No hui, en halua nähdä enempää! Kuva: Colourbox
No hui, en halua nähdä enempää! Kuva: Colourbox

Elokuvien ja pelivideoiden kauhusta tulee karmea olo. Miksi lapsi silti katsoo niitä?

Verta tulee näytön täydeltä, kun zombi hyökkää uhrinsa kimppuun. Zombin örinää ja kiiluvia silmiä ei pääse pakoon – ei edes yöllä, omassa sängyssä. Lapsi pelkää, valvoo ja miettii, rohkeneeko lähteä aamulla kouluun. Entä jos kaveri näyttää puhelimestaan lisää kauheita nettiklippejä?

Kauhun katselemisella kaveriporukassa on kurjat seurauksensa, mutta niin voi olla katsomatta jättämiselläkin.

– Lapset eivät seuraa karmeita juttuja siksi, että ne kiehtoisivat heitä. Sosiaalinen paine pakottaa heidät katsomaan niitä, psykologi, psykoterapeutti Johanna Blåfield lasten- ja nuorisopsykiatrian Aatos-klinikalta kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pelottavien juttujen näyttäminen muille on monesti tapa käsitellä omia pelkoja.

Lapsi ei ehkä uskalla kieltäytyä katselusta, koska pelkää leimautuvansa pelkuriksi. Hän saattaa ajatella olevansa porukan ainoa arkajalka, mutta totuus on toinen. Kauhujutuilla kerskaileva kaveri pelkää ihan yhtä paljon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Pelottavien juttujen näyttäminen muille on monesti tapa käsitellä omia pelkoja. Jakamalla kokemustaan ketjun alkupäässä oleva lapsi pyrkii selviämään omasta traumastaan, Blåfield sanoo.

Oikeasti porukan rohkein on se, joka sulkee silmät tai kävelee tilanteesta pois. Sen ymmärtämiseen lapsi tarvitsee vanhemman apua.

Kuva jää mieleen pyörimään

Kaikki jännitys ei ole lapsen kannalta kamalaa. Vanhemman kainalossa kuunnellut mörköjutut voivat kutkutella kivasti vatsanpohjassa ja opettaa sietämään jännityksen tunnetta. Luettu teksti ei välttämättä hirvitä niin paljon, sillä lapsi käsittelee lukemaansa tai kuulemaansa omien mielikuviensa avulla.

– Sen sijaan elokuvien, videopelien ja nettiklippien kauhu ei opeta lapselle mitään, eikä siitä ole kuin haittaa, Blåfield sanoo.

Ihminen voi muistaa vielä aikuisena häntä lapsena pelottaneet asiat.

Kuvien tapahtumat iskevät tajuntaan sellaisinaan, käsittelemättä ja usein ennalta arvaamatta, jolloin lapsi jatkaa nähtyjen asioiden käsittelyä mielessään.

– Kuvat voivat jäädä lapsen mieleen pitkäksi aikaa. Ihminen voi muistaa vielä aikuisena häntä lapsena pelottaneet asiat, vaikkeivät ne hänen elämäänsä enää haittaakaan.

Nukahtaminen on vaarallista

Pikkukoululaiset pelkäävät eniten yksin jäämistä ja siihen liittyvää turvattomuuden tunnetta. Tätä pelkoa kauhuvideot ruokkivat.

– Yksinjäämisen pelko ja turvahakuisuus korostuvat tyypillisesti nukahtamishetkellä, sillä nukahtaminen tarkoittaa eroa vanhemmasta. Lapsi taantuu tunnepuolella ikäistään nuoremman lapsen tasolle ja pelkää, ettei selviä erosta, Blåfield kuvailee.

Kauhusisältöjä säikähtänyt lapsi voi alkaa heräillä yöllä ja hänen voi olla vaikea nukahtaa uudelleen.

Joskus pelko voi laajeta päiväaikaan, ja lasta alkaa kammottaa olla koulun jälkeen yksin kotona. Lapsen mielessä tyhjästä kodista tulee turvaton paikka, jonne mikä tahansa paha pääsee tunkeutumaan. Noina hetkinä hänestä tuntuu, ettei kukaan suojele häntä.

– Pahimmillaan lapselle tulee pelkoja, jotka eivät kuulu hänen ikäkauteensa, Blåfield sanoo.

Jos koululaisen käytös muuttuu ja hän alkaa esimerkiksi vaatia vanhempaa saattamaan hänet naapurirapussa asuvalle kaverille, kannattaa selvittää, mistä pelokkuus kumpuaa.

Petipaikka vapaana

Pelkäävä lapsi tarvitsee tavallista enemmän aikuisen turvaa, ja sitä kannattaa osoittaa muutenkin kuin sanoilla: rauhoittavalla kosketuksella ja läheisyydellä.

Tarvittaessa lapsi voi tankata turvaa ja nukkua yön vanhemman vieressä.

Lapsen pelkoa ei pidä vähätellä sanomalla, että hirviöt ovat mielikuvituksen tuotetta ja että niitä on turha pelätä. Sen sijaan kannattaa sanoittaa lapsen tunnetta empaattisesti ja olla hetki hänen kanssaan samassa tunteessa.

– Vanhempi voi todeta, että olipa kamala juttu, ei ihme, että pelästyit. Kun voimakkain tunne on laantunut, voidaan keskustella, mikä lasta pelotti tilanteessa eniten.

Pelolle ei ole yläikärajaa, ja kauhuvideot voivat hirvittää teiniäkin.

Ellei lapsi pysty käsittelemään uhkaavaa asiaa puhumalla, sen voi piirtää tai kuvailla sitä leikissä.

– Pelolle ei ole yläikärajaa, ja kauhuvideot voivat hirvittää teiniäkin. Synnynnäiseltä temperamentiltaan herkkä lapsi voi pelätä niitä pitkään ja tarvita tavallista enemmän vanhemman tukea.

Ikärajoille on perusteensa

Jonkin verran lasta voi suojata hurjilta sisällöiltä huolehtimalla puhelimen suojauksista. Mutta vaikka oman lapsen älylaitteissa estot olisivat kunnossa, kaverin tilanne voi olla toinen. Siksi lasta kannattaa valmentaa kohtaamaan ikäviä tilanteita.

– Lapselle voi kertoa, että mukavakin kaveri voi joskus pelotella. Sen varalle voidaan miettiä toimintasuunnitelma.

Katseen voi suunnata toisaalle, älylaitteen ohi. Tilanteesta voi myös aina kävellä pois ja sanoa, ettei halua katsella tuommoisia juttuja. Jos kaveri haluaa näyttää videoita jollekin, näyttäköön aikuisille.

Rohkaise lasta kertomaan tilanteista aina aikuisille. Siitä on apua myös kaverille, sillä hänen vanhempansa tuskin tietävät lapsen puuhista. Myös hän tarvitsee aikuisen apua päästäkseen traumastaan.

Elokuvien ikärajat eivät ole vain suosituksia, vaan lain velvoittamia rajoituksia.

Kotonakin kannattaa olla tarkkana, ettei lapsi näe ikätasolleen sopimattomia sisältöjä vahingossa.

– Television ei tarvitse olla kotona aina auki, sillä uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa on usein pienille lapsille sopimatonta kuvamateriaalia. Ja elokuvien ikärajat eivät ole vain suosituksia, vaan lain velvoittamia rajoituksia lasten suojelemiseksi, Johanna Blåfield sanoo.

Ihan kaikelta ikävältä ei valppainkaan vanhempi voi lastaan varjella. Esimerkiksi järkyttävän uutistapahtuman yllättäessä vanhemman tunnereaktiot ovat lapselle tärkeä viesti siitä, miten lapsi tulkitsee tapahtuneen.

– Ikävästä uutisesta kannattaa kertoa lapselle hänen kehitystasonsa mukaisesti, ottaa lapsi syliin tai viereen ja kertoa tapahtuneesta rauhallisesti.

Aina kannattaa jättää tilaa lapsen kysymyksille sekä tehdä selväksi, ettei televisiossa nähty ikävä asia uhkaa omaa perhettä ja läheisiä.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Kun yksin kotona pelottaa

1. Tunteen herraksi

Jos lasta pelottaa olla yksin kotona, mutta muuta mahdollisuutta ei ole, voit auttaa lasta hallitsemaan pelkoaan. Kerro, että pelko on tunne, ja tunteet ovat kuin pilviä taivaalla. Ne tulevat ja menevät. Voit houkutella poutapilviä mukavilla ajatuksilla.

2. Kivaa tekemistä

Miettikää yhdessä lapsen kanssa, millaiset puuhat auttaisivat niihin hetkiin, kun pelottavat ajatukset tulevat mieleen. Muistuta lasta kivasta tekemisestä, joka vie ajatukset mukaville raiteille. Tykkääkö lapsi piirtää, kuunnella musiikkia tai rapsuttaa lemmikkiä?

3. Soitto mummille

Joskus isää tai äitiä ei saa iltapäivällä kesken työpäivän kiinni. Neuvo lasta soittamaan näissä tilanteessa jollekulle muulle läheiselle: mummille, papalle tai vaikka kummille. Kun isä tai äiti palaa kotiin, tapahtuneesta jutellaan kunnolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla