Monenlaisten oireiden syynä voi olla liian laiska tai liian ahkera kilpirauhanen. Kumpikin vaiva saadaan kuitenkin oikealla hoidolla hallintaan.

Kilpirauhanen sijaitsee kaulalla kurkunpään alapuolella. Normaalia, runsaat kaksikymmentä grammaa painavaa elintä ei juuri päältäpäin sormin tunne. Kilpirauhasen toimintaa säätelee aivolisäke, ja se tuottaa muun muassa tyroksiinihormonia. Kilpirauhasen vajaatoiminta, hypotyreoosi, on kuitenkin hyvin yleinen sairaus. Noin 75 000 suomalaista saa siihen jatkuvaa lääkehoitoa. Useimmiten siihen sairastuu keski-ikäinen nainen, harvemmin mies.

Turvotusta ja painonnousua

Hypotyreoosia sairastavan kilpirauhanen ei tuota riittävästi kilpirauhashormoneja verenkiertoon. Koska nämä hormonit ovat elintärkeitä ja ne osallistuvat monella tavalla elimistön toimintaan, kilpirauhasen vajaatoiminta ilmenee monin oirein.

– Tyypillistä on nesteen kertymisestä aiheutuva painonnousu. Kiloja saattaa muutaman kuukauden kuluessa tulla useita ilman selvää syytä, sanoo endokrinologian erikoislääkäri Tuula Pekkarinen Peijaksen sairaalasta.

Tavallista on myös väsymys, ummetus, liikkeiden ja ajatusten hidastuminen, aloitekyvyttömyys, paleleminen, kuiva karhea iho, vähentynyt hikoilu ja hidas sydämen syke. Naisilla kilpirauhasen vajaatoiminta voi lisäksi aiheuttaa kuukautishäiriöitä ja lapsettomuutta. Nuorella oireet ovat etupäässä väsymystä ja siihen liittyvää hidastumista. Heillä yleistila pysyy pitkään hyvänä. Sairautta ei heti huomaa itse, sillä oireet kehittyvät hitaasti, ja niihin sopeutuu jopa kuukausia.

– Varsinkin nuoret miehet yrittävät sinnitellä. Kun he tulevat tutkimuksiin, voi olla, että tyroksiinihormonia ei ole veressä juuri
lainkaan, Pekkarinen kertoo. Vanhuksilla oireet ovat paljon epämääräisempiä, ehkä vain muistihäiriöitä tai kunnon nopeaa
huononemista.

– Jos sellaista ilmenee, kilpirauhanen pitäisi tutkia ennen kuin aletaan epäillä esimerkiksi dementoitumista. Jos lääkäri epäilee oireiden ja löydösten perusteella vikaa kilpirauhasen toiminnassa, hän kirjoittaa lähetteen laboratorioon, missä otetaan kaksi verikoetta, T4v ja TSH. Epänormaalit arvot kertovat, että epäilyissä ollaan oikeilla jäljillä.

Tulehdus yleisin syy

– Kilpirauhasen vajaatoiminta ei ole elämäntapasairaus, vaan se johtuu kilpirauhasesta itsestään ja on vahvasti perinnöllinen, Pekkarinen sanoo.

Krooninen kilpirauhastulehdus eli autoimmuunityreoidiitti on sen tavallisin syy. Tätä tulehdusta ei aiheuta bakteeri eikä virus, vaan siinä elimistö tekee vasta-aineita, jotka tuhoavat kilpirauhasta. Loppujen lopuksi se pienenee melkein olemattomiin ja menettää kykynsä tuottaa hormonia. Harvinainen hypotyreoosin syy on kilpirauhasen toimintaa säätelevän aivolisäkehormonin TSH:n puute. Vajaatoiminta voi seurata myös kilpirauhasen liikatoiminnan leikkaus- tai radiojodihoidosta.

Hormonikorvaushoitoa

Kun on varmistunut, että kyseessä on hoitoa vaativa kilpirauhasen vajaatoiminta, aloitetaan puuttuvan hormonin korvaava hoito tyroksiinilla, lääkenimeltäänkin Thyroxin. Se ei ole varsinainen lääke, vaan ihan samaa ainetta, jota normaalisti toimiva kilpirauhanen tuottaa tarvittavan määrän itse.

