Minulla ilmeisesti on syömishäiriö, en vain tiedä mihin kategoriaan sen laittaisin. Olen oksennellut syömisten jälkeen 15-vuotiaasta asti, tosin nuorempana vain silloin tällöin. Nyt vuosien kuluessa tilanne on pahentunut, ja oksennan aina ruokani, jos se ei ole täysin terveellistä. Hyväksyn vain kasvikset ja hedelmät ja mielellään tuoreina. Lisäksi juon rasvatonta piimää.

Olen ruokapuolella täysi terveysintoilija. Rakastan ruoanlaittoa. On ihanaa, kun muut syövät tekemääni ruokaa – kunhan minun ei sitä tarvitse syödä, vaikka olisi miten hyvää. En halua lihoa. Joskus mietin öisinkin, mitä muille kokkaisin. En ahmi hulluna ruokaa. Herkkuja syön vähän ja nekin oksennan. Inhoan tunnetta, kun vatsani on täynnä, rakastan sitä, kun on nälkä. Silloin luulen tietäväni, että laihdun.

Liikun päivittäin kahden koiran kanssa, erikseen kummankin kanssa. Teen pikkutreeniä päivittäin pakaroille, vatsalle ja reisille.

Painoindeksini on 23. Tiedän, että olen normaalin kokoinen, pikemminkin hoikka, mutta silti haluaisin olla vielä laihempi. Olen nyt 22 vuotta ja kahden lapsen äiti. Mieheni tietää jotain syömisongelmastani mutta ei kaikkea. Olen käskenyt häntä olemaan puuttumatta asiaan. Lapset syötän kunnolla, he ovat terveitä ja hyvin voivia, mutta mieheni lihotan.

Olen täysin neuroottinen myös ulkonäöstäni muutenkin. Päähäni on iskostettu pienestä pitäen, että täytyy aina näyttää hyvältä ja kauneutensa takia pitää kärsiä. Mietin paljon, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, näkevätköhän he läskit reiteni ja takapuoleni, entä pömpöttääkö mahani?

Tämä tuntuu itsestänikin ihan hullulta, mutta en voi sille mitään ja haluan edelleen kovasti laihtua. En ole hakenut apua, sillä koko juttu hävettää.

Olet oikeilla jäljillä, kun kirjoitat että sinulla on syömishäiriö. Tätä näyttää jatkuneen jo pitkään, sillä kolmasosa elämästäsi on kulunut ruokaan ja syömiseen liittyvässä oireilussa.

Usein syömishäiriöt puhkeavat juuri nuoruusiässä 12–14-vuotiaana tai varhaisaikuisuudessa 17–20 vuoden iässä. Jotkut alkavat oireilla jopa 10-vuotiaina, ja joidenkin tutkimusten mukaan viisi vuotta ennen häiriön varsinaista puhkeamista olo on ahdistunut. Vaikka syömishäiriöt usein liitetään nimenomaan nuoruusikään, ne eivät useinkaan pääty aikuistumiseen vaan jatkuvat vuosia nuoruusvuosien jälkeenkin. Syömishäiriöt ovat yleisiä varsinkin nuorilla naisilla, sillä eri arvioiden mukaan 1–15 prosenttia heistä kärsii jonkinasteisesta syömishäiriöstä.

Kerrot, että tilanne on vuosien kuluessa pahentunut, niin kuin yleensä käykin, ellei hae apua. Vaikka sinulla ei kertomasi mukaan olekaan ahmimiskohtauksia, oksennat säännöllisesti ruokasi aina kun se ei ole täysin terveellistä.
Nämä oireet sopivat bulimiaan. Jatkuva painontarkkailu ja paastoaminen nälkiintymiseen asti puolestaan ovat osa anoreksiaa. Anorektikko pitää nälän tunteesta ja inhoaa kylläisyyden tunnetta, kuten myös sinä. Myös yliaktiivisuus kuuluu kuvaan, on vaikea rentoutua.

Kirjeesi perusteella näyttää siltä, että sinulla on sekä anorektisia että bulimisia oireita. Aina syömishäiriö ei olekaan tyypiltään selkeästi jompaakumpaa, vaan siihen voi liittyä monenlaisia piirteitä.

Sinulla oirekuvaan kuuluu vielä tuo terveysintoilu. Usein syömishäiriöstä kärsivä onkin varsinainen ravitsemusasiantuntija, hän tietää tarkkaan mitä ravintoaineita ja minkä verran energiaa ruoka-aineet sisältävät, mutta valitettavasti hän soveltaa tätä tietämystään väärin.

