Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Luin, että on olemassa laserilla tehtävä inkontinenssileikkaus. Tehdäänkö niitä Suomessa? Onko se hyvä apu virtsankarkailuun? Vai pitääkö minun vain välttää juoksua ja hyppyjä, koska ne aiheuttavat karkailua.

Naisen virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi on oire, joka satunnaisena koskee joka toista naista. Virtsankarkailu lisääntyy iän myötä. Ponnistusinkontinenssi tarkoittaa, että virtsa karkaa ponnistuksessa ilman virtsapakkotuntemusta.

Taustalla on virtsaputkea ympäröivien tukirakenteiden ja lantionpohjan lihasten ”pettäminen” tai virtsaputken sulkijamekanismin heikkous.

Koska virtsankarkailu on yleinen vaiva, siihen myös mainostetaan erilaisia hoitoja. Laserleikkauksesta kerrotaan seuraavaa: ”Menetelmän avulla kiristetään laservaloenergian avulla virtsaputkea ympäröiviä kudoksia ja rakenteita. Hoidon vaikutus tuntuu yleensä jo samana päivänä. Jos ensimmäisessä käsittelyssä ei saavuteta toivottua tulosta, voidaan hoito toistaa kuukauden kuluttua.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että 95 prosenttia oireista on hävinnyt vuosikontrollissa.” Valitettavasti menetelmän tehosta ei löydy lääketieteellisestä kirjallisuudesta tieteellisesti osoitettua hyötyä. En siis voi suositella kyseistä toimenpidettä. Sen sijaan naistentautien poliklinikalla voidaan selvittää, olisiko nauhaleikkaus aiheellinen.

Nykyisin virtsainkontinenssin kirurgisessa hoidossa käytetään ensisijaisesti nauhaleikkauksia, jossa polypropyleenista valmistettu verkkomainen nauha asetetaan virtsaputken alle sitä tukemaan. Tämän leikkauksen pitkäaikaiset tulokset ovat hyviä: 10 vuoden kuluttua 90 % potilaista on kuivia. Jos leikkaus ei tule kyseeseen, voidaan harkita ns. injektiohoitoa, jossa virtsaputken ympärille ruiskutetaan polyakrylamidihydrogeeliä.

Uusia hoitomuotoja tutkitaan jatkuvasti. Tästä esimerkkinä suomalainen väitöskirja, jossa on tutkittu rasvasta eristettyjä kantasoluja ja niiden käyttöä inkontinenssihoitoihin. Tutkimukset ovat vasta alustavia.

Uusia menetelmiä ei pidä ottaa käyttöön, ennen kuin niiden hyödyt ja haitat on tutkittu luotettavasti. Näin on toimittu nauhaleikkauksen ja virtsankarkailuun tarkoitettujen lääkkeiden kohdalla. 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Auttaako laser virtsankarkailuun?

Itselläni inkontinenssia aiheuttaa vain estrogeenin vähäinen määrä. (ei ole raskauksia takana, joten laskeumaakaan ei voi olla) Kun laitan lisää estrogeenigeeliä, karkailuoireet katoavat. Estrogeenihoidolla katoaa myös kiukkuisuus, unihäiriöt, ientulehdukset, alapäänhaju, kainaloiden lemu, jalkahiki sekä kuumat aallot. En tod lopeta estrogeenikorvaushoitoa, elämänlaatu ennen elämän pituutta.
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.