Olen 50-vuotias homomies. Elän itsellistä elämää. Elämässäni ei ole ollut monia romansseja, jotain pientä kuitenkin. Nyt viisikymppisenä on alkanut tuntua että rakkaudellekin, fyysiselle läheisyydelle, ihmissuhteelle olisi aikaa ja tilaa. Fyysisyyden tarve ja läheisyys on alkanut tuntua tärkeältä. Olla toista lähellä ja tuntea toisen kosketus. Tuntuu että on jotenkin puolinaista ilman toista, kuin toinen puolisko minusta puuttuisi.

Kuitenkin kun ikääkin jo on, suhteen aloittaminen pelottaa. Osaanko rakastaa ja olla rakastettu. Osaanko antautua suhteelle ja antaa vastarakkautta? Enkä oikein tiedä miten tässä aloittaisikaan.

Kannattaako enää viisikymppisenä aloittaa ihmissuhdetta? Onkohan tämä vain sitä paljon puhuttua viidenkympin villitystä. Katselen ympärilleni enemmän siinä mielessä että olisikohan tuo minun tyyppiäni, tai tuntuuko tuo kaveri oikealta. Ikään kuin eläisin omaa myöhäisnuoruuttani.

En haikaile nuoruutta, se on mennyt. Haluaisin saada tälle toiselle elämänpuoliskolle iloa, läheisyyttä, rakkautta ja enemmän tarkoitustakin toisen ihmisen kanssa. En haluaisi jättää elämätöntä elämää jälkeeni.

Kirjeesi on hyvin koskettava ja kirjoitat kauniisti ihmisen ikuisesta kaipuusta toisen luo. Mistään muusta aiheesta ei olekaan kirjoitettu niin paljon runoja, tehty lauluja ja sävelletty balladeja kuin rakkaudesta. Tuo loppumaton kaipuu, tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi on meille kaikille yhteinen riippumatta iästä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. On myös hienoa että miehenä ja seksuaalisen vähemmistön edustajana rohkenet kirjoittaa niin avoimesti ja vilpittömästi aiheesta.

Vaikka elätkin itsellistä elämää, kaipaat rinnallesi toista. Koet, että elämä on puolinaista ilman läheistä ihmistä; nyt etsit sitä toista puoliskoa joka täydentäisi sinua ja saisi sinut tuntemaan itsesi kokonaiseksi. Tämä on ikiaikainen käsitys, että vasta tuo toinen tekee meistä kokonaisia. Ilman häntä harhailemme ikävissämme ja etsimme täydentäjäämme. Sinussakin on jo ihmissuhteiden aiheet sisälläsi. Tarvitset toista vain toteuttaaksesi nuo aihiot konkreettisesti.

Ihmisen minuus ei synny tyhjyydestä vaan tarvitsee muodostuakseen toista ihmistä. Ihminen kasvaa ihmiseksi suhteessa toiseen, elävässä vuorovaikutuksessa toiseen ihmiseen. Olen joskus sanonutkin, että ilman rakkautta ei ihminen voi ihmiseksi kasvaa. Varhaislapsuuden symbioosista ja elämän tärkeimmästä kiintymyssuhteesta jää myös kaipuu päästä joskus takaisin tuohon paratiisilliseen olotilaan, missä kaikki tarpeet voivat saada täyttymyksensä.

Ihon ikävä

Me ihmiset emme ole vain henkisiä olentoja, vaan meillä on myös fyysinen olemus. Myös kehomme kaipaa tyydytystä, mikä voi syntyä kosketuksen kautta. Parisuhteeseen kuuluu myös fyysinen läheisyys, jonka tarve ei suinkaan vähene iän myötä. Sinäkin podet ihon ikävää, jonka vain toisen läheisyys voi sammuttaa. Iho on suurin aistielimemme, ja kosketuksen kautta välittyy usein paljon syvempiä tunteita kuin pelkkien sanojen.

Toisen kosketus voi tilanteesta riippuen joskus lohduttaa ja rauhoittaa, toisinaan taas kiihottaa ja tuottaa mielihyvää. Ylipäätään lievittää yksinäisyyttä. Hellyys onkin usein sanottamatonta ja välittyy.

