Olen 44-vuotias, naimisissa ja 12-vuotiaiden kaksosten äiti. Jo muutaman vuoden elämäni on ollut jotenkin ”hukassa”. Mies on koko yhdessäolomme ajan ollut viikot työssä muualla, joten arki on ollut minun vastuullani. Aikaisemmin en omaa elämääni suuremmin ehtinyt ajatella enkä kaikkea sitä, mitä mieheni ja minun väliltä puuttuu.

Parisuhteemme on aivan nollassa. Meillä ei enää ole mitään sanottavaa toisillemme. Viikonloput jännittävät jo etukäteen, enkä voi enää kuvitellakaan, että välillämme olisi jotain läheisyyttä. Seksielämämme on hiipunut lasten syntymän jälkeen, eikä sitä ole ollut moneen vuoteen enää ollenkaan. Aikanaan keskustelimme asiasta, haimme ulkopuolista apua, yritimme todella jatkaa avioliittoamme, mutta parin viime vuoden aikana olen luovuttanut. Tuntuu pahalta, sillä joskus on rakastanut toista todella paljon.

Olen aikaisemmin ollut iloinen, elämänmyönteinen ihminen. Minulla on ollut muutama masennusjakso, joihin pyysin mieheni tukea sitä saamatta. Nyt elämäni kulkee harmaana eteenpäin. Lapset ovat viimeinen linkki tähän liittoon.

Puolitoista vuotta sitten tapasin nuoruuden ihastukseni uudelleen, ja siitä alkoi aivan ihana suhde. En ole koskaan elänyt naisena niin ihanaa aikaa. Mies erosi tuona aikana liitostaan vaimon saatua tietää suhteestamme. Omaa eroani aloin suunnitella samoihin aikoihin, mutta miten voikaan olla vaikeaa lähteä 20 vuotta kestäneestä liitosta. Ihastukseni kuitenkin halusi lopettaa yhdessäolomme, koska hänen mielestään minä en ollut tarpeeksi sitoutunut. Enhän voinut, kun olin vielä naimisissa.

En ole voinut hyväksyä suhteemme loppumista. Päivät ajattelen asiaa, ja yöt ovat vielä kamalampia. Miten elämä voi kohdella näin rankasti? Juuri tällä hetkellä omalla elämälläni ei ole kovinkaan suurta merkitystä minulle. Tuntuu, että voin elää sitä tässä avioliitossakin, vaikka se on tyhjää tyhjempi.

Mistä saisin voimaa tehdä ratkaisuja tulevaisuuden suhteen? Olen hyvin riippuvainen miehestäni taloudellisesti. Hän tekee uraansa toisaalla, eikä se tule muuttumaan. En vain haluisi tuhlata elämääni tähän tylsään ja tyhjään arkeen.
En odota tulevaisuudelta suuria. Vähän onnellisuutta riittäisi palauttamaan hymyn kasvoilleni. Ja vielä jossain syvällä sydämessäni uskon, että ihana suhteeni haluaa minut rinnalleen loppuelämäkseen.

Kirjoitat elämäsi olevan hukassa, ja näin on ollut jo muutaman vuoden ajan. Lukiessani kirjettäsi mietin, mistä kenkä loppujen lopuksi puristaa. Onko kyse pelkästään parisuhteesta vai isommasta asiasta? Kuten omaan minuuteen, elämänvaiheeseen ja ehkä ikäänkin liittyvästä ahdistuksesta.

Toteat, ettet ole aikaisemmin ehtinyt ajatella itseäsi ja omia toiveitasi. Kaksosten äitinä sinulla on riittänyt paljon tekemistä. Olet joutunut kantamaan yksin suurimman osan perhe-elämään liittyvästä käytännön vastuusta miehesi ollessa reissutöissä, vaikka hän puolestaan on huolehtinut taloudellisesta toimeentulosta.

Tämä on edelleen aika tavallinen tilanne suomalaisissa perheissä, vaikka vastuunjako onkin muuttunut. Silti on hyvin yleistä, että nainen huolehtii pääasiallisen perheen sisäisistä asioista, mies muista asioista.

