Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Olen 27-vuotias nainen, olen kokopäivätyössä ja elän parisuhteessa. Ongelmanani on, että vihaan itseäni. Inhoan katsoa itseäni peilistä, inhoan ääntäni, kaikkea mitä päästän suustani. En usko että minusta on mihinkään. Työstäni en saa kiitosta ja minusta tuntuu, että kaikki ihmiset halveksivat. Mieleeni saattaa yhtäkkiä tulla muistoja kymmenenkin vuoden takaa jostain typeryydestä, mitä olen tehnyt tai tehnyt väärin jotakin ihmistä kohtaan. Sen jälkeen en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin olevani huono ihminen ja ruoskin sillä ajatuksella itseäni päivien ajan. Olin lapsena kiusattu, minua haukuttiin usein rumaksi, enkä koskaan ole osannut ajatella itseäni kauniina. Olen ajatellut, että tämä helpottaa ajan kanssa, mutta päinvastoin. Välttelen ihmiskontakteja, saan paniikkikohtauksia, en halua liikkua julkisilla paikoilla ja kuolemankaipuuni käy päivä päivältä suuremmaksi. Ahdistus kasvaa joka päivä. Mitä minun pitäisi tehdä, mistä saisin apua?

Et ole kokemuksesi kanssa suinkaan yksin. Monien muiden ihmisten tapaan kuvasi itsestäsi on ollut jo vuosikaudet hyvin kielteisesti. Joskus kuvaamasi häpeän värittämä tunne itsestä on jaksottainen, joskin viikkoja tai kuukausia kestävä. Tällöin kyse voi olla ohimenevä masennus, joka hoidossa tilanteeseesi sopiva suhteellisen lyhytaikainen psykoterapia ja antidepressiivinen lääkehoito ovat parhaat vaihtoehdot.

Kysymyksestäsi välittyy tunne, että olet kokenut itsesi huonoksi vuosikaudet. Tällöin kielteisen itse­kuvasi ja paniikkikohtausten taustalla voi hyvinkin olla toistuvat kiusatuksi tulemisen kokemukset tai muut traumaattiset tapahtumat.

Tällaisten kokemusten vaikutuksista itsekuvaamme on hyvin vaikea vapautua ilman tiivistä ja pitempiaikaista psykoterapiaa. Kuvauksesi perusteella kykenet kuitenkin näkemään, että kokemuksesi itsestäsi on osin irrationaalinen eikä vastaa todellisuutta. Tämä näkökulma lisää merkittävästi psykoterapiasta saatavaa hyötyä.

Oireittesi pitkäaikaisuuden ja voimakkuuden vuoksi voit hakea psykiatrin kirjoittaman B-todistuksen tukemana KELA:lta kuntoutustukea tiivistä psykoterapiaa varten.    

Jos paniikkikohtaukset johtavat ihmisten tai julkisten tilaisuuksien välttelyyn, voidaan paniikkikohtausten voimakkuutta usein vähentää lääkkeellä (mielialalääkkeillä tai rauhoittavilla) ennen kuin tiiviistä psykoterapiasta alkaa vähitellen saada hyötyä.

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.