Apua syömishäiriöön?

Minulla ilmeisesti on syömishäiriö, en vain tiedä mihin kategoriaan sen laittaisin. Olen oksennellut syömisten jälkeen 15-vuotiaasta asti, tosin nuorempana vain silloin tällöin. Nyt vuosien kuluessa tilanne on pahentunut, ja oksennan aina ruokani, jos se ei ole täysin terveellistä. Hyväksyn vain kasvikset ja hedelmät ja mielellään tuoreina. Lisäksi juon rasvatonta piimää.

Olen ruokapuolella täysi terveysintoilija. Rakastan ruoanlaittoa. On ihanaa, kun muut syövät tekemääni ruokaa – kunhan minun ei sitä tarvitse syödä, vaikka olisi miten hyvää. En halua lihoa. Joskus mietin öisinkin, mitä muille kokkaisin. En ahmi hulluna ruokaa. Herkkuja syön vähän ja nekin oksennan. Inhoan tunnetta, kun vatsani on täynnä, rakastan sitä, kun on nälkä. Silloin luulen tietäväni, että laihdun.

Liikun päivittäin kahden koiran kanssa, erikseen kummankin kanssa. Teen pikkutreeniä päivittäin pakaroille, vatsalle ja reisille.

Painoindeksini on 23. Tiedän, että olen normaalin kokoinen, pikemminkin hoikka, mutta silti haluaisin olla vielä laihempi. Olen nyt 22 vuotta ja kahden lapsen äiti. Mieheni tietää jotain syömisongelmastani mutta ei kaikkea. Olen käskenyt häntä olemaan puuttumatta asiaan. Lapset syötän kunnolla, he ovat terveitä ja hyvin voivia, mutta mieheni lihotan.

Olen täysin neuroottinen myös ulkonäöstäni muutenkin. Päähäni on iskostettu pienestä pitäen, että täytyy aina näyttää hyvältä ja kauneutensa takia pitää kärsiä. Mietin paljon, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, näkevätköhän he läskit reiteni ja takapuoleni, entä pömpöttääkö mahani?

Tämä tuntuu itsestänikin ihan hullulta, mutta en voi sille mitään ja haluan edelleen kovasti laihtua. En ole hakenut apua, sillä koko juttu hävettää.

Olet oikeilla jäljillä, kun kirjoitat että sinulla on syömishäiriö. Tätä näyttää jatkuneen jo pitkään, sillä kolmasosa elämästäsi on kulunut ruokaan ja syömiseen liittyvässä oireilussa.

Usein syömishäiriöt puhkeavat juuri nuoruusiässä 12–14-vuotiaana tai varhaisaikuisuudessa 17–20 vuoden iässä. Jotkut alkavat oireilla jopa 10-vuotiaina, ja joidenkin tutkimusten mukaan viisi vuotta ennen häiriön varsinaista puhkeamista olo on ahdistunut. Vaikka syömishäiriöt usein liitetään nimenomaan nuoruusikään, ne eivät useinkaan pääty aikuistumiseen vaan jatkuvat vuosia nuoruusvuosien jälkeenkin. Syömishäiriöt ovat yleisiä varsinkin nuorilla naisilla, sillä eri arvioiden mukaan 1–15 prosenttia heistä kärsii jonkinasteisesta syömishäiriöstä.

Kerrot, että tilanne on vuosien kuluessa pahentunut, niin kuin yleensä käykin, ellei hae apua. Vaikka sinulla ei kertomasi mukaan olekaan ahmimiskohtauksia, oksennat säännöllisesti ruokasi aina kun se ei ole täysin terveellistä.
Nämä oireet sopivat bulimiaan. Jatkuva painontarkkailu ja paastoaminen nälkiintymiseen asti puolestaan ovat osa anoreksiaa. Anorektikko pitää nälän tunteesta ja inhoaa kylläisyyden tunnetta, kuten myös sinä. Myös yliaktiivisuus kuuluu kuvaan, on vaikea rentoutua.

Kirjeesi perusteella näyttää siltä, että sinulla on sekä anorektisia että bulimisia oireita. Aina syömishäiriö ei olekaan tyypiltään selkeästi jompaakumpaa, vaan siihen voi liittyä monenlaisia piirteitä.

Sinulla oirekuvaan kuuluu vielä tuo terveysintoilu. Usein syömishäiriöstä kärsivä onkin varsinainen ravitsemusasiantuntija, hän tietää tarkkaan mitä ravintoaineita ja minkä verran energiaa ruoka-aineet sisältävät, mutta valitettavasti hän soveltaa tätä tietämystään väärin.

Viha-rakkaussuhde ruokaan

Syömishäiriö on aina myös riippuvuutta. Monilla on eräänlainen viha-rakkaussuhde ruokaan. Vaikka syöt hyvin vähän ja vain täysin terveellistä ruokaa, ruoka hallitsee mieltäsi.

Anorektikko kuvittelee hallitsevansa itseään ja elämäänsä täydellisesti, koska ei syö, mutta itse asiassa ruoka ja sen ajatteleminen hallitsevatkin hänen ajatuksiaan ja elämäänsä. Sinäkin ajattelet pakkomielteenomaisesti ruokaa jopa niin paljon, että et saa öisin nukuttua, kun suunnittelet seuraavan päivän ateriaa perheellesi. Tämäkin on varsin tavallista.
Syömishäiriöstä kärsivä nauttii siitä, että saa valmistaa muille ruokaa, josta sitten itse kieltäytyy. Tällöin ihminen voi olla tyytyväinen itseensä ja siihen miten hyvin hallitsee itsensä ja omat halunsa ja luonnollisetkin tarpeensa. Tiedostamatta jää usein se mitä tämän kaiken takana on – yritys antaa muille se mitä vaille itse on jäänyt.

Yhteinen ruokailu on perinteisesti nähty perheen tärkeänä rituaalina, joka yhdistää ja vahvistaa perhesiteitä. Ruoka symboloi rakkautta ja välittämistä, jota tarjoamalla äiti osoittaa positiivisia tunteitaan lapsiaan ja miestään kohtaan.
Viesti kuuluu: ”Rakastan teitä ruoalla.” Tähän liittyy myyttinen käsitys siitä, että onnellinen perhe syö yhdessä. Ruokailua onkin käytetty kautta aikojen ystävyyden vahvistajana, vihamiehiä ei pöytään kutsuta eikä heidän kanssaan nautita yhteistä ateriaa.

Syömishäiriösi alkoi 15-vuotiaana. Muistatko tapahtuiko silloin jotain erityistä? Millainen oli perheesi elämäntilanne tuohon aikaan? Millainen ilmapiiri teillä kotona oli ja miten siellä ilmaistiin erilaisia tunteita? Oliko sinulla oikeus olla myös vihainen, pettynyt tai surullinen vai koitko tulevasi hyväksytyksi vain olemalla aina iloinen ja tyytyväinen tyttö? Kauneusihanne äidiltä?

Sinuun on iskostettu pienestä pitäen, että tytön ja naisen pitää näyttää aina hyvältä ja että kauneuden takia pitää kärsiä. Kenen ajatuksia nämä ovat? Antoiko äitisi kenties sinulle tällaisen mallin naisen elämästä?

Taustalla vaikuttavat varmasti myös nykyiset kauneusihanteet ja muotimaailman luomat käsitykset, jotka saavat meidät uskomaan vääristyneisiin malleihin. Menneinä vuosisatoina, kun elämä oli kovaa ja ruokaa niukalti, naista pidettiin kauniina ja puoleensavetävänä kun hän oli sopivan pyöreä ja muodokas.

Viime vuosikymmenten aikana hoikkuus on noussut ensimmäistä kertaa historiassa ihanteeksi kehittyneissä länsimaissa. Varsinkin kehittyvä nuori on hyvin herkkä ulkoisille vaikutteille, joita hän saa niin omasta lähipiiristään kuin muotivirtauksien mukana.

Nuori kampailee oman muuttuvan kehonsa kanssa ja on usein epätoivoinen seuratessaan sen muutoksia. Tässä vaiheessa suhde omaan kehoon voi vääristyä eli nuori kadottaa normaalin suhtautumisen itseensä ja omaan ruumiiseen.
Moni muu on sinun laillasi hyvin epävarma omasta arvostaan ja naiseudestaan ja miettii, kelpaako hän sellaisena kuin on. Voidaan kuitenkin myös kysyä, kenelle pitäisi kelvata? Itselleen vai muille ihmisille, vastakkaiselle sukupuolelle, isälle vai äidille?

Suhde omaan kehoon

Syömishäiriöissä ihminen liittää oman minäkuvansa kohtuuttomalla tavalla kehon muotoon ja painoon. Kun kaikki on kunnossa, ihminen arvostaa itseään ja omaan kehoaan ja haluaa hoitaa sitä hyvin menemättä kuitenkaan äärimmäisyyksiin. Terve suhde ruumiillisuuteen ei tarkoita sen enempää kehon sairaalloista palvontaa ja täydellisyyden tavoittelua kuin välinpitämättömyyttä tai itsensä rankaisemista syömättömyydellä.

