Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Potemista, niistämistä, poissaolopäiviä töistä ja koulusta. Miten vastustuskykynsä voi virittää valmiiksi, jotta se kestää virusten ja bakteerien hyökkäykset?

Iltojen pimetessä ja syksyn viiletessä oma vastustuskyky tuntuu taas laskevan kuin vanhan auton arvo. Mitä ihmettä voi tehdä, jotta kehon puolustuskyky parantuisi?

Yksi suurimpia terveystekoja on käsien pesu. Riittävällä – ei kuitenkaan neuroottisella – käsien pesulla pääsee eroon monista taudinaiheuttajista ennen kuin ne ehtivät elimistöön asti.

Itseään saavat onnitella myös ne, jotka eivät polta.

– Jos ihminen jotain voi todella tehdä infektioiden vähentämiseksi, se on tupakoimattomuus, toteaa mikrobiologi, lääkäri ja tutkimusprofessori Pentti Huovinen Kansanterveyslaitoksesta.

Tupakka lamauttaa nenän värekarvojen toimintaa. Asiaa ei auta, että terva ja lima pakkautuvat hengitysteiden limakalvoille. Terveet värekarvat ja limakalvot estävät mikrobien pääsyä sisään elimistöön.

Myös normaalipainoisuus edistää ihmisen hyvinvointia ja sitä kautta vastustuskykyä. Liikakilotkin kannattaa pudottaa maltillisesti, sillä ankara nälkäkuuri heikentää vastustuskykyä.

Vaikka kuinka kuntoilisi ja söisi oikein, flunssia tuskin onnistuu välttämään. Tarpeeksi elinvoimainen flunssavirus osuu kohdalla jossain vaiheessa väkisinkin. Terve aikuinen sairastaa 2–4 flunssaa vuodessa, lapsella flunssia on 6–10 joka vuosi.

Synnynnäistä ja hankittua

Meillä on kahdenlaista vastustuskykyä: synnynnäistä ja hankittua eli opittua.

Synnynnäinen immuunijärjestelmä on jo vauvoilla vakiovarusteena. Luonnollisen immuniteetin osat eivät tunnista eri taudinaiheuttajia vaan reagoivat aina samalla tavalla. Synnynnäisiä puolustusmekanismeja ovat esimerkiksi ihon mikrobeja läpäisemätön rakenne ja mahalaukun happamuus.

Hankittua vastustuskykyä keräämme elämän varrella altistumalla erilaisille taudinaiheuttajille. Se on kuin oppia, jota elimistö kerää erilaisista tilanteista. Opittu järjestelmä toimii solujen ”muistin” varassa.

Opitut puolustusmekanismit muistavat aikaisemmin kohtaamansa tuholaiset ja osaavat heti valita sopivan puolustautumiskeinon juuri niitä vastaan. Taudinaiheuttajia kohdatessa jokaiselle muodostuu oma yksilöllinen puolustusjärjestelmänsä. Myös rokottamisella voidaan treenata immunologista muistia.

Influenssavirukset muuttuvat

Useille virustaudeille ihminen voi kehittää elinikäisen immuniteetin eli tauti sairastetaan vain kerran elämässä. Tällainen virus on esimerkiksi vesirokkovirus.

Ihmisen ja mikrobien kehityshistoriat ovat miljoonien vuosien kuluessa edenneet rinta rinnan, toisiinsa vaikuttaen. Mikrobit ovatkin nuuskineet selville ihmisen puolustusjärjestelmän aukkoja ja opetelleet hyödyntämään niitä. Samalla tämä on pakottanut ihmisen kehittämään immuunijärjestelmästään entistäkin monimutkaisemman.

Esimerkiksi A- ja B-influenssat onnistuvat jatkuvasti ohittamaan elimistön puolustusjärjestelmät. Viruskantojen muuntelemisen vuoksi ihminen ei saa kehitettyä pysyvää immuniteettiä influenssia vastaan, vaikka sairastaisi niitä usein.

Maailman terveysjärjestö WHO:n laboratoriot eristävät jatkuvasti uusia influenssaviruskantoja ja niiden pohjalta koostetaan vuosittain erilaiset influenssarokotteet.

Tavalliseen flunssaan sen sijaan ei ole voitu kehittää minkäänlaista rokotetta, sillä flunssaa aiheuttavia viruksia tunnetaan yli 200.

Puutetta bakteereista?

Riittävä käsienpesu on oleellista flunssien torjunnassa, mutta toisaalta liiallinen puhtaus on pahasta.
Nykyinen ylihygieeninen ympäristö voi olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. On todettu, että maatilalla varttuneilla lapsilla on muita vähemmän allergisia sairauksia. Meillä voikin olla puutetta bakteereista ja muista ympäristön mikrobeista.

– Jos törmäisimme useammanlaisiin mikrobeihin, puolustusjärjestelmämme voisi kehittyä vahvemmaksi, eikä hyökkäisi viattomia kohteita kuten ruokaa vastaan, sanoo lastenlääkäri Marko Kalliomäki Turusta.

– Annetaan lasten olla lapsia, leikkiä ja tutustua ympäristöönsä joskus vähän likaisemminkin käsin, hän ohjeistaa.

Myös autoimmuunisairauksien epäillään liittyvän liian hygieeniseen elinympäristöön. Autoimmuunisairauksissa elimistön immuunijärjestelmä hyökkää omia solujaan vastaan ja vaurioittaa niitä. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi nivelreuma, jossa tulehtunut kudos syövyttää tervettä rustoa, ja nuoruusiän diabetes, jossa elimistö tuhoaa haiman insuliinia tuottavia soluja.

Stressi syö vastustuskykyä

Unen vaikutus vastustuskykyyn ei ole yhtä suoraviivainen kuin vaikkapa terveellisen ruoan.
Univaje muuttaa hormonien ja immunologisen järjestelmän toimintaa sekä nostaa veren yläpainetta, mutta ei ole varmaa vaikuttavatko nämä muutokset vastustuskykyyn.

Sen sijaan fyysinen ja henkinen stressi heikentää puolustusmekanismeja suoraan aiheuttamalla muutoksia immuunijärjestelmään. Stressaantuneessa elimistössä immunoglobuliini A:n ja tappajasolujen aktiivisuus vähenee, mikä lisää infektioiden ja sairastumisen riskiä. Stressillä saattaa olla tekemistä myös autoimmuunisairauksien puhkeamisessa.

Toisaalta arkikokemuksista voisi päätellä, että stressi saattaa jopa suojella sairastumiselta. Kesken kiivaan työprojektin ei saada flunssaa, vaan velvollisuudentuntoinen työntekijä sairastuu vasta viikonloppuna tai lomalla.

Joidenkin tutkimusten mukaan lyhytkestoinen ja kohtuullinen stressi voi parantaa vastustuskykyä, koska elimistöön erittyy adrenaliinia ja muita hormoneja. Varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole.

Liikuntaa järki päässä

Liikunnan vaikutukset vastustuskykyyn ovat ristiriitaisia. Tunnetun sanonnan mukaan ”urheilija ei tervettä päivää näe”. Toisaalta kuitenkin tiedetään, että liikunta lisää vastustuskykyä ja että liikkumattomilla on enemmän sairauspoissaoloja.

– Asia on juuri näin: maltillinen liikunta parantaa vastustuskykyä, mutta liian raju liikunta lisää infektioita, samoin tekee liikkumattomuus, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Heikki Tikkanen vahvistaa.

Sitä, miksi liikunta vahvistaa vastustuskykyä, ei tarkkaan tiedetä, mutta samalla kun liikunta lisää lihasmassaa ja parantaa verenkiertoa, se aktivoi myös vastustuskyvyn kannalta olennaisten T- ja B-solujen toimintaa. Myös vasta-ainetuotanto aktivoituu.

Liikkumalla hankitusta kovasta kunnosta on sekin ilo, että sairastaminen on kevyempää. Hyväkuntoinen selviää viruksista vähemmällä: flunssan oireet tuntuvat lievemmiltä ja kestävät lyhyemmän aikaa.

