Haluaisin saada tietoa Ménièren taudista ja sen hoidosta. Miten sen kanssa pitää elää, ruokavaliosta, suolan käytöstä ja muusta siihen liittyvästä.
Kyseessä on sisäkorvan sairaus. Sisäkorvassa on nestettä, jonka nimi on endolymfa. Ménièren taudissa tuntemattomasta syystä endolymfan määrä suurenee, mistä oireiden arvellaan johtuvan. Sisäkorva aistii kuuloa ja tasapainoa, joissa kummassakin ilmenee oireita Ménièren taudissa.
Aluksi on kohtauksittaista korvan soimista. Sitten ilmenee huimausta, johon liittyy pahoinvointia ja oksentelua. Ajan mittaan kuulo alkaa heiketä. Tauti alkaa yleensä 20–60 vuoden iässä toisessa korvassa. Noin viidesosalla potilaista se voi ilmetä molemmissa korvissa.
Lääkkeenä käytetään beetahistidiiniä, jonka tarkoituksena on estää tai vähentää huimauskohtauksia. Suolan vähentämistä suositellaan, mutta sen vaikutuksista ei ole varmaa näyttöä. Ruokavaliolla ei muuten tiedetä olevan vaikutusta. Hoidossa korostetaan rauhallisia ja säännöllisiä elämäntapoja. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tehdä sisäkorvaleikkaus. Useilla paikkakunnilla toimii Ménière-yhdistyksiä, joista saa lisää tietoa ja apua sairauteen sopeutumiseen.
Taudin nimi tulee ranskalaiselta lääkäriltä Prosper Ménièreltä (1799–1862).
Pertti Mustajoki
professori
Kysy asiantuntijalta
Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
