Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Potemista, niistämistä, poissaolopäiviä töistä ja koulusta. Miten vastustuskykynsä voi virittää valmiiksi, jotta se kestää virusten ja bakteerien hyökkäykset?

Iltojen pimetessä ja syksyn viiletessä oma vastustuskyky tuntuu taas laskevan kuin vanhan auton arvo. Mitä ihmettä voi tehdä, jotta kehon puolustuskyky parantuisi?

Yksi suurimpia terveystekoja on käsien pesu. Riittävällä – ei kuitenkaan neuroottisella – käsien pesulla pääsee eroon monista taudinaiheuttajista ennen kuin ne ehtivät elimistöön asti.

Itseään saavat onnitella myös ne, jotka eivät polta.

– Jos ihminen jotain voi todella tehdä infektioiden vähentämiseksi, se on tupakoimattomuus, toteaa mikrobiologi, lääkäri ja tutkimusprofessori Pentti Huovinen Kansanterveyslaitoksesta.

Tupakka lamauttaa nenän värekarvojen toimintaa. Asiaa ei auta, että terva ja lima pakkautuvat hengitysteiden limakalvoille. Terveet värekarvat ja limakalvot estävät mikrobien pääsyä sisään elimistöön.

Myös normaalipainoisuus edistää ihmisen hyvinvointia ja sitä kautta vastustuskykyä. Liikakilotkin kannattaa pudottaa maltillisesti, sillä ankara nälkäkuuri heikentää vastustuskykyä.

Vaikka kuinka kuntoilisi ja söisi oikein, flunssia tuskin onnistuu välttämään. Tarpeeksi elinvoimainen flunssavirus osuu kohdalla jossain vaiheessa väkisinkin. Terve aikuinen sairastaa 2–4 flunssaa vuodessa, lapsella flunssia on 6–10 joka vuosi.

Synnynnäistä ja hankittua

Meillä on kahdenlaista vastustuskykyä: synnynnäistä ja hankittua eli opittua.

Synnynnäinen immuunijärjestelmä on jo vauvoilla vakiovarusteena. Luonnollisen immuniteetin osat eivät tunnista eri taudinaiheuttajia vaan reagoivat aina samalla tavalla. Synnynnäisiä puolustusmekanismeja ovat esimerkiksi ihon mikrobeja läpäisemätön rakenne ja mahalaukun happamuus.

Hankittua vastustuskykyä keräämme elämän varrella altistumalla erilaisille taudinaiheuttajille. Se on kuin oppia, jota elimistö kerää erilaisista tilanteista. Opittu järjestelmä toimii solujen ”muistin” varassa.

Opitut puolustusmekanismit muistavat aikaisemmin kohtaamansa tuholaiset ja osaavat heti valita sopivan puolustautumiskeinon juuri niitä vastaan. Taudinaiheuttajia kohdatessa jokaiselle muodostuu oma yksilöllinen puolustusjärjestelmänsä. Myös rokottamisella voidaan treenata immunologista muistia.

Influenssavirukset muuttuvat

Useille virustaudeille ihminen voi kehittää elinikäisen immuniteetin eli tauti sairastetaan vain kerran elämässä. Tällainen virus on esimerkiksi vesirokkovirus.

Ihmisen ja mikrobien kehityshistoriat ovat miljoonien vuosien kuluessa edenneet rinta rinnan, toisiinsa vaikuttaen. Mikrobit ovatkin nuuskineet selville ihmisen puolustusjärjestelmän aukkoja ja opetelleet hyödyntämään niitä. Samalla tämä on pakottanut ihmisen kehittämään immuunijärjestelmästään entistäkin monimutkaisemman.

Esimerkiksi A- ja B-influenssat onnistuvat jatkuvasti ohittamaan elimistön puolustusjärjestelmät. Viruskantojen muuntelemisen vuoksi ihminen ei saa kehitettyä pysyvää immuniteettiä influenssia vastaan, vaikka sairastaisi niitä usein.

Maailman terveysjärjestö WHO:n laboratoriot eristävät jatkuvasti uusia influenssaviruskantoja ja niiden pohjalta koostetaan vuosittain erilaiset influenssarokotteet.

Tavalliseen flunssaan sen sijaan ei ole voitu kehittää minkäänlaista rokotetta, sillä flunssaa aiheuttavia viruksia tunnetaan yli 200.

Puutetta bakteereista?

Riittävä käsienpesu on oleellista flunssien torjunnassa, mutta toisaalta liiallinen puhtaus on pahasta.
Nykyinen ylihygieeninen ympäristö voi olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. On todettu, että maatilalla varttuneilla lapsilla on muita vähemmän allergisia sairauksia. Meillä voikin olla puutetta bakteereista ja muista ympäristön mikrobeista.

– Jos törmäisimme useammanlaisiin mikrobeihin, puolustusjärjestelmämme voisi kehittyä vahvemmaksi, eikä hyökkäisi viattomia kohteita kuten ruokaa vastaan, sanoo lastenlääkäri Marko Kalliomäki Turusta.

– Annetaan lasten olla lapsia, leikkiä ja tutustua ympäristöönsä joskus vähän likaisemminkin käsin, hän ohjeistaa.

Myös autoimmuunisairauksien epäillään liittyvän liian hygieeniseen elinympäristöön. Autoimmuunisairauksissa elimistön immuunijärjestelmä hyökkää omia solujaan vastaan ja vaurioittaa niitä. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi nivelreuma, jossa tulehtunut kudos syövyttää tervettä rustoa, ja nuoruusiän diabetes, jossa elimistö tuhoaa haiman insuliinia tuottavia soluja.

Stressi syö vastustuskykyä

Unen vaikutus vastustuskykyyn ei ole yhtä suoraviivainen kuin vaikkapa terveellisen ruoan.
Univaje muuttaa hormonien ja immunologisen järjestelmän toimintaa sekä nostaa veren yläpainetta, mutta ei ole varmaa vaikuttavatko nämä muutokset vastustuskykyyn.

Sen sijaan fyysinen ja henkinen stressi heikentää puolustusmekanismeja suoraan aiheuttamalla muutoksia immuunijärjestelmään. Stressaantuneessa elimistössä immunoglobuliini A:n ja tappajasolujen aktiivisuus vähenee, mikä lisää infektioiden ja sairastumisen riskiä. Stressillä saattaa olla tekemistä myös autoimmuunisairauksien puhkeamisessa.

Toisaalta arkikokemuksista voisi päätellä, että stressi saattaa jopa suojella sairastumiselta. Kesken kiivaan työprojektin ei saada flunssaa, vaan velvollisuudentuntoinen työntekijä sairastuu vasta viikonloppuna tai lomalla.

Joidenkin tutkimusten mukaan lyhytkestoinen ja kohtuullinen stressi voi parantaa vastustuskykyä, koska elimistöön erittyy adrenaliinia ja muita hormoneja. Varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole.

Liikuntaa järki päässä

Liikunnan vaikutukset vastustuskykyyn ovat ristiriitaisia. Tunnetun sanonnan mukaan ”urheilija ei tervettä päivää näe”. Toisaalta kuitenkin tiedetään, että liikunta lisää vastustuskykyä ja että liikkumattomilla on enemmän sairauspoissaoloja.

– Asia on juuri näin: maltillinen liikunta parantaa vastustuskykyä, mutta liian raju liikunta lisää infektioita, samoin tekee liikkumattomuus, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Heikki Tikkanen vahvistaa.

Sitä, miksi liikunta vahvistaa vastustuskykyä, ei tarkkaan tiedetä, mutta samalla kun liikunta lisää lihasmassaa ja parantaa verenkiertoa, se aktivoi myös vastustuskyvyn kannalta olennaisten T- ja B-solujen toimintaa. Myös vasta-ainetuotanto aktivoituu.

Liikkumalla hankitusta kovasta kunnosta on sekin ilo, että sairastaminen on kevyempää. Hyväkuntoinen selviää viruksista vähemmällä: flunssan oireet tuntuvat lievemmiltä ja kestävät lyhyemmän aikaa.

– Tämä voi aiheuttaa myös vääränlaista huolettomuutta. Kun mennään pikkuflunssassa lenkille eikä olo pahenekaan vaan paranee, niin ruvetaan varomattomiksi. Jos oireita on kaulasta alaspäin eli kuumetta, ahdistavaa yskä ja lihassärkyä, kyseessä on koko kehon yleisinfektio. Silloin ei saa missään nimessä urheilla, siitä voi seurata jopa paha sydänlihastulehdus, Tikkanen varoittaa.

C-vitamiini ei estä flunssaa

C-vitamiinin uskotaan yleisesti ehkäisevän flunssia. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, etteivät suuretkaan annokset C-vitamiinia estä flunssia keskivertoväestössä. Urheilijoille ja muille fyysisesti rasittuneille C-vitamiinista voi kuitenkin olla hyötyä.

Myös flunssan kesto voi lyhentyä C-vitamiinia syömällä, mutta annosten pitäisi olla suuria: esimerkiksi kuusi grammaa vuorokaudessa heti ensimmäisten flunssaoireiden ilmaannuttua. Monissa C-poretableteissa vitamiinia on yksi gramma, joten poretabletteja pitäisi juoda kuusi lasillista.

Usein poteva, paljon liikkuva voi kokeilla flunssan ehkäisyä puolikkaan tai kokonaisen poretabletin annostuksella. Saman määrän saa alle sadasta grammasta ruusunmarjoja, noin puolesta kilosta paprikaa tai 2,7 kilosta appelsiineja. Jos flunssa on jatkuvaa, kannattaa mennä lääkäriin.

Kylmä lisää puolustuskykyä

Entäpä ne alussa mainitut viileät syksyillat ja nurkan takana vaanivat pakkaset? Ainakin mummon varoitusten mukaan jalkojen kylmettäminen on varma flunssan paikka.

– Vastustuskyky ei laske kylmässä. Vaikka asiaa on kuinka tutkittu, todisteita ei löydy siitä, että kylmä hyydyttäisi ihmisen immunologista järjestelmää, toteaa termofysiologi Hannu Rintamäki Työterveyslaitoksesta.

Sen sijaan kylmän avulla voi kohentaa vastustuskykyään. Avantouinti näyttää todella trimmaavan puolustusjärjestelmää parempaa iskuun.

– Avantouinti lisää hetkellisesti kudosten hapentarvetta. Siksi se tehostaa solujen puolustautumista, mikä näkyy lisääntyneenä punasolujen entsyymien aktiivisuutena, Rintamäki kertoo.

Flunssia esiintyy enemmän talvikuukausina, mutta se ei välttämättä liity kylmyyteen.

– Taustalla voi olla niin sanottu kalenterivaikutus. Virukset ehtivät meille Pohjolaan talveksi.
On myös mahdollista, että virukset leviävät äkäisemmin talvisaikaan, kun ihmiset kokoontuvat isoiksi joukoiksi sisätiloihin.

Ilman virusta flunssa ei iske, vaikka ihminen upotettaisiin jäillä täytettyyn saaviin.
Kasvisten syönti, huoleton mieli ja käsienpesu ovat paras flunssarokote.

Lue lisää:

Kunto paremmaksi kuukaudessa

Vitamiineja tarpeeksi kevättalvella

Sairastaminen sallittu

Vastustuskykyä parantaa

  • Terveellinen ruokavalio. Siihen kuuluu kuusi kourallista kasviksia, hedelmiä, juureksia tai marjoja päivässä, täysjyväleipää tai -puuroa, kalaa kaksi kertaa viikossa sekä rasvatonta maitoa tai hapanmaitotuotteita. Erityisesti kasvikset ovat tärkeitä, sillä ilman vitamiineja puolustuskyky laskee. Vitamiinit on syytä hankkia ruoasta, ei puristeista, koska kasviksissa on muitakin hyödyllisiä ainesosia.
  • Käsien pesu. Noin 5–10 kertaa päivässä.
  • Liikunta. Kohtuullisesti rasittava liikunta useita kertoja viikossa. Voi harrastaa ulkona tai sisällä, kunhan syke nousee ja liikunta on säännöllistä.
  • Rento elämänasenne ja huoleton mieli. Riittävästi lepoa ja kivoja asioita elämässä.
  • Itsensä hoitaminen. Sairaudet kannattaa hoitaa pois.
  • Hampaiden peseminen ja terve suu.
  • Normaali paino.
  • Maalaiselämä, puutarhan hoito, koiran pitäminen.

Vastustuskykyä huonontaa

  • Tupakointi. Heikentää kehon puolustusjärjestelmää.
  • Yletön alkoholin käyttö. Silloin juomat vievät tilaa kunnon ruoalta.
  • Voimakkaiden, desinfioivien puhdistusaineiden käyttö normaaleissa kotioloissa. Liian steriili ympäristö ei edistä terveyttä. Tarvitsemme altistusta erilaisille bakteerirakenteille.
  • Liikkumattomuus. Lisää infektiopäiviä.
  • Raju ja elimistöä kuluttava liikunta. Lisää infektiopäiviä.
  • Stressi. Muuttaa immuunijärjestelmää ja altistaa siten sairastumiselle.
  • Antibioottien syöminen, sairaudet, leikkaukset laskevat vastustuskykyä.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.