Reppu on sopiva, kun se ei pompi lapsen takapuolen päällä ja lapsi pystyy kantamaan sitä hartiat rentoina.
Kun koulujen lukuvuosi ensi viikolla käynnistyy, opinahjojen lähettyvillä voi bongailla useita uudenkarheita ”käveleviä reppuja”.
– Tämä voi näyttää suloiselta mutta kertoo siitä, että reppu ei istu kantajansa selkään. Jos repun takaa näkyy vain lippis ja jalat, reppu on liian suuri, sanoo Lasten fysioterapia ry:n puheenjohtaja, fysioterapeutti Reetta Tuomisto.
Hän muistuttaa, että reppuja kannattaa ehdottomasti sovittaa lapsen selkään ennen ostopäätöstä. Jos lapsen suosikkireppu ei istu hänen selkäänsä, se ei ole paras valinta.
– Varsinkaan ekaluokkalainen ei tarvitse suurta reppua. Kuusi-, seitsemänvuotiaalla ei ole vielä voimaa kannatella selkäänsä suorana varsinkaan, jos repussa on paljon painoa.
Ekaluokkalaisen ei onneksi tarvitse kantaa juurikaan kirjoja edestakaisin koulun ja kodin välillä.
– Reppu, johon mahtuu A4-kokoinen kirja tai vihko, riittää. Jos reppu on tilavuudeltaan kovin iso, kirjat ja muut tavarat valuvat sen pohjalle, ja repun painopiste on liian alhaalla.
Jos lapsen suosikkireppu ei istu hänen selkäänsä, se ei ole paras valinta.
Liian ison repun tunnistaakin siitä, että se pomppii kävellessä lapsen takapuolen päällä. Repun painopisteen pitäisi olla ylempänä lannerangan päällä.
Hyvät olkaimet ovat yläreunasta lähellä toisiaan. Jos niiden väli on suuri, olkaimet valuvat pois lapsen harteilta.
– Tällöin lapsi joutuu kulkemaan hartiat korvissa tai kannattelemaan olkaimia käsillään, jotta reppu pysyy selässä, Tuomisto sanoo.
Hän korostaa, että tärkeintä on, että reppu tuntuu hyvältä selässä ja sitä voi kantaa rennosti hartiat alhaalla.
Reppua valitessa kannattaa huomioida sekin, kuinka pitkiä matkoja lapsi reppua kantaa.
– Mitä pidempi matka, sen suuremmalla syyllä repussa kannattaisi olla rintaremmi, joka kiinnittää olkaimet toisiinsa rinnan kohdalta. Näin reppu istuu paremmin. Sama vaikutus on repun lannevyöllä.
Aikuinen ei välttämättä tule ajatelleeksi, että repun kantaminen vaatii lapselta totuttelua. Ekaluokkalaisella on jo motoriset taidot hallussaan, mutta esimerkiksi tasapaino ja kehon hahmottaminen hakevat vielä uomiaan.
– Tutkimuksissa on todettu, että ensimmäisiä kertoja reppu selässä seisova lapsi huojuu hieman, ennen kuin hän oppii vakauttamaan oman asentonsa.
Aikuinen ei välttämättä tule ajatelleeksi, että repun kantaminen vaatii lapselta totuttelua.
Lapsi totuttelee paitsi kehonsa kasvamiseen, myös sen käyttämiseen. Lihaksille on uusi juttu kannatella reppua, mikä vaikuttaa kehon linjauksiin, kuten siihen, pysyykö lapsen selkä suorana vai kulkeeko pikku koululainen repun takia takakenossa.
Ekaluokkalaisen on myös vaikea hahmottaa kovin iso reppu selässään – siksi hän saattaa esimerkiksi kääntyessään keilata sillä kumoon vieruskaverin.
Kun reppu sitten on onnistuneesti hankittu, Reetta Tuomisto kehottaa muistamaan myös nämä kolme asiaa, jotta pikku koululainen välttyisi niska- ja selkävaivoilta:
- Liikunta. Koulun alkaminen lisää istumista ja paikallaan oloa, joten vastapainoksi lapsi tarvitsee liikuntaa koulun jälkeen.
- Koulupöytä. Onko lapsella kotona hänelle sopiva pöytä ja tuoli, jotta hän pystyy tekemään läksyt hyvässä asennossa?
- Asento, joissa lapsi on ruudun ääressä. Kun lapsella on ruutuaikaa, asentoa kannattaa vaihdella. Esimerkiksi tablettia voi käyttää välillä seisaallaan korkean tason ääressä, välillä vatsallaan tai selällään.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
