Samasta aihepiiristä on tullut kolme kysymystä. Yksi kysyjistä kertoo sietämättömästä kutkasta alapäässä mikä on jatkunut pitkään eikä mikään hänen käyttämänsä voide ole auttanut.
Toinen kysyjä miettii, aiheuttavatko ehkäisypillerit toistuvia hiivatulehduksia. Tulehduksia on ollut useampi vuodessa, pitääkö ehkäisymenetelmää vaihtaa?
Kolmannellakysyjällä on myös kutinaa ja kirvelyä alapäässä, syyksi epäiltiin hiivasienen aiheuttamaa tulehdusta. Oireet ovat lievittyneet mutta eivät ole poissa.

Emättimen hiivatulehdus on hyvin tavallinen. Hiivasienen aiheuttamista tulehduksista 85–90 prosenttia on Candida albicansin aiheuttamia. Tavallisin oire on kutina, limakalvojen turvotus ja kirvely. Valkovuoto on tyypillisesti valkoista, kokkareista ja melko hajutonta. Hiivasienitulehdusta lisääviä tekijöitä ovat laajakirjoisten antiboottien käyttö, kortisonihoito, raskaus, diabetes sekä immuunivajaus. Tutkimukset eivät ole osoittaneet, että yhdistelmäehkäisypillerit lisäisivät emättimen hiivatulehduksia. Yksittäisiä poikkeuksia tietysti voi olla, ja joskus kannattaa kokeilla ehkäisypillerin tai jopa ehkäisymenetelmän vaihtoa.

Joskus hiivatulehduksen oireet ovat selkeät, ja hoito voidaan aloittaa ilman laboratorionäytteitä. Jos oireet ovat epätyypilliset, tulehdusoire on uusinut nopeasti lääkehoidon jälkeen tai oireet eivät edes häviä lääkityksellä, kannattaa tehdä kunnon tutkimukset, ja selvittää oireiden aiheuttaja.

Valkovuotoviljelyssä tutkitaan hiiva ja trikomonas. Myös Papa-kokeessa voidaan nähdä tavallisimmat emätintulehduksen aiheuttajat. Sukupuolitaudin mahdollisuus on syytä tutkia ottamalla klamydianäyte. Gynekologinen tutkimus on tärkeä: siinä voidaan selvittää, onko oireen takana ulkosynnyttimien ihottuma tai muu ihosairaus, esimerkiksi puna- tai valkojäkälä.

Emättimen hiivasienitulehdukseen tarkoitettuja emätinpuikkoja saa apteekista ilman reseptiä, ja ne ovat varsin tehokkaita. Hiivasienen aiheuttamissa emätintulehduksissa on ongelmana niiden uusiutuminen.

Tulehduksen aiheuttajana olla jokin muu kuin Candida albicans, jolloin lääkkeen vaihto voi auttaa. Harvoin löytyy altistavaa tekijää toistuvalle hiivasienitulehdukselle. Hoitona kannattaa kokeilla aluksi pitempää hoitoa, esimerkiksi paikallishoitoa 10 päivän ajan. Lääkäri voi kirjoittaa reseptillä suun kautta käytettävää lääkitystä. Sitä voidaan jatkaa jaksoittaisella hoidolla, jossa lääkettä käytetään 4 viikon välein 3–5 päivän ajan, jopa puoli vuotta. Ruokavaliosta kannattaa karsia turha sokeri pois. Oireettoman miehen hoitoa ei rutiinisti suositella.

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.