Olen 20-vuotias tyttö. Oireita ja ongelmia löytyy, ja netissä surffailtuani olen löytänyt mahdolliset diagnoosit oireilleni. Olen hieman pakkoneuroottinen, fobiakin taitaa olla, ja kärsin aika ajoin neuroottisesta depressiosta. Estynyt persoonallisuus myös selittänee joitain asioita. Oli sinänsä helpottavaa löytää nimet häiriöille ja huomata, että ne ovat todellisia sairauksia eikä vain esimerkiksi laiskuutta tai saamattomuutta.

En jostain syystä anna itselleni lupaa lapsenomaisesti innostua jostain tai aidosti tehdä jotain. Minä vain ”olen”. Haluaisin tehdä jos jotain mutten kuitenkaan siihen kykene. Ristiriitaisuus masentaa, kun ei pysty sellaiseen johon haluaisi. Tiedän ongelmistani, ja asiat pyörivät päässäni, mutta en pysty sanomaan niitä. Tiedän avomieheni haluavan minun kertovan ajatuksistani ja mitä tunnen, mutta en pysty. Menen ihan lukkoon ja alan itkeä (naama tosin melkein peruslukemilla), sitten hävettää kun taas kävi sama juttu.

Itken kun tiedän, että minun odotetaan kertovan tunteista tai mitä todella ajattelen. Tiedän etten siihen pysty. Kuuluukohan tämä puhumattomuus joihinkin mainittuihin ongelmiin, vai olisikohan se jokin erillinen? Helpottaisi, jos senkin saisi nimettyä.

Kirjeesi sai minut pohtimaan kahta asiaa: Toisaalta tunne-elämään liittyviä ilmiöitä ja vaikeuksia, joita kuvaat itselläsi olevan. Toinen puolestaan liittyy nykyiseen diagnoosikäytäntöön, olethan itsekin tehnyt itsellesi jo useita diagnooseja. Kaikkia inhimillisiä ilmiöitä ei kuitenkaan voi kuvata pelkkien diagnoosien avulla. Pelkkä diagnoosi ei kuitenkaan kerro juuri mitään ihmisestä itsestään eikä se riitä kuvaamaan ainutkertaista persoonallisuutta. Olemme aina jotain aivan muuta ja paljon enemmän kuin pelkkä diagnoosi.

Mikä on vaivan nimi

Tarkka tautiluokitus liittyy myös niin sanottuun medikalisaatioon eli ajattelutapaan, jossa ihmisen kokemuksia tarkastellaan ja pyritään hoitamaan lääketieteellisesti. Tällöin monista inhimillisistä ilmiöistä tulee sairauksia, jotka pitää hoitaa pois.

Usein avuksi tarjotaan lääkkeitä, joiden kulutus onkin lisääntynyt huomattavasti viime vuosikymmeninä. Diagnooseja toki tarvitaan, ja varsinkin ruumiillisella puolella oikean taudinmääritys on tärkeää, jotta asia osattaisiin hoitaa mahdollisimman hyvin. Myös varsinaisten psyykkisten sairauksien diagnostiikkaa auttaa löytämään osuvan hoidon. Se myös helpottaa ahdistavaa epätietoisuutta, jos ei tiedä, mikä oikein vaivaa ja mistä oireet johtuvat.

Ahdistus kuuluu elämään

Sairauteen kuuluu väistämättä myös kärsimys, mutta kaikki kärsimys ei kuitenkaan ole sairautta. Ei liene järkevää edes kuvitella, että kaikki kipu, tuska, ahdistus ja paha olo voidaan määritellä lääketieteen piiriin kuuluvaksi sairaudeksi. Elämä tuo jokaisen eteen vastoinkäymisiä, joiden edessä on haavoittuvainen ja avuton. Kaikkea elämän ahdistusta ei voi hoitaa, eikä tarvitsekaan hoitaa heti pois. Me nykyisen tietoyhteiskunnan ihmiset olemme tottuneet siihen, että kaikki pitäisi olla hallittavissa ja nopeasti hoidettavissa. Sen takia olemmekin aika avuttomia elämän vastoinkäymisten edessä.