Viha-rakkaussuhde ruokaan

Syömishäiriö on aina myös riippuvuutta. Monilla on eräänlainen viha-rakkaussuhde ruokaan. Vaikka syöt hyvin vähän ja vain täysin terveellistä ruokaa, ruoka hallitsee mieltäsi.

Anorektikko kuvittelee hallitsevansa itseään ja elämäänsä täydellisesti, koska ei syö, mutta itse asiassa ruoka ja sen ajatteleminen hallitsevatkin hänen ajatuksiaan ja elämäänsä. Sinäkin ajattelet pakkomielteenomaisesti ruokaa jopa niin paljon, että et saa öisin nukuttua, kun suunnittelet seuraavan päivän ateriaa perheellesi. Tämäkin on varsin tavallista.
Syömishäiriöstä kärsivä nauttii siitä, että saa valmistaa muille ruokaa, josta sitten itse kieltäytyy. Tällöin ihminen voi olla tyytyväinen itseensä ja siihen miten hyvin hallitsee itsensä ja omat halunsa ja luonnollisetkin tarpeensa. Tiedostamatta jää usein se mitä tämän kaiken takana on – yritys antaa muille se mitä vaille itse on jäänyt.

Yhteinen ruokailu on perinteisesti nähty perheen tärkeänä rituaalina, joka yhdistää ja vahvistaa perhesiteitä. Ruoka symboloi rakkautta ja välittämistä, jota tarjoamalla äiti osoittaa positiivisia tunteitaan lapsiaan ja miestään kohtaan.
Viesti kuuluu: ”Rakastan teitä ruoalla.” Tähän liittyy myyttinen käsitys siitä, että onnellinen perhe syö yhdessä. Ruokailua onkin käytetty kautta aikojen ystävyyden vahvistajana, vihamiehiä ei pöytään kutsuta eikä heidän kanssaan nautita yhteistä ateriaa.

Syömishäiriösi alkoi 15-vuotiaana. Muistatko tapahtuiko silloin jotain erityistä? Millainen oli perheesi elämäntilanne tuohon aikaan? Millainen ilmapiiri teillä kotona oli ja miten siellä ilmaistiin erilaisia tunteita? Oliko sinulla oikeus olla myös vihainen, pettynyt tai surullinen vai koitko tulevasi hyväksytyksi vain olemalla aina iloinen ja tyytyväinen tyttö? Kauneusihanne äidiltä?

Sinuun on iskostettu pienestä pitäen, että tytön ja naisen pitää näyttää aina hyvältä ja että kauneuden takia pitää kärsiä. Kenen ajatuksia nämä ovat? Antoiko äitisi kenties sinulle tällaisen mallin naisen elämästä?

Taustalla vaikuttavat varmasti myös nykyiset kauneusihanteet ja muotimaailman luomat käsitykset, jotka saavat meidät uskomaan vääristyneisiin malleihin. Menneinä vuosisatoina, kun elämä oli kovaa ja ruokaa niukalti, naista pidettiin kauniina ja puoleensavetävänä kun hän oli sopivan pyöreä ja muodokas.

Viime vuosikymmenten aikana hoikkuus on noussut ensimmäistä kertaa historiassa ihanteeksi kehittyneissä länsimaissa. Varsinkin kehittyvä nuori on hyvin herkkä ulkoisille vaikutteille, joita hän saa niin omasta lähipiiristään kuin muotivirtauksien mukana.

Nuori kampailee oman muuttuvan kehonsa kanssa ja on usein epätoivoinen seuratessaan sen muutoksia. Tässä vaiheessa suhde omaan kehoon voi vääristyä eli nuori kadottaa normaalin suhtautumisen itseensä ja omaan ruumiiseen.
Moni muu on sinun laillasi hyvin epävarma omasta arvostaan ja naiseudestaan ja miettii, kelpaako hän sellaisena kuin on. Voidaan kuitenkin myös kysyä, kenelle pitäisi kelvata? Itselleen vai muille ihmisille, vastakkaiselle sukupuolelle, isälle vai äidille?

Suhde omaan kehoon

Syömishäiriöissä ihminen liittää oman minäkuvansa kohtuuttomalla tavalla kehon muotoon ja painoon. Kun kaikki on kunnossa, ihminen arvostaa itseään ja omaan kehoaan ja haluaa hoitaa sitä hyvin menemättä kuitenkaan äärimmäisyyksiin. Terve suhde ruumiillisuuteen ei tarkoita sen enempää kehon sairaalloista palvontaa ja täydellisyyden tavoittelua kuin välinpitämättömyyttä tai itsensä rankaisemista syömättömyydellä.

Millainen on sinun suhteesi omaan kehoosi: onko se hellivä ja rakastava vai julma ja rankaiseva? Voisitko opetella rakastamaan ja arvostamaan itseäsi ilman että sinun pitää olla täydellinen?
Itse ajattelen, että meillä jokaisella on oikeus rakkauteen ja arvostukseen riippumatta siitä, minkä näköisiä tai kokoisia me olemme.

Syömiseen liittyvien asioiden alle peittyvät omat tiedostamattomat tunteet ja todelliset tarpeet. Ne tukahtuvat ja pysyvät torjuttuina mielestä niin kauan kuin ruoka täyttää ajatukset.

Mihin loppujen lopuksi tarvitset syömishäiriötäsi? Mitä tapahtuisi, jos luopuisit siitä? Mitä tapahtuisi, jos sinun ei tarvitsisikaan ajatella ja tarkkailla koko ajan ruokaan liittyviä asioita? Mitä tunteita nousisi silloin tietoisuuteen ja mitä asioita joutuisit kohtaamaan?

Aina ei ole helppoa kohdata omia todellisia tunteitaan, esim esimerkiksi pelkoa, vihaa tai ahdistusta. Moni joutuukin opettelemaan tunteiden tunnistamista ja ilmaisemista uudenlaisella tavalla. Vaikka edessäsi onkin pitkä prosessi, se avaa parhaimmillaan tien aitoon ja syvempään yhteyteen itsesi kanssa.

Älä tuhoa terveyttäsi

Koska syömishäiriö on myös riippuvuutta, siitä irtipääseminen on vaativa tehtävä. Syömishäiriöstä toipuminen on sikälikin erilaista verrattuna moneen muuhun riippuvuuteen, että syömisestä ei voi koskaan päästä eroon, vaan asian kanssa pitää vain päästä kohtuullisen hyvään tasapainoon.

Olet kärsinyt syömishäiriöstä jo useita vuosia. Oletko kertaakaan hakenut apua tai edes puhunut asiasta kenenkään kanssa? Yrität salata asian mieheltäsikin etkä halua hänen puuttuvan asiaan. Toipumiseen tarvitset sekä läheisten tukea että ulkopuolista apua tai tilanne pahenee. Olet kahden pienen lapsen äiti, joten sinun kannattaa ottaa huomioon myös se, millaisen mallin annat lapsillesi omalla toiminnallasi.

Ennen kaikkea sinun täytyy ajatella ja hoitaa itseäsi, mutta ei sillä tavalla kuin olet tähän asti tehnyt. Sinun on hyvä tiedostaa syömishäiriöön liittyvät riskit, sillä toiminnallasi on sekä psyykkisiä, fyysisiä että biokemiallisia vaikutuksia. Oksentaminen ja jatkuva paastoaminen eivät edistä terveyttäsi vaan vahingoittavat sinua monella tavalla.

Apua ensin lääkäriltä

Apua voit hakea ensi alkuun omalta lääkäriltäsi, joka tarkastaa yleisen terveydentilasi ja suunnittelee kanssasi jatkohoidon tarvetta. Yleensä hoidossa on mukana monen ammatin tiimi; lääkäri, psykologi, ravintoterapeutti ja sairaanhoitaja.

Voit itse aloittaa vaikkapa pitämällä syömispäiväkirjaa eli kirjaamalla kuinka usein ja kuinka paljon syöt, miten usein oksennat. Tarkkaile samalla, millaisia tunteita ja ajatuksia näihin tilanteisiin liittyy. Tämä on tärkeää tietoa myös sinua hoitaville. Erityisen tärkeää on muuttaa ruokaan liittyviä ja syömishäiriötä ylläpitäviä vääristyneitä uskomuksia ja haitallisia toimintatapoja. Muutostyössä sinua voi auttaa kokenut terapeutti.

Ratkaisevinta on kuitenkin se, mitä itse olet valmis tekemään. Toipuminen alkaa siitä, kun olet valmis myöntämään, että tarvitset apua ja rohkenet kertoa siitä muille. Älä anna häpeän estää avun hakemista äläkä luovuta, sillä syömishäiriöstä on mahdollista toipua.

Lisää tietoa: Syömishäiriöliitto SYLI ry, neuvontapuhelin 02-251 9207, syömishäiriökeskuksen palveleva puh. 09-566 2198.

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:
Julia Buckroyd: Anoreksia & Bulimia
Peggy Claude–Pierre: Syömishäiriöiden salainen kieli
Marya Hornbacher: Elämä kateissa
Irene Kristeri: Tunteet ja syöminen

Psykologi Teija Jokipii

Lue myös:
Lasten ja nuorten syömishäiriöt
Anoreksia alkaa usein nuoruusiässä

 

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.