Jotta elimistö sopeutuisi hyvin lisääntyvään kilpirauhashormonin vaikutukseen, hoito aloitetaan pienellä annoksella. Annosta nostetaan vähitellen, muutaman viikon kuluessa ollaan ylläpitotasolla. Varsinkin iäkkäillä ja sepelvaltimotautia sairastavilla hoito pitää aloittaa varovasti, sillä liian nopea annoksen suurentaminen voi aiheuttaa pahenevia rintakipuja.

Lääkityksen sopivuus tarkistetaan yleensä uusilla verikokeilla kuuden viikon kuluttua sen aloittamisesta. Pekkarinen painottaa, että lääkityksen määrää ei saa muuttaa omin päin, sillä se sekoittaa tilannetta pahasti.

– Oireet korjaantuvat hoidolla vähitellen, kuten ne ovat vähitellen alkaneetkin. Parin kuukauden kuluttua olo on jo paljon parempi, hän sanoo.

Kun sopiva tyroksiiniannos on löytynyt, riittää kun kontrolliverikokeessa käy kerran vuodessa.

Lääke aikataulun mukaan

Jos lääkärin kanssa ei ole muuta sovittu, tyroksiinilääke otetaan aamuisin yhtenä annoksena mieluiten tyhjään vatsaan vähintään kymmenen minuuttia ennen aamupalaa. Myös ajoitus muiden lääkkeiden kanssa on tärkeää. Esimerkiksi rauta- tai kalkkilääkitys saattaa heikentää kilpirauhashormonin imeytymistä, minkä takia tyroksiinin ja näiden valmisteiden ottamisen välissä täytyy pitää neljän tunnin tauko.

– Yleensäkin, jos käyttää muita lääkkeitä, niiden ottamisen aikataulusta pitää keskustella lääkärin kanssa, Pekkarinen neuvoo.

Niinä päivinä, jolloin otetaan verikokeet tyroksiinipitoisuuden tarkistamiseksi, lääkeannos otetaan vasta laboratoriossa käynnin jälkeen.

– Luontaistuotekaupoissa jodin puutteeseen myytäviä merilevätabletteja ei saa käyttää tyroksiinihoidon aikana, eikä ylipäätään muutenkaan, koska ne häiritsevät kilpirauhasen toimintaa. Merileväbaleteilla tai muilla luontaistuotteilla ei myöskään voi korvata varsinaista lääkitystä.

Raskauden aikana

Odottavan äidin normaali kilpirauhashormonipitoisuus on tärkeä sikiön aivojen kehittymiselle. Jos vajaatoimintaa sairastava tulee raskaaksi, tyroksiinihoitoa ei saa keskeyttää ilman lääkärin määräystä. Tyroksiinin tarve voi raskauden myötä suurentua, minkä vuoksi tarvittava lääkitys arvioidaan uudelleen heti alkuraskaudessa ja myöhemmin kolmen kuukauden välein.

Suuri osa odottavista äideistä on myös rautalääkityksellä, mikä pitää ottaa tyroksiinihoidossa huomioon. Koska rauta vähentää tyroksiinin imeytymistä, rautatabletti on viisainta ottaa illalla ja tyroksiini entiseen tapaan aamulla.

Kaikkien hypotyreoosia sairastavien kannattaa huolehtia siitä, että lääke otetaan kuten lääkärin kanssa on sovittu.

– Hoidettuna vajaatoiminta ei rajoita elämää eikä sen hoidosta ole haittaa, kun lääkeannos on oikea ja verikokeissa käydään säännöllisesti, Pekkarinen sanoo.

Kun kierroksia on liikaa

Kilpirauhasen liikatoiminta hypertyreoosi on häiriötila, jossa kilpirauhanen tuottaa verenkiertoon ja kudoksiin tyroksiinia enemmän kuin on tarpeen. Siitä aiheutuu monenlaisia oireita, ja myös sairauden syyt vaihtelevat. Hoitovaihtoehtojakin
on useita.

Liikatoiminnan yleisin syy on Basedowin tauti. Sitä sairastaa noin 80 prosenttia kaikista hypertyreoosipotilaista. Muita syitä ovat liikaa toimiva kyhmystruuma sekä yksittäinen, liikaa toimiva kilpirauhaskyhmy. Myös kilpirauhastulehdukset voivat ohimenevästi suurentaa kilpirauhashormonien määrä verenkierrossa. Niiden tavallinen oire on kilpirauhasen arkuus ja hoidoksi riittää yleensä sydämen lyöntejä tasaava beetasalpaaja.

Basedowin tautiin liittyvä kilpirauhasen liikatoiminta aiheutuu veressä kiertävistä vasta-aineista, jotka kiihdyttävät kilpirauhasen toimintaa. Liikaa toimivassa monikyhmystruumassa yksi tai useampi kyhmy tuottaa liikaa kilpirauhashormonia samaan aikaan kun muu kilpirauhaskudos ei toimi lainkaan.

Basedowin taudissa kilpirauhanen on tasaisesti suurentunut ja muissa liikatoimintamuodoissa kyhmyinen. Basedowin tautiin voi liittyä hankala silmäoireyhtymä. Silmät pullistuvat ulospäin, ne ovat valonarat, kirvelevät, verestävät ja vetistävät. Tuntuu kuin niissä olisi hiekkaa. Joillakin sairastuneilla on myös taipumus nähdä kaksoiskuvia, ja jopa näkö voi heiketä. Tupakoivilla silmäoireita on useammin, ja ne ovat vaikeampia kuin muilla Basedowin tautia sairastavilla.

– Tupakoinnin lopettaminen onkin oikeastaan ainoa keino vaikuttaa tähän sairauteen itse, Pekkarinen sanoo.

Laihtuminen tavallista

– Laihtuminen on hypertyreoosin tavallisin oire. Siitä ei yleensä olla aluksi huolissaan, kuten hypotyreoosiin liittyvästä painonnoususta, paremminkin tyytyväisiä, Pekkarinen on huomannut.

– Potilas on useimmiten hätäinen ja nopealiikkeinen nainen, jonka sydän tykyttää kiivaanpuoleisesti ja jonka iho on kuuma ja hikinen. Myös lihasheikkous on tavallista. Moni kertoo reisiensä olevan niin heikot, ettei jaksa nousta bussiin tai ratikkaan, Tuula Pekkarinen kuvaa.

Muita hypertyreoosin oireita ovat väsymys, sydämen rytmihäiriöt, käsien vapina ja lämmönsietokyvyn huononeminen. Hiukset ovat jäykät, elottomat ja ne irtoavat helposti. Myös hermostuneisuutta, ärtyneisyyttä, unettomuuttaja hengenahdistusta voi olla.

Aloitushoito lääkkeillä

Kilpirauhasen liikatoimintaa hoidetaan estolääkkeillä, radiojodilla ja leikkauksella. Se, mihin näistä päädytään, määräytyy kilpirauhasen koon ja rakenteen, potilaan iän, mahdollisten silmäoireiden ja muiden sairauksien perusteella.

– Yhtä ainoaa oikeaa hoitoa ei ole, joten potilaan omatkin toivomukset voidaan yleensä ottaa huomioon. Lopullisen päätöksen hoidosta tekee kuitenkin aina hypertyreoosiin perehtynyt sisätautilääkäri, Tuula Pekkarinen sanoo.

Aloitushoitona ovat yleensä kilpirauhashormonien tuotantoa estävät lääkkeet tyreostaatit. Niillä oireet rauhoittuvat muutamassa viikossa. Suomessa käytetään yleensä lääkettä nimeltä Tyrazol. Ainakin aluksi hoitoon liitetään usein myös beetasalpaajia, jotka helpottavat oloa nopeammin kuin estolääkkeet. Lisäapua voidaan hakea myös rauhoittavista lääkkeistä.

Tyrazolin sivuvaikutuksena voi tulla allergista ihottumaa tai joskus harvoin hoitamattomana jopa hengenvaarallinen valkosolukato. Sen ensioireet ovat korkea kuume ja kurkkukipu. Jos niitä ilmaantuu, lääkäriin pitää ottaa yhteyttä heti. Jos estohoito sujuu ongelmitta, sitä jatketaan yleensä puolitoista vuotta.

Samaan aikaan lääkkeenä voi olla myös tyroksiini, joka estää kilpirauhasen vajaatoiminnan kehittymisen liikatuotannon estohoidon aikana.

Liikatoiminta uusii jopa joka toisella estohoidon jälkeen jossain elämän vaiheessa, ehkä vuosien päästä.

Radiojodia on turha pelätä

Jos liikatoiminta on päätetty hoitaa radiojodilla, se annetaan yleensä parin kuukauden estohoidon jälkeen. Radiojodilla aiheutetaan soluvaurio kilpirauhasessa.

– Kuulostaa ehkä pelottavalta, mutta turhaan. Radiojodihoidossa säteilevän aineen määrä on niin vähäinen, ettei se lisää syövän vaaraa, Pekkarinen rauhoittaa.

Käytännössä hoito annetaan kapselina, joka niellään sairaalan isotooppiosastolla. Voinnissa se ei tunnu mitenkään. Radiojodihoito ei myöskään vaurioita jälkeläisten perimää, ja se voidaan antaa kaikenikäisille aikuisille. Tosin raskauden tai imetyksen aikana sitä ei anneta, ei myöskään jos on Basedowin tautiin liittyviä silmäoireita. Koska hoitona kuitenkin on radioaktiivinen aine, sen jälkeen ei saisi varmuuden vuoksi tulla raskaaksi neljään kuukauteen.

Kilpirauhasen toiminta tarkistetaan kontrollikäynnillä radiojodihoidon jälkeen. Joskus liikatoiminta uusiutuu, jolloin voidaan antaa toinen radiojodihoito. Kilpirauhasen vajaatoiminta on tavallinen radiojodihoidon seuraus.

Kymmenen vuoden kuluessa se kehittyy noin kahdeksallekymmenelle prosentille potilaista. Tämän vuoksi säännöllinen seuranta on tärkeää. Jos vajaatoimintaa ilmenee, hoitona on jälleen tyroksiini.

Kilpirauhasen voi poistaa

Jos kilpirauhasen liikatoiminta uusii estohoidon jälkeen eikä radiojodia voida antaa, tehdään leikkaus, jossa suurin osa kilpirauhasesta poistetaan. Leikkaus on sopivin hoito myös, jos kilpirauhanen ahtauttaa henki- tai ruokatorvea.

Jos on Basedowin tautiin liittyviä silmäoireita, kilpirauhanen poistetaan yleensä kokonaan, koska niin silmäoireet monesti lievittyvät. Näissä tapauksissa tyroksiinihoito aloitetaan heti leikkauksen jälkeen.

– Näin estetään vajaatoiminnan kehittyminen, Tuula Pekkarinen selittää.

Jos leikkaus tehdään, sairaalassa ollaan sen jälkeen päivä tai pari. Kaula on leikkauksen jäljiltä melko pitkään turvoksissa ja arka. Sairauslomaa tulee kolmisen viikkoa, ja leikkauksesta kaulalle jää lyhyt arpi. Sekin jää yleensä ennemmin tai myöhemmin piiloon ihon muiden juonteiden joukkoon.

Liian ahkera kilpirauhanen

  • hermostuneisuus
  • painonlasku
  • ripuli
  • lämmönsiedon heikentyminen
  • lisääntynyt hikoilu
  • sydämen tykytys
  • väsyneisyys
  • lihasheikkous
  • käsien vapina
  • hengenahdistus

Liian laiska kilpirauhanen

  • väsymys
  • painonnousu, turvotus
  • ummetus
  • palelu
  • vähentynyt hikoilu
  • muistihäiriöt
  • heikkous
  • ihon ja hiusten kuivuus
  • hidas puhe, hitaat liikkeet
  • kalpeus

Lue lisää:

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen kaasuttaa tai jarruttaa

Kilpirauhasen toimintahäiriöt

Vierailija

Kilpirauhanen kuntoon

Kirjoituksenne oli selkeä. Kaikki lääkärit eivät valitettavasti noteraa kokonaisvaltaisesti potilaan oireita. Vaikka kaikki oireet mitä vajaatoiminnasta kerrotaan esiintyvät lisättynä sydämen alhaisella lyöntitaajuudella (24 h mittaus 42 krt minuutissa päivällä), äskettäin ilmaantuneet rytmiäiriöt ja verenpaineen nousut (ei sydänvikaa tutkitusti) ja sukurasite. Jos halutaan eläkeikää nostaa ja työhyvinvointia parantaa tulisi työterveyteen satsata kilpirauhassairauksien hoitoon ja varhaiseen...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.