Mikä on nykylääketieteen käsitys dementoituvan vanhuksen rauhoittavasta lääkehoidosta? Toisiko se potilaalle turvallisemman ja paremman olon? Täytyyhän sen tuntua ahdistavalta, jos koko ajan pelkää lähiympäristön taholta tulevaa uhkaa? Vai onko rauhoittava lääkitys mahdollisesti ristiriidassa muiden lääkkeiden kanssa? Siksiköhän se nyt on äitini tapauksessa lopetettu?

Rauhoittavien lääkkeiden käyttö ei suinkaan ole kiellettyä dementoituvien vanhusten vainoharhaisuuden tai muiden käytöshäiriöiden hoidossa.

Ikääntyneiden ihmisten rauhoittavina lääkkeinä käytetään yleensä erilaisia antipsykootteja. Käytettävissä ovat joko niin kutsutut perinteiset antipsykootit (haloperidoli, perfenatisiini, melperoni) tai toisen polven antipsykootit (ketiapiini,olantsapiini, risperidoni).

Toisen polven antipsykootit korvasivat 90-luvulta alkaen suurelta osin perinteiset antipsykootit vanhusten käytöshäiriöiden hoidossa. Tämä perustui uskoon, että niillä olisi vähemmän kiusallisia sivuvaikutuksia.

Hiljattain toisen polven antipsykoottien on kuitenkin todettu lisäävän hiukan aivoverenkierron häiriöitä iäkkäillä henkilöillä. Toisen polven antipsykootteja tuleekin käyttää varoen potilailla, joilla on aikaisemmin ilmennyt aivoverenkierron häiriöitä. Vanhusten sekavuuden lääkehoidossa onkin nyt osin palattu uusia lääkkeitä selvästi halvempien perinteisten antipsykoottien käyttöön.

Jos vanhuksen vainoharhaisuus vaikeuttaa selvästi hänen hoitoaan, rauhoittavien lääkkeiden käyttöä kannattaa kokeilla. Lääkkeiden annokset ovat iäkkäillä selvästi tavanomaisia annoksia pienempiä. Hoitovastetta ja sivuvaikutuksia tulee seurata huolella ennen mahdollista annoksen nostamista. Jos lääkettä käyttävä vanhus on väsynyt, lääkeannos on lähes aina liian korkea. Tietystä dementiamuodosta (Levyn kappale -tauti) kärsivät vanhukset eivät siedä väsymättä pieniäkään annoksia rauhoittavia lääkkeitä.

Jos lääkkeen käytöstä ei ole selvää hyötyä, lääkkeen käyttö tulee aina lopettaa. Lääkkeen säännöllisen käytön tarpeellisuus tulee myös tarkistaa sopivin välein. Lääkehoidon kohteena olleet eivät läheskään aina palaa, vaikka oireita helpottaneen lääkkeen käyttö myöhemmin lopetetaan.

Joskus vanhuksen paranoian taustalla on depressio, jolloin masennuslääkkeet ovat oireiden hoidossa rauhoittavia lääkkeitä tehokkaampia.

Matti Huttunen
psykiatri ja psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.