Silmälasit tympivät, mutta uskallanko sijoittaa näköä korjaavaan laserleikkaukseen? Mikä tekniikka on paras minun silmilleni? Entä, jos jokin menee pieleen?

Silmien laserointi on nykyään kohtalaisen turvallinen tapa saada tarkka näkö takaisin. Maailmalla miljoonien silmät on jo laseroitu, Suomessa noin 8 000 käy vuosittain korjauttamassa näkö­kykynsä.

Vain vartin kestävällä käsittelyllä voidaan korjata liki-, haja- ja kaukotaitteisuutta, ellei silmien taittovirhe ole poikkeuksellisen suuri.

Laserleikkauksessa korjataan sarveiskalvon muotoa; yleisimmät laserointitavat ovat nimeltään Lasik-, FemtoLasik-, Lasek- sekä PRK-leikkaukset.

Riskitöntä laserointi ei kuitenkaan ole. Silmälääkärin huolellisissa esitutkimuksissa paljastuu, kenelle toimenpidettä ei voida tehdä — ja vaikka voitaisiinkin, potilas saattaa huonontaa tai jopa pilata hoitotuloksen veisaamalla viis lääkärin ohjeista.

Kokosimme joukon kysymyksiä silmien laserleikkauksista. Niihin vastaa silmälääkäri Ulla Näpänkangas Tilkan silmäsairaalasta.

1. Kenelle silmien laserointi sopii ja kenelle ei?

Laserointi sopii useimmille niistä, joilla on taittovirhe. On helpompi vastata siihen, kenelle se ei sovi: ensiksikään alle 18-vuotiaille sen vuoksi, että silmän taittovoima tasoittuu lopulliselle tasolleen vasta hieman myöhemmin.
Silmän sarveiskalvon pitää myös olla riittävän paksu, jotta siinä on hiomisen varaa. Ikä ei vaikuta sarveiskalvon paksuuteen, vaan se on synnynnäinen ominaisuus.  

Laserointia ei tehdä raskaana oleville tai imettäville. Autoimmuunisairauksia, kuten nivelreumaa sairastavien leikkausta harkitaan tarkasti. Näillä potilailla kehon kudokset toimivat toisin kuin terveillä, eikä haava silmänpinnassa parane aina ongelmitta.

Laserointiin tulevan on myös ymmärrettävä riskit. On hyväksyttävä se, ettei sataprosenttisesti onnistunutta lopputulosta voida taata, kuten ei missään kirurgisessa toimenpiteessä. Koska kyse on asiakkaan itsensä maksamasta, ei-lääketieteellisistä syistä tehtävästä leikkauksesta, epäonnistumisen mahdollisuus pitää tehdä selväksi.
   
2. Millä tyylillä laserleikkauksia tehdään?

PRK:ssa, vanhimmassa leikkaustyypissä, silmän pintaepiteeliä raaputetaan ensin pois. Sen jälkeen laseroidaan epiteelin alaista kerrosta. Silmä on leikkauksen jälkeen hyvin kipeä viikon pari. Arkuus johtuu siitä, että sarveiskalvon pinta on yksi kehon herkimmistä alueista. Kun sarveiskalvolta on hiottu suojaavaa epiteeliä pois, silmä on äärimmäisen kipeä ja valonarka. Näkökin on useamman viikon ajan sumea, ja potilas joutuu käyttämään silmää suojaavia piilolaseja jopa viikon. Tarkka näkö kehittyy useiden kuukausien kuluttua laseroinnista. PRK on saanut väistyä uudempien laserointitapojen tieltä.

Lasek-leikkaus ei juurikaan eroa PRK-leikkauksesta. Lasekissa sarveiskalvon pintaepiteeli pehmennetään alkoholiliuoksella ja se siirretään sivuun varsinaisen laseroinnin tieltä.

Lasik-leikkauksessa sarveiskalvon pintaan tehdään läppä — kuin säilykepurkista olisi avattu kansi. Läppä nostetaan sivuun ja laserointi tehdään läpän alaiseen kudokseen. Sitten läppä käännetään takaisin silmän päälle, ja reunat sulkeutuvat itsestään.

Lasikin jälkeen silmässä voi tuntua valon­arkuutta, vetistystä ja roskan tunnetta, mutta usein jo samana päivänä tai viimeistään parin päivän sisällä suurin osa potilaista näkee tarkasti.

