Olen 45-vuotias nainen pääkaupunkiseudulta. Ongelmani on se, ettei minua kiinnosta ja inspiroi oikeastaan mikään muu kuin hiljainen oleilu kotona. Olen kuitenkin hyvä näyttelemään. Työni on kilpailuhenkistä, luovaa keep smiling -duunia, jossa sosiaalisuus on tärkeää. Pitää keskustella, osallistua, ideoida, kohdata asiakkaita. En millään jaksaisi enkä osaa kevyttä jutustelua, mutta yritän, koska en muuta voi.

En saa työstä minkäänlaisia onnistumisen elämyksiä, mutta jatkan, koska en tiedä, mikä muukaan työ niitä antaisi. Toinen syy on se, että maksan asuntolainaa vielä viisi vuotta. Tämä on ristiriitaista, sillä olen koko elämäni ollut hyvin aktiivinen. Olen kasvattanut kaksi lasta aikuiseksi yksinhuoltajana, harrastanut vaikka mitä kalliokiipeilystä yliopisto-opiskeluun. Missä puhti on nyt?

Asun abi-tyttäreni kanssa kahden ja välimme ovat hyvät. Minulla on myös ihana miesystävä. Ystävättäriä tapaan harvoin, koska kyllästyn nopeasti istumaan ja jaarittelemaan.

Pelkään, että jonain aamuna kuppi menee nurin lopullisesti, enkä enää saa kammettua itseäni liikkeelle.

Kirjeesi sai minut miettimään useampaakin vaihtoehtoa, mistä voisi olla kysymys. Kuvaat osuvasti suorituskeskeistä ja kilpailuhenkistä aikaamme. Suorituksiamme mitataan joka päivä, ulkonäköämme arvioidaan ja paljon mainostettu sosiaalisuuskin on yhä itsekeskeisempää. Aito sosiaalisuus ei kuitenkaan ole vain pinnallista jutustelua pikapalavereissa vaan kykyä ja tahtoa kuunnella ja ottaa toiset huomioon myös vaativissa tilanteissa, valmiutta joskus asettaa muut itsemme edelle.

Kerrot työstäsi nasevasti keep smiling -ilmaisulla. Et ole ainoa, joka kärsii siitä, että aina pitäisi hymyillä ja näyttää hyvältä, vaikka sisimmässään tuntisi aivan muuta. Uransa alussa oleville tällainen esiintyminen ei ehkä ole ongelma, mutta ajan myötä se alkaa kuluttaa.

Sanot olevasi hyvä näyttelemään, mikä tarkoittanee, ettet voi paljastaa todellista minääsi työtilanteissa. Toivottavasti sinulla kuitenkin on jossain tilaa olla oma itsesi: paikka ja ihmisiä, joihin luotat niin, että voit näyttää heille oikeat kasvosi ja syvemmät tunteesi. Työpaikalla tämä on harvoin mahdollista eikä edes viisasta.

Valhe syö elinvoimaa

Me kaikki tarvitsemme erilaisia suojautumiskeinoja pärjätäksemme maailmassa, mutta toivottavaa olisi, etteivät roolit ja naamiot olisi liian ahdistavia ja kaukana todellisesta minästämme. Näytteleminen on myös sitä, että joutuu esittämään muuta kuin oikeasti on. Psykologiassa puhutaankin valeminästä ja todellisesta itsestä.

Jos ihminen joutuu elämään vain valheellisen itsensä varassa, se kuluttaa sisältäpäin, vähentää elinvoimaa ja elämäniloa. Pikkuhiljaa se myös vieraannuttaa paitsi toisista ihmisistä myös itsestä niin, että yhteys omiin syvimpiin tunteisiin ja tarpeisiin katkeaa. Jos tätä jatkuu pitkään, ahdistuneisuus, tarkoituksettomuuden ja tyhjyyden tunne lisääntyvät. Tämä voi olla yksi syy masennukseen ja myös työuupumukseen, joka ei suinkaan aina johdu liiasta työmäärästä.

Keep smiling -kulttuurimme luo lisää pahoinvointia ja depressio-oireita, sillä masennus tavallaan näyttää sen, mikä halutaan peittää ja kieltää ja mikä usein jää näkemättä. Mitä enemmän joudumme tukahduttamaan oman itsemme ja olemaan jotain muuta, sitä enemmän kasvaa varjopuoli.

Ehkä ei siis olekaan ihme, että depressio yleistyy huimasti. Liian harvoin kysytään, mitä kaikkea kätkeytyy depression taakse ja onko masennuslääke aina sen oikea hoito. Joskus lääkitys vain ylläpitää tilannetta, jossa ihminen joutuu kantamaan keep smiling -naamiotaan selvitäkseen päivästä toiseen. Puhutaankin hymyilevästä depressiosta, mikä ehkä sopii sinunkin tilanteeseesi, vaikka tunnetkin olevasi vain motivoitumaton.

Tauotta ei jaksa

Se mikä motivoi nuorempaa, ei enää innostakaan vanhempaa. Kokenut työntekijä tarvitsee kannustimekseen muuta kuin uransa alussa oleva. Käsite hunajaloukku kuvaa tilannetta, jossa innokkaat nuoret ajautuvat nousukierteeseen, mutta joutuvat samalla ansaan. Kannustimina ovat jännittävät työtehtävät ja korkea palkka, sekä mahdollisuus päästä toteuttamaan omaa luovuuttaan ja näyttämään mitä osaa. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kukaan ei voi olla jatkuvasti yhtä tehokas ja tuottava, vaan pitäisi saada myös palautua.