– Tämä voi aiheuttaa myös vääränlaista huolettomuutta. Kun mennään pikkuflunssassa lenkille eikä olo pahenekaan vaan paranee, niin ruvetaan varomattomiksi. Jos oireita on kaulasta alaspäin eli kuumetta, ahdistavaa yskä ja lihassärkyä, kyseessä on koko kehon yleisinfektio. Silloin ei saa missään nimessä urheilla, siitä voi seurata jopa paha sydänlihastulehdus, Tikkanen varoittaa.

C-vitamiini ei estä flunssaa

C-vitamiinin uskotaan yleisesti ehkäisevän flunssia. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, etteivät suuretkaan annokset C-vitamiinia estä flunssia keskivertoväestössä. Urheilijoille ja muille fyysisesti rasittuneille C-vitamiinista voi kuitenkin olla hyötyä.

Myös flunssan kesto voi lyhentyä C-vitamiinia syömällä, mutta annosten pitäisi olla suuria: esimerkiksi kuusi grammaa vuorokaudessa heti ensimmäisten flunssaoireiden ilmaannuttua. Monissa C-poretableteissa vitamiinia on yksi gramma, joten poretabletteja pitäisi juoda kuusi lasillista.

Usein poteva, paljon liikkuva voi kokeilla flunssan ehkäisyä puolikkaan tai kokonaisen poretabletin annostuksella. Saman määrän saa alle sadasta grammasta ruusunmarjoja, noin puolesta kilosta paprikaa tai 2,7 kilosta appelsiineja. Jos flunssa on jatkuvaa, kannattaa mennä lääkäriin.

Kylmä lisää puolustuskykyä

Entäpä ne alussa mainitut viileät syksyillat ja nurkan takana vaanivat pakkaset? Ainakin mummon varoitusten mukaan jalkojen kylmettäminen on varma flunssan paikka.

– Vastustuskyky ei laske kylmässä. Vaikka asiaa on kuinka tutkittu, todisteita ei löydy siitä, että kylmä hyydyttäisi ihmisen immunologista järjestelmää, toteaa termofysiologi Hannu Rintamäki Työterveyslaitoksesta.

Sen sijaan kylmän avulla voi kohentaa vastustuskykyään. Avantouinti näyttää todella trimmaavan puolustusjärjestelmää parempaa iskuun.

– Avantouinti lisää hetkellisesti kudosten hapentarvetta. Siksi se tehostaa solujen puolustautumista, mikä näkyy lisääntyneenä punasolujen entsyymien aktiivisuutena, Rintamäki kertoo.

Flunssia esiintyy enemmän talvikuukausina, mutta se ei välttämättä liity kylmyyteen.

– Taustalla voi olla niin sanottu kalenterivaikutus. Virukset ehtivät meille Pohjolaan talveksi.
On myös mahdollista, että virukset leviävät äkäisemmin talvisaikaan, kun ihmiset kokoontuvat isoiksi joukoiksi sisätiloihin.

Ilman virusta flunssa ei iske, vaikka ihminen upotettaisiin jäillä täytettyyn saaviin.
Kasvisten syönti, huoleton mieli ja käsienpesu ovat paras flunssarokote.

Lue lisää:

Kunto paremmaksi kuukaudessa

Vitamiineja tarpeeksi kevättalvella

Sairastaminen sallittu

Vastustuskykyä parantaa

  • Terveellinen ruokavalio. Siihen kuuluu kuusi kourallista kasviksia, hedelmiä, juureksia tai marjoja päivässä, täysjyväleipää tai -puuroa, kalaa kaksi kertaa viikossa sekä rasvatonta maitoa tai hapanmaitotuotteita. Erityisesti kasvikset ovat tärkeitä, sillä ilman vitamiineja puolustuskyky laskee. Vitamiinit on syytä hankkia ruoasta, ei puristeista, koska kasviksissa on muitakin hyödyllisiä ainesosia.
  • Käsien pesu. Noin 5–10 kertaa päivässä.
  • Liikunta. Kohtuullisesti rasittava liikunta useita kertoja viikossa. Voi harrastaa ulkona tai sisällä, kunhan syke nousee ja liikunta on säännöllistä.
  • Rento elämänasenne ja huoleton mieli. Riittävästi lepoa ja kivoja asioita elämässä.
  • Itsensä hoitaminen. Sairaudet kannattaa hoitaa pois.
  • Hampaiden peseminen ja terve suu.
  • Normaali paino.
  • Maalaiselämä, puutarhan hoito, koiran pitäminen.