Tällä en suinkaan halua vähätellä yksittäisen ihmisen kokemaa kärsimystä, mikä joskus voi luoda sietämättömän tilanteen ja ajaa ihmisen oman jaksamisen äärirajoille. Monet jäävät myös liian yksin oman kärsimyksensä kanssa koska eivät löydä sopivaa ulospääsytietä omasta ahdingostaan.

Ehkä sinäkin kärsit tästä samasta yksinäisyydestä monen muun kohtalotoverin kanssa. Usein vasta asian jakaminen ja itseä ja toisia erottavan muurin ylittäminen helpottaa ahdistusta.

Kaikki eivät puhu tunteista

Kerrot kirjeessäsi vaikeudestasi ilmaista ja kertoa omista tunteistasi muille. Jopa läheisessä ihmissuhteessa tämä tuntuu olevan sinulle ylivoimaisen vaikeaa.

Kirjoitat ettei sinulla ole edes sanoja tunteille, vaikka niitä sisälläsi liikkuukin. Tällaista vaikeutta tai peräti kyvyttömyyttä kuvata omia tunteitaan sanoilla nimitetään aleksitymiaksi, mikä tulee kreikan kielestä ja suomennettuna tarkoittaa ”ei sanoja tunteille”.  Tällainen piirre on suomalaisilla varsin yleinen, joidenkin arvioiden mukaan naisista kymmenen prosenttia ja miehistä 17 prosenttia kärsii vaivasta. Sinulla on siis tuhansia kohtalotovereita!

Kaikki eivät kärsi asiasta samalla tavalla, toiset eivät ehkä edes tiedosta koko asiaa. Aleksitymia ei ole mikään varsinainen sairaus vaan osa persoonallista tyyliä.

Suomalaiseen kulttuuriin on pitkään kuulunut tietty pidättyvyys, ja itseään harkitsevasti ilmaisevaa on pidetty luotettavana ihmisenä. Viime aikoina meidänkin kulttuurimme on jonkin verran muuttunut niin että nuorin sukupolvi on jo oppinut ilmaisemaan itseään rohkeammin.

Tunnetaitojen alkeet opitaan omassa lapsuudenperheessä, ja riippuu paljolti perheestä, minkälaiset valmiudet elämää varten saa. Miten tunteita omassa lapsuudenkodissa ilmaistiin ja käsiteltiin, mitkä tunteet olivat sallittuja, mitkä kiellettyjä? Kuinka avoimesti asioista siellä puhuttiin?

Mitä pahan olon takana?

Psyykkinen työ tapahtuu ajatuksissa, käsitteiden ja mielikuvien avulla. Tätä työtä tehdäkseen ihminen tarvitsee kielelliset vastineet erilaisille tunteille ja mielentiloille. Kielen oppiminen ja käsitteiden omaksuminen auttaa häntä saamaan asioita hallintaansa ja sitä kautta tekemään niiden vaatimaa psyykkistä työtä.

Jos ihmisellä ei ole sanoja, millä kertoa tunteistaan, hänen on vaikea tehdä tätä psyykkistä työtä omien kokemusten jäsentämiseksi. Tällöin vaihtoehdoiksi voi jäädä vain ”hyvä olo” ja ”paha olo”. Ainoaksi keinoksi saattaakin jäädä vain torjua tämä paha pois mielestään. Tämän voi tehdä esimerkiksi kieltämällä, pakenemalla, unohtamalla tai turvautumalla alkoholiin. Ennen kuin voi käsitellä pahaa oloaan, on tiedettävä, mistä on kysymys ja mitä kaikkea pahan olon aikaa saava asia omassa mielessä herättää.

Kehokin kertoo tunteista

Tunteet ovat kuitenkin paljon enemmän kuin pelkät sanat, jotka vain ohuesti kuvaavat sitä, mitä ihmisen mielessä milloinkin tapahtuu. Tunteet tunnetaan koko kehossa, ja erilaiset tunteet virittävätkin meissä erilaisia fysiologisia reaktioita.
Voisiko sinua auttaa oman psyykkisen työn alkuun se, että opettelisit kuuntelemaan itseäsi ja tunnistamaan kehosi reaktioita eri tilanteissa ? Vasta tämän jälkeen voisit miettiä, mistä tunteesta mahtoikaan olla kysymys, ja etsiä näin uusia sanoja. On hyvä myös muistaa, etteivät tunteet synny tyhjästä, vaan niillä on oma syntyhistoriansa ja myös jokin viesti meille.

