Kysyjää on jo parin vuoden ajan masentanut pikkusiskon kuolema. Hänestä tuntuu yksinäiseltä ja siltä, että kukaan ei rakasta. Myös itsetuhoisia ajatuksia on mielessä.

Et varmastikaan ole ainoa nuori, joka on masentunut siskonsa tai veljensä kuoleman jälkeen. Perheen yhden lapsen kuollessa muiden lasten erilaiset tunteet jäävät usein huomiotta tai ymmärtämättä.

Tunteittensa kanssa yksin jäävä nuori voi sinun tavallasi kokea itsensä masentuneeksi tai hylätyksi vuosienkin ajan. Omien tunteiden tukahduttaminen on aina kuitenkin aina kuluttavaa, tuloksena onkin usein apaattinen olo, tunteiden puutuminen tai masennus.

Kysymyksesi sävy saa minut uskomaan, että olet monen kohtalotoverisi tavoin jäänyt aika yksin siskosi kuoleman herättämien tunteittesi kanssa. Voi hyvin olla, että vanhempasi eivät ole oman surunsa vuoksi kyenneet jakamaan tuntojasi. Itsesi kannalta olisi kuitenkin tärkeätä, että voisit puhua tunteistasi niitä ymmärtävän aikuisen kanssa. Kuvauksesi valossa masennuksesi on kestänyt niin pitkään, että sinun kannattaa ottaa yhteyttä paikkakuntasi nuorisopsykiatriseen poliklinikkaan tai kirkon perheasiain neuvottelukeskukseen. Jos et koe kirkkoa itsellesi vieraaksi, voit varmasti löytää ymmärtävän kuulijan seurakuntasi työntekijöistä.

Nuorelle voi olla hyvin ahdistavaa, jos puhuminen sisaren tai veljen kuolemasta tai sen herättämistä tunteista on tavalla tai toisella ei-toivottua tai kiellettyä. Tällöin nuori saattaa paeta kodin ilmapiiriä kavereittensa pariin, mutta ei kuitenkaan kykene yleensä puhumaan heidänkään kanssa tapahtuneesta.
Siskon tai veljen kuolema on erityisen vaikeaa, jos kuollut on hänen ainoa sisaruksensa. Nuori voi tällöin menettää läheisimmän ystävänsä, jonka kanssa hän oli voinut jakaa salaisimmatkin ajatuksensa.

Sisaruksen kuolema herättää nuoressa vaikeasti jaettavia tunteita, jos nuoren suhdetta kuolleeseen oli ennen kuolemaa värittänyt kateus, mustasukkaisuus tai riitaisuus. Tällaiset sisarusten välillä täysin normaalit tunteet ovat omat omiaan synnyttämään erilaisia syyllisyyden tunteita.
Yksinäisyydessään nuori voi kokea itsensä osasyylliseksi sisaruksena kuolemaan, mitä hän sanoi tai oli sanomatta, teki tai oli tekemättä. Monesti nuori voi kokea myös syyllisyyttä omasta elämästään tai eloon jäämisestään. ”Minunhan olisi pitänyt kuolla” -ajatus voi vahvistua, jos perheen muut lapset kokevat olevansa riittämättömiä kuollutta sisarusta sureville vanhemmilleen.

Joskus perheen kuollut lapsi idealisoituu vanhempien mielessä ihannelapseksi. Perheen ainoaksi jäänyt nuori voi yrittää tulla kuolleen sisaruksen kaltaiseksi tai muuten ”täydellisen” kunnolliseksi korvatakseen menetetyn sisaruksensa. Yritykset lohduttaa surevia vanhempia tällä tavoin estävät kuitenkin oman identiteetin kehittymisen. Korostunut murrosiän kapina voikin jäädä nuoren ainoaksi keinoksi kilpailla huomiosta kuolleen sisaruksensa haamun kanssa.

Sisaren tai veljen kuolema muuttaa aina nuoren suhdetta elämään ja kuolemaan. Länsimaiden nuoret eivät kehitysmaissa asuvien lasten tavoin ole tottuneet kuoleman jokapäiväiseen läheisyyteen. Erilaiset omaan kuolemaan liittyvät pelot ovatkin tavallisia sisaruksensa menettäneille. Näitä pelkoja voi helposti vahvistaa vanhempien ahdistuneen ylihuolehtivaksi muuttunut asenne ainoaksi jäänyttä lastaan kohtaan.

Matti Huttunen
psykiatri ja psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.