Aikaisemmin elämäsi on ollut täynnä jotain muuta, ja monella elämä täyttyykin työstä, harrastuksista ja erilaisten velvollisuuksien hoitamisesta. Tämä kaikki voi riittää aikansa ja tuottaa tyydytystä, mutta jossain vaiheessa elämä alkaakin tuntua tyhjältä. Monelle tämä tapahtuu juuri keski-iässä: se mikä ennen on täyttänyt elämän menettääkin merkitystään.

Ajattelet että toinen ihminen rinnallasi voisi antaa sinulle enemmän tarkoitusta elämään. Kenties näin onkin, kukin löytää elämäntarkoituksen itselle tärkeistä asioista, mutta kukaan ei voi suoraan tätä tarkoitusta toiselle antaa.

Minä ja sinä rinnakkain

En usko että sinun kohdallasi on kysymys 50-villityksestä, tuskinpa edes miettisit saati kirjoittaisit aiheesta jos olisit vain villiintynyt. Kirjeesi perusteella vaikuttaa että pohdit syvällisesti asioita ja kaipaat myös ihmissuhteelta syvempää kohtaamista: kaipaat pysyvyyttä ja jatkuvuutta, mikä luo perusturvallisuutta elämään.

Onko rakkaus ja rakastaminen erilaista vanhempana? Jotkut jotka ovat rakastuneet kypsällä iällä, sanovat ettei rakkauden ensihuuma muutu. Rakkaus sen sijaan muuttaa muotoaan kun yhdessä eletään vuosia ja pitkässä suhteessa jopa vuosikymmeniä.

Rakastumiseen liittyy usein paitsi suuri hurmio ja tunne yhteenkuuluvuudesta, jopa yhteensulautuminen tuohon toiseen. Alkuvaiheessa tuo toinen täyttää kaiken, hän on jatkuvasti ajatuksissa eikä erossa voi olla hetkeäkään. ”Olet ilma jota hengitän” laulussakin sanotaan. Minän rajat katoavat ja eräällä tavalla minä katoaa sinään.

Tässä symbioosissa ei kuitenkaan voi elää kovin pitkään, vaan ennen pitkää jompikumpi ja lopulta molemmat alkavat kaivata enemmän omaa tilaa. Tämän ei tarvitse suinkaan merkitä rakkauden loppua, vaan siirtymistä uuteen vaiheeseen missä molemmat voivat olla oma itsensä niin että sinä ja minä voivat elää rinnakkain.

Paratiisi ja varjojen maa

Koet epävarmuutta ja pelkoa suhteessa rakkaussuhteen aloittamiseen. En tiedä millaisen prosessin olet käynyt läpi suhteessa omaan homoseksuaalisuuteesi. Kirjeesi perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että itse olet seksuaalisuutesi kanssa tasapainossa eikä epävarmuutesi liitykään siihen. Epäilet osaatko rakastaa ja olla rakastettu.

On luonnollista että rakkauteen ja uuteen suhteeseen liittyy epävarmuutta ja pelkojakin. Alkuvaiheessa ei voi olla varma tuleeko suhteesta mitään pysyvää, ja kasvaako siitä koskaan rakkautta, joka kestää myös vastoinkäymiset. Usein alkuun liittyy myös pelko siitä hyväksyykö tuo toinen minut sellaisena kuin olen, epätäydellisenä ja vajavaisena. Tämän takia toiseen yritetään joskus tehdä vaikutus salaamalla omia heikkouksia ja olemalla jotain muuta kuin oikeasti on.

Rakastumisen hurmio saa ihmisen kukoistamaan ja uhkumaan elämänvoimaa. Runollisesti voisi sanoa, että rakkaus nostaa meidät siiville ja opettaa lentämään. Rakkaus voi saada meidät näyttämään parhaimmat puolemme, mutta se paljastaa myös ikävimmät puolet.

Haaste rakkaudelle onkin, miten pystyy sietämään paitsi omia myös toisen heikkouksia. Aito rakkaus opettaa meidät hyväksymään epätäydellisyyden niin itsessä kuin toisessa. Parisuhde liikuttaa itsessä olevia syvyyksiä niin paljon, että sieltä voi paljastua yllättäviäkin puolia, joita ei haluaisi edes tiedostaa itsessään.

