Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Potemista, niistämistä, poissaolopäiviä töistä ja koulusta. Miten vastustuskykynsä voi virittää valmiiksi, jotta se kestää virusten ja bakteerien hyökkäykset?

Iltojen pimetessä ja syksyn viiletessä oma vastustuskyky tuntuu taas laskevan kuin vanhan auton arvo. Mitä ihmettä voi tehdä, jotta kehon puolustuskyky parantuisi?

Yksi suurimpia terveystekoja on käsien pesu. Riittävällä – ei kuitenkaan neuroottisella – käsien pesulla pääsee eroon monista taudinaiheuttajista ennen kuin ne ehtivät elimistöön asti.

Itseään saavat onnitella myös ne, jotka eivät polta.

– Jos ihminen jotain voi todella tehdä infektioiden vähentämiseksi, se on tupakoimattomuus, toteaa mikrobiologi, lääkäri ja tutkimusprofessori Pentti Huovinen Kansanterveyslaitoksesta.

Tupakka lamauttaa nenän värekarvojen toimintaa. Asiaa ei auta, että terva ja lima pakkautuvat hengitysteiden limakalvoille. Terveet värekarvat ja limakalvot estävät mikrobien pääsyä sisään elimistöön.

Myös normaalipainoisuus edistää ihmisen hyvinvointia ja sitä kautta vastustuskykyä. Liikakilotkin kannattaa pudottaa maltillisesti, sillä ankara nälkäkuuri heikentää vastustuskykyä.

Vaikka kuinka kuntoilisi ja söisi oikein, flunssia tuskin onnistuu välttämään. Tarpeeksi elinvoimainen flunssavirus osuu kohdalla jossain vaiheessa väkisinkin. Terve aikuinen sairastaa 2–4 flunssaa vuodessa, lapsella flunssia on 6–10 joka vuosi.

Synnynnäistä ja hankittua

Meillä on kahdenlaista vastustuskykyä: synnynnäistä ja hankittua eli opittua.

Synnynnäinen immuunijärjestelmä on jo vauvoilla vakiovarusteena. Luonnollisen immuniteetin osat eivät tunnista eri taudinaiheuttajia vaan reagoivat aina samalla tavalla. Synnynnäisiä puolustusmekanismeja ovat esimerkiksi ihon mikrobeja läpäisemätön rakenne ja mahalaukun happamuus.

Hankittua vastustuskykyä keräämme elämän varrella altistumalla erilaisille taudinaiheuttajille. Se on kuin oppia, jota elimistö kerää erilaisista tilanteista. Opittu järjestelmä toimii solujen ”muistin” varassa.

Opitut puolustusmekanismit muistavat aikaisemmin kohtaamansa tuholaiset ja osaavat heti valita sopivan puolustautumiskeinon juuri niitä vastaan. Taudinaiheuttajia kohdatessa jokaiselle muodostuu oma yksilöllinen puolustusjärjestelmänsä. Myös rokottamisella voidaan treenata immunologista muistia.

Influenssavirukset muuttuvat

Useille virustaudeille ihminen voi kehittää elinikäisen immuniteetin eli tauti sairastetaan vain kerran elämässä. Tällainen virus on esimerkiksi vesirokkovirus.

Ihmisen ja mikrobien kehityshistoriat ovat miljoonien vuosien kuluessa edenneet rinta rinnan, toisiinsa vaikuttaen. Mikrobit ovatkin nuuskineet selville ihmisen puolustusjärjestelmän aukkoja ja opetelleet hyödyntämään niitä. Samalla tämä on pakottanut ihmisen kehittämään immuunijärjestelmästään entistäkin monimutkaisemman.

Esimerkiksi A- ja B-influenssat onnistuvat jatkuvasti ohittamaan elimistön puolustusjärjestelmät. Viruskantojen muuntelemisen vuoksi ihminen ei saa kehitettyä pysyvää immuniteettiä influenssia vastaan, vaikka sairastaisi niitä usein.

Maailman terveysjärjestö WHO:n laboratoriot eristävät jatkuvasti uusia influenssaviruskantoja ja niiden pohjalta koostetaan vuosittain erilaiset influenssarokotteet.

Tavalliseen flunssaan sen sijaan ei ole voitu kehittää minkäänlaista rokotetta, sillä flunssaa aiheuttavia viruksia tunnetaan yli 200.

Puutetta bakteereista?

Riittävä käsienpesu on oleellista flunssien torjunnassa, mutta toisaalta liiallinen puhtaus on pahasta.
Nykyinen ylihygieeninen ympäristö voi olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. On todettu, että maatilalla varttuneilla lapsilla on muita vähemmän allergisia sairauksia. Meillä voikin olla puutetta bakteereista ja muista ympäristön mikrobeista.

– Jos törmäisimme useammanlaisiin mikrobeihin, puolustusjärjestelmämme voisi kehittyä vahvemmaksi, eikä hyökkäisi viattomia kohteita kuten ruokaa vastaan, sanoo lastenlääkäri Marko Kalliomäki Turusta.

– Annetaan lasten olla lapsia, leikkiä ja tutustua ympäristöönsä joskus vähän likaisemminkin käsin, hän ohjeistaa.

Myös autoimmuunisairauksien epäillään liittyvän liian hygieeniseen elinympäristöön. Autoimmuunisairauksissa elimistön immuunijärjestelmä hyökkää omia solujaan vastaan ja vaurioittaa niitä. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi nivelreuma, jossa tulehtunut kudos syövyttää tervettä rustoa, ja nuoruusiän diabetes, jossa elimistö tuhoaa haiman insuliinia tuottavia soluja.

Stressi syö vastustuskykyä

Unen vaikutus vastustuskykyyn ei ole yhtä suoraviivainen kuin vaikkapa terveellisen ruoan.
Univaje muuttaa hormonien ja immunologisen järjestelmän toimintaa sekä nostaa veren yläpainetta, mutta ei ole varmaa vaikuttavatko nämä muutokset vastustuskykyyn.

Sen sijaan fyysinen ja henkinen stressi heikentää puolustusmekanismeja suoraan aiheuttamalla muutoksia immuunijärjestelmään. Stressaantuneessa elimistössä immunoglobuliini A:n ja tappajasolujen aktiivisuus vähenee, mikä lisää infektioiden ja sairastumisen riskiä. Stressillä saattaa olla tekemistä myös autoimmuunisairauksien puhkeamisessa.

Toisaalta arkikokemuksista voisi päätellä, että stressi saattaa jopa suojella sairastumiselta. Kesken kiivaan työprojektin ei saada flunssaa, vaan velvollisuudentuntoinen työntekijä sairastuu vasta viikonloppuna tai lomalla.

Joidenkin tutkimusten mukaan lyhytkestoinen ja kohtuullinen stressi voi parantaa vastustuskykyä, koska elimistöön erittyy adrenaliinia ja muita hormoneja. Varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole.

Liikuntaa järki päässä

Liikunnan vaikutukset vastustuskykyyn ovat ristiriitaisia. Tunnetun sanonnan mukaan ”urheilija ei tervettä päivää näe”. Toisaalta kuitenkin tiedetään, että liikunta lisää vastustuskykyä ja että liikkumattomilla on enemmän sairauspoissaoloja.

– Asia on juuri näin: maltillinen liikunta parantaa vastustuskykyä, mutta liian raju liikunta lisää infektioita, samoin tekee liikkumattomuus, liikuntalääketieteen erikoislääkäri Heikki Tikkanen vahvistaa.

Sitä, miksi liikunta vahvistaa vastustuskykyä, ei tarkkaan tiedetä, mutta samalla kun liikunta lisää lihasmassaa ja parantaa verenkiertoa, se aktivoi myös vastustuskyvyn kannalta olennaisten T- ja B-solujen toimintaa. Myös vasta-ainetuotanto aktivoituu.

Liikkumalla hankitusta kovasta kunnosta on sekin ilo, että sairastaminen on kevyempää. Hyväkuntoinen selviää viruksista vähemmällä: flunssan oireet tuntuvat lievemmiltä ja kestävät lyhyemmän aikaa.

– Tämä voi aiheuttaa myös vääränlaista huolettomuutta. Kun mennään pikkuflunssassa lenkille eikä olo pahenekaan vaan paranee, niin ruvetaan varomattomiksi. Jos oireita on kaulasta alaspäin eli kuumetta, ahdistavaa yskä ja lihassärkyä, kyseessä on koko kehon yleisinfektio. Silloin ei saa missään nimessä urheilla, siitä voi seurata jopa paha sydänlihastulehdus, Tikkanen varoittaa.

C-vitamiini ei estä flunssaa

C-vitamiinin uskotaan yleisesti ehkäisevän flunssia. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, etteivät suuretkaan annokset C-vitamiinia estä flunssia keskivertoväestössä. Urheilijoille ja muille fyysisesti rasittuneille C-vitamiinista voi kuitenkin olla hyötyä.

Myös flunssan kesto voi lyhentyä C-vitamiinia syömällä, mutta annosten pitäisi olla suuria: esimerkiksi kuusi grammaa vuorokaudessa heti ensimmäisten flunssaoireiden ilmaannuttua. Monissa C-poretableteissa vitamiinia on yksi gramma, joten poretabletteja pitäisi juoda kuusi lasillista.

Usein poteva, paljon liikkuva voi kokeilla flunssan ehkäisyä puolikkaan tai kokonaisen poretabletin annostuksella. Saman määrän saa alle sadasta grammasta ruusunmarjoja, noin puolesta kilosta paprikaa tai 2,7 kilosta appelsiineja. Jos flunssa on jatkuvaa, kannattaa mennä lääkäriin.

Kylmä lisää puolustuskykyä

Entäpä ne alussa mainitut viileät syksyillat ja nurkan takana vaanivat pakkaset? Ainakin mummon varoitusten mukaan jalkojen kylmettäminen on varma flunssan paikka.

– Vastustuskyky ei laske kylmässä. Vaikka asiaa on kuinka tutkittu, todisteita ei löydy siitä, että kylmä hyydyttäisi ihmisen immunologista järjestelmää, toteaa termofysiologi Hannu Rintamäki Työterveyslaitoksesta.

Sen sijaan kylmän avulla voi kohentaa vastustuskykyään. Avantouinti näyttää todella trimmaavan puolustusjärjestelmää parempaa iskuun.

– Avantouinti lisää hetkellisesti kudosten hapentarvetta. Siksi se tehostaa solujen puolustautumista, mikä näkyy lisääntyneenä punasolujen entsyymien aktiivisuutena, Rintamäki kertoo.

Flunssia esiintyy enemmän talvikuukausina, mutta se ei välttämättä liity kylmyyteen.

– Taustalla voi olla niin sanottu kalenterivaikutus. Virukset ehtivät meille Pohjolaan talveksi.
On myös mahdollista, että virukset leviävät äkäisemmin talvisaikaan, kun ihmiset kokoontuvat isoiksi joukoiksi sisätiloihin.

Ilman virusta flunssa ei iske, vaikka ihminen upotettaisiin jäillä täytettyyn saaviin.
Kasvisten syönti, huoleton mieli ja käsienpesu ovat paras flunssarokote.

Lue lisää:

Kunto paremmaksi kuukaudessa

Vitamiineja tarpeeksi kevättalvella

Sairastaminen sallittu

Vastustuskykyä parantaa

  • Terveellinen ruokavalio. Siihen kuuluu kuusi kourallista kasviksia, hedelmiä, juureksia tai marjoja päivässä, täysjyväleipää tai -puuroa, kalaa kaksi kertaa viikossa sekä rasvatonta maitoa tai hapanmaitotuotteita. Erityisesti kasvikset ovat tärkeitä, sillä ilman vitamiineja puolustuskyky laskee. Vitamiinit on syytä hankkia ruoasta, ei puristeista, koska kasviksissa on muitakin hyödyllisiä ainesosia.
  • Käsien pesu. Noin 5–10 kertaa päivässä.
  • Liikunta. Kohtuullisesti rasittava liikunta useita kertoja viikossa. Voi harrastaa ulkona tai sisällä, kunhan syke nousee ja liikunta on säännöllistä.
  • Rento elämänasenne ja huoleton mieli. Riittävästi lepoa ja kivoja asioita elämässä.
  • Itsensä hoitaminen. Sairaudet kannattaa hoitaa pois.
  • Hampaiden peseminen ja terve suu.
  • Normaali paino.
  • Maalaiselämä, puutarhan hoito, koiran pitäminen.

Vastustuskykyä huonontaa

  • Tupakointi. Heikentää kehon puolustusjärjestelmää.
  • Yletön alkoholin käyttö. Silloin juomat vievät tilaa kunnon ruoalta.
  • Voimakkaiden, desinfioivien puhdistusaineiden käyttö normaaleissa kotioloissa. Liian steriili ympäristö ei edistä terveyttä. Tarvitsemme altistusta erilaisille bakteerirakenteille.
  • Liikkumattomuus. Lisää infektiopäiviä.
  • Raju ja elimistöä kuluttava liikunta. Lisää infektiopäiviä.
  • Stressi. Muuttaa immuunijärjestelmää ja altistaa siten sairastumiselle.
  • Antibioottien syöminen, sairaudet, leikkaukset laskevat vastustuskykyä.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Ientulehdus on flunssan jälkeen toiseksi tavallisin infektiosairaus, jota moni potee tietämättään. Koska bakteerit eivät pysy vain suussa, tulehdus kannattaa pysäyttää alkuunsa.

Ienverenvuoto on tuttua lähes jokaiselle, mutta usein verenvuoto tulee ja menee. Jos se hetkeksi loppuu, koko asia unohtuu. Ientulehdus on kuitenkin mainio naamioituja. Se saattaa tehdä tihutöitään kaikessa rauhassa, vaikka verenvuoto hiipuisikin. Tupakoitsijoilla tilanne on astetta salakavalampi, sillä tupakka on myrkkyä ikenille. Nikotiini supistaa myös verisuonia, jolloin verenvuotoa ei aina tule.

– Ainoa tapa huomata suun piilevät tulehdukset onkin käydä säännöllisesti hammaslääkärissä, muistuttaa iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil.

Terve ien on väriltään kauniin vaaleanpunainen. Jos ikenet tihkuvat vähänkin verta, ne ovat tulehtuneet. Yksi ientulehduksen merkki onkin punastunut omena. Kun omenaa puraisee, siihen jää verinen viiru. Tulehtunut ien on myös usein turvonnut ja kipeä. Pahanhajuinen hengityskin voi kieliä infektiosta.

Hätkähdyttävää on, että jopa 65 prosentilla yli kolmikymppisistä todetaan syventyneitä ientaskuja, he siis sairastavat ientulehdusta, usein tietämättään. Ientulehdus saattaa iskeä herkästi esimerkiksi raskauden aikana, sillä tietyntyyppiset suun bakteerit lisääntyvät hormonaalisten tekijöiden vuoksi ja pääsevät aiheuttamaan ientulehdusta. Myös syljen eritys vähenee odotusaikana, jolloin hampaat reikiintyvät helpommin.

– Ientulehdusta aiheuttavat bakteerit siirtyvät syljen välityksellä jo äidistä vauvaan. Usein se tapahtuu niin, että tutin tippuessa lattialle äiti puhdistaa sen omassa suussaan tai maistaa samasta lusikasta, onko ruoka sopivan lämpöistä.

Aikuisilla bakteerit tarttuvat etenkin suudellessa.

Yksi hammas tai koko suu

Ientulehdus johtuu usein siitä, että ienrajojen ja hammasvälien säännöllinen puhdistaminen tuppaa unohtumaan, jolloin ienrajoihin kertyy bakteeripeitettä, plakkia. Kun bakteerit tekevät tuttavuutta syljen suolojen kanssa, muodostuu hammaskiveä, jonka karkea ja röpelöinen pinta on bakteerimagneetti. Toisille hammaskiveä syntyy puhdistuksesta huolimatta nopeammin, jopa parissa viikossa.

Kortteja ei jaeta tasan terveydenkään suhteen. On pieni joukko ihmisiä, joilla ientulehdus ei hoitamattomanakaan etene, mutta useimmille syntyy ajan mittaan kiinnityskudossairautena tunnettu parodontiitti. Silloin elimistön puolustussolut ryntäävät paikalle ja yrittävät vimmaisesti tappaa bakteereita.

Hammasta leukaluuhun kiinnittävät sidekudossäikeet haurastuvat, lopulta myös luuta tuhoutuu. Kun kudostuho etenee, hampaat alkavat liikkua, yläetuhampaat viuhkaantuvat ja hampaiden väliin syntyy rakoja.

