Olen kirjoittanut päiväkirjaa säännöllisesti noin 14-vuotiaasta asti. Olen kärsinyt paljon yksinäisyydestä ja ulkopuolisuuden tunteesta. Noin 16-vuotiaana ja myöhemminkin olotilani on ollut välillä lähellä masennusta. Päiväkirjat eivät olekaan suurimmalta osin kovin miellyttävää luettavaa. Kannattaako niitä säilyttää vai olisiko parempi tuhota nuoruuden purkaukset?
Narnia-kirjasarjan kirjoittaja C.S.Lewisin sanoin ”Me luemme kokeaksemme että emme ole yksin”. Samasta syystä monet nuoret ja vanhemmatkin kirjoittavat päiväkirjaa, jonka kanssa voi turvallisesti jakaa yksityisimmätkin ajatuksensa. Päiväkirjan kirjoittaminen vähentää yksinäisyyden tunnetta ja parhaimmillaan myös lisää itsetuntemustamme.
Lopetettuaan päiväkirjojen pitämisen moni varmasti pohtii Sinun tavoin, säilyttääkö vai hävittääkö nuoruusvuosiensa päiväkirjat. Tähän kysymykseen ei ole yleispätevää vastausta. Pelkkää toivottomuutta tihkuvia vihkoja ei ehkä kannata säilyttää, koska niiden lukeminen voi turhaan palauttaa mieleen monia tuskaisia muistoja. Monesti kuitenkin nuoruusvuosien yksityisten rivit voivat avata tien käsittelemättömiksi kipeiden muistojen rakentavaan työstämiseen myötäelävän läheisen tai psykoterapeutin kanssa.
/hyvaterveys.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/medium_huttunen_matti_pieni_38.jpg?itok=1xV53FQg)
Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti
Kysy asiantuntijalta
Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.