FemtoLasik on Lasikin uudempi versio. Se eroaa alkuperäisestä Lasikista siten, ettei läppää enää tee silmäkirurgi käsin. FemtoLasikissa myös läppä tehdään laserilla, joten menetelmä on tarkempi ja hellävaraisempi, ja lopputuloksen ennustettavuus on aavistuksen parempi.

3. Mikä laserointitapa sopii minulle?

Silmälääkärin esitutkimus antaa suuntaviivat, mikä laserointitapa valitaan. Jos sarveiskalvo on ohut, voidaan tehdä vain PRK- tai Lasek-laserointi. Näiden kahden välillä voi valita itse.

Jos sarveiskalvo on riittävän paksu, valittavana on kaikki laserointitavat. PRK on halvin, FemtoLasik uusimpana menetelmänä kallein.

4. Voiko laseroinnin tehdä hyvin pienille tai isoille miinus- tai pluslukemille?

Kyllä voi. Jos silmälasien voimakkuus on hyvin iso, onnistumisen todennäköisyys hieman pienenee ja voidaan joutua tekemään uusintalaserointi.  
Jos laserkirurgia ei sovellu taitto­virheen korjaamiseen, voi silmälaseista päästä eroon myös niin sanotulla linssileikkauksella. Siinä silmän sisään laitetaan ylimääräinen linssi tai tehdään perinteistä kaihileikkausta vastaava toimenpide.

5. Mitkä ovat laseroinnin yleisimmät riskit?

Jos potilas noudattaa prikulleen ohjeita, jotka hän saa esitutkimukseen valmistautumisesta ja leikkauksen jälkeisestä hoidosta, ja jos esitutkimus tehdään huolella ja leikkausmenetelmä valitaan oikein, vaikeat haitat eli komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia. Potilastutkimukset osoittavat, että noin 90 prosenttia laseroiduista on tyytyväisiä lopputulokseen.

Yleisin ja joskus pysyväksikin jäävä haitta on kuivasilmäisyys ja roskan tunne silmissä. Osalla vaiva menee ohi puolessa vuodessa, mutta jotkut saattavat joutua käyttämään keinokyyneliä lopun ikäänsä.  

Muita tavallisia haittoja ovat valonarkuus, silmän punoitus, tykytystuntemukset ja sidekalvonalaiset verenvuodot. Ne menevät kuitenkin ohi eikä niillä ole vaikutusta lopputulokseen. Toipumisvaiheessa hämäränäkö voi olla heikompaa kuin ennen.
 
6. Miksi laserleikkaus voi epäonnistua?

Lasik-leikkauksen jälkeen läpän alle voi joskus päästä silmän pintakerroksen soluja. Jos niin käy, joudutaan läppä usein avaamaan uudelleen, jotta solut voidaan imeä sieltä pois. Korjausta tarvitaan silloinkin, jos läppä on mennyt poimuille eikä oikene.

Harvinainen epäonnistumisen syy on niin sanottu ektasia, jossa sarveiskalvo lähtee ohenemaan ja pullistumaan ulospäin. Yleensä tämä johtuu siitä, että laserointi on tehty alun perin liian ohueen sarveiskalvoon tai että laserointipotilaalla on ollut alkava silmätauti nimeltä kartiopullistuma. Kyseinen tauti huomataan, jos esitutkimus tehdään huolella.

Ensimmäinen laserleikkaus voi epäonnistua siksikin, että potilas on jättänyt huomiotta saamansa ohjeet piilolasien välttämisestä ja käyttänyt niitä esitutkimukseen asti. Silloin silmä ei ole ehtinyt palautua normaaliin tilaan ja lääkärin tekemät mittaustulokset voivat vääristyä. Silloin näkö ei ole leikkauksen jälkeen tarkka.

Jos näkö jää epätarkaksi, voidaan tehdä uusintaleikkaus.
Useimmat silmäklinikat antavat takuun mahdollisten uusintaleikkausten varalle ainakin ensimmäisen vuoden ajaksi. Uusintatoimenpide tehdään asiakkaalle ilmaiseksi, jos tavoiteltuun tulokseen ei heti päästä.  

7. Voiko leikkauksen uusia, jos näkö vuosien kuluessa huonontuu?

Laseroinnin voi uusia, jos edellisen laseroinnin jäljiltä sarveiskalvossa riittää
paksuutta ja jos leikkauksesta toipuminen on sujunut ongelmitta.

