  • Päiväohjelmaan jalkojen rasvaus.
  • Sataprosenttisesti keinokuituiset sukat vähentävät tutkimuksen mukaan rakkojen syntyä.
  • Kantapään luupiikin taustalla voi olla liian kuormittava liikunta tai liian löysien kenkien aiheuttama kantapohjan kalvojänteen rasitus. Crocsit voivat huomaamatta ohjata jalkaterää toimimaan virheellisesti. Työkengiksi voisi valita kengän, joka taipuu vain päkiän kohdalta ja jonka pohjassa on hyvä iskunvaimennus.
  • Jalkojen verenkiertoa työpäivän aikana voi helpottaa hankkimalla työpöydän alle puisen jalkarullan. Rullaus saa jalkaterät lämpenemään.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Tuoreista tutkimuksista neljä viidestä on totta ja yksi viidestä osoittautuu taruksi. Ongelma on siinä, että vasta aika näyttää, mikä on mitäkin.

Tiedäthän, että alkoholinaukku päivässä pitää verisuonet kunnossa. Se ei ikävä kyllä taidakaan pitää paikkaansa. Luotettava suomalainen kaksostutkimus nimittäin todisti, että jo kohtuukäyttö lisää kuolleisuutta.

–Totuus on suhteellista ja tieteellinen tutkimus muuttaa sitä koko ajan, professori Jussi Huttunen sanoo.

Totuudeksi kutsutaan sitä tietoa, jota 90 prosenttia alan tutkijoista pitää totena. Useimmiten enemmistö on oikeassa, joten siihen kannattaa luottaa.

– Mutta se 10 prosenttia tutkijoista on toisinajattelijoita, ja he saattavat muuttaa maailmaa, Huttunen sanoo.

Silti pitää aina olla tarkkana, jos tutkimuksen tulos on ristiriidassa yleisen lääketieteellisen käsityksen kanssa. Yleensä se ei silloin pidä paikkaansa.

Jussi Huttusen mukaan tutkimustulokset voi asettaa totuusmittarin asteikolle: toisessa päässä on 100-prosenttinen totuus ja toisessa 100-prosenttinen taru.

– Tupakka aiheuttaa keuhkosyöpää on 100-prosenttisesti totta ja beetakaroteeni suojaa keuhkosyövältä on 100-prosenttisesti tarua nykytutkimusten mukaan.

Suurin osa tieteellisestä tiedosta asettuu ääripäiden väliin. Esimerkiksi väite siitä, että tyydyttyneet rasvat aiheuttavat sepelvaltimotautia on vain 85-prosenttinen totuus.

– Väitteeseen liittyy 15 prosentin epävarmuus, koska kaikki tulokset eivät ihan mätsää, Huttunen sanoo.

Tuoreista tutkimuksista neljä viidestä on totta ja yksi viidestä osoittautuu taruksi. Ongelma on siinä, että vasta aika näyttää, mikä on mitäkin. Totuusarvo punnittaan tulevien tutkimusten avulla, eikä Minusta tuntuu siltä -perustelulle ole tieteessä sijaa.

 

Kun luet tiedeuutista, muista että

  • rotta- ja muista eläinkokeista voidaan vain harvoin päätellä mitään varmaa ihmisen sairauksien hoidosta ja ehkäisystä.
  • laajoilla väestötutkimuksilla saadaan esiin hypoteeseja mutta ei yleensä voida osoittaa sairauden syy-seuraussuhdetta.
  • sokko- ja kaksoissokkokokeet tuottavat vakuuttavinta näyttöä sairauksien syistä, hoidoista ja ehkäisystä.
  • meta-analyysit, jotka yhdistävät aiemmin tehdyt tutkimukset, tuottavat luotettavan tuloksen vain, jos tehnyt tutkimukset ovat hyviä.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla