Nina Sorjosen jalat laahaavat mutta mieli ei. – Itketty on. Silti haastan kaikki kanssani maratonille sitten, kun MS:ni on paremmassa vaiheessa, kahden aikuisen lapsen äiti sanoo.

"Hankalinta tällä hetkellä on, että saatan kaatua suorilta jaloiltani selälleni ihan yhtäkkiä. Kun pystyssä pysymisestä ei ole varmuutta, kuljen mieluiten pyörätuolilla. Harmittaa, etten voi ripustaa pyykkiä tai kurotella kaappeihin.

Sormissa ei ole pintatuntoa, joten en saa vetoketjua tai nappeja kiinni. Teen innokkaasti käsitöitä, vaikka en tunne, milloin neula pistää sormeen.

En ollut kuullutkaan multippeli-skleroosista ennen kuin lääkäri kertoi minun sairastavan sitä. Nykyään sanon kaikille, että minulla on MS, jotta tieto sairaudesta leviäisi. Silti jokaisen MS on erilainen, oireet aaltoilevat ja kunto sen mukana. Ikävintä on jatkuva säkenöivä hermokipu. Se tuntuu milloin missäkin, mutta eniten jaloissa.

Tottakai itkettää silloin, kun jostakin pitää luopua. Kun sairaus paljastui, piti jättää sihteerintyö. Sitten oli luovuttava silkkikukkasomistusten tekemisestä, kun jalkojen lisäksi väsyi koko kroppa. Veneilykin on tasapainon takia liian vaarallista.

Matkustamistani sairaus on rajoittanut. Teemme mieheni Pekan kanssa matkasuunnitelmat mukulakivikatuja ja portaita kartellen, mutta ennen kuin siirryin käyttämään katetrointia, liikkuminen oli vielä vaikeampaa. Silloin suunnistettiin vessojen mukaan. Tunsin tuhannen kilometrin säteellä kaikki vessat. Minulla oli jatkuva vessahätä, koska rakko ei tyhjentynyt kunnolla. Se taas johtui siitä, että söin lääkettä, joka paransi virtsanpidätystä. Katetrointi tyhjentää rakon kunnolla eikä vessareissuja tarvitse edes ajatella.

Toinen iso muutos parempaan tapahtui neljä vuotta sitten. Kävin Puolassa kaulalaskimoiden pallolaajennuksessa. Suomessa hoidosta kiistellään, koska kaikki eivät saa siitä apua. Kun kerroin lääkärilleni laajennuksesta, hän ei kommentoinut asiaa puoleen eikä toiseen.

Ensimmäisen hoitotuloksen sain heti. Hajuaistini herkistyi. Jo Puolassa haistoin hotellin pahanhajuisen maton ja kotiovella sanoin, että täällä haisee homeinen omena. Se löytyi hedelmäkorin pohjalta.

Sormien toiminta palautui niin, että voin kirjoittaa blogiani, vaikka sormet eivät vieläkään tunne. Pyörätuolilla jaksan kelata viisi kilometriä, kun aikaisemmin liikuin aviomiehen voimin. Liikunnan lisääntymisen myötä paino on pudonnut 20 kiloa ilman ruokavaliomuutoksia. Olo on iloisempi ja energisempi. Pekka väittää, että kasvoiltani on poistunut irvistyksenomainen kireys ja entinen rentous on palannut.

Ensimmäisiä oireita sairaus antoi 14-vuotiaana. Olin jäädä auton alle, kun jalka lakkasi toimimasta keskellä tietä. Aivoista ei mennyt jalkaan käskyä liikkua, mutta yhteys palautui ennen kuin päästiin äidin kanssa lääkäriin. Toinen merkki oli jalkakipu, joka sekin hävisi vuorokaudessa. Ja lääkärissä sätkyttelin taas iloisesti. Jalkojani kuitenkin väsytti aina.

Lähdin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin ja harrastin rankasti koululiikuntaa. Oli outoa, että jaksamiseni vain väheni, vaikka niillä treeneillä kunnon olisi pitänyt nousta. Muu kroppa olisi jaksanut, mutta jalat uupuivat. Jalkaväsymys on erilaista kuin tavallinen uupuminen, joka tuntuu koko kehossa ja rasittaa myös mieltä.  

Uupumus tuli myöhemmin, kun meillä oli kaksi pientä lasta. Sairaus jäi kuitenkin perhe-elämän alle. Kun sanoin olevani ihan poikki, kaikki lohduttivat, että niinhän se pienten lasten äideistä yleensä tuntuu. En ollut aivan varma, menevätkö kaikilta parikymppisiltä äideiltä jalat alta imuroinnin vuoksi.

Sain hoidoksi D-vitamiinia, joka helpotti oireita hetkeksi. Nykyään D-vitamiinia suositellaankin MS-potilaille. Iskiasta epäiltiin, mutta tein itselleni diagnoosin Hyvä terveys -lehden borrelioosi-jutusta. Menin lehti kourassa lääkäriin ja sain lähetteen neurologille.

Ei ollut borrelioosia, sen sijaan selkäydinpunktio ja magneettikuvaus paljastivat MS-taudin. Pari viikkoa meni sumussa. Ulvoin. Olin melu-saastetta siihen asti, kunnes lapsi kysyi, että kuoletko sinä.

Havahduin ja päätin palata elämiseen, mutta ei se aina ole helppoa ollut. Tärkeintä sairastamisessa on kuitenkin se, miten tautiinsa suhtautuu. Jos antaa sille vallan, se myös ottaa sen.

Oireeni aaltoilevat, mutta oikeasti meinasin kuolla hampaasta alkaneeseen tulehdukseen. Tulehdukset pahentavat MS-oireita, mutta tämä tulehdus meinasi tappaa. Hammas olisi pitänyt poistaa, mutta se paikattiin. Sain useita kouristuskohtauksia. Yhdessä kouristuksessa sydän pysähtyi. Minut elvytettiin.   

Sydänpysähdys vei pois kuolemanpelon ja toi elämänhalun. Tosin muistoksi jäi epilepsia, mutta senkin kanssa pystyy elämään. Yritän syödä terveellisesti, välttelen flunssaisia ja kuunnella kroppaani, jotta en ylitä voimiani.

Sairaus ottaa päähän, tietenkin. Suututtaa, vaikka mies aina vakuuttaa, ettei sairaus ole taittanut iloista ja valoisaa perusluonnettani. Olen valtavan kiitollinen, että voidaan itkeä ja nauraa yhdessä. Paljon tavallisempaa on, että avioliitto särkyy kroonisen sairauden myötä. Hyvää ei yhteiselämälle tee sekään, jos puoliso hoitaa toista katkerana ja kiukkuisena.

Pahenemisvaiheet ja varsinkin epilepsian puhkeaminen ovat saaneet miettimään myös, kuinka ohut elämänlanka on. Silti minulla on usko, että paranen. Uskon siihen niin lujasti, että haastan kaikki kanssani maratonille sitten, kun pystyn taas juoksemaan.”

Lue lisää
MS-taudista
Periytyykö MS-tauti?

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Monien kroonisten sairauksien taustalla kytee piilevä tulehdus. Viitteitä vaaroista havaitsee ainakin vatsaansa tarkkailemalla.

Kun elimistöömme on päässyt tunkeilijoita, kuten vieraita mikrobeja, ensiavun järjestää immuunijärjestelmä. Se synnyttää tulehdustilan, joka antaa huutia vierasaineille ja -eliöille. Tulehdus voi käynnistyä myös vamman seurauksena, esimerkiksi nilkan nyrjähtäessä.

Yleensä tulehdus on terveydeksemme – itse asiassa tarvitsemme tulehdusta elääksemme.

Joskus tulehdus voi kuitenkin kroonistua ja jatkua, vaikka mitään uhkaa ei olisikaan. Silloin puolustusjärjestelmä on muuttunut suojelevasta

Liiallinen tulehdustila on tullut tutuksi yliaktiivisena immuunivasteena. Se voi johtaa esimerkiksi allergioihin, nivelreumaan, autoimmuunisairauksiin ja astmaan. Sen sijaan vain harvat "terveet" tiedostavat, että heidän elimistössään voi vallita matala-asteinen tulehdus. Se on tulehduksen salakavala muoto, joka ei tunnu eikä näy, kuten akuutti tulehdustila.

On arvioitu, että tulehdus tässä piilevässä muodossaan leimuaa satojen tuhansien suomalaisten elimistöissä. Matala-asteisesta tulehduksesta väitellyt yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Ahonen selvitti, että piilevä tulehdus voi olla syynä useisiin kroonisiin kansansairauksiin, kuten lihavuuteen, kakkostyypin diabeteksen, sepelvaltimotautiin ja metaboliseen oireyhtymään.

Vaarassa vatsakas, tupakoiva nainen

Helpoimmin osviittaa mahdollisesta tulehduksestaan saa kohdistamalla katseensa keskivartaloon. Pahin tulehdusta aiheuttava tekijä on nimittäin rasvakudos erityisesti vatsan seudulle kertyessään. Rasvasolut tuottavat niin kutsuttuja lihavuushormoneja eli adipokiini-hormoneja. Ne säätelevät muun muassa aineenvaihduntaa, ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta.

Mitä runsaammin vatsan alueella on rasvaa, sitä todennäköisemmin tulehdus tekee tuhojaan. Lihavuushormoneilla näyttääkin olevan iso rooli tulehdussairauksissa, kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa, nivelrikossa ja reumassa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan jo viisi liikakiloa voi aiheuttaa ongelmia – myös niille, joitka liikkuvat säännöllisesti.

Tiina Ahosen tutkimuksen mukaan erityisesti keski-ikäisillä naisilla lihominen kasvattaa riskiä matala-asteiseen tulehdukseen. Ilmeni myös, että matala-asteista tulehdusta hillitsevän adiponektiini-välittäjäaineen määrä oli tupakoivilla naisilla pienempi kuin tupakoimattomilla.

Sen sijaan miehillä samanlaista matala-asteisen tulehduksen yhteyttä lihomiseen tai tupakointiin ei havaittu. Tulokset viittaavat siihen, että matala-asteinen tulehdustila aktivoituu biologisista syistä naisilla miehiä herkemmin.

Tulehdus muhii masentuneellakin

Kun tulehdus on kroonistunut, keholla ei ole kykyä sammuttaa sitä, joten terveet kudokset alkavat vaurioitua. Pitkään jatkuneena tulehdus syö hiljalleen elimiltä energiaa, mikä nopeuttaa ikääntymistä.

Amerikan sydänliiton julkaisemien tutkimustietojen perusteella niillä vanhuksilla, joilla oli korkeimmat tulehdusarvot, oli 260 prosenttia tavallista suurempi todennäköisyys kuolla seuraavan neljän vuoden aikana. Kuolinsyy oli useimmiten verisuonitauti.

Tulehdustila nivoutuu jopa psyykkiseen terveyteen. JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että masennus voi näyttäytyä aivoissa korkeampana tulehdustilana riippumatta mistään fyysisistä sairauksista.Masennuspotilailla havaittiin 30 prosentin kasvu aivojen tulehdusta kuvaavissa merkkiaineissa verrattuna niihin, jotka eivät masennuksesta kärsineet.

Mikäli lääkäri epäilee potilaalla tulehdustilaa kehossa, hän määrittää tyypillisesti veren CRP-arvon. CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä veressä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa. Monien lääkärien mielestä CRP on tärkein tulehdusta kuvaava suure ainakin sydän- ja verisuonitautien kannalta.

Terveet elintavat ovat paras palosammutin

Tulehduksen laannuttamiseksi tulee ensin tunnistaa laukaisevat tekijät. Rasvakudoksen ohella tulehdus voi olla lähtöisin esimerkiksi suolistosta, iholta, keuhkoista tai nivelistä. Matala-asteinen tulehdus voi olla perua myös geeneistä, mutta mitään perussairautta ei tarvitse olla taustalla.

Usein tulehduksen polttoaineena toimii kehno ruokavalio, jossa on paljon sokeria, valkoista vehnää, keinomakeutusaineita, prosessoituja elintarvikkeita sekä transrasvaa.

Huonojen ruokailutottumusten ohella myös alkoholi, tupakointi, liikunnan puute, stressi, piilevät infektiot sekä allergeenit ja ympäristömyrkyt ruokkivat tulehdusta.

Keskivartalon rasvakertymän lisäksi erityishuomio kannattaa kohdistaa suoliston bakteeritasapainoon.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että esimerkiksi osa suolistobakteereista erittää kuollessaan voimakasta tulehdusta lisäävää ainetta, lipopolysakkaridia. Se on myös yksi oleellinen tulehduksen merkkiaine.

–Tarkkoja arvoja tulehduksestaan ei tarvitse tietää, vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota omiin tottumuksiin ja elintapoihin, ohjeistaa Tiina Ahonen.

Tulehdustilan rauhoittamiseksi tulisi pyrkiä palauttamaan keho luonnolliseen immuunitasapainoon. Tämä onnistuu tarjoamalla sille oikeat olosuhteet kukoistukseen. Niinkin yksinkertaisella tavalla kuin laihduttamisella voi matala-asteisen tulehduksen roihu laantua ratkaisevasti.

Näin taltutat tulehdusta

  1. Syö välimerellisesti tai pohjoismaisesti. Tulehduksesta kertova CRP-arvo voi tippua ilman laihtumistakin kolmanneksen, kunhan ruokavalion laatu on kohdillaan. Tärkeintä on miettiä isoja linjoja. Välimeren ruokavalio on hyvin lähellä optimaalista ruokavaliota, jota voi kutsua myös ”antitulehdukselliseksi”. Myös pohjoismainen ruokavalio vähentää tutkitusti matala-asteiseen tulehdukseen liittyvien geenien ilmentymistä rasvakudoksessa. Tulehdusta vähentäviä yksittäisiä ruokia ovat erityisesti marjat, hedelmät ja kasvikset sekä rasvainen kala, neitsytoliiviöljy, mantelit ja muut pähkinät.
  2. Hikiliiku kolmesti viikossa. Liikkuessa elimistössä syntyy tulehdusta vastustavia välittäjäaineita. Liikunta tekee lihassoluista herkempiä insuliinille, vähentää tulehdusta edistävää stressiä, alentaa CRP-arvoja ja vahvistaa koko immuunijärjestelmää. Tulehdusta voi taltuttaa kävelemällä päivittäin kymmenentuhatta askelelta sekä harrastamalla hikoiluttavaa liikuntaa 45 minuuttia kolmesti viikossa. Uusimpien tutkimusten valossa parhaiten tulehduksen hillitsemisessä toimii pitkäkestoisen treenin sekä voimaharjoittelu yhdistelmä.
  3. Laihduta edes vähän. Vaikka olisit vain hieman yli ihannepainostasi, pudottamalla painostasi 5–10 prosenttia voit merkittävästi vaikuttaa tulehdustasoihin. Selvästi liikapainoisilla noin 15 kilon laihtuminen näyttää vähentävän CRP-arvoa kolmanneksella. Paras vaihtoehto kevennykseen muodostuu aktiivisen liikunnan ja ruokavalion yhdistelmästä. Pääpaino kannattaa kuitenkin asettaa ruokailutottumuksiin, sillä ruokavalion rooli painonpudotuksessa on noin 70–80 prosenttia.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.