Laserleikkauksilla korjataan kauas katsomisen kykyä, mutta iän tuomaan silmän mykiön jäykistymiseen laserointi ei vaikuta. Kun mykiö jäykistyy, alkaa tulla ikänäkö, siis lähi­näkö huononee.

Vastaus siihen, kuinka moni tarvitsee joskus silmälasit, vaikka on käynyt laseroinnissa, kuuluu: lähes jokainen. Useimmat ihmiset siis tarvitsevat ikääntyessään plussa- eli lukulasit.

8. Voiko laseroinnin jälkeen käyttää enää piilolinssejä?

Kyllä voi. Vain silloin, jos laserointi on aiheuttanut erittäin vaikeaa kuivasilmäisyyttä, joka ei ole ajan kanssa parantunut, piilolaseja voi olla mahdotonta käyttää. Muuta estettä ei ole.

9. Jos likinäköiselle on alkanut kehittyä ikänäkö, onko tämä este laseroinnille?

Ei suinkaan. Silmälääkäri voi ehdottaa keski-ikäiselle potilaalle niin sanottua Monovision-korjausta, jossa toinen silmä leikataan tarkaksi lähelle, eli luku­etäisyydelle, ja toinen silmän kauas. Silmät auttavat toisiaan ja moni pärjää tällä konstilla oikein hyvin.

Näkemisen laatu ei välttämättä ole entisellä tasollaan, koska silmien yhteistoiminta ja kontrastinäkö voivat huonontua.

10. Sattuuko laserointi ja kauanko toimenpide kestää?

Laserointi ei satu, sillä sarveiskalvon pinta puudutetaan. Silloin kipu ja räpyttelyrefleksi jäävät pois. Jotkut Lasik-leikattavat pitävät epämiellyttävänä sitä, että läpäntekovaiheessa silmänpainetta joudutaan hieman nostamaan — on kuin silmää vedettäisiin ulospäin.

Leikkauksessa luomet on levitetty auki luomenlevittimillä, mutta ne asetetaan luomiin hyvin hellävaraisesti.

Toimenpide kestää 10–15 minuuttia. Jotkut ovat huolissaan siitä, pystyvätkö he pitämään silmät liikkumattomina ja katsomaan kohti valoa laseroinnin ajan, mutta se huoli on turha. Laserlaitteet mittaavat silmän sijainnin jopa tuhat kertaa sekunnissa, joten laserpulssi osuu kyllä koko ajan sinne minne halutaan.

11. Mitä tapahtuu esitarkastuksessa?  

Esitarkistuksessa tutkitaan silmien kunto, tehdään perusteellinen näöntarkastus, määritetään sarveiskalvon paksuus, mitataan taittovoima ja silmänpaineet sekä tutkitaan silmän etuosien rakenteet ja silmänpohjat.

Näiden tutkimusten perusteella valitaan sopivin laserointitapa ja potilaalle kerrotaan, mikä on odotettavissa oleva lopputulos.

Pääsääntö on, että leikattavan pitäisi aina lähteä esitutkimuksesta tai leikkausarviosta varmana siitä, että hän on saanut kaiken sen informaation, minkä tarvitseekin.

Vinkkinä laseroitavalle: kirjaa kysymyksesi paperille, jotta muistat esittää ne silmälääkärille. Epävarmana laserointiin ei pitäisi mennä.

12. Entä jälkitarkastuksissa?

Jälkitarkastuksia on lääkärikeskuksesta riippuen yhdestä kolmeen. Joissakin paikoissa tarkastetaan näkö ja lopputulos heti seuraavana päivänä, sitten viikon ja kolmen kuukauden päästä. Tarkoitus on varmistaa, että toipuminen etenee niin kuin pitääkin. Ja jos jokin tuntuu toipumisessa menevän mönkään, niin aina pitää päästä ylimääräiselle käynnille.

Lue lisää: Silmälasit näön vuoksi, Silmät eivät käytössä kulu

  • Käytä ainakin muutamaa päivää ennen esitutkimukseen menoa
    ainoastaan silmälaseja, jotta silmäsi rakenne palautuisi normaaliin tilaan.
  • Vältä kuukausi ennen laserointiin menoa kaikenlaisia silmiin tehtäviä kemiallisia käsittelyjä, kuten ripsien kestovärjäystä.
  • Vältä laserointipäivänä kaikenlaista silmämeikkiä, niin ripsissä kuin luomillakin.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.