”Tämä aika tarvitsee empaattisia ja rakastavia poikia”, sanoo Kalle Laanterä. Kuva: Outi Pyhäranta
”Tämä aika tarvitsee empaattisia ja rakastavia poikia”, sanoo Kalle Laanterä. Kuva: Outi Pyhäranta

Pojat kaipaavat mallia miehestä, joka puhuu tunteistaan ja myöntää mokansa, sanoo Poikien talon johtaja ja kolmen pojan isä Kalle Laanterä.

”Mitä teet, kun poika itkee? Otatko syliin, halaatko? Vai taputatko karskisti olalle ja toteat, että olet reipas poika, kyllä se siitä?

Ilmassa on nyt paljon vastakkainasettelua ja vihapuhetta. Tämä aika tarvitsee ihania empaattisia ja rakastavia poikia. Mutta miten sellaisia kasvatetaan?

Yhteiskunnassamme on paljon kulttuurisia ja sosiaalisia toimintamalleja, jotka eivät anna tilaa poikien kaikille tunteille. Kun tyttö itkee, häntä lohdutetaan herkemmin ja sanoitetaan hänelle surun tunnetta. Pojalle saatetaan vain todeta, että nousepa ylös.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Viha ja voimankäyttö taas ovat edelleen pojille hyväksyttävämpiä kuin tytöille. Tavaroiden rikkominen tai uhkarohkeat fyysiset suoritukset tunnekuohun vallassa sallitaan pojalle tilanteeseen vedoten, vaikka pahimmillaan teot uhkaavat lapsen omaa tai jonkun muun terveyttä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun tällaiset tapaukset toistuvat, poika oppii käyttäytymään odotusten mukaisesti.

Pelko pilkan kohteeksi joutumisesta estää todellisista tunteista puhumisen.

On myytti, että pojat eivät puhu. He kyllä tuovat esille tunteitaan ja ajatuksiaan, kunhan ympäristö on turvallinen ja empaattinen, eikä vaarana ole nolatuksi tuleminen.

Valitettavasti monissa poikaporukoissa pitää edelleen sietää nälvimistä. Pelko pilkan kohteeksi joutumisesta estää todellisista tunteista puhumisen.

Aikuisen pitäisi tajuta, että vaikka pojat heittävät keskenään läppää, he toivovat, että aikuiset kohtaavat heidät aidosti ja tosissaan. Ei niin, että vastataan aina läppään läpällä.

Työssäni Poikien talolla huomaan, että pojat kaipaavat mallia välittävästä ja hoivaavasta miehestä. Lisäksi he tarvitsevat esimerkkejä miehistä, jotka uskaltavat puhua tunteistaan. Onneksi sellaisia jo onkin. NBA-koripalloilija Kevin Love on kertonut avoimesti paniikkikohtauksistaan. Tubettaja Roni Back videoi ensimmäisen terapiakäyntinsä ja avasi omalla esimerkillään miehistä puhumattomuuden kulttuuria.

Myös me isät voimme omalla esimerkillämme tukea avoimen keskustelukulttuurin syntymistä. Voimme näyttää, että jatkuva pään aukominen ja muiden vähättely vitsin varjolla ei tunnu hyvältä eikä sitä kannata tehdä muille. Se, miten me aikuiset kohtelemme poikia, vaikuttaa myös poikien keskinäisiin suhteisiin.

On iso juttu, jos isä tunnustaa, ettei oma teko ollut fiksu.

Isien pitäisi uskaltaa näyttää lapsilleen omaa haavoittuvaisuuttaan. Omille pojilleni pyrin sanoittamaan tunteitani, vaikkei se ole aina helppoa.

Poikien on hyvä nähdä isänsä myös joskus myöntävänsä virheensä. On helppoa syyttää mokistaan muita. Paljon vaikeampaa on katsoa itseään avoimen kriittisesti. On iso juttu, jos isä tunnustaa, ettei oma teko ollut fiksu, ja pyytää sitä anteeksi.”

Kalle Laanterä on Helsingin Poikien Talon johtaja ja kolmen pojan isä. Poikien Talon toimintaa pyörittää Loisto Setlementti, poliittisesti ja uskonnollisesti riippumaton sosiaalista nuorisotyötä tekevä yhdistys.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla