Olen tuntenut mieheni 35 vuotta, naimisissa olemme olleet 25 vuotta. Mieheni petti minua ensimmäisen kerran odottaessani toista lastamme. Hän oli silloin Leningradissa työmatkalla. Mieheni väitti, ettei ollut tämän naisen kanssa yhdynnässä mutta harrasti tämän kanssa kaikkea muuta: tanssi, suuteli ja hyväili.

Mieheni ei mielestään ollut minulle uskoton, vaikka olemme keskustelleet ettei tällainen ole sopivaa käytöstä suhteessamme. Hän vähätteli tekoaan eikä suostunut käsittelemään asiaa. Lapset olivat pieniä, työ raskasta ja velkaa paljon. En uskaltanut erota. Luottamus mieheeni meni, eikä sukupuolielämämme enää palautunut ennalleen. En pystynyt enää nauttimaan mieheni kosketuksesta ja tuntui vastenmieliseltä hyväillä miestäni. Mieheni ei suostunut näkemään tilanteen vakavuutta. Hänen mielestään kaikki oli hyvin.

Sitten tapasin harrastukseni piirissä miehen, jolla oli kotona samanlaisia ongelmia. Sain purettu tätä ”mustaa möykkyä” sisältäni, ja se helpotti oloani. Suhteemme tuntui tämän jälkeen paranevan.

Kaksi vuotta sitten mieheni muuttui jotenkin umpimieliseksi, muita ihmisiä vähätteleväksi ja ylpeäksi. Hän oli niin omituinen, että arvelin hänen olevan psyykkisesti sairas. Sitten paljastui, että hänellä oli ollut suhde toisen naisen kanssa noin vuoden ajan. Tälle naiselle miehelläni riitti aikaa, ja hän jaksoi ajaa 500 km edestakaisin tapaamaan tätä naista. Mieheni vietti lyhyen kesälomansakin naisen kanssa. Minulle hän uskotteli olleensa työmatkoilla. Mieheni työkaveri tiesi asiasta mutta ei kertonut minulle. Minä sain tietää asiasta viimeisenä.

Mieheni kehui tätä naista hyväksi keskustelukumppaniksi ja yhdynnät tämän naisen kanssa olivat olleet ihania. Mieheni tai vieras nainen lopetti suhteen reilu vuosi sitten. Syy? Mieheni sanoo lopettaneensa, koska tunsi tekevänsä väärin.

Reilun vuoden olemme nyt yrittäneet selvittää asiaa. Mieheni väittää välittävänsä vain minusta ja haluavansa jatkaa avioliittoa kanssani. Minä tunnen edelleenkin syvää vihaa ja inhoa miestäni kohtaan. En pysty sietämään hänen kosketustaan enkä olemaan yhdynnässä hänen kanssaan, koska ajatukset ja muistot näistä vieraista naisista piinaavat. En halua enkä pysty antamaan näitä tekoja anteeksi. Yöunetkin ovat menneet ja tunnen itseni masentuneeksi. Haluaisin jotenkin rangaista miestäni ja toivoisin, että hän joutuisi elämään samanlaisessa helvetissä, jonka on minulle aiheuttanut. Toisaalta välitän yhä jollain tasolla miehestäni ja haluaisin vielä yrittää yhdessä olemista.

Tunnen että minulle olisi hyötyä siitä, että saisin käsitellä asiaa niin paljon kuin haluan. Mieheni ei kuitenkaan hyväksy tätä, vaan asia pitäisi jo unohtaa ja jatkaa eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mielestäni pettämiset tulevat olemaan osa avioliittoamme aina eikä niitä voi koskaan unohtaa. Ehkä niiden kanssa voi oppia vielä joskus elämään. Voiko tällaisesta toipumiselle asetta aikarajaa kuten mieheni vaatii? Palaavatko syvällisemmät tunteeni miestäni kohtaan koskaan?

