Lonkkamurtuma aiheutuu yleensä joko kaatumisesta tai luiden haurastumisesta. Korkea ikä ja vähäinen liikkuminen vaikuttavat molempiin. Lonkkamurtuma on vakava tapaturma, joka voi rapauttaa toimintakyvyn ja johtaa pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Fyysisen kunnon ylläpito, luuston vahvistaminen ja näkökyvystä huolehtiminen vähentävät lonkkamurtumiin johtavien onnettomuuksien vaaraa.

Riskit

Vanhetessa tuki- ja liikuntaelimistö heikkenee, mikä vetää kävelyasennon kumaraan ja askeleen matalaksi. Kun vielä keskushermoston toiminta heikkenee ja peräkkäiset askelet ovat eripituisia, kompastumisen vaara kasvaa. Lisäksi monen lääkkeen yhteiskäyttö voi turruttaa aisteja entisestään, etenkin jos lääkepalettiin kuuluu rauhoittavia ja unilääkkeitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaatumisvaaran kasvaminen lisää myös lonkkamurtumavaaraa. Lonkkamurtuman vaara on suurin vähän liikkuvilla, laihoilla ja iäkkäillä. Suurin osa murtumista sattuu noin 80-vuotiaille naisille. Erityisessä vaaravyöhykkeessä ovat laitoshoidossa olevat vanhukset, sillä laitoksissa voima- ja tasapainoharjoittelu jää usein riittämättömäksi. Etenkin jalkojen lihasvoimaa kannattaisi siis harjoittaa sitkeästi sekä kotona että laitoshoidossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hoito

Lonkkamurtuma hoidetaan pikaisella leikkauksella. Siihen kuitenkin liittyy monia riskejä: esimerkiksi monet lonkkamurtumapotilaat ovat aliravittuja eivätkä pysty vastustamaan infektioita kovin hyvin. Vanhuksella on yleensä myös monia sairauksia, jotka huonontavat hänen toipumistaan. Siksi hoito on aina yksilökohtaista. Kuntoutus alkaa jo leikkauksen jälkeisenä päivänä. Varhainen liikkeelle lähtö ja aktiivisuus pitää nivelet liikkuvina ja ehkäisee kipua.

Delirium eli äkillinen sekavuustila on lonkkamurtuman yhteydessä hyvin yleinen. Sillä tarkoitetaan elimellisten tekijöiden aiheuttamaa aivojen vajaatoimintaa, jonka oireita ovat esimerkiksi tajunnan muutokset, ajan- ja paikantajun hämärtyminen ja aistiharhat. Oireet saattavat kestää noin 10–12 päivää. Delirium ennakoi pitempää toipumisaikaa, suurempaa kuolleisuutta ja suurempaa vaaraa joutua laitoshoitoon.

Lonkkamurtuman jälkeen uuden murtuman vaara on suuri. Siksi potilaiden on tärkeää huolehtia riittävästä D-vitamiinin ja kalsiumin saannista. Lisäksi osteoporoosilääkitys on tarpeellinen. Kannattaa myös muistaa, että hyvin vanhakin ihminen hyötyy lihaskuntoa kohottavasta voima- ja tasapainoharjoittelusta esim. kuntosalilla.

Lähde: Käypä hoito -suositus
www.kaypahoito.fi

Sisältö jatkuu mainoksen alla