Aika ajatella

Lastesi kasvaessa sinulla riittää nyt aikaa pohtia omaa elämää. On varsin tavallista että pari – erityisesti nainen – havahtuu tässä vaiheessa siihen, että yhteys puolisoon on heikentynyt, ellei tyystin katkennut. Voi käydä niin, ettei puolisoilla ole enää muuta yhteistä kuin koti ja lapset. Kovin surulliselta kuulostaa sekin, ettei teillä ole enää mitään sanottavaa toisillenne.Tunne- ja puheyhteys ovat kaiken muun perusta parisuhteessa. Ilman henkistä yhteyttä seksikään ei suju, tai ei ainakaan tuota sellaista tyydytystä kuin parhaimmillaan.

Seksielämän hiipuminen vuosien myötä on yksi parisuhteen kipukohdista ja riski suhteen jatkumiselle. Intohimon säilyttäminen onkin melkoinen haaste jokaiselle pariskunnalle. Miten säilyttää hellyys ja huumori parisuhteessa, on asia, jonka eteen mies ja nainen joutuvat yhdessä ponnistelemaan.

Yksin vastamäessä

Olette hakeneet jossain vaiheessa ulkopuolista apua ja yrittäneet työstää asioita, mutta ilmeisesti tämä ei ole auttanut. Sanot jo luovuttaneesi, vaikka onkin vaikeaa ja surullista myöntää, että liittonne aika alkaa olla ohi. Olet aikaisemmin ollut iloinen ja elämänmyönteinen ihminen, mutta viime aikoina ilo on kadonnut elämästäsi. Sinulla on ollut muutama masennusjakso, joista olet joutunut selviytymään ilman miehesi tukea. Tämä on ollut sinulle pettymys.

Usein sanotaan, että elämän vastoinkäymiset joko yhdistävät puolisoita tai erottavat heidät. Yhteiset elämänkokemukset ovat tavallaan liimaa, joka sitoo puolisot toisiinsa. Onko niin, että te ette ole pystyneet jakamaan elämän eteen tuomia iloja ja suruja keskenänne, vaan olette kumpikin tahollanne kamppailleet yksin vaikeuksien kanssa?

Pako haaveisiin

Rakkausprofessoriksi kutsuttu Kaarina Määttä on tutkinut paljon suomalaisten rakkauselämää. Hänen mukaansa kestävän parisuhteen säilyttävät todennäköisimmin puolisot, jotka löytävät arjen aarremaan ja nauttivat pienistä asioista ja jotka osaavat ilahduttaa toisiaan.

Tärkeää on myös arvostaa itseä ja kunnioittaa toista sekä puhua ja selvittää eteen tulevat ristiriidat. Aina nämä ihanteet eivät toteudu omassa parisuhteessa. Tällöin saattaa tuntua siltä, että aarremaa löytyy muualta kuin omasta suhteesta.
Epätyydyttävässä parisuhteessa piilee riski ihastua ulkopuoliseen. Näin kävi myös sinulle. Tapasit uudelleen nuoruuden ihastuksen, ja koit hänen kanssaan ihanan romanssin.

Vieraassa ihmisessä on myös helpompi nähdä kaikki se hyvä, mitä ei saa omasta suhteesta. Mies teki tahollaan oman ratkaisunsa ja erosi vaimostaan mutta lopetti suhteenne, koska sinä et ollut valmis tekemään omaa valintaasi.

Et kerro, tietääkö miehesi suhteestasi, ja jos tietää miten hän on asiaan suhtautunut? Ero on harvoin mikään helppo ratkaisu. Olet jäänyt roikkumaan jonkinlaiseen välitilaan, et voi enää nauttia yhteisestä elämästä miehesi kanssa, mutta et voi saada nuoruudenrakkauttasikaan, josta edelleen haaveilet ja unelmoit. Ovatko nämä haaveet ja unelmat yksi keino kestää tylsää arkea ja jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin, vai ovatko ne pakokeino, joka estää sinua kohtaamasta tosiasioita omassa elämässäsi? Kenties ne ovat molempia.

Epäselvyys rasittaa

Nyt olet eräänlaisessa ansassa. Olet tyytymätön nykyiseen elämääsi, se on tyhjääkin tyhjempi, mutta sinulla ei ole voimia tehdä mitään asioiden muuttamiseksi. Oletko tosiaan sitä mieltä, että voit elää loppuelämäsi tyytyen tylsään ja tyhjään arkeen, kuten sitä kuvaat? Tietenkin on hyvin henkilökohtainen asia, miten itse kukin elämäänsä elää ja mitä kaikkea tarvitsee ollakseen onnellinen.