Lehteemme tulee aika usein kysymyksiä, jotka liittyvät uskottomuuteen. Myös nettisivuilla ja muissa lehdissä aihetta käsitellään tuon tuostakin. Julkisuuden henkilöiden rakkauselämä kiinnostaa koko kansaa ja nostattaa voimakkaita tunteita. Tämän takia käsittelen aihetta nyt paitsi sinua ajatellen myös yleisemmällä tasolla.

Uskottomuutta on ollut kautta aikojen, se ole vain meidän aikamme ilmiö. Jokainen yhteisö, uskonto ja kulttuuri määrittelee yleiset normit, jotka säätelevät ihmisten käyttäytymistä. Joinakin aikoina rakastajatar/rakastaja on ollut yleinen järjestely. Joissakin kulttuureissa miehellä saattaa olla edelleen monta vaimoa, joissakin aviorikoksen tehnyt vaimo saatetaan edelleen kivittää kuoliaaksi.

Luottamusta tai ei

Itse olet elänyt pitkässä parisuhteessa yli 30 vuotta. Rakkauttanne on varjostanut uskottomuuden varjo, kun miehesi on pettänyt sinua jo suhteenne alkutaipaleella. Tämä on jäänyt kaivertamaan mieltäsi, mikä ei ole ihmekään. On vaikea unohtaa ja antaa anteeksi toisen tekoa, kun se haavoittaa niin syvältä.

Vaikka miehesi ei olisikaan ollut naisen kanssa yhdynnässä, hän on tehnyt jotain sellaista mikä ei kuulu läheisen ihmissuhteen pelisääntöihin. Jokainen pari sopii keskenään, mitkä ovat pelisäännöt, ja vaikka puhutaankin avoimista liitoista, joissa molemmilla on vapaus tehdä mitä mieli tekee, kokemus on osoittanut, ettei tämä suinkaan vahvista keskinäistä luottamusta eikä rakenna suhdetta kestävälle pohjalle. Näin on käynyt myös teille.

Luottamus mieheesi meni, ja vaikka päätittekin jatkaa yhdessä, rakkauselämänne ei palautunut koskaan ennalleen. Et pystynyt enää nauttimaan läheisyydestä ja miehesi hyväilystä, et myöskään itse halunnut enää hyväillä miestäsi. Näin oli siis luotu pohja välien viilenemiselle ja suhteen rakoilemiselle.

Kertominen haavoittaa

Koska parisuhteeseen kuuluu läheisyys ja seksuaalisuus, on vaikea kuvitella, miten suhde voisi kestää ja tyydyttää molempia osapuolia, jos tämä läheisyys puuttuu. Pari vuotta sitten pettämistilanne teidän kohdallanne uusiutuikin. Sait selville, että miehelläsi on toinen nainen.

Itse ihmettelen kovasti miehesi motiiveja: Miksi hän on kertonut sinulle kaiken ja kuvaillut niin yksityiskohtaisesti, mitä hän on tehnyt toisen naisen kanssa. Onko hän yrittänyt helpottaa omaa syyllisyyttään vai halunnut loukata sinua? Tuntuu kohtuuttomalta ja julmalta ylistää toista naista omalle vaimolle. Sitä ei avaramielisinkään nainen – tuskin mieskään – sulata.

Näissä asioissa tinkimätön rehellisyys ja kaiken kertominen ei suinkaan helpota toisen tuskaa vaan lisää sitä entisestään. Se haavoittaa niin syvältä ja herkältä alueelta, että on vaikea unohtaa mitä toinen on kertonut. Se voi lietsoa myös omia fantasioita: mieli kehittää vielä lisää ahdistavia mielikuvia siitä, mitä oma kumppani on tehnyt toisen kanssa.
Sinuakin nämä mielikuvat ahdistavat ja valvottavat.

Huumaa vai rakkautta?

Uskollisuus on hieno valinta, sillä se mahdollistaa toveruuden ja läheisyyden säilymisen ja luo pohjan kestävälle suhteelle. Se ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys eikä aina helppoakaan. Uskollisuus saattaa olla vaikea valinta niin kauan kun ihminen ei ole sopusoinnussa itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa. Tällöin hän voi yrittää ratkaista omia tiedostamattomia ongelmiaan hakeutumalla ulkopuoliseen suhteeseen.

Jotkut ovat herkkiä ihastumaan toistuvasti, jopa rakastumaankin. Ihastuminen ja rakastuminen eivät ole samoja asioita, mutta molempiin voi jäädä koukkuun. Rakastuminen on paljon voimakkaampi tunne ja parhaimmillaan minuutta eheyttävä kokemus: paluu varhaisen lapsuuden ajattoman aistillisiin hetkiin.

Kun ihastuminen ehtii muuttua rakastumiseksi, sitä on vaikea enää pysäyttää, sillä tunnevyöry voi olla niin valtava että ihminen on valmis uhraamaan kaiken muun sen takia. Rakastuminen on kuitenkin vain väliaikaista, huumaa kestää jonkin aikaa mutta vasta sitten suhde punnitaan. Kasvaako siitä koskaan todellista kestävää rakkautta, onkin jo toinen asia.

Halu uskoa ja omistaa

Mietin hieman tuota uskottomuus sanaa. Mihin suhteessa uskoo, mihin ei? Mitkä ovat ne yhteiset arvot ja periaatteet, joiden varaan yhteiselämä rakennetaan? Ja kenelle lopulta on valmis uskomaan herkimmät, syvimmät ja kipeimmät tuntonsa?

Paras kuulija ei välttämättä aina olekaan oma puoliso, vaan esimerkiksi hyvä ystävä, terapeutti tai joskus vieras mies tai nainen. Usein on sanottu, että naiselle kumppanin henkinen uskottomuus on pahempaa ja vaikeampi antaa anteeksi kuin fyysinen uskottomuus, miehelle taas toisinpäin. Tämän taustalla on ajatus siitä, että mies haluaa omistaa naisen ruumiin, nainen puolestaan miehen sielun.

Vaikkei toista koskaan voi omistaa, kaipuu siitä että toinen on kokonaan oma, sieluineen ja ruumiineen, elää kai meissä jossain hyvin syvällä. Se, että joutuisimme jakamaan tuon omaksi luulemamme, on tuskallinen ajatus, saati sitten kun siitä tulee omalla kohdalla totta.

Mitä vieraista haetaan?

Haluan kuitenkin tarkastella asiaa myös toisesta näkökulmasta. Usein uskottomuuden taustalla on monimutkaisempi vuorovaikutuskuvio kuin päältäpäin näyttää. Pari on saattanut kärsiä vuosia kommunikaatio-ongelmista tai seksuaalisista vaikeuksista. Voidaankin kysyä, mitä lopulta haetaan ja kaivataan kun hakeudutaan vieraisiin? Onko kyse vain seksistä vai onko taustalla muutakin?

Osa ulkopuolisista suhteista on varmasti vain seikkailunhalua ja oman nautinnon hakemista. Lyhytaikainen nautinto johtaa ennen pitkää siihen, että joku tai ehkäpä kaikki kärsivät. Petetty osapuoli kärsii loukatuksi tulemisesta, pettäjä syyllisyydestä ja joskus jopa julkisesta häpeästä. Kolmas osapuoli joutuu helposti syntipukiksi, vaikkei tilanne yksin hänen syytään olisikaan.

On varmaan niitäkin, jotka yrittävät todistaa itselleen olevansa haluttavia ja kykeneviä. Kyse on tällöin itsetunnon hauraudesta ja minän vahvistamisesta. Ihmisellä on monenlaisia tarpeita, ja kenties on niin, että janoamme eniten sitä minkä joudumme jostain syystä tukahduttamaan.

Monet ovat kertoneet kärsineensä liitossaan kylmyydestä ja etäisyydestä niin paljon, että läheisyyden, hellyyden ja rakastetuksi tulemisen kaipuu on kasvanut lopulta niin suureksi, että he ovat hakeneet lohtua ulkopuolisesta suhteesta.
Joskus taas vierasta osapuolta käytetään apuna irrottautumiseen omasta epätyydyttävästä suhteesta, joka ei toimi mutta josta ei pysty muuten lähtemään. Tällöin uudesta suhteesta ei välttämättä muodostu pitkää suhdetta vaan väliaikainen ratkaisu omaan elämäntilanteeseen.

Etsi kuunteleva korva

Se että tässä tilanteessa tunnet syvää vihaa ja inhoa miestäsi kohtaan on luonnollista ja usein väistämätöntäkin. Sisälläsi myllertää varmaan monia muitakin tunteita ja ajatuksia ja niiden käsitteleminen on tärkeää oman selviytymisesi kannalta.
Miten olet asiaa ja tunteitasi käsitellyt: oletko vain miettinyt niitä omassa mielessäsi tai puhunut miehesi kanssa?

Tällaisessa tilanteessa hyvääkin tarkoittavat keskusteluyritykset oman puolison kanssa voivat johtaa vain kehään, missä jumiudutaan syyllinen pettäjä – syytön uhri asetelmaan. Harvoin päästään avoimeen vuorovaikutukseen, josta voisi lähteä rakentamaan uudelleen yhteistä pohjaa suhteelle. Ja vaikka syyllisyydentunteet väistämättä kuuluvat tähän tilanteeseen, vian hakeminen itsestä tai toisen syyttäminen ei lopultakaan ratkaise tilannetta.

Sinulle voisikin olla hyväksi selvitellä ajatuksiasi ulkopuolisen asiantuntijan kanssa, joka pystyy ottamaan vastaan kaiken sen vihan, inhon ja loukatuksi tulemisen tuskan, mitä tällä hetkellä kannat sisälläsi.

Toivottavasti sinulla on myös omia tukijoukkoja tai ainakin pari hyvää ystävää, jotka jaksavat kuunnella ja kannustaa sinua. Ja vaikka halusi rangaista miestäsi ja panna hänet vuorollaan kärsimään onkin luonnollista, ei kostaminen ehkä kuitenkaan auta mitään. Joskus pariterapeutit ehdottavat tällaisessa tilanteessa hyvitysrituaalia: tuleeko itsellesi mieleen mitään millä miehesi voisi sovittaa tekonsa niin, että voisit antaa hänelle anteeksi?

Käsittele loppuun asti

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta voit itse vaikuttaa, miten jatkat tästä eteenpäin. Tärkeää onkin löytää itsellesi sopivia ja toimivia selviytymiskeinoja, muuten vaarana on masentuminen.

Kerrot ettei miehesi ymmärrä sitä, kuinka paljon tämä on sinua haavoittanut. Ehkei ymmärräkään, ja kenties se on hänen suojautumistaan omalta syyllisyydeltä. Toisen uskottomuutta ei varmaan koskaan unohda, eri asia on, voiko sitä antaa anteeksi. Toiset pystyvät antamaan anteeksi, toiset eivät ehkä koskaan.

Vuosi on lyhyt aika ihmisen elämässä, joten anna itsellesi aikaa. Jossain vaiheessa kuitenkin tulee eteen hetki, jolloin sinun täytyy päättää, voitko vielä aidosti itse sitoutua suhteeseenne ja alkaa rakentaa sitä uudelta pohjalta. Jos ette pysty käsittelemään asiaa kunnolla, se jää kaihertamaan suhdetta lopuksi ikää ja kasvattaa välillenne syntynyttä juopaa edelleen. Tällöin edessä voi olla katkeroituminen, mikä vie elämästä sen vähänkin onnen ja ilon, mitä siinä vielä on jäljellä.

Jos et pysty tai edes halua jättää asiaa taaksesi, voi uuden luottamuksen rakentaminen ja yhteisen tulevaisuuden luominen olla vaikeaa.

Kirjavinkkejä: Sesse Koiviston Kevät tuli elokuussa, Merete Mazzarellan Uskottomuuden houkutus, Päivi Lipposen ja Pirjo Wesaniemen Nainen ja ero sekä Mies ja ero.

Psykologi Teija Jokipii

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia, D-vitamiinia, magnesiumia sekä K2-vitamiinia. Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa.
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.