Olen 46-vuotias 9-vuotiaan tyttären äiti. Tapasin mieheni 15 vuotta sitten, kun hän oli juuri eronnut. Miehelläni on 17-vuotias tytär ensimmäisestä avioliitosta. Tytärpuolen äiti sairastui synnytyksen jälkeen psykoosiin. Äidin keskeisin harhaluulo on, että tyttärellä on ”väärä isyys” eikä tämän sen vuoksi pitäisi tavata miestäni tai meidän perhettämme.

Kolmisen vuotta sitten tytärpuolikin sairastui masennukseen ja sitten anoreksiaan. Hänet otettiin huostaan, koska tytön äiti uhkasi muun muassa itsemurhalla, jos tyttö tulisi meille. Minulla oli tytärpuoleeni todella lämmin suhde, mutta kuluneen puolen vuoden aikana se on käytännöllisesti katsoen loppunut. En koe voivani tehdä enää mitään tytärpuoleni auttamiseksi.

Takana on siis raskas elämänvaihe, mutta nyt minusta on alkanut tuntua, että olen taas elossa ja jaksan olla iloinen. Samalla olen taas tajunnut, miten onneton olen mieheni kanssa.

Mieheni on vieroksunut minua fyysisesti suhteemme alusta saakka. Alkuaikoina vieroksunta ilmeni katseen poiskääntämisenä tai peitteen näkösuojaksi siirtämisenä rakastellessa. Mieheni on myös aina halunnut seksiä vähemmän kuin minä lukuun ottamatta paria viime vuotta. Lukuisiin torjumisiin väsyneenä nimittäin päätin luopua seksistä kokonaan.

Mieheni vieroksuntaan kuuluu sekin, ettei hän halua valokuvata tai videoida minua. Hän ei ottanut minusta yhtään kuvaa raskaus- eikä imetysaikana eikä senkään jälkeen kuin ihan muutaman. Minä olen kuvannut molempia tyttöjä ja isää ahkerasti.

Olen koettanut puhua miehelleni, miten tuo kuvaamisesta kieltäytyminen tuntuu minusta, ja olen toivonut että hän ajattelisi lapsellemme jääviä muistoja. Kun pyydän häntä kuvaamaan, hän keksii verukkeita. Pahin kuuluu, että näytän ”ikävältä” kotona. Itse pidän itseäni aika tavallisen ikäiseni naisen näköisenä. Olen sosiaalinen ja tiedän että ihmiset yleensä jopa ihastuvat elämänmyönteisyyteeni.

Päällimmäisenä ajatuksena minulla on, että minua ei hyväksytä: haluan erota, mutta samalla en haluaisi tehdä sitä ihanalle tyttärellemme.

Kirjeesi on kaksijakoinen. Kerrot miehesi edellisen perheen vaikeasta elämäntilanteesta, joka on vaikuttanut paljon myös teidän elämäänne. Uusperheessä eläminen onkin yleensä vaativa. Yleensä joku osapuoli aina kärsii. Teidän kohdallanne se on ollut erityisesti tytärpuolesi, joka on ollut vasta kaksivuotias kun vanhemmat ovat eronneet.

Miehesi ex-vaimon toiminta on vaikeuttanut alusta asti yhteydenpitoa isän ja tyttären välillä sekä sinun ja tytärpuolesi välillä. Omista ongelmistaan johtuen hän ei ole kyennyt näkemään tyttärensä parasta.

Olet omalta osaltasi yrittänyt auttaa tyttöä ja teillä onkin ollut läheiset välit. Enää tämä yhteydenpito ei ole mahdollista, mikä on surullista ja menetys teille molemmille. Uskon sinun olleen tärkeä ihminen miehesi tyttärelle, sillä kasvava nuori tarvitsee kasvunsa tueksi terveitä roolimalleja. Tässä tilanteessa sinulla ei liene enää muita vaihtoehtoja kuin ottaa etäisyyttä. Miehesi edellinen perhe on vienyt vuosien varrella niin paljon tilaa ja huomiota, ettei teillä ole ollut juurikaan omaa rauhallista perhe-elämää.

Eroon auttajan roolissa

Olet ollut yhdessä miehesi kanssa jo 15 vuotta. Tapasitte, kun hän oli juuri eronnut. Suhteen alussa miehesi tarvitsi nimenomaan kuuntelijaa oman erokriisin takia. Onko niin että tämä asetelma on jatkunut näihin päiviin asti?  Vaikuttaa siltä, että sinä olet koko ajan ollut jonkinlaisen auttajan roolissa sekä suhteessa mieheesi että hänen ex-perheeseen. Varsinkin viimeiset kolme vuotta ovat olleet henkisesti raskaita kun tytärpuolesi kriisi on vienyt voimia ja vaatinut paljon huomiota.

Kriisitilanteissa tahtoo käydä niin, että omat tarpeet ja toiveet jäävät sivuun eikä parisuhteeseen jakseta panostaa. Sitten kun tilanne helpottaa, sivuun työnnetyt ongelmat alkavat taas nostaa päätään. Sinullakin on taas tilaa miettiä omia toiveitasi ja tarpeitasi, joita suhteenne ei täytä.

Kirjoitat että miehesi on vieroksunut sinua fyysisesti suhteenne alusta asti. Olet tullut toistuvasti torjutuksi, mikä on hämmentänyt ja ahdistanut sinua. Yleensä torjutuksi tuleminen myös loukkaa ja haavoittaa.

Toisaalta on myönnettävä se tosiasia että tuskinpa missään suhteessa toiveiden ja tarpeiden ajoitus aina kohtaavat. Tällöin onkin erityisen tärkeää, että asioista voidaan puhua loukkaamatta ja haavoittamatta toista sen enempää. Jos tilanne toistuu yhä uudelleen ja uudelleen, niin kuin sinulle on käynyt, ihminen suojautuu välttääkseen taas uuden haavoittumisen. Sinäkin päätit jossain vaiheessa luopua seksistä kokonaan. Miehesi torjunta ei kuitenkaan ole liittynyt pelkästään seksiin, vaan se on ollut yleisempää.

Kuva muistuttaa onnesta

Erikoinen piirre miehesi käyttäytymisessä on ollut se, ettei hän ole halunnut kuvata sinua. Hän on keksinyt aina uusia syitä minkä takia ei voi tehdä niin. Kaikki ovat tietenkin olleet vain tekosyitä, ja taustalla voi olla jotain hyvin henkilökohtaista, mitä miehesi ei ehkä itsekään tiedosta tai osaa selittää. Vieroksunta ilmeni erityisen selvästi raskaus- ja imetysaikana. Joitakin miehiä ahdistaa ajatus siitä että yksi ja sama nainen on sekä äiti että seksuaalisten halujen kohde.

Koet miehesi toiminnan loukkaavan naisellista itsetuntoasi. Samalla kun miehesi kieltäytyy ottamasta sinusta kuvia, hän kieltäytyy näkemästä sinua naisena. Olet yrittänyt saada miehesi ymmärtämään kuinka pahalta hänen toimintansa sinusta tuntuu, mutta oletteko koskaan pystyneet puhumaan asiasta kunnolla?

Yleensä ainakin rakastumisvaiheessa kuvataan toista ahkerasti. Kuvia voidaan sitten katsella jälkeenpäin ja muistella yhteisiä onnen hetkiä. Onko valokuvatuksi tulemisesta tullut sinulle jo pakonomainen tarve, jolla haet todistusta siitä, että miehesi todella rakastaa sinua?

Onko miehesi kuvannut aikoinaan ex-vaimoaan ja tytärtään? Ovatko hänen unelmansa särkyneet aikoinaan niin rajusti ettei hän edes halua rakentaa mitään uutta, koska pelkää kaiken taas hajoavan. Näin toimimalla hän kuitenkin lisää sitä todennäköisyyttä että näin käykin.

Miehesi elää menneessä

Sinua tilanteenne rasittaa, se vie voimia ja kuluttaa elämäniloa. Koet ettei sinua hyväksytä suhteessanne sellaisena kuin olet. Miehesi välipitämättömyys ja väheksyntä saa sinut epäilemään itseäsi ja omaa arvoasi naisena. Kerrot saavasi paljon myönteistä palautetta muualta, mutta lähisuhteessa näin ei tapahdu. Tämä tekee sinut surulliseksi, sillä vielä tärkeämpää kuin vieraiden ihmisten ihailu on se rakastava palaute, mitä saamme lähimmiltä ihmisiltä.

Itse mietin sitä, mihin miehesi sinua loppujen lopuksi tarvitsee tai mihin hän sinua käyttää. Onko hän alun perinkään halunnut tasaveroista kumppania elämäänsä, ja kaipaako hän naista ja rakastajaa vierelleen? Onko suhteenne alusta asti todellakin perustunut siihen, että sinä olet vain ymmärtäjä, jonka tehtävä on auttaa ja tukea häntä, ilman että kukaan kysyy ja ottaa huomioon sinun tarpeitasi.

Herää epäilys, että onko miehesi myöskään sitoutunut sinuun ja uuteen perheeseensä yhtä vahvasti kuin ensimmäiseen liittoonsa. Vaikuttaa nimittäin siltä, ettei miehesi ole täysin kyennyt irtautumaan edellistä perheestään, vaan vaikea tilanne on pitänyt hänet kiinni siinä.

Tasapuolisuutta parisuhteeseen

Mielestäni teidän kannattaisi pohtia yhdessä, mitä te molemmat odotatte ja toivotte suhteeltanne ja mikä teitä vielä yhdistää? Joskus on vaikea löytää sellaista tekemistä, mistä molemmat nauttivat. Tällöin kannattaa kokeilla kompromissia: Ensimmäisellä kerralla toinen saa päättää mitä tehdään ja toinen lähtee mukaan. Seuraavalla kerralla on toisen vuoro päättää. Jotta tämä onnistuisi molempien täytyy sitoutua täyttämään toisen toive nurisematta. Tämä vaatii myös hyvää tahtoa ja valmiutta joustaa omista toiveista. Tavoitteena on löytää toinen uudelleen ja saada mukavia yhteisiä kokemuksia.

Toinen vaihtoehto on lähteä yhdessä esimerkiksi parisuhdekurssille, missä nimenomaan keskitytään pohtimaan parisuhteen solmukohtia.

Mietit eroa, mutta tyttärenne takia et haluaisi sitä. Mitä lopulta kaipaat parisuhteelta? Kuinka kauan olet vielä valmis uhraamaan omat toiveesi ja tarpeesi miehesi välinpitämättömän asenteen takia ja kuinka paljon olet valmis vielä tekemään ja ponnistelemaan suhteen eteen?

Yksin et voi suhdettanne pelastaa, siihen tarvitaan myös toista. Jos olette molemmat valmiita tekemään paljon töitä suhteenne eteen, teillä voi olla edessänne yhteinen tulevaisuus, mutta itsestään eivät asiat muutu paremmaksi. Jos ette pysty selvittelemään asioita kahden kesken, voitte hakea apua esimerkiksi perheneuvolasta, perheasiainneuvottelukeskuksesta tai yksityiseltä parisuhdeterapeutilta.

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.