Olen kirjoittanut päiväkirjaa säännöllisesti noin 14-vuotiaasta asti. Olen kärsinyt paljon yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta. Noin 16-vuotiaana ja myöhemminkin olotilani on ollut välillä lähellä masennusta. Päiväkirjat eivät olekaan suurimmalta osin kovin miellyttävää luettavaa. Kannattaako niitä säilyttää vai olisiko parempi tuhota nuoruuden purkaukset?

Narnia-kirjasarjan kirjoittaja C.S.Lewisin sanoin ”Me luemme kokeaksemme että emme ole yksin”. Samasta syystä monet nuoret ja vanhemmatkin kirjoittavat päiväkirjaa, jonka kanssa voi turvallisesti jakaa yksityisimmätkin ajatuksensa. Päiväkirjan kirjoittaminen vähentää yksinäisyyden tunnetta ja parhaimmillaan myös lisää itsetuntemustamme.

Lopetettuaan päiväkirjojen pitämisen moni varmasti pohtii Sinun tavoin, säilyttääkö vai hävittääkö nuoruusvuosiensa päiväkirjat. Tähän kysymykseen ei ole yleispätevää vastausta. Pelkkää toivottomuutta tihkuvia vihkoja ei ehkä kannata säilyttää, koska niiden lukeminen voi turhaan palauttaa mieleen monia tuskaisia muistoja. Monesti kuitenkin nuoruusvuosien yksityisten rivit voivat avata tien käsittelemättömiksi kipeiden muistojen rakentavaan työstämiseen myötäelävän läheisen tai psykoterapeutin kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Nuoruuden päiväkirjoja ei kannata hävittää. Jos pelkää, että ne masentavat liikaa, ei pidä lukea niitä kovin tuoreeltaan.

Muutin kaksi vuotta sitten pienempään asuntoon ja heitin paljon muistoja - mm. kirjeitä ja valokuvia - pois. Nuoruuden päiväkirjat säilytin, koska halusin säilyttää yhteyden teini-ikäiseen itseeni. Olen yli 60-vuotias, joten etäisyyttä on tullut tarpeeksi.

Selailin niitä sieltä täältä, ja kirjat palauttivat mieleeni joitakin unohtuneita asioita. Nuoruuden ehdottomuus, mustavalkoisuus ja kapea maailmankuva lähinnä huvittivat näin pitkän ajan päästä katsottuna. Ei se päiväkirjanpitäjä ihan vieras tyttö ollut, mutta aika paljon olen noiden aikojen jälkeen viisastunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla