Moni ihmettelee, miten Santeri ja Emma ehtivät tehdä kaiken. ”Jos luottaa siihen, että jotain tapahtuu joskus, sitä ei luultavasti tapahdu ikinä”, Santeri sanoo.
Moni ihmettelee, miten Santeri ja Emma ehtivät tehdä kaiken. ”Jos luottaa siihen, että jotain tapahtuu joskus, sitä ei luultavasti tapahdu ikinä”, Santeri sanoo.

Emma ja Santeri ovat ajankäytön mestareita. Heidän mukaansa kiireestä pääsee, kun suunnittelee työt etukäteen ja noudattaa suunnitelmaa.

Monessa perheessä lasten saaminen johtaa kaaokseen, mutta Heinosten kolmilapsisessa perheessä se on johtanut täydelliseen arjen hallintaan. Emma Heinonen tunnustautuu himo-organisoijaksi, jota kaikenlainen epäjärjestys kiristää suunnattomasti.

– Rakastan tehdä listoja ja aikatauluttaa asioita, Emma kertoo.

– Aika on työkalu. Jokaisella on käytössään 24 tuntia, mutta ihmiset saavat eri määrän asioita aikaan. Me saamme tällä systeemillä aikaan paljon, Santeri Heinonen sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Joka sunnuntai perhe kokoontuu iltapalapöytään ja nappaa mukaansa eteisen seinällä roikkuvan perhekalenterin. Emma ja Santeri ovat keränneet omiin kalentereihinsa omia ja lasten menoja. Sunnuntaina ne siirretään yhteiseen kalenteriin, ja samalla käydään läpi, miten mikäkin hoituu. Perhekalenteriin merkataan myös, mitä ruokaa minäkin päivänä tehdään, ja minä päivinä käydään kaupassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Minulla on lista kaikista ruuista, joita olemme kokeilleet. Selaamme sitä ja mietimme, mitä ei ole vähään aikaan tullut syötyä. Kuuntelemme myös lasten toiveet, Emma kertoo.

Hyvä aikataulutus mahdollistaa sen, ettei perheen tarvitse kuormittaa Emman lähellä asuvia vanhempia lastenhoitopyynnöillä.

– Kysymme heitä hoitamaan lapsia vain, jos on ihan pakko. Käymme mieluummin koko perheen voimin heillä kyläilemässä, Emma sanoo.

Lista ruuista on vain jäävuoren huippu. Emman puhelimesta löytyy listat siitä, mitä kotona pitää tehdä (porraskaiteiden maalaaminen, kausivaatteiden päivitys, hellan takaa imurointi), kodin hankinnoista (6 kiloa hiekkaa hiekkalaatikkoon, 2 polyrottinkikoria, cafe arabica -kasvi) ja siitä, mitä vaatteita, missä koossa ja millaisin ominaisuuksin lapsille ostetaan. Reissun varalle löytyy pakkauslista, johon on merkattu, mitä matkalla tarvitaan.

Henkilökohtaisilla viikkolistoillaan Emma organisoi itsensä pesemään pyykkiä ja laittamaan lastenvaatteet myyntiin tai järjestämään kodin johtolaatikon. Nyt jokaiseen johtoon on merkitty, mihin laitteeseen se sopii.

Johtolaatikko on tulosta kodin konmarituksesta. Projekti kesti monta kuukautta. Joka viikko Santeri tyhjensi auton täyttyneen peräkontin kierrätyskeskukseen tai vaatekeräykseen.

Viimeksi Emma lajitteli kaikki poikien legot laatikoihin muodon perusteella. Lastenhuoneesta löytyy paitsi pojille hankittuja palikoita, myös Santerin ja Emman isän vanhoja legoja. Santeri piirsi jokaisen laatikon kylkeen kuvan, millaisia legoja siihen laitetaan. Poikien on nyt helppo lajitella palikat oikein.

Jos lapset eivät siivoa jotain lelua, se nostetaan varastoon odottamaan.

Kun perhe käy nukkumaan, kaikki tavarat ovat paikoillaan. Joka ilta lapset keräävät omat lelunsa koreihin. Vaatteet lepäävät likapyykissä. Sohvapöydälle jääneet vauvan kynsisakset löytyvät lastenhoitotarvikkeille varatusta korista. Näin minnekään ei keräydy mystisiä kasoja, joita on myöhemmin ikävä alkaa perata.

– Jos lapset eivät siivoa jotain lelua, se nostetaan varastoon odottamaan. Tämä viesti meni perille jo parin kerran jälkeen, Emma kertoo.

Emma ja Santeri eivät pidä listaelämää painostavana. Se joustaa tarpeen mukaan.

– Siedän myös paljon paremmin poikkeamia, kun tiedän, että systeemi jatkaa taas kulkuaan tilanteen mentyä ohi, Emma sanoo.

Systeemin ansiosta Emma pystyy nauttimaan rauhallisista hetkistä. Kun Runo nukahtaa syliin, Emma istuu ja ihastelee rauhassa ”viimeistä vauvaansa”.

– Lapsiluku on nyt täynnä, ja haluan nauttia kunnolla Runon vauva-ajasta. Se on mahdollista, kun tiedän, että kaikki työt ovat listoissa ja aikatauluissa ja tulevat ajallaan tehdyiksi.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla