Olen 54-vuotias terve mies, ja hikoilen päästä ihan tolkuttomasti. Istuessa on olo OK, mutta pienikin liikunta, esimerkiksi imuroiminen, pyöräily tai jumppa saa aikaan tulvan päästä. Mikä auttaisi?

Tieteellisiin tutkimuksiin perustuvia tietoja en aiheesta löytänyt, ja lääkärien oppikirjatkin käsittelevät vain kainaloiden sekä kämmenten ja jalkojen liiallista hikoilua ja niiden hoitoa. Keskustelin hikoilusta seurueessa, jossa oli läsnä useita lääkäreitä ja muitakin ihmisiä. Joku kertoi aina hikoilevansa runsaasti erityisesti päästä. Erään keskustelijan poika hikoili päästään niin, että urheilun jälkeen hänen tukkansa on aivan märkä, vaikka kavereiden hiukset ovat kuivat. Johtopäätös tästä oli, että hikoilussa on synnynnäisiä yksilöllisiä eroja ja että etenkin pään hikoilu on aika yleistä.

Entä jos runsas hikoilu on alkanut vasta myöhemmällä iällä? Iän karttuessa monet hikoilevat aikaisempaa herkemmin, mikä liittynee elimistön yleisiin vanhenemismuutoksiin. Naisilla puuskittainen hikoilu on yleistä vaihdevuosien aikana, kun kuukautiset jäävät pois. Se liittyy elimistön hormonimuutoksiin. Miehilläkin testosteronihormonin väheneminen saattaa aiheuttaa oireita, joista yksi on hikoilun lisääntyminen. Pelkän hikoilun perusteella ei kuitenkaan ole aihetta rynnätä hormonitutkimuksiin, jos muuten on kunnossa.

Kysyjän hikoilu liittyy kevyeen ruumiilliseen työhön tai liikuntaan. Hänen fyysisestä kunnostaan ei ole tietoa. Joka tapauksessa heikkokuntoinen hikoilee ruumiillisessa rasituksessa helpommin kuin hyväkuntoinen. Kunnon kohottaminen (liikuntaa joka hieman hengästyttää, vähintään puoli tuntia kerrallaan, pari kolme tuntia viikossa) nostaa hikoilukynnystä. Mitään hyviä lääkkeitä ei ole liikahikoiluun.

On hyvä tietää, että moniin sairauksiin liittyy liiallista hikoilua. Näitä ovat muun muassa kilpirauhasen liikatoiminta, pari muuta harvinaista hormonisairautta, erilaiset kytevät tulehdustaudit, jopa jotkin syöpämuodot. Silloin yleensä koko keho hikoilee ja hikoilua on ilman ruumiillista rasitustakin. Yleissääntönä näissä sairauksissa on, että hikoilun lisäksi on muitakin oireita, kuten laihtumista, väsymystä, vetämättömyyttä, tiheä sydämen sykettä. Jos liialliseen hikoiluun liittyy muita vaivoja eikä tunne itseään terveeksi, on syytä mennä lääkäriin.

Pertti Mustajoki
professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Mikä avuksi pään hikoiluun?

Minäkin hikoilen päästäni niin, että tukka on tuskin koskaan kuiva. Ja hikoilu on niin runsasta että kastelee työpödän, vaatteet ja joskus linja-autossa kanssamatkustajat. Hikoilu alkoi n 7 v sitten, samalla myös aiemmin hyväkuntoiset ja kuperat kynnet alkoivat vääntyä omituisesti. Ikä 50, ylipainoa n. 15 kg (ihannepainoon verrattuna, 10 v takaiseen painoon kumminkin tullut lisäystä n. 25 kg). Vain paikallani istuessani hikoilu on ns kuumaa aaltoilua. Muutoin lähinnä virtailua.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.