Kati on iloinen, että hänen miehensä sai myös kokea kotivanhemmuuden. Lue myös vanhempainvapaalle jääneen puolison näkemys.
”Kun kolmas lapsemme Karl ilmoitti tulostaan, minä työskentelin Genevessä ja mieheni Kaj Helsingissä. Hän oli viikot Suomessa ja vain viikonloput perheen luona.
Äitiysloma on Sveitsissä vain neljä kuukautta, ja ajatus niin pienen vauvan laittamisesta päiväkotiin tuntui pahalta. Onneksi Kaj’lla oli oikeus suomalaisiin perhevapaisiin, ja niin hän sai ajatuksen jäädä kotiin äitiyslomani jälkeen.
Äitiysloma kului nopeasti, mutta osasin nauttia joka hetkestä. Olin saanut Suomessa ollessamme nauttia pitkistä äitiyslomista: Ensimmäiseltä äitiyslomaltani palasin töihin, kun Knuut oli vuoden ja kaksi kuukautta, ja Kentin kanssa pidin vuoden ja kahdeksan kuukauden äitiysloman.
Olin iloinen siitä, että Kaj sai mahdollisuuden jäädä vuorostaan kotiin ja ottaa vastuun lapsista. Minulle oli helpompaa mennä töihin, kun Karl jäi isänsä eikä vieraan hoitajan kanssa.
Monella isällä saattaa olla käsitys, että kotivanhemmuus on vain lomaa, mutta todellisuudessa se on rankkaa työtä.
Halusin myös, että mieheni saa nähdä, millaista on olla kotivanhempi. Monella isällä saattaa olla käsitys, että kotivanhemmuus on vain lomaa, mutta todellisuudessa se on rankkaa työtä.
Pidin aikaista töihin paluuta hyvänä siitä näkökulmasta, että pysyin mukana työmarkkinoilla. Täytin 39 vuotta päivää ennen Karlin syntymää, ja jos olisin ollut taas pari vuotta kotona, olisin voinut pudota kärryiltä.
Alku oli töihin paluun jälkeen hankalaa. Hormonit olivat pinnalla, ja välillä mietin, miksi ihmeessä olen täällä, kun kotona olisi paljon tärkeämpää tekemistä.
Jatkoin imettämistä aamuisin ja iltaisin, ja työpäivän aikana pumppasin maidot seuraavaksi päiväksi. Sveitsissä laki antaa tuoreelle äidille luvan imettää tai pumpata maitoa työajalla, ja työpaikallani oli sitä varten oma huonekin, mutta juuri kukaan ei ollut käyttänyt tätä oikeutta. Siksi poissaolojani kesken työpäivän välillä ihmeteltiin, ja koin siitä toisinaan huonoa omaatuntoa.
Koin kuitenkin, että imettäminen on lapselle parasta, ja halusin tarjota hänelle imetyksen tuoman ilon ja turvan. Siksi en kertaakaan edes miettinyt imettämisen tai pumppaamisen lopettamista enkä antanut sen häiritä, että jouduin välillä selittelemään valintaani.
Oli helpottavaa päästä töihin, saada kahvikuppi käteen ja keskittyä rauhassa työntekoon.
Kolme ensimmäistä kuukautta töissä menivät sumussa. Yöt olivat katkonaisia, sillä vauva söi usein ja halusi olla yöt kiinni minussa.
Olin välillä töissä tosi väsynyt ja muisti pätki, mutta pystyin keskittymään töihin silti hyvin.
Arki kolmen lapsen kanssa on niin hektistä, että oli helpottavaa päästä töihin, saada kahvikuppi käteen ja keskittyä rauhassa työntekoon. Olla hetki muutakin kuin äiti. Työpäivän aikana oli ihana saada Kaj’lta kuvia ja videoita Karlista.
Kaj sai rutiinit rullaamaan todella hyvin, ja hän sai esimerkiksi Karlille luotua tarkan rytmin, mikä minulta ei ollut onnistunut yhtä hyvin. Päivät kolmen lapsen kanssa sujuivat häneltä loistavasti: hän lähti esimerkiksi ruokakauppaan kaikkien poikien kanssa. Se ei olisi onnistunut minulta ikinä, olisi mennyt hermot.
Oli myös ihana palata töistä, kun illallinen odotti aina valmiina.
Koska olin itse ollut kotiäitinä, osasin eläytyä myös Kaj’n tuntemuksiin. Kun tulin kotiin, hoidin poikien iltarutiinit että hän saisi edes hetken omaa aikaa. Työpäivien jälkeen sain paljon voimia lapsista ja heidän vilpittömästä halustaan viettää aikaa kanssani.”
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
