Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Potemista, niistämistä, poissaolopäiviä töistä ja koulusta. Miten vastustuskykynsä voi virittää valmiiksi, jotta se kestää virusten ja bakteerien hyökkäykset?

Iltojen pimetessä ja syksyn viiletessä oma vastustuskyky tuntuu taas laskevan kuin vanhan auton arvo. Mitä ihmettä voi tehdä, jotta kehon puolustuskyky parantuisi?

Yksi suurimpia terveystekoja on käsien pesu. Riittävällä – ei kuitenkaan neuroottisella – käsien pesulla pääsee eroon monista taudinaiheuttajista ennen kuin ne ehtivät elimistöön asti.

Itseään saavat onnitella myös ne, jotka eivät polta.

– Jos ihminen jotain voi todella tehdä infektioiden vähentämiseksi, se on tupakoimattomuus, toteaa mikrobiologi, lääkäri ja tutkimusprofessori Pentti Huovinen Kansanterveyslaitoksesta.

Tupakka lamauttaa nenän värekarvojen toimintaa. Asiaa ei auta, että terva ja lima pakkautuvat hengitysteiden limakalvoille. Terveet värekarvat ja limakalvot estävät mikrobien pääsyä sisään elimistöön.

Myös normaalipainoisuus edistää ihmisen hyvinvointia ja sitä kautta vastustuskykyä. Liikakilotkin kannattaa pudottaa maltillisesti, sillä ankara nälkäkuuri heikentää vastustuskykyä.

Vaikka kuinka kuntoilisi ja söisi oikein, flunssia tuskin onnistuu välttämään. Tarpeeksi elinvoimainen flunssavirus osuu kohdalla jossain vaiheessa väkisinkin. Terve aikuinen sairastaa 2–4 flunssaa vuodessa, lapsella flunssia on 6–10 joka vuosi.

Synnynnäistä ja hankittua

Meillä on kahdenlaista vastustuskykyä: synnynnäistä ja hankittua eli opittua.

Synnynnäinen immuunijärjestelmä on jo vauvoilla vakiovarusteena. Luonnollisen immuniteetin osat eivät tunnista eri taudinaiheuttajia vaan reagoivat aina samalla tavalla. Synnynnäisiä puolustusmekanismeja ovat esimerkiksi ihon mikrobeja läpäisemätön rakenne ja mahalaukun happamuus.

Hankittua vastustuskykyä keräämme elämän varrella altistumalla erilaisille taudinaiheuttajille. Se on kuin oppia, jota elimistö kerää erilaisista tilanteista. Opittu järjestelmä toimii solujen ”muistin” varassa.

Opitut puolustusmekanismit muistavat aikaisemmin kohtaamansa tuholaiset ja osaavat heti valita sopivan puolustautumiskeinon juuri niitä vastaan. Taudinaiheuttajia kohdatessa jokaiselle muodostuu oma yksilöllinen puolustusjärjestelmänsä. Myös rokottamisella voidaan treenata immunologista muistia.

Influenssavirukset muuttuvat

Useille virustaudeille ihminen voi kehittää elinikäisen immuniteetin eli tauti sairastetaan vain kerran elämässä. Tällainen virus on esimerkiksi vesirokkovirus.

Ihmisen ja mikrobien kehityshistoriat ovat miljoonien vuosien kuluessa edenneet rinta rinnan, toisiinsa vaikuttaen. Mikrobit ovatkin nuuskineet selville ihmisen puolustusjärjestelmän aukkoja ja opetelleet hyödyntämään niitä. Samalla tämä on pakottanut ihmisen kehittämään immuunijärjestelmästään entistäkin monimutkaisemman.

Esimerkiksi A- ja B-influenssat onnistuvat jatkuvasti ohittamaan elimistön puolustusjärjestelmät. Viruskantojen muuntelemisen vuoksi ihminen ei saa kehitettyä pysyvää immuniteettiä influenssia vastaan, vaikka sairastaisi niitä usein.

Maailman terveysjärjestö WHO:n laboratoriot eristävät jatkuvasti uusia influenssaviruskantoja ja niiden pohjalta koostetaan vuosittain erilaiset influenssarokotteet.

Tavalliseen flunssaan sen sijaan ei ole voitu kehittää minkäänlaista rokotetta, sillä flunssaa aiheuttavia viruksia tunnetaan yli 200.

Puutetta bakteereista?

Riittävä käsienpesu on oleellista flunssien torjunnassa, mutta toisaalta liiallinen puhtaus on pahasta.
Nykyinen ylihygieeninen ympäristö voi olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. On todettu, että maatilalla varttuneilla lapsilla on muita vähemmän allergisia sairauksia. Meillä voikin olla puutetta bakteereista ja muista ympäristön mikrobeista.

– Jos törmäisimme useammanlaisiin mikrobeihin, puolustusjärjestelmämme voisi kehittyä vahvemmaksi, eikä hyökkäisi viattomia kohteita kuten ruokaa vastaan, sanoo lastenlääkäri Marko Kalliomäki Turusta.

– Annetaan lasten olla lapsia, leikkiä ja tutustua ympäristöönsä joskus vähän likaisemminkin käsin, hän ohjeistaa.

Myös autoimmuunisairauksien epäillään liittyvän liian hygieeniseen elinympäristöön. Autoimmuunisairauksissa elimistön immuunijärjestelmä hyökkää omia solujaan vastaan ja vaurioittaa niitä. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi nivelreuma, jossa tulehtunut kudos syövyttää tervettä rustoa, ja nuoruusiän diabetes, jossa elimistö tuhoaa haiman insuliinia tuottavia soluja.

Stressi syö vastustuskykyä

Unen vaikutus vastustuskykyyn ei ole yhtä suoraviivainen kuin vaikkapa terveellisen ruoan.
Univaje muuttaa hormonien ja immunologisen järjestelmän toimintaa sekä nostaa veren yläpainetta, mutta ei ole varmaa vaikuttavatko nämä muutokset vastustuskykyyn.

Sen sijaan fyysinen ja henkinen stressi heikentää puolustusmekanismeja suoraan aiheuttamalla muutoksia immuunijärjestelmään. Stressaantuneessa elimistössä immunoglobuliini A:n ja tappajasolujen aktiivisuus vähenee, mikä lisää infektioiden ja sairastumisen riskiä. Stressillä saattaa olla tekemistä myös autoimmuunisairauksien puhkeamisessa.

Toisaalta arkikokemuksista voisi päätellä, että stressi saattaa jopa suojella sairastumiselta. Kesken kiivaan työprojektin ei saada flunssaa, vaan velvollisuudentuntoinen työntekijä sairastuu vasta viikonloppuna tai lomalla.

Joidenkin tutkimusten mukaan lyhytkestoinen ja kohtuullinen stressi voi parantaa vastustuskykyä, koska elimistöön erittyy adrenaliinia ja muita hormoneja. Varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole.

Liikuntaa järki päässä

Liikunnan vaikutukset vastustuskykyyn ovat ristiriitaisia. Tunnetun sanonnan mukaan ”urheilija ei tervettä päivää näe”. Toisaalta kuitenkin tiedetään, että liikunta lisää vastustuskykyä ja että liikkumattomilla on enemmän sairauspoissaoloja.

– Asia on juuri näin: maltillinen liikunta parantaa vastustuskykyä, mutta liian raju liikunta lisää infektioita, samoin tekee liikkumattomuus, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Heikki Tikkanen vahvistaa.

Sitä, miksi liikunta vahvistaa vastustuskykyä, ei tarkkaan tiedetä, mutta samalla kun liikunta lisää lihasmassaa ja parantaa verenkiertoa, se aktivoi myös vastustuskyvyn kannalta olennaisten T- ja B-solujen toimintaa. Myös vasta-ainetuotanto aktivoituu.

Liikkumalla hankitusta kovasta kunnosta on sekin ilo, että sairastaminen on kevyempää. Hyväkuntoinen selviää viruksista vähemmällä: flunssan oireet tuntuvat lievemmiltä ja kestävät lyhyemmän aikaa.

– Tämä voi aiheuttaa myös vääränlaista huolettomuutta. Kun mennään pikkuflunssassa lenkille eikä olo pahenekaan vaan paranee, niin ruvetaan varomattomiksi. Jos oireita on kaulasta alaspäin eli kuumetta, ahdistavaa yskä ja lihassärkyä, kyseessä on koko kehon yleisinfektio. Silloin ei saa missään nimessä urheilla, siitä voi seurata jopa paha sydänlihastulehdus, Tikkanen varoittaa.

C-vitamiini ei estä flunssaa

C-vitamiinin uskotaan yleisesti ehkäisevän flunssia. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, etteivät suuretkaan annokset C-vitamiinia estä flunssia keskivertoväestössä. Urheilijoille ja muille fyysisesti rasittuneille C-vitamiinista voi kuitenkin olla hyötyä.

