Mikä on nykylääketieteen käsitys dementoituvan vanhuksen rauhoittavasta lääkehoidosta? Toisiko se potilaalle turvallisemman ja paremman olon? Täytyyhän sen tuntua ahdistavalta, jos koko ajan pelkää lähiympäristön taholta tulevaa uhkaa? Vai onko rauhoittava lääkitys mahdollisesti ristiriidassa muiden lääkkeiden kanssa? Siksiköhän se nyt on äitini tapauksessa lopetettu?

Rauhoittavien lääkkeiden käyttö ei suinkaan ole kiellettyä dementoituvien vanhusten vainoharhaisuuden tai muiden käytöshäiriöiden hoidossa.

Ikääntyneiden ihmisten rauhoittavina lääkkeinä käytetään yleensä erilaisia antipsykootteja. Käytettävissä ovat joko niin kutsutut perinteiset antipsykootit (haloperidoli, perfenatisiini, melperoni) tai toisen polven antipsykootit (ketiapiini,olantsapiini, risperidoni).

Toisen polven antipsykootit korvasivat 90-luvulta alkaen suurelta osin perinteiset antipsykootit vanhusten käytöshäiriöiden hoidossa. Tämä perustui uskoon, että niillä olisi vähemmän kiusallisia sivuvaikutuksia.

Hiljattain toisen polven antipsykoottien on kuitenkin todettu lisäävän hiukan aivoverenkierron häiriöitä iäkkäillä henkilöillä. Toisen polven antipsykootteja tuleekin käyttää varoen potilailla, joilla on aikaisemmin ilmennyt aivoverenkierron häiriöitä. Vanhusten sekavuuden lääkehoidossa onkin nyt osin palattu uusia lääkkeitä selvästi halvempien perinteisten antipsykoottien käyttöön.

Jos vanhuksen vainoharhaisuus vaikeuttaa selvästi hänen hoitoaan, rauhoittavien lääkkeiden käyttöä kannattaa kokeilla. Lääkkeiden annokset ovat iäkkäillä selvästi tavanomaisia annoksia pienempiä. Hoitovastetta ja sivuvaikutuksia tulee seurata huolella ennen mahdollista annoksen nostamista. Jos lääkettä käyttävä vanhus on väsynyt, lääkeannos on lähes aina liian korkea. Tietystä dementiamuodosta (Levyn kappale -tauti) kärsivät vanhukset eivät siedä väsymättä pieniäkään annoksia rauhoittavia lääkkeitä.

Jos lääkkeen käytöstä ei ole selvää hyötyä, lääkkeen käyttö tulee aina lopettaa. Lääkkeen säännöllisen käytön tarpeellisuus tulee myös tarkistaa sopivin välein. Lääkehoidon kohteena olleet eivät läheskään aina palaa, vaikka oireita helpottaneen lääkkeen käyttö myöhemmin lopetetaan.

Joskus vanhuksen paranoian taustalla on depressio, jolloin masennuslääkkeet ovat oireiden hoidossa rauhoittavia lääkkeitä tehokkaampia.

Matti Huttunen
psykiatri ja psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Tuoreista tutkimuksista neljä viidestä on totta ja yksi viidestä osoittautuu taruksi. Ongelma on siinä, että vasta aika näyttää, mikä on mitäkin.

Tiedäthän, että alkoholinaukku päivässä pitää verisuonet kunnossa. Se ei ikävä kyllä taidakaan pitää paikkaansa. Luotettava suomalainen kaksostutkimus nimittäin todisti, että jo kohtuukäyttö lisää kuolleisuutta.

–Totuus on suhteellista ja tieteellinen tutkimus muuttaa sitä koko ajan, professori Jussi Huttunen sanoo.

Totuudeksi kutsutaan sitä tietoa, jota 90 prosenttia alan tutkijoista pitää totena. Useimmiten enemmistö on oikeassa, joten siihen kannattaa luottaa.

– Mutta se 10 prosenttia tutkijoista on toisinajattelijoita, ja he saattavat muuttaa maailmaa, Huttunen sanoo.

Silti pitää aina olla tarkkana, jos tutkimuksen tulos on ristiriidassa yleisen lääketieteellisen käsityksen kanssa. Yleensä se ei silloin pidä paikkaansa.

Jussi Huttusen mukaan tutkimustulokset voi asettaa totuusmittarin asteikolle: toisessa päässä on 100-prosenttinen totuus ja toisessa 100-prosenttinen taru.

– Tupakka aiheuttaa keuhkosyöpää on 100-prosenttisesti totta ja beetakaroteeni suojaa keuhkosyövältä on 100-prosenttisesti tarua nykytutkimusten mukaan.

Suurin osa tieteellisestä tiedosta asettuu ääripäiden väliin. Esimerkiksi väite siitä, että tyydyttyneet rasvat aiheuttavat sepelvaltimotautia on vain 85-prosenttinen totuus.

– Väitteeseen liittyy 15 prosentin epävarmuus, koska kaikki tulokset eivät ihan mätsää, Huttunen sanoo.

Tuoreista tutkimuksista neljä viidestä on totta ja yksi viidestä osoittautuu taruksi. Ongelma on siinä, että vasta aika näyttää, mikä on mitäkin. Totuusarvo punnittaan tulevien tutkimusten avulla, eikä Minusta tuntuu siltä -perustelulle ole tieteessä sijaa.

 

Kun luet tiedeuutista, muista että

  • rotta- ja muista eläinkokeista voidaan vain harvoin päätellä mitään varmaa ihmisen sairauksien hoidosta ja ehkäisystä.
  • laajoilla väestötutkimuksilla saadaan esiin hypoteeseja mutta ei yleensä voida osoittaa sairauden syy-seuraussuhdetta.
  • sokko- ja kaksoissokkokokeet tuottavat vakuuttavinta näyttöä sairauksien syistä, hoidoista ja ehkäisystä.
  • meta-analyysit, jotka yhdistävät aiemmin tehdyt tutkimukset, tuottavat luotettavan tuloksen vain, jos tehnyt tutkimukset ovat hyviä.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla