Saippuassa on pesuvoimaa, kunhan käytät sitä oikein.

Oletko koskaan miettinyt, miksi saippua puhdistaa? Teknokemian yhdistyksen toimitus­johtaja ja kemian diplomi-insinööri Sari Karjomaa tietää, että saippuasta tekee puhdistavan itse saippua.

Saippua on anioninen tensidi eli pesevä aine, jonka molekyylissä on vesi­hakuinen (hydrofiilinen) pää ja rasva­hakuinen, vettä hylkivä (hydrofobinen) häntä. Tensidit pienentävät veden pintajännitystä ja irrottavat likaa.

Saippuaa valmistetaan rasvoista tai öljyistä keittämällä niitä emästen kanssa 80—100 asteessa. Valmistusmenetelmä tekee saippuasta myös hyvin säilyvän.

Saippua on emäksistä, sen pH-arvo on lähempänä kymmentä, ja siinä on säilyvyyttä edistäviä aineita. Vaikka palasaippua lilluisi veden täyttämässä astiassa, se ei silti menetä puhdistavuutta.

— En ole koskaan nähnyt pilalle mennyttä saippuaa. Jos saippua on vanha, se saattaa haljeta. Silloinkin se vielä puhdistaa. Seisova vesi voi sen sijaan
pilaantua, ja sinne voi muodostua mikrobeja. Siksi saippua-astia tulee tyhjentää vedestä aika ajoin, Karjomaa sanoo.

Jotta saippua todella puhdistaisi, sitä tulee käyttää oikein. Jos vain hipaisee käsiään saippuassa ja huuhtoo ne hujauksessa, suoritus on yhtä tyhjän kanssa.

Käsiä tulisi huuhtoa ainakin 15—30 sekunnin ajan ja tarkistaa myös kynsien aluset, sillä niihin kertyy helposti likaa. Kylmällä ei kannata pestä, sillä lämmin vesi helpottaa lian irtoamista. Sormukset, kellot ja korut tulisi poistaa pesun ajaksi, sillä sormuksen alla majailee Euroopan väkiluvun verran mikrobeja.

  1. Ota sormukset, korut ja rannekello pois kädestä sekä käsienpesun että ruoanlaiton ajaksi.
  2. Kastele kädet ensin lämpimällä vedellä.
  3. Ota käsiin saippuaa.
  4. Hiero kämmeniäsi yhteen noin 20 sekuntia.
  5. Pese kämmenet huolellisesti myös selkäpuolelta ja sivusta. Pese myös ranteet, sormien välit sekä kynsien alustat.
  6. Huuhtele kädet puhtaaksi.
  7. Kuivaa kädet huolellisesti puhtaaseen, kertakäyttöiseen pyyhkeeseen.
  8. Kun suljet hanan, älä kosketa sitä paljaalla kädellä, vaan suojaa kättäsi esimerkiksi käsipyyhkeellä. Näin hanassa olevat bakteerit eivät tartu puhtaisiin käsiisi.

Lisää hygienianeuvoja Eviralta

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Olen keski-ikäinen nainen. Hiusten ja muiden karvojen kasvu on kiihtynyt viime vuosien aikana. Hiuksia saa olla koko ajan värjäämässä, kun en vielä halua harmaapääksi. Muualta saa koko ajan olla sheivaamassa. Kysyin gynekologilta, olisiko karvojen kasvun hillitsemiseen jotakin lääkettä, mutta hän ei suositellut mitään lääkettä tähän ongelmaan. Eikö mitään hoitoa tosiaankaan ole? Ongelma on nöyryyttävä.

Mikäli gynekologiset tutkimukset ja hormoniselvitykset on tehty, tilannetta ei todennäköisesti voida parantaa lääkityksellä. Keski-iässä kaikki hormonaaliset karvankasvua säätelevät hoidot eivät enää välttämättä sovellu käytettäväksi.

Laaja-alaisessa karvankasvussa eivät myöskään paikallisesti käytettävät voiteet tule kysymykseen, sillä niiden teho on suhteellisen vaatimaton, tilapäinen ja hinta jatkuvassa käytössä korkea.

Pysyvämpänä ratkaisuna voidaan käyttää laserkarvanpoistoa, jossa yleensä tarvitaan yhdelle alueelle hormonitoiminnasta riippuen 5-8 hoitokertaa ja jatkossa ylläpitohoitoa muutaman vuoden välein. Karvanpoisto hidastuu laserhoidossa yleensä selvästi jo kolmen hoitokerran jälkeen.
 

Marge Uibu
ihotautilääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Karvojen ajelija

Miksi karvankasvu kiihtyy aina vain?

Karvojen ajelulla on hyvät puolensa. Tulee tutustuttua aina uudestaan omaan kehoonsa. Näin tulee myös hoitaneeksi itseään mikä lisää itsekunnioitusta ja itsearvostusta. Turhat karvat on lisäksi hyvä sheivata kainaloista (myös miehet) haisemasta ja bakteereja keräämästä sekä genitaaleista, jolloin seksi on kivempaa ja hygieenisempää. Pään karvojen (parta ja hiukset) hoidossa voi taas piristeeksi vaihtaa omaa lookkiaan sopivin välein jos siltä tuntuu.
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Ethän ahmi aurinko? Jokaisella meistä on oma aurinkokiintiö. Jos se ylittyy, ihosyövän vaara kasvaa.

Iho muistaa kaiken säteilyn, mitä se on pinnalleen saanut – ja jokaisen palamisen. Kun aurinkokiintiö on täynnä, iho alkaa oireilla ja sairastaa. Melanooma on pelätyin seuraus, mutta syöpiä on muitakin.

Okasolusyöpä ja tyvisolusyöpä eli basaliooma löytyvät useimmiten vanhempien ihmisten kasvoista ja muista kohdissa, jotka altistuvat auringolle.

Molempien syöpien ennuste on onneksi yleensä hyvä. Aurinkokeratoosi on okasolusyövän esiaste. Iho voi olla oireeton tai siihen voi kehittyä punoittava, karhea läiskä. Hoitamattomana aurinkokeratoosi voi muuttua okasolusyöväksi.

Vaarallisin ihosyövistä on melanooma, sillä se leviää nopeasti ja lähettää etäpesäkkeitä. Melanoomaa on kaikenikäisillä, myös nuorilla. Melanooma voi alkaa ihomuutoksena tai uutena luomena. Mitä varhemmin melanooma todetaan, sen parempi on taudin ennuste.

Riskiä sairastua lisäävät vaalea, helposti palava iho, perinnöllisyys, runsasluomisuus tai pisamaisuus sekä ihon toistuva palaminen auringossa.

Naisilla melanooma löytyy yleensä käsivarsista, sääristä ja vartalosta, miehillä vartalosta. Melanooma voi tosin olla myös kynnen alla, kynsivallissa, limakalvoilla tai silmässä. Myös silmien suojaaminen auringolta onkin tärkeää.

SUOJAA KUNNOLLA

Aurinkosuojaus voisi estää 95 prosenttia nykyisistä ihosyövistä Syöpäjärjestöjen mukaan. Vanhat konstit eli varjo, vaatteet ja riittävän tehokkaat aurinkosuojatuotteet ovat edelleen parhaat keinot suojautua.

Yleisin helmasynti on käyttää aurinkovoidetta liian vähän. Riittävä määrä kasvoille on ruokalusikallinen ja vartalolle kourallinen parin tunnein välein ja aina uinnin tai ihonhankaamisen jälkeen. Lisäsuoja on tarpeen aamusta iltaan läpi kesän. Vaikka ruskettuminen lisää hieman ihon omaa suojaa, sen aikaansaama suojakerroin on vain neljä.

TARKASTA LUOMET

Jokaisen on hyvä tarkkailla säännöllisesti ihoaan, koska suurin osa ihosyövistä syntyy kohtaan, jossa ei aiemmin ole ollut luomea. Myös jos luomi muuttuu, kasvaa nopeasti, vuotaa verta tai haavautuu, ihoa kannattaa näyttää lääkärille.

Hyvä seurantakonsti on ottaa ihosta kuva vuosittain. Näin muutosten arviointi ei jää muistin varaan. Yksinasujan kannattaa pyytää kaverilta apua, jotta myös selän aluetta tulee seurattua.

Syöpäyhdistyksillä on keväisin ja syksyisin luomitempauksia, joissa voi käydä ilmaisessa tai edullisessa luomitarkastuksessa. Samalla saa myös hyvät tarkkailuohjeet. Yksityisillä lääkäriasemilla sairaanhoitajat tekevät koko kehon luomitarkastuksia. Ne maksavat 20–30 euroa.