Myös flunssan kesto voi lyhentyä C-vitamiinia syömällä, mutta annosten pitäisi olla suuria: esimerkiksi kuusi grammaa vuorokaudessa heti ensimmäisten flunssaoireiden ilmaannuttua. Monissa C-poretableteissa vitamiinia on yksi gramma, joten poretabletteja pitäisi juoda kuusi lasillista.

Usein poteva, paljon liikkuva voi kokeilla flunssan ehkäisyä puolikkaan tai kokonaisen poretabletin annostuksella. Saman määrän saa alle sadasta grammasta ruusunmarjoja, noin puolesta kilosta paprikaa tai 2,7 kilosta appelsiineja. Jos flunssa on jatkuvaa, kannattaa mennä lääkäriin.

Kylmä lisää puolustuskykyä

Entäpä ne alussa mainitut viileät syksyillat ja nurkan takana vaanivat pakkaset? Ainakin mummon varoitusten mukaan jalkojen kylmettäminen on varma flunssan paikka.

– Vastustuskyky ei laske kylmässä. Vaikka asiaa on kuinka tutkittu, todisteita ei löydy siitä, että kylmä hyydyttäisi ihmisen immunologista järjestelmää, toteaa termofysiologi Hannu Rintamäki Työterveyslaitoksesta.

Sen sijaan kylmän avulla voi kohentaa vastustuskykyään. Avantouinti näyttää todella trimmaavan puolustusjärjestelmää parempaa iskuun.

– Avantouinti lisää hetkellisesti kudosten hapentarvetta. Siksi se tehostaa solujen puolustautumista, mikä näkyy lisääntyneenä punasolujen entsyymien aktiivisuutena, Rintamäki kertoo.

Flunssia esiintyy enemmän talvikuukausina, mutta se ei välttämättä liity kylmyyteen.

– Taustalla voi olla niin sanottu kalenterivaikutus. Virukset ehtivät meille Pohjolaan talveksi.
On myös mahdollista, että virukset leviävät äkäisemmin talvisaikaan, kun ihmiset kokoontuvat isoiksi joukoiksi sisätiloihin.

Ilman virusta flunssa ei iske, vaikka ihminen upotettaisiin jäillä täytettyyn saaviin.
Kasvisten syönti, huoleton mieli ja käsienpesu ovat paras flunssarokote.

Lue lisää:

Kunto paremmaksi kuukaudessa

Vitamiineja tarpeeksi kevättalvella

Sairastaminen sallittu

Vastustuskykyä parantaa

  • Terveellinen ruokavalio. Siihen kuuluu kuusi kourallista kasviksia, hedelmiä, juureksia tai marjoja päivässä, täysjyväleipää tai -puuroa, kalaa kaksi kertaa viikossa sekä rasvatonta maitoa tai hapanmaitotuotteita. Erityisesti kasvikset ovat tärkeitä, sillä ilman vitamiineja puolustuskyky laskee. Vitamiinit on syytä hankkia ruoasta, ei puristeista, koska kasviksissa on muitakin hyödyllisiä ainesosia.
  • Käsien pesu. Noin 5–10 kertaa päivässä.
  • Liikunta. Kohtuullisesti rasittava liikunta useita kertoja viikossa. Voi harrastaa ulkona tai sisällä, kunhan syke nousee ja liikunta on säännöllistä.
  • Rento elämänasenne ja huoleton mieli. Riittävästi lepoa ja kivoja asioita elämässä.
  • Itsensä hoitaminen. Sairaudet kannattaa hoitaa pois.
  • Hampaiden peseminen ja terve suu.
  • Normaali paino.
  • Maalaiselämä, puutarhan hoito, koiran pitäminen.

Vastustuskykyä huonontaa

  • Tupakointi. Heikentää kehon puolustusjärjestelmää.
  • Yletön alkoholin käyttö. Silloin juomat vievät tilaa kunnon ruoalta.
  • Voimakkaiden, desinfioivien puhdistusaineiden käyttö normaaleissa kotioloissa. Liian steriili ympäristö ei edistä terveyttä. Tarvitsemme altistusta erilaisille bakteerirakenteille.
  • Liikkumattomuus. Lisää infektiopäiviä.
  • Raju ja elimistöä kuluttava liikunta. Lisää infektiopäiviä.
  • Stressi. Muuttaa immuunijärjestelmää ja altistaa siten sairastumiselle.
  • Antibioottien syöminen, sairaudet, leikkaukset laskevat vastustuskykyä.