Millainen on sinun suhteesi omaan kehoosi: onko se hellivä ja rakastava vai julma ja rankaiseva? Voisitko opetella rakastamaan ja arvostamaan itseäsi ilman että sinun pitää olla täydellinen?
Itse ajattelen, että meillä jokaisella on oikeus rakkauteen ja arvostukseen riippumatta siitä, minkä näköisiä tai kokoisia me olemme.

Syömiseen liittyvien asioiden alle peittyvät omat tiedostamattomat tunteet ja todelliset tarpeet. Ne tukahtuvat ja pysyvät torjuttuina mielestä niin kauan kuin ruoka täyttää ajatukset.

Mihin loppujen lopuksi tarvitset syömishäiriötäsi? Mitä tapahtuisi, jos luopuisit siitä? Mitä tapahtuisi, jos sinun ei tarvitsisikaan ajatella ja tarkkailla koko ajan ruokaan liittyviä asioita? Mitä tunteita nousisi silloin tietoisuuteen ja mitä asioita joutuisit kohtaamaan?

Aina ei ole helppoa kohdata omia todellisia tunteitaan, esim esimerkiksi pelkoa, vihaa tai ahdistusta. Moni joutuukin opettelemaan tunteiden tunnistamista ja ilmaisemista uudenlaisella tavalla. Vaikka edessäsi onkin pitkä prosessi, se avaa parhaimmillaan tien aitoon ja syvempään yhteyteen itsesi kanssa.

Älä tuhoa terveyttäsi

Koska syömishäiriö on myös riippuvuutta, siitä irtipääseminen on vaativa tehtävä. Syömishäiriöstä toipuminen on sikälikin erilaista verrattuna moneen muuhun riippuvuuteen, että syömisestä ei voi koskaan päästä eroon, vaan asian kanssa pitää vain päästä kohtuullisen hyvään tasapainoon.

Olet kärsinyt syömishäiriöstä jo useita vuosia. Oletko kertaakaan hakenut apua tai edes puhunut asiasta kenenkään kanssa? Yrität salata asian mieheltäsikin etkä halua hänen puuttuvan asiaan. Toipumiseen tarvitset sekä läheisten tukea että ulkopuolista apua tai tilanne pahenee. Olet kahden pienen lapsen äiti, joten sinun kannattaa ottaa huomioon myös se, millaisen mallin annat lapsillesi omalla toiminnallasi.

Ennen kaikkea sinun täytyy ajatella ja hoitaa itseäsi, mutta ei sillä tavalla kuin olet tähän asti tehnyt. Sinun on hyvä tiedostaa syömishäiriöön liittyvät riskit, sillä toiminnallasi on sekä psyykkisiä, fyysisiä että biokemiallisia vaikutuksia. Oksentaminen ja jatkuva paastoaminen eivät edistä terveyttäsi vaan vahingoittavat sinua monella tavalla.

Apua ensin lääkäriltä

Apua voit hakea ensi alkuun omalta lääkäriltäsi, joka tarkastaa yleisen terveydentilasi ja suunnittelee kanssasi jatkohoidon tarvetta. Yleensä hoidossa on mukana monen ammatin tiimi; lääkäri, psykologi, ravintoterapeutti ja sairaanhoitaja.

Voit itse aloittaa vaikkapa pitämällä syömispäiväkirjaa eli kirjaamalla kuinka usein ja kuinka paljon syöt, miten usein oksennat. Tarkkaile samalla, millaisia tunteita ja ajatuksia näihin tilanteisiin liittyy. Tämä on tärkeää tietoa myös sinua hoitaville. Erityisen tärkeää on muuttaa ruokaan liittyviä ja syömishäiriötä ylläpitäviä vääristyneitä uskomuksia ja haitallisia toimintatapoja. Muutostyössä sinua voi auttaa kokenut terapeutti.

Ratkaisevinta on kuitenkin se, mitä itse olet valmis tekemään. Toipuminen alkaa siitä, kun olet valmis myöntämään, että tarvitset apua ja rohkenet kertoa siitä muille. Älä anna häpeän estää avun hakemista äläkä luovuta, sillä syömishäiriöstä on mahdollista toipua.

Lisää tietoa: Syömishäiriöliitto SYLI ry, neuvontapuhelin 02-251 9207, syömishäiriökeskuksen palveleva puh. 09-566 2198.

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:
Julia Buckroyd: Anoreksia & Bulimia
Peggy Claude–Pierre: Syömishäiriöiden salainen kieli
Marya Hornbacher: Elämä kateissa
Irene Kristeri: Tunteet ja syöminen

Psykologi Teija Jokipii

Lue myös:
Lasten ja nuorten syömishäiriöt
Anoreksia alkaa usein nuoruusiässä