Olen 26-vuotias nainen. Sairastuin hiljan maniaan, jonka jälkeen olen käyttänyt säännöllisesti Seroquel-lääkettä (ketiapiini) 100 mg iltaisin ja litiumia 600 mg/vrk. Toivuttuani maniasta en ole masentunut. Nyt olen vähän  aikaa ollut työtön ja aloitan pian opiskelut. Seroquel on varsin kallis lääke, enkä rahavaikeuksieni vuoksi haluaisi käyttää sitä jatkuvasti. Se kuitenkin auttaa unettomuuteni hoidossa. En koe itseäni nyt masentuneeksi enkä yliaktiiviseksi. Voinko lopettaa molempien lääkkeiden käytön tai vähentää niiden annosta?

Kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle on ominaista alttius sairastua toistuvasti mania- tai masennusjaksoihin. Keskimäärin näitä sairausjaksoja ilmenee tästä sairaudesta kärsivillä 10–12 elämänsä aikana. Sairausjaksojen tiheys ja vakavuus vaihtelevat kuitenkin suuresti eri ihmisillä. Joillakin sairausjaksoja tulee useita vuodessa, joillakin vain harvakseen parin tai muutaman vuoden välein.
Jos sairausjaksosi on selvä maniajakso, sinun ei kannata lopettaa ainakaan litiumin säännöllistä käyttöä. Litiumin (tai muiden mielialaa tasaavien) säännöllinen käyttö vähentää huomattavasti sairausjaksojen – sekä manioiden että masennusten – uusiutumisen todennäköisyyttä.

Sen sijaan voit luultavasti hyvinkin lopettaa ketiapiinin säännöllisen käytön etenkin, jos et enää kärsi unettomuudesta. Sinun ehkä kannattaa pitää lääkekaapissasi pieni määrä ketiapiinia, jos itsepäisempi unettomuus palaisi. Jatkuva unettomuus on usein uuden maniajakson esioire, jolloin ketiapiinin käyttö lisälääkkeenä voi olla paikallaan. Seroquel on ketiapiinin alkuperäisvalmiste, jonka rinnalle on kuitenkin jo tullut selvästi huokeampia valmisteita.

Jos joskus myöhemmin kuitenkin haluaisit kokeilla myös litiumin käytön lopettamista, tämä kannattaa tehdä tiiviissä yhteistyössä lääkärisi kanssa. Ennen säännöllisen lääkityksen lopettamista on tärkeää oppia tuntemaan mahdolliset manian esioireet, jotta voit niiden ilmetessä heti ottaa heti yhteyttä lääkäriisi. Riittävän ajoissa uudelleen aloitettu lääkitys voi tällöin estää manian kehittymisen. Käytännössä usein ilmenevä ongelma on se, että juuri alkavassa maniassa ihminen kieltää sairautensa ja lääkityksen tarpeensa.

Litiumin käytön lopettamista ei kannata tehdä stressaavassa elämäntilanteessa, koska stressi lisää sairausjaksojen uusiutumisriskiä. Säännöllistä käyttöä ei myöskään ole viisasta lopettaa, jos lääkettä käyttävällä henkilöllä on lähikuukausien aikana esimerkiksi lopputentti tai jokin muu tärkeä tapahtuma. Käytön lopettaminen tulee aina tehdä annosta vähitellen alentaen, koska lääkkeen äkillinen lopettaminen lisää manian uusiutumisriskiä seuraavien kuukausien aikana.

Litiumin säännöllinen käyttö ei ole vaarallista maksalle. Vuosikautinen käyttö voi joskus harvoin heikentää jonkin verran munuaisten toimintakykyä ja aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Litiumia säännöllisesti käyttävillä potilaiden kilpirauhasen ja munuaisen toimintaa seurataan laboratoriokokeiden avulla. Tämä käytäntö takaa sen, että litiumin vuosikautinenkaan käyttö ei ole elimistölle vaarallista.

Matti Huttunen
psykiatri ja psykoterapeutti

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.