Kun elää yksin voi aina kuvitella olevansa kelpo ihminen, mutta parisuhde paljastaa meille myös pimeän puolemme. Se saattaa myös repiä auki vanhat haavat. Itse asiassa vasta silloin, kun ihminen kokee että häntä rakastetaan ehdoitta hän uskaltaa katsoa omia haavojaan. Hienointa ja samalla haastavinta rakkaudessa onkin se että yhdessä voi päästä paitsi paratiisiin myös joutua käymään varjojen maassa.

Omavoimaisuudesta eroon

Mietit että osaatko antautua toisen varaan. Sen näet vasta sitten kun elät toisen kanssa pitempään. Rakkaus tarjoaakin meille mahdollisuuden hetkittäin antautua toisen varaan lepäämään.

Toisen varaan ei kuitenkaan voi jäädä elämään, vaan aikuisina joudumme ottamaan itse vastuun elämästämme. Toivottavaa olisi että voisimme vuoron perään levätä toistemme varassa kuitenkaan takertumatta liikaa toiseen ja tukahduttamatta rakkautta.

Moni nykyihminen pelkää antautumista toisen varaan ja irtipäästämistä omasta kontrollista. Joku voi kuvitella olevansa niin omavoimainen ettei edes tarvitse muita ihmisiä. Joku puolestaan haluaa pitää kaikki langat aina omissa käsissään halliten sitä mitä tapahtuu. Kaikkea elämässä ei kuitenkaan voi koskaan hallita, ja rakkaus taitaa kuulua juuri näihin asioihin.

Altistu rakkaudelle

Kysyt miten osaisit ja uskaltaisit aloittaa rakkaussuhteen, ja monen muun tavoin pelkäät epäonnistumista. Kukapa haluaisi suhteen päättyvän heti alkuunsa, useimmat toivovat edelleen saavansa elää rakastamansa ihmisen kanssa mahdollisimman pitkään.

Elämä on kuitenkin täynnä riskejä eikä mitään voi saada jos ei uskalla ottaa ja katsoa mitä tapahtuu. Olet varmaan jo sen verran kokenut, että tiedät, ettei mihin vain kannata heittäytyä. Toisaalta rakkaushan juuri kutsuu meitä heittäytymään, päästämään irti järkeilystä. Jos tietäisimme, mitä meillä on edessämme, uskaltaisimmeko tehdä yhtään mitään?
Epäilet kannattaako sinun iässäsi viisikymppisenä enää aloittaa mitään ihmissuhdetta. Itse ajattelen, ettei näissä asioissa ole yläikärajaa, vaan ihminen voi rakastua ja rakastaa vielä paljon sinua vanhempanakin.

Onko mitään muuta mitä ihminen voisi vanhana katua kuin se, ettei ole koskaan rakastanut? Ehkä pahinta onkin se elämätön elämä, mikä voi saada ihmisen katkeroitumaan. Tällainen ihminen syyttää helposti muita siitä, ettei ole uskaltanut toteuttaa omia unelmiaan.

Kuten itse sanot, sinulla on toinen puolisko elämättä. Et suinkaan ole vielä menettänyt mitään, vaan sinulla on täydet mahdollisuudet rakastaa ja olla rakastettu. Sinun täytyy vain antaa rakkaudelle tilaisuus asettumalla sille alttiiksi. Se vaatii sinulta sitä että uskallat katsoa avoimin mielin toista silmiin ja että rohkenet paljastaa hänelle todelliset kasvosi. Muista että rakkaus hyväksyy myös epävarmuuden ja epätäydellisyyden. Toivon elämääsi tästä eteenpäin iloa, lämpöä ja rakkautta!

Kirjavinkkejä: Itkonen Juha, Anna minun rakastaa enemmän; Miettinen Jukka (toim.), Miesten kesken – miesten välinen rakkaus maailmankirjallisuuden valossa; Oz Amos, Meri on sama; Saukkonen Ari, Aristelematta – homomiehen elämästä; Stålström Olli & Sievers Kai (toim.), Rakkauden monet kasvot.

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.