Uusperhe tuo lasten elämään usein kertaheitolla uusia sisaruksia. Miten heidän suhdettaan voi tukea parhaiten?

Unohtaako isi meidät kokonaan, kun pikkuveli syntyy?

Olemme kahden keittiössä, kun 11-vuotiaan tyttäreni kysymys putoaa kuin tyhjästä. Tyttö tekee läksyjä ruokapöydän ääressä, ja minä paistan ajatuksissani kanaa. Nyt sydämeni lyö muutaman ylimääräisen lyönnin. Kulta pieni, miksi sinä tuollaista murehdit?

Sammutan lieden ja ampaisen tytön viereen. Tietenkään isi ei unohda teitä, vastaan. Sinä ja siskosi olette isille ihan yhtä rakkaita kuin tähänkin saakka.

– Mutta tuleeko vauvasta meille oikeaa sisarusta – samanlaista, kuin minä ja pikkusisko olemme toisillemme?

Siihen en osaa heti vastata.

Aikuisen asenne ratkaisee

Ymmärrän kyllä tyttäreni huolet. Avioerosta lasten isän kanssa on jo useita vuosia, ja 11- ja 7-vuotiaat tyttöni ovat tottuneet kahden kodin elämään. Kohta toisessa kodissa asuu uusi pieni sisko tai veli. Se mullistaa kaikkien elämän.

Muutos näkyy jo isän kotona. Vauvan tavaroita tuntuu olevan joka puolella, ja remontti valmistuu kiireisellä aikataululla. Samaan aikaan äitipuolen kasvava vatsa konkretisoi tulevaa. Aikuisten huomio jakaantuu uudella tavalla jo ennen kuin vauva on edes syntynyt.

Pienempi tyttäreni on innoissaan. Nyt hänestäkin tulee viimein isosisko! Samaan aikaan hän murehtii, joutuuko jakamaan huoneensa uuden pikkusisaruksen kanssa.

Lapsille on tärkeää saada kuulla olevansa yhtä tärkeitä kuin ennenkin.

Vauvan syntymä on aina iso asia, mutta uusperheissä se herättää toisenlaisia ajatuksia kuin ydinperheessä. Uusperheiden liiton toiminnanjohtaja, pari- ja perheterapeutti Kirsi Heikinheimo sanoo, että avainasemassa on aikuisten asenne.

– Lasten silmin vauvaa odottavassa äitipuolessa, joka on usein melko uusi ihminen heidän elämässään, voi näkyä hämmentäviä muutoksia. Äitipuoli saattaa vaikuttaa esimerkiksi poissaolevalta tai alkaa yhtäkkiä ylihuolehtivaksi. Hän ehkä kaipaa myös enemmän huomiota puolisoltaan. Silloin on tärkeää, että lapset voivat puhua asiasta isän kanssa – ja mikä tärkeintä, että lapset saisivat kuulla olevansa isin sydämessä ja yhtä tärkeitä kuin ennenkin, Heikinheimo sanoo.

Tyttäreni tunnustaa, ettei hän ole osannut puhua huolistaan isälleen. Sen sijaan hän toivoo, että minä juttelisin asiasta. Yleensä välttelen tiukasti puuttumista lasten toisen kodin elämään, mutta nyt avoimuus kannattaa: lasten isällä ei ole ollut aavistustakaan, millaisia huolia tytöt ovat miettineet.

Paljon aikaa, läheiset välit

Tyttäreni eivät ole ainoita, jotka pohtivat omaa paikkaa muuttuvissa perhekuvioissa. Neljä vuotta sitten tehdyn Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksen mukaan 29 prosenttia eli lähes joka kolmas lapsiperheistä on joko yhden huoltajan perheitä tai uusperheitä, joissa kaikki lapset eivät ole parin yhteisiä.

Uusperheissä lapsilla voi olla kolmenlaisia sisaruksia: biologisia täyssisaruksia, sisko- tai velipuolia, joiden kanssa toinen biologinen vanhempi on yhteinen, sekä uussisaruksia eli lapsia äiti- tai isäpuolen edellisestä suhteesta.

Siihen, kuinka läheisiksi erilaiset sisarussuhteet kasvavat, vaikuttaa moni seikka. Yksi olennaisimpia tekijöitä on yhteinen historia. Mitä pienempiä lapset ovat uusperheen muodostuessa, sitä todennäköisemmin heidän suhteensa kehittyy biologisen sisaruuden kaltaiseksi. Tämä korostuu etenkin uussisarusten välisissä suhteissa.

– Leikki-ikäisillä uusperheen lapsilla on edessään monia yhteisiä perhevuosia, joten heillä on aikaa kasvaa yhteen etenkin, kun elämä pyörii vielä niin paljon leikin ja rutiinien ympärillä. Kouluikäisillä lapsillakin on vielä paljon yhteistä, mutta murrosikäiselle voi olla vaikeampaa luoda läheistä suhdetta uussisaruksiin, sillä sen ikäisen huomio on jo suuntautunut osittain perheestä ulospäin, Heikinheimo sanoo.

Sen sijaan silloin, kun uusperheeseen syntyy vauva, muiden lasten iällä ei ole aivan yhtä suurta merkitystä. 11-vuotiaan maailma on toki erilainen kuin pikkuvauvan, mutta kun hän saa olla läsnä sisko- tai velipuolen elämässä jo heti ensihetkistä lähtien, kiintymyssuhde alkaa muodostua usein saman tien.

Sen minäkin saan huomata. Löydän tyttäreni monta kertaa katselemassa vauvan ultrakuvia kännykän ruudulta. Tuleva pikkuveli on saanut söpön lempinimen jo sillä hetkellä, kun tytöt saivat kuulla raskaudesta. Yli puolen vuoden ajan he laskevat tämän tästä, kuinka monta kuukautta ja viikkoa laskettuun aikaan vielä on.

Minun on vaikea kuvitella, että he olisivat yhtä kiintyneitä uussisarukseen, jonka kanssa edessä olisi muutto saman katon alle.

Anna sopeutumisaikaa

Muutto yhteiseen kotiin on tärkeä etappi uusperhe-elämän alussa, josta lasten olisi hyvä tietää hyvissä ajoin. Kun he ehtivät valmistautua, se edesauttaa sujuvaa alkua uusperheen elämälle, Heikinheimo sanoo.

– Uussisarusten välisten suhteiden muodostuminen voi olla helpompaa, jos lapset saavat rauhassa pohtia mielessään, että tuosta tyypistä on tulossa mun uussisko tai -veli. Usein käy kuitenkin niin, etteivät tulevat uussisarukset ole ehtineet edes tavata montaakaan kertaa aiemmin. Kun yhteen muuttamisesta kerrotaan lapsille, muuttoauto onkin jo melkein ovella.

Sisko- tai velipuolen syntymään sen sijaan ehtii yleensä sopeutua jo hyvissä ajoin. Minun tyttöni puhuvat pikkuveljestään yhä enemmän lasketun ajan lähestyessä. Ja kun vauva viimein syntyy, he ovat aivan onnessaan. Isomman tytön silmiin nousevat tuon tuosta liikutuksen kyyneleet, ja pienempi kikattaa sairaalasta tuleville valokuville.

Olen tyttöjeni puolesta onnellinen, mutta minulle tilanne on outo. Koen itseni ulkopuoliseksi. En pysty samastumaan heidän riemuunsa, eihän minulla ole mitään tunnesidettä vauvaan. Tuntuu hassulta, että minun luonani arki jatkuu samanlaisena kuin ennenkin, kun toisessa kodissa koko perhe on sekaisin onnesta ja väsymyksestä.

Tyttäreni on harmissaan, kun vauva oppii kääntymään silloin, kun hän ei ole paikalla näkemässä.

Uusperheen lapset eivät voi kasvaa päivittäin yhdessä, kun osa ajasta kuluu toisen vanhemman luona. Etenkin pikkuvauva-aikana, kun kehitys on nopeaa, moni vaihe voi mennä sisko- tai velipuolelta ohi. Minunkin tyttäreni on harmissaan, kun vauva oppii kääntymään silloin, kun hän ei ole paikalla näkemässä.

Kirsi Heikinheimo kannustaa uusperheiden aikuisia miettimään, miten tukea sisarussuhteiden rakentumista lasten liikkuessa kahden kodin välillä. On tärkeää mahdollistaa ja vahvistaa lapsen kokemuksia sekä muistoja tilanteista, joissa on ”minä ja pikkuveli”.

– Lisäksi olisi tärkeää saada osallistua vauvan elämään silloinkin, kun lapset eivät ole samassa kodissa. Silloin isä voisi lähettää heille kuvaviestejä sisaruspuolesta.


Yhteiset säännöt kaikille

Toisinaan mietin, perustanko minäkin jonain päivänä uusperheen. Sitten tytöilläni olisi niitä kaksi. Miesystävälläni on myös tytär, vähän nuorempi kuin omani. Olemme kuitenkin kaikki erilaisia persoonia ja tottuneet jo elämään melko kauan pienissä perheissämme omilla säännöillämme.

– Kyllä sillä on merkitystä, millaiset persoonat ovat kyseessä. Toisille sopeutuminen on helpompaa, toiset tarvitsevat siihen enemmän aikaa. Avainroolissa on aina se, kuinka herkkiä vanhemmat ovat näkemään uuden tilanteen lapsen näkökulmasta, Heikinheimo sanoo.

Vuokko Malisen ja Pekka Larkelan kirja Parisuhde – uusperheen ydin (Väestöliitto, 2011) painottaa, miten tärkeää on, että uuspari luo perheeseen uudet perheen omat sääntönsä, jotka koskevat jokaista perheenjäsentä. Siinä kaikki joutuvat yleensä tekemään kompromisseja ja luopumaan joistakin aiempaan elämään liittyvistä käytännöistä.

Se voi olla vaikeaakin. Silti yhdessä lasten kanssa laaditut uudet säännöt ja niihin sitoutuminen vahvistavat perheellistymisen tunnetta ja perheen sisäisiä suhteita.

Lapselle voi olla kova pala menettää asemansa perheen pienimpänä.

Pohdin, millaisen sisaruskombon kolme tyttöämme mahtaisi muodostaa. Tulisiko heistä ystäviä, siskoksia, etäisiä vai läheisiä? Omat tyttäreni ovat olleet ikäerostaan huolimatta aina hyvin tiivis ja läheinen kaksikko. Mahtuisiko joukkoon uusi ei-biologinen pikkusisko?

– Jos uusperheen lapset ovat kaikki samaa sukupuolta, olivat he sitten tyttöjä tai poikia, saattaa ilmetä mustasukkaisuutta ja muita voimakkaita tunteita, toteaa Heikinheimo.

Meidän mahdollisessa uusperheessämme vanhin sisko saattaisi tulla mustasukkaiseksi, jos nuorempi yhtäkkiä alkaisikin viihtyä vain uuden siskonsa kanssa. Ja aiemmin perheen pikkusiskona eläneelle tytölle voisi olla kova pala menettää perheen pienimmän asemansa. Uusi pikkusisko taas saattaisi kiintyä uusiin isosiskoihin kovastikin ja joutua kilpailemaan heidän huomiostaan.

Mutta kyllä hankalia tilanteita tulee täyssisarustenkin kesken.

Muista kannustus

Vaikka eron mahdollisuutta ei kannattaisi miettiä etukäteen, mietityttää se silti. En tiedä, voisinko antaa itselleni anteeksi, jos tyttäreni joutuisivat toisen kerran elämässään kohtaamaan perheen eron. Entä jos he joutuisivat samalla luopumaan uudesta siskostaan?

Kirsi Heikinheimo vakuuttaa, että ei-biologiset sisarussuhteet voivat säilyä kyllä eron jälkeenkin.

– Etenkin jos takana on paljon yhteisiä vuosia ja kokemuksia, on yleistä, että lapset jäävät loppuelämäkseen läheisiksi. Tämä tietysti edellyttää sitä, että aikuiset suhtautuvat asiaan kannustavasti ja myönteisesti, mahdollistavat tapaamisia ja antavat lasten avoimesti puhua ja olla yhä kiintyneitä toisiinsa.

Eroperheiden lapset miettivät, mitä uskaltavat puhua äidilleen tai isälleen.

Eräänä iltana ymmärrän, miten tärkeää avoin kiintymys on. Esikoiseni kertoo innoissaan, millaisia ääniä pikkuveli päästelee nukkuessaan ja syödessään. Nukkumaan käydessään hän pyytää minulta yhtäkkiä anteeksi. Olen pahoillani äiti, että olen pölöttänyt niin paljon pikkuveljestä, hän sanoo.

Minusta tuntuu pahalta. Yritin miettiä, miten olen hänen juttuihinsa reagoinut. Enhän vain ole kuulostanut kireältä tai välinpitämättömältä?

Heikinheimon mukaan lapset haluavat suojella vanhempiaan. Siksi on tavallista, että etenkin vähän isommat eroperheiden lapset miettivät, mitä uskaltavat puhua äidilleen tai isälleen.

Lupaan skarpata. En missään nimessä halua antaa tytöille sellaista viestiä, ettei minun luonani saisi puhua vauvasta. Vaikka välillä tuntuukin oudolta, että tyttöjen elämässä on joku heille läheistä sukua oleva rakas ihminen, jota en tunne lainkaan, haluan ehdottomasti, että pikkuveli on osa elämäämme tyttöjen kautta. He saavat pölpöttää hänestä niin paljon kuin haluavat.

Vertaistukea ja neuvontaa Suomen Uusperheiden Liitosta tai Facebookista: Suomen Uusperheiden Liitto.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Teksti
Kuvat
Satu Kettunen