Vieraallekin saa puhua

Elämän vaihtelevat tilanteet ja varsinkin sosiaalinen kanssakäyminen toisten kanssa herättävät meissä monenlaisia tunteita. Aina nämä tunteet eivät ole helppoja tai miellyttäviä vaan usein myös hankalia, ahdistavia tai jopa pelottavia.

Kerrot että sinun on vaikea ilmaista ja kertoa tunteistasi jopa omalle avomiehellesi. Kirjeestäsi saa sen kuvan että hän haluaa ymmärtää ja tukea sinua tässäkin asiassa. Sinun itsesi on kuitenkin vaikea avautua ja paljastaa itseäsi.
Omien herkkien puolien näyttäminen on mahdollista vain luottamuksellisessa ihmissuhteessa ja ympäristössä, jonka ihminen kokee tarpeeksi turvalliseksi. Vaikka kyseessä onkin läheinen ihmissuhde, se ei aina tee asiaa helpommaksi. Joskus voi olla helpompaa puhua vaikeista asioista vieraalle ihmiselle.

Toisaalta jos haluaa päästä lähelle toista, myös itseään on avattava ja paljastettava. Meillä jokaisella on kuitenkin myös oma salattu alueemme, jota emme halua paljastaa muille.

Uskalla riisua suojavarustuksia

Yleensä ihminen oppii säätelemään läheisyyden ja etäisyyden määrää omissa ihmissuhteissaan. Jos toivomme ihmissuhteen kehittyvän syvällisemmälle tasolle, se tarkoittaa sitä, että joudumme riisumaan ”suojavarustuksiamme”.
Jotkut ihmiset päästämme lähemmäksi kuin toiset, toisaalta läheistenkin ihmisten kanssa tunnemme joskus suurempaa läheisyyttä, toisinaan taas etäisyyttä. Joskus taas läheisyys sinänsä voi olla pelottavaa. Voisiko näin olla sinunkin kohdallasi?

Jos ihminen joutuu elämään koko ajan suojautuen ja peläten, hän menettää samalla mahdollisuuden kokea suurta läheisyyttä toisen kanssa. Tämä johtaa usein erillisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukseen, mikä pitkään jatkuessaan altistaa myös masennukselle.

Joskus tie ulos perusyksinäisyydestä on pitkä ja haastava mutta ei mahdoton kuljettavaksi. Ihminen on onneksi varustettu sellaisilla ominaisuuksilla, että hän pystyy oppimaan uusia taitoja ja selviytymään vaikeistakin asioista.

Avautumaan voi opetella

Meillä kaikilla on samanlaisia inhimillisiä perustunteita, joita tunnemme erilaisissa tilanteissa. Usein ihminen pelkää aivan turhaan omia tunteitaan. Ehkä hän kokee itsensä avuttomaksi voimakkaiden tunteiden edessä ja pelkää jopa menettävänsä kokonaan kontrollin, jos uskaltautuu tuntemaan. Mutta tunteet voivat olla paitsi rikkaus, myös voimavara elämän eteemme tuomissa haasteissa.

Kuvaat kirjeessäsi tilanteista, joissa sinua alkaa itkettää ja jälkeenpäin hävettää. Koetko myös epäonnistuneesi tilanteessa?

Toivon että voisit suhtautua itseesi armollisemmin ja antaa itsellesi luvan opetella pikkuhiljaa tunnistamaan omia tunteitasi ja ilmaisemaan niitä vapaammin.

Tähänkin vaivaan on mahdollisuus saada apua. Eri tahot järjestävät kursseja, joissa harjoitellaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Voisit hyötyä myös taideterapiasta tai psykodraamasta, missä tärkeintä ei olekaan asioiden sanottaminen vaan niiden ilmaiseminen muulla tavoin.

Voit kokeilla myös kirjoittamista, eli etsiä sanoja kynän ja paperin avulla, se on usein helpompaa kuin kertoa niistä suoraan toiselle ihmiselle. Pelkkä paperi ei tuomitse eikä syytä, ei pilkkaa eikä väheksy.

Suosittelen sinulle ja muille. joita tämä aihe koskettaa luettavaksi Juhani Mattila: Ujoudesta, yksinäisyydestä, Tara Bennet-Goleman: Tunteiden alkemia ja Daniel Goleman: Tunneäly.

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.