Totta on myös vanha sanonta, että onni löytyy pienistä asioista eikä aina tarvitse tehdä suuria muutoksia ollakseen onnellinen. Joskus taas ihminen joutuu tekemään vaikeitakin valintoja saadakseen elämänsä tasapainoon: vanhasta on luovuttava ennen kuin uutta voi alkaa rakentaa.

On eräänlainen elämän paradoksi, että onni harvoin putoaa suoraan eteen ilman että itse tekisi mitään sen hyväksi. Toisaalta onni kätkeytyy nimenomaan siihen, mikä meillä on aivan nenämme edessä vaikka emme pysty sitä näkemään.
Kirjettäsi lukiessa mietin myös, kuinka masentunut mahdat olla. Masennus vie ilon elämästä, eikä ihminen pysty enää tuntemaan mielihyvää siitäkään, mikä ennen on tuottanut tyydytystä. Masentunut mieliala vaikuttaa aloitekykyyn ja siihen, että on vaikea tehdä päätöksiä ja ratkaisuja.

Toisaalta suuria ratkaisuja ei pitäisikään tehdä keskellä kriisiä; toisaalta taas ratkaisun tekeminen voi sysätä asioita eteenpäin. Psyykkisesti on hyvin rasittavaa jäädä roikkumaan pitkäksi aikaa epäselvään tilanteeseen. Se sitoo ja kuluttaa voimavaroja. Jossain vaiheessa kannattaa tehdä ratkaisu, sillä ihminen ei pääse elämässään eteenpäin ennen kuin tekee oman valintansa. Sen ei aina tarvitse merkitä eroa, vaan ratkaisu voi olla myös se, että pysytään yhdessä ja yritetään vielä selvittää asioita. Näinhän tekin olette jo tehneet.

Tönäisy eteenpäin

Olet taloudellisesti riippuvainen miehestäsi, mikä pitää sinut kiinni nykyisessä elämässä ja kenties estää sinua hakemasta eroa. Sinua huolettaa, miten pärjäisit lasten kanssa ilman toista huoltajaa. Mutta onko kyseessä pelkästään taloudellinen riippuvuus, vai onko kyseessä jotain syvempää? Raha-asiat yleensä järjestyvät, kunhan vain ihminen muuten pystyy irtautumaan toisesta.

Parisuhteeseen kuuluu luonnostaan tietty riippuvuus, mutta joskus se voi olla hyvin ahdistavaa ja sitovaa. Ero merkitsee aina tietynlaista itsenäistymistä ja uudenlaista vastuunottoa sekä itsestä että lapsista. Olet aivan oikeassa siinä, ettei vaikea parisuhde ole lapsillekaan paras mahdollinen malli heidän tulevaisuuttaan ajatellen. Täytyy silti muistaa myös se, ettei täydellistä parisuhdetta ole olemassakaan.

Kaipaat pientä tönäisyä eteenpäin, mutta mistä sellainen voisi löytyä? Onko sinulla ketään hyvää ystävää, jonka kanssa voisit puhua ja jakaa kokemuksia? Keneltä olet aikaisemmin saanut tukea ja apua vaikeissa tilanteissa? Yksin sinun ei kannata jäädä asioita miettimään, sillä usein tilanne vain pahenee ja masennus syvenee, kun asioita vatvoo yökaudet.

Vaikka yhteinen avunhakeminen ei olekaan tuottanut tulosta, voisit etsiä itsellesi oman terapeutin, jonka kanssa saisit eritellä omia tunteitasi ja pohtia, mitä loppujen lopuksi haluat elämältä ja parisuhteelta. Ja vaikka haaveilet nuoruudenrakkaudesta, sinun on hyvä muistaa, ettei ihaninkaan kumppani voi täyttää kaikkia tarpeita ja toiveita. Kukaan ei voi tehdä toista onnelliseksi, jos jokin muu elämässä tai omassa itsessä ahdistaa mieltä.
Kaikkea ei voi rakentaa toisen ihmisen varaan, vaan meillä jokaisella on vastuu ja oikeus itse rakentaa oma elämämme sellaiseksi kuin se kulloinkin on mahdollista.

Suosittelen sinulle ja muille aiheesta kiinnostuneille luettavaksi Kaarina Määtän teoksia Kestävä parisuhde ja Avioeron tuska ja helpotus.

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Monien kroonisten sairauksien taustalla kytee piilevä tulehdus. Viitteitä vaaroista havaitsee ainakin vatsaansa tarkkailemalla.

Kun elimistöömme on päässyt tunkeilijoita, kuten vieraita mikrobeja, ensiavun järjestää immuunijärjestelmä. Se synnyttää tulehdustilan, joka antaa huutia vierasaineille ja -eliöille. Tulehdus voi käynnistyä myös vamman seurauksena, esimerkiksi nilkan nyrjähtäessä.

Yleensä tulehdus on terveydeksemme – itse asiassa tarvitsemme tulehdusta elääksemme.

Joskus tulehdus voi kuitenkin kroonistua ja jatkua, vaikka mitään uhkaa ei olisikaan. Silloin puolustusjärjestelmä on muuttunut suojelevasta

Liiallinen tulehdustila on tullut tutuksi yliaktiivisena immuunivasteena. Se voi johtaa esimerkiksi allergioihin, nivelreumaan, autoimmuunisairauksiin ja astmaan. Sen sijaan vain harvat "terveet" tiedostavat, että heidän elimistössään voi vallita matala-asteinen tulehdus. Se on tulehduksen salakavala muoto, joka ei tunnu eikä näy, kuten akuutti tulehdustila.

On arvioitu, että tulehdus tässä piilevässä muodossaan leimuaa satojen tuhansien suomalaisten elimistöissä. Matala-asteisesta tulehduksesta väitellyt yleislääketieteen erikoislääkäri Tiina Ahonen selvitti, että piilevä tulehdus voi olla syynä useisiin kroonisiin kansansairauksiin, kuten lihavuuteen, kakkostyypin diabeteksen, sepelvaltimotautiin ja metaboliseen oireyhtymään.

Vaarassa vatsakas, tupakoiva nainen

Helpoimmin osviittaa mahdollisesta tulehduksestaan saa kohdistamalla katseensa keskivartaloon. Pahin tulehdusta aiheuttava tekijä on nimittäin rasvakudos erityisesti vatsan seudulle kertyessään. Rasvasolut tuottavat niin kutsuttuja lihavuushormoneja eli adipokiini-hormoneja. Ne säätelevät muun muassa aineenvaihduntaa, ruokahalua ja kylläisyyden tunnetta.

Mitä runsaammin vatsan alueella on rasvaa, sitä todennäköisemmin tulehdus tekee tuhojaan. Lihavuushormoneilla näyttääkin olevan iso rooli tulehdussairauksissa, kuten astmassa, keuhkoahtaumataudissa, nivelrikossa ja reumassa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan jo viisi liikakiloa voi aiheuttaa ongelmia – myös niille, joitka liikkuvat säännöllisesti.

Tiina Ahosen tutkimuksen mukaan erityisesti keski-ikäisillä naisilla lihominen kasvattaa riskiä matala-asteiseen tulehdukseen. Ilmeni myös, että matala-asteista tulehdusta hillitsevän adiponektiini-välittäjäaineen määrä oli tupakoivilla naisilla pienempi kuin tupakoimattomilla.

Sen sijaan miehillä samanlaista matala-asteisen tulehduksen yhteyttä lihomiseen tai tupakointiin ei havaittu. Tulokset viittaavat siihen, että matala-asteinen tulehdustila aktivoituu biologisista syistä naisilla miehiä herkemmin.

Tulehdus muhii masentuneellakin

Kun tulehdus on kroonistunut, keholla ei ole kykyä sammuttaa sitä, joten terveet kudokset alkavat vaurioitua. Pitkään jatkuneena tulehdus syö hiljalleen elimiltä energiaa, mikä nopeuttaa ikääntymistä.

Amerikan sydänliiton julkaisemien tutkimustietojen perusteella niillä vanhuksilla, joilla oli korkeimmat tulehdusarvot, oli 260 prosenttia tavallista suurempi todennäköisyys kuolla seuraavan neljän vuoden aikana. Kuolinsyy oli useimmiten verisuonitauti.

Tulehdustila nivoutuu jopa psyykkiseen terveyteen. JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo, että masennus voi näyttäytyä aivoissa korkeampana tulehdustilana riippumatta mistään fyysisistä sairauksista.Masennuspotilailla havaittiin 30 prosentin kasvu aivojen tulehdusta kuvaavissa merkkiaineissa verrattuna niihin, jotka eivät masennuksesta kärsineet.

Mikäli lääkäri epäilee potilaalla tulehdustilaa kehossa, hän määrittää tyypillisesti veren CRP-arvon. CRP on maksasolujen tuottama valkuaisaine, jonka määrä veressä suurenee huomattavasti monenlaisissa tulehduksissa ja kudosvaurioissa. Monien lääkärien mielestä CRP on tärkein tulehdusta kuvaava suure ainakin sydän- ja verisuonitautien kannalta.

Terveet elintavat ovat paras palosammutin

Tulehduksen laannuttamiseksi tulee ensin tunnistaa laukaisevat tekijät. Rasvakudoksen ohella tulehdus voi olla lähtöisin esimerkiksi suolistosta, iholta, keuhkoista tai nivelistä. Matala-asteinen tulehdus voi olla perua myös geeneistä, mutta mitään perussairautta ei tarvitse olla taustalla.

Usein tulehduksen polttoaineena toimii kehno ruokavalio, jossa on paljon sokeria, valkoista vehnää, keinomakeutusaineita, prosessoituja elintarvikkeita sekä transrasvaa.

Huonojen ruokailutottumusten ohella myös alkoholi, tupakointi, liikunnan puute, stressi, piilevät infektiot sekä allergeenit ja ympäristömyrkyt ruokkivat tulehdusta.

Keskivartalon rasvakertymän lisäksi erityishuomio kannattaa kohdistaa suoliston bakteeritasapainoon.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen kertoo, että esimerkiksi osa suolistobakteereista erittää kuollessaan voimakasta tulehdusta lisäävää ainetta, lipopolysakkaridia. Se on myös yksi oleellinen tulehduksen merkkiaine.

–Tarkkoja arvoja tulehduksestaan ei tarvitse tietää, vaan tärkeintä on kiinnittää huomiota omiin tottumuksiin ja elintapoihin, ohjeistaa Tiina Ahonen.

Tulehdustilan rauhoittamiseksi tulisi pyrkiä palauttamaan keho luonnolliseen immuunitasapainoon. Tämä onnistuu tarjoamalla sille oikeat olosuhteet kukoistukseen. Niinkin yksinkertaisella tavalla kuin laihduttamisella voi matala-asteisen tulehduksen roihu laantua ratkaisevasti.

Näin taltutat tulehdusta

  1. Syö välimerellisesti tai pohjoismaisesti. Tulehduksesta kertova CRP-arvo voi tippua ilman laihtumistakin kolmanneksen, kunhan ruokavalion laatu on kohdillaan. Tärkeintä on miettiä isoja linjoja. Välimeren ruokavalio on hyvin lähellä optimaalista ruokavaliota, jota voi kutsua myös ”antitulehdukselliseksi”. Myös pohjoismainen ruokavalio vähentää tutkitusti matala-asteiseen tulehdukseen liittyvien geenien ilmentymistä rasvakudoksessa. Tulehdusta vähentäviä yksittäisiä ruokia ovat erityisesti marjat, hedelmät ja kasvikset sekä rasvainen kala, neitsytoliiviöljy, mantelit ja muut pähkinät.
  2. Hikiliiku kolmesti viikossa. Liikkuessa elimistössä syntyy tulehdusta vastustavia välittäjäaineita. Liikunta tekee lihassoluista herkempiä insuliinille, vähentää tulehdusta edistävää stressiä, alentaa CRP-arvoja ja vahvistaa koko immuunijärjestelmää. Tulehdusta voi taltuttaa kävelemällä päivittäin kymmenentuhatta askelelta sekä harrastamalla hikoiluttavaa liikuntaa 45 minuuttia kolmesti viikossa. Uusimpien tutkimusten valossa parhaiten tulehduksen hillitsemisessä toimii pitkäkestoisen treenin sekä voimaharjoittelu yhdistelmä.
  3. Laihduta edes vähän. Vaikka olisit vain hieman yli ihannepainostasi, pudottamalla painostasi 5–10 prosenttia voit merkittävästi vaikuttaa tulehdustasoihin. Selvästi liikapainoisilla noin 15 kilon laihtuminen näyttää vähentävän CRP-arvoa kolmanneksella. Paras vaihtoehto kevennykseen muodostuu aktiivisen liikunnan ja ruokavalion yhdistelmästä. Pääpaino kannattaa kuitenkin asettaa ruokailutottumuksiin, sillä ruokavalion rooli painonpudotuksessa on noin 70–80 prosenttia.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Otat ratkaisevan askelen kohti parempaa unta, kun tunnistat, mikä sinua valvottaa. Sopivatko nämä oireet sinun unettomuuteesi?

KATKEILEEKO UNI?

Uniapnea on hengityshäiriö, jossa nukkujan ylemmät hengitystiet sulkeutuvat kymmeniäkin kertoja yön aikana eri pituisiksi ajoiksi ja hän havahtuu tai herää monta kertaa yössä.

Uniapnean tunnistaminen voi olla hankalaa, sillä moni ei aamulla muista havahtuneensa vähän väliä hereille. Katkonainen uni vaikuttaa kuitenkin siten, että väsymys jää päälle. Monilla myös päätä särkee ja muisti pätkii. Joskus uniapneasta kertovat vain yöhikoilu tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve.

Jos voimakas väsymys jatkuu, kannattaa hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Ensisijaisena hoitona uniapneassa on painonhallinta. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa myös ylipainehoito (CPAP) on yleensä tarpeen.

Lue lisää Uniapnea pilaa yön

KUTITTAAKO JALKOJA?

Arviolta 5–15 prosenttia suomalaisista kärsii ajoittain levottomat jalat -oireyhtymästä. Jalkoja kihelmöi, polttelee tai kutittaa levossa ja nukahtaminen vaikeutuu. Reilu 20 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii levottomista jaloista etenkin raskauden loppuvaiheessa.

Vaikka oireet olisivat lieviä, moni nukkuu jatkuvasti huonosti. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa samalla unen saantia.

Oireyhtymän sukulaista, periodista raajaliikehäiriötä (PLMD) on vaikeampi tunnistaa, sillä se oireilee pelkästään unen aikana jalkojen liikahduksina. Oireet eivät vaikeuta nukahtamista, mutta rikkovat yöunta ja voivat siten aiheuttaa voimakasta väsymystä päiväsaikaan.

Lue lisää Levottomat jalat – misten rauhaa yöksi?

HERÄTTÄÄKÖ HIKOILU?

Vaihdevuosien alkaessa 45–55 vuoden iässä unen rakenne muuttuu. Jotkut saavat hormonikorvaushoidosta apua uniongelmiin, mutta eivät kaikki. Gynekologi voi määrätä unilääkkeitä, mutta pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon ne eivät sovi.

Menopaussi voi laukaista myös uniapnean. Jos vaihdevuosi-ikäisen naisen uni on katkonaista, hän hikoilee öisin, kuorsaa tavallista enemmän ja myös verenpaine nousee, kannattaa tarkistaa voisiko kyseessä olla uniapnea. Oireet voivat olla lieviäkin.

Lue lisää Mistä yöhikoilu keertoo?

VALVOTKO LIIKAA?

Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset kärsivät usein unirytmin viivästymisestä. He saattavat valvova pikkutunneille, vaikka aamulla on menoa. Nuoret elävät eri rytmissä arkena ja viikonloppuna, ja rytmin kääntäminen joka maanantai on haastavaa. Jatkuvan univajeen takia moni nuori pilkkii koulussa eikä pysty keskittymään opetukseen.

Melatoniini auttaa tutkitusti vuorokausirytmin säätelyssä, mutta siitäkään ei ole apua ilman unenhuoltoa eli elämäntapojen muutosta. Vaikka melatoniini on reseptivapaa lääke, sen käytöstä olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lue lisää Unirytmi sekaisin – tee korjausliike

KERTYYKÖ UNIVAJE?

Riittävä unensaanti on usein priorisointikysymys. Moni kärsii kroonisesta unenpuutteesta, koska nipistää jatkuvasti aikaa yöunista. Suurin osa aikuisista tarvitsee unta 7–8 tuntia yössä, mutta harva suo sen itselleen. Teinien unentarve on 9 tuntia ja peruskoululaisen 10 tuntia. Tarhaikäisten lasten tulisi nukkua 10–11 tuntia yössä ja välillä päiväunet päälle.

Unen määrästä ja laadusta huolehtimisen pitäisi olla arkista rutiinia. Jos viikolla kertyy parina yönä univajetta, tutkimusten mukaan univelkoja ei pysty kuittaamaan viikonlopun aikana. ■

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.