Minua vaivaavat voimakkaat vatsanväänteet. Tutkimuksissa ei ole löytynyt mitään, kyseessä on kuulemma ärtynyt paksusuoli. Syön lääkkeitä ripuliin ja ilmavaivoihin, mutta niiden teho on kyseenalainen. Millä saisin suolen rauhoittumaan ja oppisin elämään sen kanssa?

Ärtynyt paksusuoli on jäänyt lääketieteen kehityksessä lapsipuolen asemaan. Edelleenkään sen syitä ei hyvin tunneta eikä siihen ole kovin tehokasta hoitoa. Jotain kuitenkin tiedetään.

Lääkärin käsikirja kuvaa oireita seuraavasti: Vatsan turvotusta, kouristavaa kipua, ilmavaivoja, äkillistä ripulia, joskus taas papanamaista ulostetta, hankala olo. Samantapaisia oireita ilmenee muissakin sairauksissa, esimerkiksi laktoosi-intoleranssissa (ei siedä maitosokeria) ja keliakiassa. Siksi ensin tutkitaan, että oireet eivät johdu näistä sairauksista. Ilmeisesti kysyjän kohdalla näin on tehty.

Ärtynyttä paksusuolta ei voida todeta millään laboratoriokokeella, ei edes paksusuolen tähystyksellä. Suoli on kaikin puolin normaalin näköinen, mutta jostain syystä sen toiminta on häiriintynyt. Diagnoosi perustuu tyypillisiin oireisiin ja siihen, että muut sairauden aiheuttajat on tutkimuksin suljettu pois.

Hoito on pääasiassa omahoitoa. Vältetään suoliston kaasuja lisääviä ruokia, esimerkiksi palkokasveja. Ei käytetä pastilleja ja purukumeja, joissa on makeutusaineena sorbitolia tai ksylitolia. Ne kulkeutuvat paksusuoleen ja voivat lisätä kaasuja ja aiheuttaa löysiä ulosteita. Jos on ummetusjaksoja, runsas kuitujen (esimerkiksi vehnäleseet) tai suolen sisältöä lisäävien apteekkivalmisteiden käyttö voi helpottaa. Säännöllinen liikunta tekee hyvää suolen toiminnalle. Joitakin ilmavaivoihin ja ripuliin tarkoitettuja lääkkeitä voidaan käyttää, mutta ne eivät aina auta.

Ihmiselle, jolla on ärtyneestä paksusuolesta hankalia oireita, sairaudesta kirjoittaminen ei ole kovin antoisaa. Lääketieteellä kun on aika vähän annettavaa sairauden hoitamiseksi. Paljon jää vaivoista kärsivän itsensä varaan. Monet ovat havainneet omalla kohdallaan ruokalajeja ja tilanteita, joiden yhteydessä mahavaivat äityvät. Terve järki ja oma kokemus auttavat välttämään tiettyjä ruokia ja muuttamaan muita tottumuksia siten, että vaivat vähenevät.

Pertti Mustajoki
professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.