Olen 45-vuotias nainen pääkaupunkiseudulta. Ongelmani on se, ettei minua kiinnosta ja inspiroi oikeastaan mikään muu kuin hiljainen oleilu kotona. Olen kuitenkin hyvä näyttelemään. Työni on kilpailuhenkistä, luovaa keep smiling -duunia, jossa sosiaalisuus on tärkeää. Pitää keskustella, osallistua, ideoida, kohdata asiakkaita. En millään jaksaisi enkä osaa kevyttä jutustelua, mutta yritän, koska en muuta voi.

En saa työstä minkäänlaisia onnistumisen elämyksiä, mutta jatkan, koska en tiedä, mikä muukaan työ niitä antaisi. Toinen syy on se, että maksan asuntolainaa vielä viisi vuotta. Tämä on ristiriitaista, sillä olen koko elämäni ollut hyvin aktiivinen. Olen kasvattanut kaksi lasta aikuiseksi yksinhuoltajana, harrastanut vaikka mitä kalliokiipeilystä yliopisto-opiskeluun. Missä puhti on nyt?

Asun abi-tyttäreni kanssa kahden ja välimme ovat hyvät. Minulla on myös ihana miesystävä. Ystävättäriä tapaan harvoin, koska kyllästyn nopeasti istumaan ja jaarittelemaan.

Pelkään, että jonain aamuna kuppi menee nurin lopullisesti, enkä enää saa kammettua itseäni liikkeelle.

Kirjeesi sai minut miettimään useampaakin vaihtoehtoa, mistä voisi olla kysymys. Kuvaat osuvasti suorituskeskeistä ja kilpailuhenkistä aikaamme. Suorituksiamme mitataan joka päivä, ulkonäköämme arvioidaan ja paljon mainostettu sosiaalisuuskin on yhä itsekeskeisempää. Aito sosiaalisuus ei kuitenkaan ole vain pinnallista jutustelua pikapalavereissa vaan kykyä ja tahtoa kuunnella ja ottaa toiset huomioon myös vaativissa tilanteissa, valmiutta joskus asettaa muut itsemme edelle.

Kerrot työstäsi nasevasti keep smiling -ilmaisulla. Et ole ainoa, joka kärsii siitä, että aina pitäisi hymyillä ja näyttää hyvältä, vaikka sisimmässään tuntisi aivan muuta. Uransa alussa oleville tällainen esiintyminen ei ehkä ole ongelma, mutta ajan myötä se alkaa kuluttaa.

Sanot olevasi hyvä näyttelemään, mikä tarkoittanee, ettet voi paljastaa todellista minääsi työtilanteissa. Toivottavasti sinulla kuitenkin on jossain tilaa olla oma itsesi: paikka ja ihmisiä, joihin luotat niin, että voit näyttää heille oikeat kasvosi ja syvemmät tunteesi. Työpaikalla tämä on harvoin mahdollista eikä edes viisasta.

Valhe syö elinvoimaa

Me kaikki tarvitsemme erilaisia suojautumiskeinoja pärjätäksemme maailmassa, mutta toivottavaa olisi, etteivät roolit ja naamiot olisi liian ahdistavia ja kaukana todellisesta minästämme. Näytteleminen on myös sitä, että joutuu esittämään muuta kuin oikeasti on. Psykologiassa puhutaankin valeminästä ja todellisesta itsestä.

Jos ihminen joutuu elämään vain valheellisen itsensä varassa, se kuluttaa sisältäpäin, vähentää elinvoimaa ja elämäniloa. Pikkuhiljaa se myös vieraannuttaa paitsi toisista ihmisistä myös itsestä niin, että yhteys omiin syvimpiin tunteisiin ja tarpeisiin katkeaa. Jos tätä jatkuu pitkään, ahdistuneisuus, tarkoituksettomuuden ja tyhjyyden tunne lisääntyvät. Tämä voi olla yksi syy masennukseen ja myös työuupumukseen, joka ei suinkaan aina johdu liiasta työmäärästä.

Keep smiling -kulttuurimme luo lisää pahoinvointia ja depressio-oireita, sillä masennus tavallaan näyttää sen, mikä halutaan peittää ja kieltää ja mikä usein jää näkemättä. Mitä enemmän joudumme tukahduttamaan oman itsemme ja olemaan jotain muuta, sitä enemmän kasvaa varjopuoli.

Ehkä ei siis olekaan ihme, että depressio yleistyy huimasti. Liian harvoin kysytään, mitä kaikkea kätkeytyy depression taakse ja onko masennuslääke aina sen oikea hoito. Joskus lääkitys vain ylläpitää tilannetta, jossa ihminen joutuu kantamaan keep smiling -naamiotaan selvitäkseen päivästä toiseen. Puhutaankin hymyilevästä depressiosta, mikä ehkä sopii sinunkin tilanteeseesi, vaikka tunnetkin olevasi vain motivoitumaton.

Tauotta ei jaksa

Se mikä motivoi nuorempaa, ei enää innostakaan vanhempaa. Kokenut työntekijä tarvitsee kannustimekseen muuta kuin uransa alussa oleva. Käsite hunajaloukku kuvaa tilannetta, jossa innokkaat nuoret ajautuvat nousukierteeseen, mutta joutuvat samalla ansaan. Kannustimina ovat jännittävät työtehtävät ja korkea palkka, sekä mahdollisuus päästä toteuttamaan omaa luovuuttaan ja näyttämään mitä osaa. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kukaan ei voi olla jatkuvasti yhtä tehokas ja tuottava, vaan pitäisi saada myös palautua.

Nykyään palautumiseen ei enää ole mahdollisuutta, ja saattaakin käydä niin, että jo kolmikymppiset palavat loppuun ja pelkäävät, etteivät enää jaksa oravanpyörässä. Palautumista tarvitset sinäkin luovuutta vaativassa työssäsi.

Vaarassa masentua?

Työuupumukseen liittyy usein tunteita, joita sinulla on. Työ ei enää tuota iloa, eikä siitä jaksa innostua. Kun tilanne pahenee, seuraa kyynistyminen, epäily koko työn merkityksestä ja omasta osaamisesta. Työuupumus voi johtaa myös masennukseen, jolloin haluttomuus ja energian puute laajenevat koskemaan koko elämää. Masennukseen saattaa liittyä univaikeuksia, muutoksia ruokahalussa, ärtyneisyyttä ja mielialan laskua.

Masentunut haluaa ehkä myös vetäytyä ja eristäytyä muista, ei edes kaipaa muiden seuraa, koska haluaa vain olla rauhassa. Myös tunteet kuolevat, eikä mikään enää tunnu miltään. Masentuneet sanovatkin, että kaikki päivät ovat yhtä harmaita eikä aamulla huvita nousta ylös, vaan mieluummin jäisi peiton alle koko päiväksi.

Miten nämä oireet mielestäsi sopivat sinuun? Entä mitä tarkoittaa pelkosi siitä, että jonain päivänä kuppi menee nurin lopullisesti? Jos masennus pääsee kehittymään vakavaksi, pahimmassa tapauksessa elämänhalu voi kadota tyystin. Pidä huoli siitä, ettei sinun tilanteesi pääse niin pahaksi.

Kerrot olleesi aina hyvin aktiivinen, olet ehtinyt kokeilla ja harrastaa monenlaista. Nykyään mahdollisuuksia riittää ja joillakin nälkä kasvaa syödessä, niin että jatkuvasti on etsittävä voimakkaampia kokemuksia tunteakseen jotain. Ärsytyskynnys nousee ja saadakseen samanlaisen elämyksen kuin edellisellä kerralla, joutuu kokeilemaan jotain vielä suurempaa tai vaarallisempaa. Ehkä sinäkin olet saanut kokea niin monenlaista, että olet kyllästynyt, eikä mikään enää tunnu miltään. Joskus voi tosin käydä niinkin, että jos jatkuvasti elää päätä huimaavaa elämää, alkaa kaivata tavallisia arjen asioita.

Välitilinpäätöksen aika

Olet iässä, jossa ihminen usein tekee inventaariota elämästään, eräänlaista välitilinpäätöstä siitä, mitä on saanut aikaan ja mitä vielä haluaisi. Puhutaan jopa keski-iän kriisistä, jossa aletaan kaivata entistä syvällisempiä asioita. Tähän vaiheeseen saattaa liittyä myös tarkoituksettomuuden tunne ja epäily siitä, onko millään mitään merkitystä. Myös arvot voivat muuttua ja ihminen joutuu arvioimaan uudelleen, mikä hänelle on tärkeää. Hiljaisuus ja sisäinen rauha, vai menestys ja pintakiilto?

Tämä voi olla hyvin filosofista aikaa, jolloin ihminen ehkä pakon edessä pohtii ensimmäistä kertaa elämäänsä. Samalla hän joutuu kohtaamaan myös itsensä ja sen, mitä ehkä on paennut koko elämänsä. Vasta kun antaa itselleen luvan pysähtyä ja aikaa kuunnella, voi saavuttaa yhteyden itseensä ja lopulta löytää vastauksia siihen, mikä on tärkeää ja merkityksellistä minulle.

Raota ovea maailmaasi

Sanot, että sinulla on hyvin vähän sosiaalisia siteitä, eikä ystävienkään seura enää kiinnosta. Jos työssään tapaa paljon ihmisiä, on luonnollista että välillä täytyy saada levätä ja olla rauhassa säilyttääkseen kosketuksen itseensä. Puhutaan jopa ihmissuhdekuormituksesta, joka syntyy, jos joutuu päivittäin tapaamaan liian monia ihmisiä vaikkapa asiakaspalvelussa tai hoitoalalla, missä mennään syvälle toisen ihmisen kokemusmaailmaan.

Kuvaamassasi maailmassa kontaktit lienevät hyvin pinnallisia. Ihminen tarvitsee kuitenkin aitoa ja syvempää kohtaamista. Se on myös ainut keino lievittää sitä syvää yksinäisyyttä, jonka keskellä ihmiset usein elävät, vaikka tapaavatkin paljon ihmisiä. Oletko koskaan kertonut omista tunnelmistasi ystävillesi, voisitko edes vähän raottaa sisäiseen maailmaasi johtavaa ovea?

Jaarittelu varmaan kyllästyttää sinua, jos et voi kertoa puhekumppaneillesi mitään todellisista ajatuksistasi. Mahtavatko he aavistaa, missä olet menossa vai peitätkö heiltäkin kaiken niin kuin teet töissä? Oletko kertonut omista ajatuksistasi miesystävällesi? Joskus terapeutti voi olla ensimmäinen, jolle syvimmät pelkonsa ja toiveensa uskaltaa paljastaa.
Olla vapaa on olla oma itsensä, sanotaan. Toivottavasti sinäkin vielä löydät vapauden olla oma itsesi.

Suosittelen sinulle seuraavia kirjoja: Fredrik Bengtsson, Loppuunpalaminen – uusi mahdollisuus; Julia Kristeva, Musta aurinko; Philip Martin, Zen – polku depression läpi; Juha Siltala, Työelämän huonontumisen lyhyt historia.

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.