Nykyään palautumiseen ei enää ole mahdollisuutta, ja saattaakin käydä niin, että jo kolmikymppiset palavat loppuun ja pelkäävät, etteivät enää jaksa oravanpyörässä. Palautumista tarvitset sinäkin luovuutta vaativassa työssäsi.

Vaarassa masentua?

Työuupumukseen liittyy usein tunteita, joita sinulla on. Työ ei enää tuota iloa, eikä siitä jaksa innostua. Kun tilanne pahenee, seuraa kyynistyminen, epäily koko työn merkityksestä ja omasta osaamisesta. Työuupumus voi johtaa myös masennukseen, jolloin haluttomuus ja energian puute laajenevat koskemaan koko elämää. Masennukseen saattaa liittyä univaikeuksia, muutoksia ruokahalussa, ärtyneisyyttä ja mielialan laskua.

Masentunut haluaa ehkä myös vetäytyä ja eristäytyä muista, ei edes kaipaa muiden seuraa, koska haluaa vain olla rauhassa. Myös tunteet kuolevat, eikä mikään enää tunnu miltään. Masentuneet sanovatkin, että kaikki päivät ovat yhtä harmaita eikä aamulla huvita nousta ylös, vaan mieluummin jäisi peiton alle koko päiväksi.

Miten nämä oireet mielestäsi sopivat sinuun? Entä mitä tarkoittaa pelkosi siitä, että jonain päivänä kuppi menee nurin lopullisesti? Jos masennus pääsee kehittymään vakavaksi, pahimmassa tapauksessa elämänhalu voi kadota tyystin. Pidä huoli siitä, ettei sinun tilanteesi pääse niin pahaksi.

Kerrot olleesi aina hyvin aktiivinen, olet ehtinyt kokeilla ja harrastaa monenlaista. Nykyään mahdollisuuksia riittää ja joillakin nälkä kasvaa syödessä, niin että jatkuvasti on etsittävä voimakkaampia kokemuksia tunteakseen jotain. Ärsytyskynnys nousee ja saadakseen samanlaisen elämyksen kuin edellisellä kerralla, joutuu kokeilemaan jotain vielä suurempaa tai vaarallisempaa. Ehkä sinäkin olet saanut kokea niin monenlaista, että olet kyllästynyt, eikä mikään enää tunnu miltään. Joskus voi tosin käydä niinkin, että jos jatkuvasti elää päätä huimaavaa elämää, alkaa kaivata tavallisia arjen asioita.

Välitilinpäätöksen aika

Olet iässä, jossa ihminen usein tekee inventaariota elämästään, eräänlaista välitilinpäätöstä siitä, mitä on saanut aikaan ja mitä vielä haluaisi. Puhutaan jopa keski-iän kriisistä, jossa aletaan kaivata entistä syvällisempiä asioita. Tähän vaiheeseen saattaa liittyä myös tarkoituksettomuuden tunne ja epäily siitä, onko millään mitään merkitystä. Myös arvot voivat muuttua ja ihminen joutuu arvioimaan uudelleen, mikä hänelle on tärkeää. Hiljaisuus ja sisäinen rauha, vai menestys ja pintakiilto?

Tämä voi olla hyvin filosofista aikaa, jolloin ihminen ehkä pakon edessä pohtii ensimmäistä kertaa elämäänsä. Samalla hän joutuu kohtaamaan myös itsensä ja sen, mitä ehkä on paennut koko elämänsä. Vasta kun antaa itselleen luvan pysähtyä ja aikaa kuunnella, voi saavuttaa yhteyden itseensä ja lopulta löytää vastauksia siihen, mikä on tärkeää ja merkityksellistä minulle.

Raota ovea maailmaasi

Sanot, että sinulla on hyvin vähän sosiaalisia siteitä, eikä ystävienkään seura enää kiinnosta. Jos työssään tapaa paljon ihmisiä, on luonnollista että välillä täytyy saada levätä ja olla rauhassa säilyttääkseen kosketuksen itseensä. Puhutaan jopa ihmissuhdekuormituksesta, joka syntyy, jos joutuu päivittäin tapaamaan liian monia ihmisiä vaikkapa asiakaspalvelussa tai hoitoalalla, missä mennään syvälle toisen ihmisen kokemusmaailmaan.

Kuvaamassasi maailmassa kontaktit lienevät hyvin pinnallisia. Ihminen tarvitsee kuitenkin aitoa ja syvempää kohtaamista. Se on myös ainut keino lievittää sitä syvää yksinäisyyttä, jonka keskellä ihmiset usein elävät, vaikka tapaavatkin paljon ihmisiä. Oletko koskaan kertonut omista tunnelmistasi ystävillesi, voisitko edes vähän raottaa sisäiseen maailmaasi johtavaa ovea?

Jaarittelu varmaan kyllästyttää sinua, jos et voi kertoa puhekumppaneillesi mitään todellisista ajatuksistasi. Mahtavatko he aavistaa, missä olet menossa vai peitätkö heiltäkin kaiken niin kuin teet töissä? Oletko kertonut omista ajatuksistasi miesystävällesi? Joskus terapeutti voi olla ensimmäinen, jolle syvimmät pelkonsa ja toiveensa uskaltaa paljastaa.
Olla vapaa on olla oma itsensä, sanotaan. Toivottavasti sinäkin vielä löydät vapauden olla oma itsesi.

Suosittelen sinulle seuraavia kirjoja: Fredrik Bengtsson, Loppuunpalaminen – uusi mahdollisuus; Julia Kristeva, Musta aurinko; Philip Martin, Zen – polku depression läpi; Juha Siltala, Työelämän huonontumisen lyhyt historia.

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.