Äidiksi 17- vai 38-vuotiaana? 7 naista kertoo: ”Sain lapsen juuri oikeassa iässä”

Oli ihana uskaltaa elää oma elämä ensin

”Minusta tuli äiti nyt 38-vuotiaana, ja se on mielestäni aivan ihana ikä. Olen saavuttanut elämässäni ne asiat, joita oma äitini minulle toivoi. Olen saanut elää elämää monelta kantilta, ja nyt saan jakaa sitä uuden pienen ihmisen kanssa. On ollut ihanaa uskaltaa elää oma elämä ensin. 

Rakastan sitä, etteivät omat vanhempani ole panostaneet lasten saantiin. He ovat rakastaneet kaikkia ympärillä olevia ihmisiä ja lapsia, hoitaneet heitä ja jakaneet arkea. Rakastan myös sitä, että monet lapsettomat ihmiset ovat omille lapsilleni todella tärkeitä.”
Mimmi, 38

Halusin, että meillä on riittävän iso koti

”En olisi edes harkinnut lasten hankkimista ilman vakaata parisuhdetta maailman ihanimman ihmisen kanssa. Halusin myös, että meillä on riittävän iso asunto ja että minulla on suhteellisen varma ja kiinnostava työ, johon palata äitiysloman jälkeen.

30-vuotiaana tunsin olevani valmis ja rento äiti. Minusta tuntui, että pystyin kunnolla keskittymään lapseni, mutta toisaalta en mennyt pahalla tavalla sekaisin vaan säilytin yhteyden puolisoon ja maailmaan. Lisäksi moni ystäväni sai esikoisen samaan aikaan, eli vertaistukea riitti.”
Kolmen äiti, 38

Jäin odottamaan sopiva kumppania

”28 oli minulle juuri sopiva ikä, sillä menovaihe oli jäänyt taakse. Olisin ollut valmis perustamaan perheen jo muutamaa vuotta aikaisemmin, mutta minulla ei ollut sopivaa kumppania. Hyvä kumppani löytyi, kun olin 26, ja silloin minulla oli myös vakituinen työ.

Jokainen saa lapsia ajallaan, mutta itse haluaisin lapsiluvun olevan täysi viimeistään 35-vuotiaana. Kaikki on raskaampaa, kun ikää on enemmän. Lisäksi esikoisensa yli 35-vuotiaina saavat tuntuvat kauhean iäkkäiltä äideiltä, ja raskausajan riskitkin ovat silloin suuremmat. Lisäksi lasten ikäeroa pystyy miettimään paremmin, jos aloittaa nuorempana, kuin silloin, jos tulee kiire saada lapsiluku kasaan. Toki ymmärrän tilanteita, joissa lasten saaminen on haastavampaa.”
N31

Pärjäsin sittenkin, vaikka olin vielä hyvin nuori

”Sain lapsen 19-vuotiaana. Jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut olla hyvä aikuistua vielä muutama vuosi ennen lasten hankintaa. Pärjäsin kuitenkin hyvin, joten kyllä 19-vuotias voi olla hyvä äiti. Olin suunnitellut opiskelevani ammatin ennen lasten hankintaa, mutta elämä päätti toisin, ja lapset tulivatkin heti lukion jälkeen. Toisaalta nyt huomaan, että parempi näin, sillä en vielä silloin tiennyt, mitä oikeasti haluaisin opiskella. Nyt suunnitelmani ovat selvät, ja opiskelen kahden lapsen äitinä korkeakoulussa.”
Äiti19

Nyt isovanhemmistakin on paljon iloa

”Meistä tuli perhe, kun olin 20-vuotias, ja meillä oli jo oma koti maalla. Olimme toivoneet lasta jo vuoden, kun tulin raskaaksi lapsettomuushoitojen jälkeen. Olen iloinen, että saimme lapsen nuorena, koska meillä on vielä isovanhemmat hoitoapuna eikä vielä niin kovaa uraputkea päällä, että se vaikeuttaisi lapsen hoitamista kotona. 

Mielestäni on lasta kohtaan väärin, jos vanhemmat ovat jo vanhuksia, kun lapsi on teini-ikäinen. Naisilla tämä toki on aika mahdotonta, mutta jotkut miehet tulevat isiksi vielä lähempänä eläkeikää.” 
Syyskuu, 23

Raskaus 17-vuotiaana paransi minut masennuksesta

”Sain esikoiseni 17-vuotiaana, ja minulle ikä oli sopiva. Olin kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta yläasteiästä lähtien, ja raskaus oli siitä parantava tekijä. Sen takia jäivät päihteet ja huono seura, ja sain elämälleni tarkoituksen. Lapsenlapsia toivon mielellään jo nelikymppisenä, jotta saisin nauttia heistä mahdollisimman pitkään.” 
21v

Vanhemmuus tuntui luonnolliselta valinnalta

”Olin esikoiseni syntyessä 24, ja vanhemmuus tuntui todella luonnolliselta. Minulla ei ollut ehdottomia mielipiteitä kasvatuksesta etukäteen niin kuin vanhemmalla iällä lapsensa saaneilla tuntuu olevan. Ikävä puoli oli se, että olimme hieman yksin – tässä iässä ystävilläni ei ollut vielä lapsia.” 
Tiuhti, 31