Miehelläni on kaksi ala-asteikäistä lasta edellisestä liitosta, he asuvat ex-vaimon luona. Ennen yhteisen lapsen hankkimista haluaisin lisätietoa seuraavaan ongelmaan.

Epäilen, että miehelläni on jokin mielenterveysongelma, mutta lääkäriin en häntä saa. Itse pärjään hänen kanssaan arkisissa asioissa, mutta mieltäni painaa, miten oireet vaikuttavat lasten kehitykseen. Välillä on aikoja, jolloin mies ei vaadi lapsilta mitään, sitten hetken mielijohteesta voi pistää lapset tekemään aikuisten töitä ja muuta aivan liian raskasta. Joka asiassa lapset joutuisivat huolehtimaan itsestään, ellei minua olisi.

Välillä hän innostuu tuntikausiksi pelaamisesta, mutta vaatii aina saada voittaa ja tekee sen jopa lasten kustannuksella. Lapset vaistoavat vilpin, mutta eivät henno sanoa siitä, onhan viikonloppuisä niin tärkeä. Myös hänen kärsimättömyytensä takia monet lasten toiveet ovat jääneet toteutumatta. Usein he purkavat pettymyksen toisiinsa ja siitä tulee riitaa.

Masennuskausina mies voi lojua viikonkin asunnossa huolehtimatta esimerkiksi ruoanlaitosta, kun lapset ovat meillä. Silloin pidän yksin huolta heistä. Joudunkin usein uhrautumaan mieheni tajuamatta sitä. Mies saa myös raivokohtauksia, jos ei saa tahtoaan läpi. Hän on kertonut minulle olevansa usein hyvin ahdistunut, ja että hän kokee päänsä sisällä olevan jatkuvan myrskyn. Hän on niin epävakaa, että olen alkanut hoitaa lapset täysin.

Toisaalta mies on älykäs ja lahjakas, taiteellinen persoona, joka välillä hurmaa meidät kaikki. Hän ei koskaan käytä alkoholia kotona eikä ole väkivaltainen. Hän on myös rakastava isä, joka ei hyvinä aikoinaan koskaan hermostu lapsiin, minuun sitäkin enemmän. Kaikesta huolimatta lapset aina juoksevat innoissaan isänsä luo ja pitävät häntä maailman hauskimpana isänä.

Olen yrittänyt isommalle lapselle selittää isän ailahtelevaa käytöstä ja että se usein johtuu huonosta muistista. Hän on ymmärtänyt selitykseni ja on selvästi ollut tyytyväinen, että asiaa on selitetty. Onko oikein sanoa lapsille, että isä on ”mieleltään tasapainoton”?

Kirjeesi on hyvin pitkä, ja siitä voidaan julkaista vain keskeiset osat. Kirjoitat tärkeästä, mutta viime aikoihin asti vähälle huomiolle jääneestä asiasta. Vieläkin saattaa käydä niin, että hoidettaessa esimerkiksi vanhemman masennusta ei muisteta ottaa tarpeeksi huomioon sitä, miten lapset tilanteessa reagoivat. Näet tilanteenne osuvasti ja pystyt tarkastelemaan sitä monesta näkökulmasta kypsällä tavalla.

Vanhemman mielenterveysongelmat vaikuttavat yleensä perheen vuorovaikutukseen, mikä voi vaikeuttaa lapsen kehitystä. Tärkeintä on kuitenkin terveen ja myönteisen vuorovaikutuksen suhde kielteiseen. Kun myönteistä vuorovaikutusta on enemmän, lapsen kasvulle ja kehitykselle jää elintilaa. Pelkästään se, että toisella vanhemmalla on mielenterveysongelmia, ei siis määrää lapsen tulevaisuutta. Jopa yksi turvallinen ihmissuhde voi riittää kantamaan lasta aikuisuuteen.

Elätte uusperheessä, johon miehesi kaksi lasta usein liittyvät. Sanot miehesi olevan perheenne suurin ja ilmeisesti myös vaativin lapsi. Siksi joudut kantamaan aikuisen vastuun sekä kasvatus- että käytännön asioista. Tämä on raskasta sinulle ja menetys lapsille.

Vanhempi ei ole kaveri

On hienoa, että isä jaksaa kaikesta huolimatta huomioida lapsia ja touhuta heidän kanssa, siitähän he nauttivat. Pelkkä hauskanpito ei kuitenkaan riitä. Vanhemman täytyy huolehtia lapsistaan monella eri tasolla.

Usein kuulee sanottavan, että isä ja lapset ovat kavereita keskenään. Isä-lapsisuhteessa lapsi ei kuitenkaan tarvitse lisää kaveerausta vaan nimenomaan isän itselleen. Toki lasten kanssa voi leikkiä ja tehdä mukavia asioita, mutta joka tilanteessa vanhemman pitää kantaa hänelle kuuluva vastuu ja säilyä aikuisena.

Lapsen kehitys perustuu hyvälle kiintymyssuhteelle vanhempiin sekä turvalliseen arkeen. Jotta lapsi voisi kiinnittyä vanhempiinsa turvallisesti, hänen tarpeisiinsa tulee vastata herkästi ja tavalla, jonka lapsi voi ennakoida ja johon hän oppii luottamaan. Jos vanhemman käyttäytyminen on hyvin epäjohdonmukaista ja arvaamatonta, lapsi ei tiedä, mitä mistäkin seuraa. Silloin kiintymyssuhteesta tulee turvaton, lapselle muodostuu pelokas ja ristiriitainen suhde vanhempaan ja muihinkin ihmisiin. Teillä kuitenkin toinen vanhemmista, sinä, huolehtii arjen rutiineista.

Keskeistä on vanhemman kyky tulkita ja ottaa vastaa lapsensa viestejä ja vastata niihin oikealla tavalla oikeaan aikaa. Lähtökohtana tulisi olla lapsen tarpeet, ei vanhemman ailahtelevat mielialat. Tärkeää on myös lapsen tunnetilojen huomioiminen, kyky olla lapsen käytettävissä silloin kun tämä kaipaa lohdutusta ja turvaa. Miehelläsi on näissä asioissa paljon puutteita. Voidakseen parantaa toimintatapojaan hänen on tiedostettava tilanteensa.

Anna vastuuta

Kun toinen vanhemmista ei kykene riittävästi huolehtimaan arjesta, suuri osa vastuusta kaatuu toiselle. Tällöin voi tulla kiusaus ottaa kaikki vastuu itselle ja huolehtia asioista yksin. Se on kuitenkin raskasta vastuunkantajalle ja vapauttaa toisen vastuusta, joka hänen tulisi oppia kantamaan. Vaarana on myös, että toinen vanhemmista todella jää lapsen rooliin, eikä koskaan kasva aikuiseksi ja vanhemmaksi.

Olisi hyvä, jos saisit miehesi mukaan jakamaan vastuuta. Se vahvistaisi hänen itsetuntoaan ja lisäisi luottamusta siihen, että hänkin kykenee hoitamaan asioita. Se koituisi lastenkin parhaaksi, he oppisivat luottamaan isäänsä uudella tavalla ja myös arvostamaan häntä. Vastuunjakaminen olisi hyväksi parisuhteelle, sillä varmaan toivot tasavertaista suhdetta aikuisen miehen kanssa.

Lapsille voi kertoa

Lapsen kehitykseen vaikuttavat riskitekijöiden lisäksi monet suojaavat tekijät. Olennaista on näiden välinen suhde. Tärkeää on, että lapsi tuntee, että hänestä välitetään ja pidetään huolta, ja että vanhemmat rakastavat häntä ja hyväksyvät hänet. Teillä suojaava tekijä on muun muassa se, että miehesi on puutteistaan huolimatta hellä ja rakastava isä. Myös sopivat harrastukset, lemmikkieläimet, myönteinen minäkäsitys sekä muu sosiaalinen verkosto, kuten sukulaiset ja ystävät, auttavat lasta selviytymään.

Kasvaessaan perheessä, jossa on mielenterveys- tai alkoholiongelmia, lapset kokevat usein häpeää, syyllisyyttä, epävarmuutta, ahdistusta ja pelkoa. Olet toiminut oikein, kun olet yrittänyt selittää asiaa lapsille. Kerro pienelle konkreettisesti, isommalle vähän enemmän.

Rehellinen puhuminen asioista hälventää tilanteeseen liittyviä pelkoja ja myös ahdistavaa salailun ilmapiiriä. Nykyään järjestetään myös perhekuntoutusta, jossa saa tietoa mielenterveydestä ja sen häiriöistä. Lapsille on omia ryhmiä, joissa vanhemman ongelmaa käsitellään erilaisten pelien ja leikkien avulla. Näin lasta autetaan työstämään ja käsittelemään muuten niin vaikeasti ymmärrettävää asiaa hänelle sopivalla tavalla. Kursseilla tapaa myös samassa tilanteessa eläviä, jolloin on helpottavaa huomata, ettei ole vaikeuksineen yksin.

Tilanteenne on raskas mutta ei toivoton. Vaikka miehesi ei pidä siitä, että asioista puhutaan, niistä täytyy puhua. Hän tarvitsee ammattiapua ja pelostaan huolimatta hänen olisi päästävä lääkäriin. Ota asia puheeksi sopivassa tilanteessa ja yritä saada hänet ymmärtämään, ettei hänen tarvitse kärsiä ikuisesti pään sisäisestä myrskystä. Sinun kannattaa sitkeästi yrittää vaatia häntä kanssasi lääkäriin. Ellei hän hae apua, tilanne luultavasti pahenee.

Kerrot että olette harkinneet yhteisen lapsen hankkimista. Mielestäni teidän kannattaa ensin hoitaa miehesi tilanne kuntoon. Uusi lapsi ei paranna häntä, vaan kaikki jatkuu ennallaan, jos hän ei hae apua. Oikean diagnoosin ja sopivan lääkityksen määrittämiseen tarvitaan psykiatrian erikoislääkäri.

Lisää tietoa saat kirjasta Niemelä-Pennola: Pienilläkin padoilla on korvat (Pesäpuu ry) ja MLL:n opasvihkosesta Tepa tahtoo tietää.
Lisää apua löytyy verkosta:
Hyvän mielen talo
Omaiset mielenterveyden tukena keskusliitto

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.