–Pahimmillaan hammas voi irrota. Vaikeasti tulehtuneessa ikenessä ientaskumittari hurahtaa juuren kärkeen. Suun limakalvoille voi ilmestyä myös märkäpesäkkeitä, kertoo von Troil.

Parodontiitti voi rajoittua vain yhden hampaan tuntumaan, mutta pahimmillaan koko suu voi olla tulehduksen peitossa. Silloin tulehtuneen alueen pinta-ala saattaa olla kämmenen kokoinen. Harva meistä katselisi kovin pitkään tulehtunutta kämmentä.

Parodontiitti saattaa olla oireeton ja kivuton.

Sen kehittyminen vie yleensä vuosia, mutta joskus se voi kehittyä nopeamminkin.

Vaarallinen yleisinfektio

Vaikeaa, märkäistä ientulehdusta esiintyy erityisesti poikkeuksellisessa stressitilanteissa. Sitä nähdään joskus pakolaisilla ja sotien aikaan niin sanottu juoksuhautasuu oli yleinen myös Suomessa.

Jos ihminen sairastuu äkillisesti esimerkiksi keuhkokuumeeseen, influenssaan, syöpään tai sydäninfarktiin, suun tulehdus voi ryöstäytyä käsistä, sillä kehon puolustusta tarvitaan muualla. Kuume, yleiskunnon lasku ja nielemisvaikeudet ovat merkki siitä, että pitää mennä päivystävälle hammaslääkärille.

Kun bakteerit pääsevät verenkiertoon, ne voivat tarttua esimerkiksi vaurioituneisiin sydänläppiin tai keinoniveliin. Tulehdus voi johtaa myös ennenaikaiseen synnytykseen.

– Hoitamaton tulehdus saattaa viedä hampaat suusta, johtaa sydäninfarktiin, aivoverenkierron häiriöihin tai hengenvaaralliseen yleisinfektioon. Joka vuosi satoja ihmisiä joutuu sairaalaan, jopa tehostettuun hoitoon hammastulehduksen vuoksi. Usein heillä on jokin perussairaus tai haastava elämäntilanne, kuvailee von Troil.

Koska suussa muhivat tulehdukset heikentävät immuunipuolustusta, ne voivat pahentaa jo puhjenneita sairauksia. Joskus toistuvan poskiontelotulehduksen taustalta löytyy hammasjuuren infektio.

Diabeetikolla hoitamaton ientulehdus saattaa johtaa siihen, että verensokerit sahaavat ylös alas, insuliinin teho kudoksissa heikkenee ja lisäsairauksien vaara kasvaa. Reumaatikolla sairaus voi pahentua. Tulehtunut suu voi romahduttaa myös syöpäpotilaan kunnon ja heikentää syöpähoitojen tehoa. Syöpähoitojen alkaessa, samoin kuin esimerkiksi ennen lonkkanivelleikkausta, on tärkeää saada suusta tulehduspesäkkeet pois.

Kuin ruosteinen auto

Ihminen saattaa ajatella, että jos hammas parodontiitin vuoksi irtoaa tai joudutaan poistamaan ja jos tilillä on muutama tonni ylimääräistä, tilalle voi kätevästi pistää keinojuuren, implantin. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

– Samat bakteerit käyvät myös implantin kimppuun ja voivat irrottaa senkin. Puhutaan peri-implantiitista, muistuttaa von Troil.

Hammaslääkäri vertaa parodontiittia ruosteiseen autoon, jota voidaan hoitaa monella tavalla. Yksi vaihtoehto on laittaa maalia päälle, mutta jos saranatkaan eivät liiku, pitää vaihtaa koko ovi. Sama pätee parodontiittiin.

– Jos vaurioita on paljon, pelkästään mekaaninen puhdistus, hammaskiven poisto ja antibioottikuuri eivät auta. Tarvittaessa ientasku pitää avata ja vaurioitunutta aluetta hoitaa kirurgisesti. Joskus hampaita joudutaan myös poistamaan, ettei tulehdus etenisi, von Troil sanoo.

Parodontiitin hoidossa tarvitaan erikoishammaslääkäriä. Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti. Parodontologisen hoidon päättymisen jälkeen hoitoa voidaan myös jakaa hammaslääkärin ja suuhygienistin kesken, mikä laskee kustannuksia.

Asiantuntija: iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil, Oral Hammaslääkärit.