Miehelläni on kaksi ala-asteikäistä lasta edellisestä liitosta, he asuvat ex-vaimon luona. Ennen yhteisen lapsen hankkimista haluaisin lisätietoa seuraavaan ongelmaan.

Epäilen, että miehelläni on jokin mielenterveysongelma, mutta lääkäriin en häntä saa. Itse pärjään hänen kanssaan arkisissa asioissa, mutta mieltäni painaa, miten oireet vaikuttavat lasten kehitykseen. Välillä on aikoja, jolloin mies ei vaadi lapsilta mitään, sitten hetken mielijohteesta voi pistää lapset tekemään aikuisten töitä ja muuta aivan liian raskasta. Joka asiassa lapset joutuisivat huolehtimaan itsestään, ellei minua olisi.

Välillä hän innostuu tuntikausiksi pelaamisesta, mutta vaatii aina saada voittaa ja tekee sen jopa lasten kustannuksella. Lapset vaistoavat vilpin, mutta eivät henno sanoa siitä, onhan viikonloppuisä niin tärkeä. Myös hänen kärsimättömyytensä takia monet lasten toiveet ovat jääneet toteutumatta. Usein he purkavat pettymyksen toisiinsa ja siitä tulee riitaa.

Masennuskausina mies voi lojua viikonkin asunnossa huolehtimatta esimerkiksi ruoanlaitosta, kun lapset ovat meillä. Silloin pidän yksin huolta heistä. Joudunkin usein uhrautumaan mieheni tajuamatta sitä. Mies saa myös raivokohtauksia, jos ei saa tahtoaan läpi. Hän on kertonut minulle olevansa usein hyvin ahdistunut, ja että hän kokee päänsä sisällä olevan jatkuvan myrskyn. Hän on niin epävakaa, että olen alkanut hoitaa lapset täysin.

Toisaalta mies on älykäs ja lahjakas, taiteellinen persoona, joka välillä hurmaa meidät kaikki. Hän ei koskaan käytä alkoholia kotona eikä ole väkivaltainen. Hän on myös rakastava isä, joka ei hyvinä aikoinaan koskaan hermostu lapsiin, minuun sitäkin enemmän. Kaikesta huolimatta lapset aina juoksevat innoissaan isänsä luo ja pitävät häntä maailman hauskimpana isänä.

Olen yrittänyt isommalle lapselle selittää isän ailahtelevaa käytöstä ja että se usein johtuu huonosta muistista. Hän on ymmärtänyt selitykseni ja on selvästi ollut tyytyväinen, että asiaa on selitetty. Onko oikein sanoa lapsille, että isä on ”mieleltään tasapainoton”?

Kirjeesi on hyvin pitkä, ja siitä voidaan julkaista vain keskeiset osat. Kirjoitat tärkeästä, mutta viime aikoihin asti vähälle huomiolle jääneestä asiasta. Vieläkin saattaa käydä niin, että hoidettaessa esimerkiksi vanhemman masennusta ei muisteta ottaa tarpeeksi huomioon sitä, miten lapset tilanteessa reagoivat. Näet tilanteenne osuvasti ja pystyt tarkastelemaan sitä monesta näkökulmasta kypsällä tavalla.

Vanhemman mielenterveysongelmat vaikuttavat yleensä perheen vuorovaikutukseen, mikä voi vaikeuttaa lapsen kehitystä. Tärkeintä on kuitenkin terveen ja myönteisen vuorovaikutuksen suhde kielteiseen. Kun myönteistä vuorovaikutusta on enemmän, lapsen kasvulle ja kehitykselle jää elintilaa. Pelkästään se, että toisella vanhemmalla on mielenterveysongelmia, ei siis määrää lapsen tulevaisuutta. Jopa yksi turvallinen ihmissuhde voi riittää kantamaan lasta aikuisuuteen.

Elätte uusperheessä, johon miehesi kaksi lasta usein liittyvät. Sanot miehesi olevan perheenne suurin ja ilmeisesti myös vaativin lapsi. Siksi joudut kantamaan aikuisen vastuun sekä kasvatus- että käytännön asioista. Tämä on raskasta sinulle ja menetys lapsille.

Vanhempi ei ole kaveri

On hienoa, että isä jaksaa kaikesta huolimatta huomioida lapsia ja touhuta heidän kanssa, siitähän he nauttivat. Pelkkä hauskanpito ei kuitenkaan riitä. Vanhemman täytyy huolehtia lapsistaan monella eri tasolla.

Usein kuulee sanottavan, että isä ja lapset ovat kavereita keskenään. Isä-lapsisuhteessa lapsi ei kuitenkaan tarvitse lisää kaveerausta vaan nimenomaan isän itselleen. Toki lasten kanssa voi leikkiä ja tehdä mukavia asioita, mutta joka tilanteessa vanhemman pitää kantaa hänelle kuuluva vastuu ja säilyä aikuisena.

Lapsen kehitys perustuu hyvälle kiintymyssuhteelle vanhempiin sekä turvalliseen arkeen. Jotta lapsi voisi kiinnittyä vanhempiinsa turvallisesti, hänen tarpeisiinsa tulee vastata herkästi ja tavalla, jonka lapsi voi ennakoida ja johon hän oppii luottamaan. Jos vanhemman käyttäytyminen on hyvin epäjohdonmukaista ja arvaamatonta, lapsi ei tiedä, mitä mistäkin seuraa. Silloin kiintymyssuhteesta tulee turvaton, lapselle muodostuu pelokas ja ristiriitainen suhde vanhempaan ja muihinkin ihmisiin. Teillä kuitenkin toinen vanhemmista, sinä, huolehtii arjen rutiineista.

Keskeistä on vanhemman kyky tulkita ja ottaa vastaa lapsensa viestejä ja vastata niihin oikealla tavalla oikeaan aikaa. Lähtökohtana tulisi olla lapsen tarpeet, ei vanhemman ailahtelevat mielialat. Tärkeää on myös lapsen tunnetilojen huomioiminen, kyky olla lapsen käytettävissä silloin kun tämä kaipaa lohdutusta ja turvaa. Miehelläsi on näissä asioissa paljon puutteita. Voidakseen parantaa toimintatapojaan hänen on tiedostettava tilanteensa.

Anna vastuuta

Kun toinen vanhemmista ei kykene riittävästi huolehtimaan arjesta, suuri osa vastuusta kaatuu toiselle. Tällöin voi tulla kiusaus ottaa kaikki vastuu itselle ja huolehtia asioista yksin. Se on kuitenkin raskasta vastuunkantajalle ja vapauttaa toisen vastuusta, joka hänen tulisi oppia kantamaan. Vaarana on myös, että toinen vanhemmista todella jää lapsen rooliin, eikä koskaan kasva aikuiseksi ja vanhemmaksi.

Olisi hyvä, jos saisit miehesi mukaan jakamaan vastuuta. Se vahvistaisi hänen itsetuntoaan ja lisäisi luottamusta siihen, että hänkin kykenee hoitamaan asioita. Se koituisi lastenkin parhaaksi, he oppisivat luottamaan isäänsä uudella tavalla ja myös arvostamaan häntä. Vastuunjakaminen olisi hyväksi parisuhteelle, sillä varmaan toivot tasavertaista suhdetta aikuisen miehen kanssa.

Lapsille voi kertoa

Lapsen kehitykseen vaikuttavat riskitekijöiden lisäksi monet suojaavat tekijät. Olennaista on näiden välinen suhde. Tärkeää on, että lapsi tuntee, että hänestä välitetään ja pidetään huolta, ja että vanhemmat rakastavat häntä ja hyväksyvät hänet. Teillä suojaava tekijä on muun muassa se, että miehesi on puutteistaan huolimatta hellä ja rakastava isä. Myös sopivat harrastukset, lemmikkieläimet, myönteinen minäkäsitys sekä muu sosiaalinen verkosto, kuten sukulaiset ja ystävät, auttavat lasta selviytymään.

Kasvaessaan perheessä, jossa on mielenterveys- tai alkoholiongelmia, lapset kokevat usein häpeää, syyllisyyttä, epävarmuutta, ahdistusta ja pelkoa. Olet toiminut oikein, kun olet yrittänyt selittää asiaa lapsille. Kerro pienelle konkreettisesti, isommalle vähän enemmän.

Rehellinen puhuminen asioista hälventää tilanteeseen liittyviä pelkoja ja myös ahdistavaa salailun ilmapiiriä. Nykyään järjestetään myös perhekuntoutusta, jossa saa tietoa mielenterveydestä ja sen häiriöistä. Lapsille on omia ryhmiä, joissa vanhemman ongelmaa käsitellään erilaisten pelien ja leikkien avulla. Näin lasta autetaan työstämään ja käsittelemään muuten niin vaikeasti ymmärrettävää asiaa hänelle sopivalla tavalla. Kursseilla tapaa myös samassa tilanteessa eläviä, jolloin on helpottavaa huomata, ettei ole vaikeuksineen yksin.

Tilanteenne on raskas mutta ei toivoton. Vaikka miehesi ei pidä siitä, että asioista puhutaan, niistä täytyy puhua. Hän tarvitsee ammattiapua ja pelostaan huolimatta hänen olisi päästävä lääkäriin. Ota asia puheeksi sopivassa tilanteessa ja yritä saada hänet ymmärtämään, ettei hänen tarvitse kärsiä ikuisesti pään sisäisestä myrskystä. Sinun kannattaa sitkeästi yrittää vaatia häntä kanssasi lääkäriin. Ellei hän hae apua, tilanne luultavasti pahenee.

Kerrot että olette harkinneet yhteisen lapsen hankkimista. Mielestäni teidän kannattaa ensin hoitaa miehesi tilanne kuntoon. Uusi lapsi ei paranna häntä, vaan kaikki jatkuu ennallaan, jos hän ei hae apua. Oikean diagnoosin ja sopivan lääkityksen määrittämiseen tarvitaan psykiatrian erikoislääkäri.

Lisää tietoa saat kirjasta Niemelä-Pennola: Pienilläkin padoilla on korvat (Pesäpuu ry) ja MLL:n opasvihkosesta Tepa tahtoo tietää.
Lisää apua löytyy verkosta:
Hyvän mielen talo
Omaiset mielenterveyden tukena keskusliitto

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.