Yhdellä laboratoriotutkimuksella voi olla monta käyttöä. Lääkäri saattaa esimerkiksi pyytää saman tutkimuksen – seerumin alkalisen fosfataasin – selvitäessään isoäidin luukatoa, äidin sappikivitautia tai lapsen riisitautia.

Alkalisia fosfataasientsyymejä on erityisen paljon maksassa ja luissa mutta jonkin verran myös suolessa, istukassa, valkosoluissa ja joissakin kasvaimissa. Nimensä nämä entsyymit ovat saaneet siitä, että ne toimivat parhaiten lievästi emäksisissä olosuhteissa (happamuuslukema pH on noin yhdeksän).

Alkalista fosfataasia karkaa verenkiertoon, jos sitä sisältäviä soluja tuhoutuu tai jos sitä sisältävien solujen määrä kasvaa tai toiminta kiihtyy. Mittaamalla alkalinen fosfataasi verestä voidaan arvioida erityisesti maksan ja luuston terveyttä. Tämä määritys onkin yksi yleisimmistä laboratoriotutkimuksista, ja se kuuluu lähes kaikkien laboratorioiden valikoimaan.

Näyte alkalisen fosfataasin mittausta varten on helppo ottaa, sillä paastoa tai muita esivalmisteluja ei tarvita. Tutkimukseen tarvitaan noin millilitra seerumia, jos halutaan tietää sekä entsyymin kokonaismäärä että eri kudoksista peräisin olevien alamuotojen määrät.

Kasvu lisää pitoisuutta

Laboratoriossa alkalisen fosfataasin kokonaismäärä mitataan tutkimalla, kuinka nopeasti seeruminäytteessä oleva entsyymi pystyy muuttamaan fosfaattia sisältävän lähtöaineen toiseksi. Maksan ja luun alkalinen fosfataasi – ja entsyymin muutkin muodot – voidaan erottaa toisistaan niiden pienten rakenne-erojen perusteella.

Terveellä aikuisella alkalisen fosfataasin viiteväli on 60–275 yksikköä litrassa seerumia. Maksaperäistä siitä on jonkin verran yli puolet ja luustoperäistä vähän alle puolet. Myös terveiltä voi joskus löytyä muitakin muotoja, esimerkiksi suolen alkalista fosfataasia aterian jälkeen, mutta vain pieniä määriä.

Kasvavalla lapsella alkalista fosfataasia voi olla monta kertaa enemmän kuin aikuisella, koska sitä vapautuu nopeasti kasvavista luista. Tällöin luun alkalista fosfataasia on veressä eniten. Raskauden loppupuolella alkalisen fosfataasin määrä veressä voi lisääntyä, koska istukkakin tuottaa sitä.

Liukuvat raja-arvot

Potilaan kokonaistilanteesta riippuu, millaista alkalisen fosfataasin nousua pidetään merkitsevänä, eikä yksiselitteisiä aina johonkin hoitoon johtavia laboratoriokokeen raja-arvoja voida antaa. Alle viitevälin pienentyneellä arvolla on äärimmäisen harvoin merkitystä potilaan sairauden määrittelyssä.

Seerumin alkalinen fosfataasi voi lisääntyä monikymmenkertaiseksi sappikivien tukkiessa sappitiet. Maksatulehduksessa tai -syövässä nousu on tavallisesti pienempi. Näissä tapauksissa lisääntyy entsyymin maksaperäinen muoto.

Luuston alkalinen fosfataasi lisääntyy, kun luuta muodostavien solujen toiminta kiihtyy. Pagetin luutaudissa ja luuhun etäpesäkkeitä lähettäneen syövän yhteydessä sen määrä voi monikymmenkertaistua, samoin oikein pahassa riisitaudissa. Luuperäinen alkalinen fosfataasi lisääntyy veressä myös osteomalasiaa eli luunpehmennystautia sairastavilla ja lisäkilpirauhasen liikatoiminnan yhteydessä, mutta vähemmän. Sen on huomattu lisääntyvän myös naisilla, joilla on erityisen suuri vaara sairastua luukatoon vaihdevuosien jälkeen.

Eräät kasvaimet, kuten ruoansulatuselin-, keuhko- ja munasarjasyöpä, tuottavat omaa alkalista fosfataasia, jonka mittaamista voidaan käyttää hyväksi seurattaessa näiden tautien kulkua.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.