Vastustuskykyä huonontaa

  • Tupakointi. Heikentää kehon puolustusjärjestelmää.
  • Yletön alkoholin käyttö. Silloin juomat vievät tilaa kunnon ruoalta.
  • Voimakkaiden, desinfioivien puhdistusaineiden käyttö normaaleissa kotioloissa. Liian steriili ympäristö ei edistä terveyttä. Tarvitsemme altistusta erilaisille bakteerirakenteille.
  • Liikkumattomuus. Lisää infektiopäiviä.
  • Raju ja elimistöä kuluttava liikunta. Lisää infektiopäiviä.
  • Stressi. Muuttaa immuunijärjestelmää ja altistaa siten sairastumiselle.
  • Antibioottien syöminen, sairaudet, leikkaukset laskevat vastustuskykyä.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Oikean diagnoosin löytäminen voi vaatia lähes salapoliisityötä, sillä monien sairauksien oireissa on huomattavaa samankaltaisuutta.

Ärtyvän suolen oireyhtymä

Tavallisimman toiminnallisen suolistovaivan ärtyvän suolen oireyhtymän (IBS) pääoireita ovat vatsakipu, turvotus, ilmavaivat sekä ummetus tai ripuli.

Oikean diagnoosin takeeksi potilaalla tulisi olla oireita vähintään kuusi kuukautta ja oireiden tulisi vaivata vähintään kolmena päivänä kuukaudessa viimeisen kolmen kuukauden aikana.

Lisäksi vähintään kaksi seuraavista tulisi toteutua: vatsakipu tai -vaiva helpottaa ulostamisen jälkeen ja ulostamiskerrat vähenevät tai tihenevät vaivan pahentuessa ja/tai uloste muuttuu löysäksi tai kovaksi vaivan pahentuessa.

SEKOITETAAN NÄIHIN

IBS saattaa sekoittua tulehdukselliseen suolistosairauteen (IBD). Niihin kuuluvat muun muassa Crohnin tauti ja haavainen paksusuolentulehdus.

IBS voi sekoittua myös keliakiaan. Naisilla endometrioosi, jossa kohtumainen kudos kasvaa jossakin muualla kehossa, aiheuttaa samanlaisia vatsavaivoja. Henkeä uhkaavista sairauksista suolisto- tai munasarjasyöpää muistuttavat oireiltaan ärtyvän suolen oireyhtymää.

NÄIN HOIDETAAN

Ärtyvän suolen oireyhtymän diagnoosilla voidaan poissulkea muut hoidettavat sairaudet, mutta ärtyvän suolen oireyhtymää itsessään ei voi kovin tarkasti hoitaa. Oireita on kuitenkin todistetusti mahdollista hillitä huonosti sulavien, niin sanottujen FODMAPhiilihydraattien rajoittamisella, probiooteilla, piparminttuöljykapseleilla ja oikein valituilla kuituvalmisteilla.


Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kun kilpirauhanen ei enää pysty tuottamaan riittävästi kilpirauhashormoneja, kyseessä on hypotyreoosi eli kilpirauhasen vajaatoiminta. Kilpirauhashormonit ovat tärkeimpiä terveyttämme sääteleviä hormoneja, jotka vaikuttavat oleellisesti painonhallintaan, energisyyteen ja mielialaan.

Varhaisessa vaiheessaan kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat hyvin epämääräisiä: niihin voi liittyä väsymystä, painonnousua, ihon kuivuutta, lihassärkyjä ja muistiongelmia. Hypotyreoosin toteamiseksi tärkeintä on suorittaa kaksi verikoetta, joista selviää tyroksiini- ja tyreotropiiniarvot.

SEKOITETAAN NÄIHIN

Hypotyreoosi voi muistuttaa oireiltaan erityisesti masennusta tai fibromyalgiaa.

Professori ja endokrinologi Matti Välimäen mukaan kilpirauhaspotilaita on saatettu hoitaa pitkäänkin masennuksen vuoksi masennuslääkkeillä ilman hyötyvaikutuksia – usein on aiheutunut vain sivuvaikutuksia.

Koska kilpirauhasen vajaatoiminta on yleisintä yli 60-vuotiailla, se sekoittuu helposti myös luonnolliseen vanhenemiseen. Toisinaan epäily kilpirauhasen vajaatoiminnasta paljastuu täysin normaaliksi vaihteluksi elämässä: joskus ihminen on vain väsyneempi, hiuksia voi lähteä vähän enemmän ja painokin voi samalla nousta.

NÄIN HOIDETAAN

Diagnosoitua kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan tyroksiinilla, eli samalla hormonilla, jota elimistö itse tuottaa. Joskus masennus tai muu psyykkinen stressi häiritsee kilpirauhashormoneja, jotka normalisoituvat itsekseen tilanteen parantuessa.


Krooninen väsymysoireyhtymä

Krooninen väsymysoireyhtymä (ME) on invalidisoiva pitkäaikaissairaus. Sen diagnosointi on hankalaa ja edellyttää, että potilas on kärsinyt vähintään kuusi kuukautta voimakkaasta väsymyksestä ja että toimintakyky on sen seurauksena merkittävästi heikentynyt.

ME lukeutuu neurologiin sairauksiin, mutta sen varsinaista syytä ei tunneta. Joskus jatkuva väsymystila

kehittyy vaikean tai pitkäaikaisen ruumiillisen sairauden seurauksena.

SEKOITETAAN NÄIHIN

Useat niistä, jotka olettavat kärsivänsä ME:sta, saattavatkin sairastaa asentohuimausta, joka on viralliselta nimeltään ortostaattinen takykardia oireyhtymä. Newcastlen yliopiston professori Julia Newton arvioi, että kolmasosalla kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsivistä voi olla asentohuimaus.

Asentohuimaus on hermojärjestelmän epänormaali reaktio, jonka oireet vaihtelevat laajasti: jotkut tuntevat huimaavaa oloa, toiset voivat pyörtyä. Newcastlen yliopiston selvitysten perusteella asentohuimausta esiintyy useimmin nuorilla naisilla. Tutkimuksia johtanut Newton arvioi, että asentohuimauksen aiheuttajana olisivat hormonaaliset muutokset tai virus.

Asentohuimauksen lisäksi ME voi sekoittua masennukseen. Osa kroonisesta väsymystilasta kärsivistä hyötyykin masennuslääkkeiden käytöstä, vaikka ei kärsisikään varsinaisesta masennustilasta.

NÄIN HOIDETAAN

ME:n oireita lievittää usein säännöllinen liikunta ja lihasvenyttely sekä fyysisen kunnon ylläpitäminen.


Keliakia

Keliakia on autoimmuunitauti, jossa viljan gluteeni aiheuttaa tulehduksen ohutsuolessa.Gluteenipitoisesta

ruoasta, kuten vehnästä, ohrasta ja rukiista, johtuvat oireet vaihtelevat yksilöllisesti vatsavaivoista ja närästyksestä päänsärkyyn ja nivelkipuihin.

Keliakiasta saadaan yleensä varmuus verikokeella. Tähystyksellä puolestaan selviää ohutsuolen kunto.

SEKOITETAAN NÄIHIN

Useimmiten virheellinen diagnoosi on ärtyvän suolen oireyhtymä.

Oma lukunsa on niin kutsuttu gluteeniyliherkkyys: silloin henkilö saa gluteenista oireita, vaikka hänellä ei ole keliakiaa. Tutkijat huomauttavat, että gluteeniyliherkiksi itsensä kokevilla todellinen vaiva saattaa aiheutua heidän elimistönsä vaikeudesta sulattaa niin kutsuttuja FODMAP-hiilihydraatteja. Sen sijaan gluteeni ei näytä olevan niin suuri uhka, jona sitä yleisesti pidetään.

NÄIN HOIDETAAN

Koska viljan gluteiini vaurioittaa keliaakikon suolta, vaivat poistuvat, kun syömisistä karsitaan kaikki gluteiinipitoinen.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Näin kartat gluteenia tarkasti
Ruoka
Näin kartat gluteenia tarkasti

Nivelreuma

Pitkäaikaista tulehdusta, kipua ja turvotusta nivelissä aiheuttavan reuman ominaispiirre on oireiden symmetrisyys. Yleensä käsien tai jalkojen nivelet kipeytyvät molemmin puolin. Verikoe auttaa löytämään sairauden.

Autoimmuunitauteihin lukeutuvan nivelreuman syyt ovat suurimmaksi osaksi hämärän peitossa. Hormonaalisilla seikoilla lienee vaikutusta, koska enemmistö potilaista on naisia ja koska sairaus lievittyy raskauden aikana. Tupakointi lisää sairastumisriskiä.

SEKOITETAAN NÄIHIN

Nivelet vaivaavat myös fibromyalgiassa. Se on tauti, johon liittyy vaihtelevasti

kipuja koko kehon alueella. Fibromyalgiaan voi liittyä myös päänsärkyä, unettomuutta ja suolistohäiriöitä.

Mikäli kipu tuntuu hyppivän kehonosasta toiseen ja tätä on ilmennyt vähintään kolme kuukautta, on aiheellista selvittää lääkärin kanssa, voisiko oireiden syynä olla fibromyalgia.

NÄIN HOIDETAAN

Varhaisella lääkityksen aloittamisella niveltulehdus saadaan yleensä hyvin hallintaan.

Asiantuntija: ylilääkäri Joni Suomi, Terveystalo.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

En pysty käyttämään nieltäviä lääketabletteja, vaikka ruoan nielemisessä minulla ei ole ongelmia. Missä vika ja mikä neuvoksi? Tähän asti olen pystynyt vaihtamaan lääkkeeni pureskeltaviin tai imeskeltäviin vaihtoehtoihin.

Tablettien nielemisvaiketta esiintyy kaiken ikäisillä, mutta yleisintä se on lapsilla ja vanhuksilla. Sen syynä voi olla tabletin suuri koko tai karhea pinta, herkkä nielun yökkäysheijaste tai suun kuivuus.

Lisätutkimuksia nielemisvaikeuden syyn selvittämiseksi tarvitaan yleensä vasta, jos tavallisen ruoan ja juoman nielemisessä esiintyy vai-
keuksia.

Ensisijaisesti pyritään valitsemaan helposti nieltävä lääkevalmiste. Näitä ovat muun muassa pienikokoiset tabletit ja kapselit, poretabletit ja suussa liukenevat tabletit.

Jotkut lääkkeet ovat saatavissa myös lääkelaastarien muodossa.

Osan lääkkeistä voi murskata tai liottaa pieneen määrään nestettä. Lääkkeen pakkausselosteessa mainitaan yleensä, jos tämä on sallittua. Jos tietoa ei löydy voi neuvoa kysyä apteekista. Yleisperiaatteena voidaan pitää, että tavallisia tabletteja (etenkin jakouurteellisia) saa murskata.

Sen sijaan depot-, entero- tai kalvopäällysteisiä tabletteja ei lähtökohtaisesti saa puolittaa tai murskata. Tällöin lääkäri voi tarkistaa muut saatavissa olevat valmistemuodot ja valita niistä sopivimman. Osassa lääkkeistä tarvitaan lääkärin merkintä lääkevaihdon kieltämisestä, jotta potilas saa juuri halutun valmisteen.

Tabletin nielemistä voidaan helpottaa myös apteekista ilman reseptiä saatavilla geeleillä tai tablettikalvoilla. Nämä liukastavat lääkkeen pinnan ja helpottavat lääkkeen nielemistä merkittävästi.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.