Menivätkö hienot kesäsuunnitelmat pieleen heti ensi metreillä? Älä syyllistä itseäsi, vaan opettele nauttimaan lomasta ilman paineita.

1. Päätin käydä kesällä uimassa joka toinen päivä, mutta olen käynyt vasta kerran. Miten saisin raahattua itseni veteen?

Kysy itseltäsi, haluatko kesän aikana lisätä hyvinvointiasi vai suorittaa? Jos teet itsellesi liian tiukan ohjelman, vastahankaisuutesi omia suunnitelmiasi kohtaan vain lisääntyy. Tekemisestä katoaa silloin ilo. Korvaa suoritusvaatimukset tyytyväisyydellä siitä, mitä olet jo tehnyt eli käynyt kerran uimassa.

Älä harmittele, ettet ole vielä saavuttanut mitään kokonaista tavoitetta, äläkä morkkaa itseäsi siitä. On turha ajatella, että kaikki pitää suorittaa ja saavuttaa nopeasti. Jos teet niin, et huomaa nauttia osasuoritusten onnistumisesta. Muotoile myös suunnitelmasi kannustavammaksi. Itsensä raahaaminen ei kuulosta kovin positiiviselta. Jos olet päättänyt uida joka toinen päivä, selvitä itsellesi, miksi päädyit näin sitovaan aikatauluun.

Arvioi uudelleen, voisitko tyytyä vaikka kahteen uintikertaan viikossa tai voisitko tehdä jotain muuta hyvinvointisi eteen. Mieti, mikä houkuttelisi enemmän, ja päätä uida vain jos oikeasti haluat.

2. Raadoin itseni taas puolikuoliaaksi ennen lomaa. Miten oppisin vähän viisaammaksi ensi kerralla?

Sinun on hyvä miettiä, minkälaisille mieluisille asioille sanot kyllä, kun kieltäydyt valtavasta työmäärästä. Mille kaikelle kivalle raivaat silloin aikaa? Kun asetat näkökulman omaan hyvinvointiisi, sinun on helpompi puolustaa itseäsi. Kun palaat kesälomalta töihin, muistele lomaa ja kirjoita paperille, mitkä asiat menivät hankalan alun jälkeen hyvin. Näin hahmotat, mitä on syytä tehdä toisin ennen seuraavaa vapaata.

Lomalla sattuneita epäonnistumisia ja pettymyksiä ei kannata listata. Niihin juuttuminen ei auta sinua ajatuksissasi eteenpäin. Vapaa-aikaan laskeutumista kannattaa harjoitella, sillä taitoa tarvitaan ympäri vuoden, jopa viikonlopun alkaessa. Kun osaat varjella itseäsi liialta paineelta, saat hengähdystauoista sen hyödyn, mikä niiden kuuluu antaa.

Jos työstressi ei loman aikana hellitä eivätkä voimasi ehdi palautua, tilanteesi on vakava. Silloin tarvitset apua. Pyydä sitä vaikka työ­terveyslääkäriltä.

3. Loman piti alkaa kivoissa tunnelmissa, mutta heti alkajaisiksi raivosin puolisolle aivan älyttömästi. Miten saisin sen anteeksi?

Kun loman alkua odottaa väsyneenä, ajattelee herkästi, että jo pelkkä vapaa-aika muuttaa kaiken hyväksi. Hyvä lomaolo syntyy kuitenkin sen mukaan, miten on valmistautunut vapaa-aikaan ja suunnitellut sen viettoa. Jos siis menetät hermosi muiden takia, älä suutu itsellesi. Puhu tässäkin tapauksessa itsellesi kauniisti. Pyydä anteeksi kiukkusi uhrilta ja kerro, miksi näin kävi.

Kun toteaa olevansa pahalla tuulella, olisi hyvä vetäytyä sivuun muista, koska he eivät ole syyllisiä huonotuulisuuteesi. Muistuta itsellesi, että elät nyt väsymyksen ja odotusten välissä, jossa tarvitset aikaa lepoon. Älä taaskaan ajattele, että tässä olisi itsekurin paikka.  Kytke aivan ensiksi kiukku pois päältä tunnistamalla se ja antamalla sen aiheuttajalle nimi: väsymys, paineet, odotukset tms. Jos pidät kiinni kiukustasi, aivosi alkavat ylläpitää ja vahvistaa sitä.

Lauhtumista voit edistää lähtemällä kävelyllä tai tekemällä jotain muuta rauhallista. Se saa tunteesi muuttumaan ja ymmärrät, että olet oikeasti kunnolla uuvuksissa. Ihmekö siis, että kimmahdit.

4. Kun menen terassille juomaan yhden, tulenkin juoneeksi monta. Miten oppisin ottamaan vähemmän? Sama ongelma on grillimakkaran kanssa.

Jos näin tapahtuu, älä turhaan moiti itseäsi liikaa. Kuulostele sen sijaan, minkälaiseen sävyyn puhut mielessäsi itsellesi. Sisäisen puheesi tulisi olla myötätuntoista. Sen pitäisi sisältää ajatus, että vaikka tänään kävi näin, se ei tarkoita, että samoin kävisi aina tulevaisuudessa. Sattuikohan lipsahduksesi siksi, ettet käyttänyt niitä kykyjä, joilla olisit voinut päätyä parempaan lopputulokseen?

Kun seuraavan kerran istut terassilla, mieti, minkälaisessa kunnossa haluat olla seuraavana päivänä ja minkälaista yleistä hyvinvointia toivot itsellesi. Mitkä tämän päivän valinnat johtavat siihen, että huominen on mahdollisimman pitkälti toiveittesi mukainen. Huomaat ehkä, että olosi olisi tarpeeksi hyvä ja rentoutunut jo yhden siiderin tai grillimakkaran jälkeen. Menitköhän automaattisesti muiden mukaan sillä seurauksella, että sisäisessä puheessasi alat soimata itseäsi ja teet sillä olosi vain kurjemmaksi?

Myötätuntoa itseä kohtaan voi kasvattaa. Lakkaa ajattelemasta, että voi kauheaa kun taas tein noin. Korvaa se toteamuksella, että lipsuminen on inhimillistä ja voin toimia jatkossa harkitsevammin.

Opi suhteuttamaan tapahtunut ja huomaa, ettei yksi epäonnistuminen ennusta synkkää tulevaisuutta.

5. Loma on puolessa välissä, ja näyttää pahasti siltä, että Turun tuomiokirkko jää taas näkemättä, räsymatto kutomatta ja kirjahylly siivoamatta.

Näin käy aika monelle. Mieti omalta kohdaltasi, haluatko lomaltasi suorituspisteitä vai lepoa, palautumista ja ystävien kanssa olemista. Jos saisit yhden pisteen jokaisesta lomasuorituksesta, kuinka moneen pisteeseen tyytyisit? Pohdintoja voit jatkaa miettimällä, minkälaisesta lomasta pitäisit eniten ja miten voisit toteuttaa sen. Työ on yleensä suorittamista, jossa tavoitteet sanellaan. Loman ei kuitenkaan pidä olla sellaista. Anna muiden ryntäillä tapahtumasta toiseen, mutta jos itseäsi ei huvita, anna olla. Voit mainiosti hankkia omat taide-elämyksesi katselemalla pilviä. Ehkäpä ensi vuonna innostut jostakin muusta.

Tee sitä, mikä tuottaa mielihyvää juuri nyt ja elä jokaisessa hetkessä. Töiden puristuksessa se on hankalampaa, sillä silloin itsekuri voi olla pakko ottaa käyttöön. Kesälomalla on lupa nauttia rennosta elämästä.

Asiantuntijana ratkaisukeskeinen psykoterapeutti Anneli Litovaara, Helsinki

  • Ole itsellesi yhtä armollinen kuin hyvälle ystävälle.
  • Säätele käyttäytymistäsi lempeästi, kuten lasten käyttäytymistä säädellään.
  • Älä syyllistä itseäsi lipsahduksista.
  • Ole tyytyväinen jo, kun olet saavuttanut osan tavoitteestasi.
  • Mieti, minkälaisille mieluisille asioille sanot kyllä, kun opit sanomaan ei.
  • Tee sitä, mikä tuottaa mieli­­hyvää juuri nyt.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Jokaisesta kerran tupakkaa maistaneesta ei tule nikotiiniriippuvaista eikä yksi rulettikierros tee peliriippuvaiseksi. Miksi sama puuha kuitenkin kehittyy jollakin sairaudeksi, toisella ei?

– Masennus ja ahdistuneisuus saattavat lisätä riskiä riippuvuuksiin. Ihminen helpottaa syystä tai toisesta hankalaa oloaan keskittymällä intohimoonsa, ja ajan myötä tekeminen muuttuu pakkomielteeksi, sanoo psykiatrian ja päihdelääketieteen professori Solja Niemelä.

– Se, mikä aiemmin toi mielihyvää, muuttuukin keinoksi poistaa ahdistuneisuutta.

RIIPPUVUUSSAIRAUKSIEN, kuten alkoholismin, tiedetään olevan 50–70-prosenttisesti periytyviä. Alttius on geeneissä. On pitkälti perinnöllistä, millä tavoin kukin kokee päihteiden vaikutuksen.

Kenestäkään ei kuitenkaan tule automaattisesti alkoholistia, vaan sairaus puhkeaa altistavassa ympäristössä. Tämä tarkoittaa ympäristöä, missä juomista saa jatkaa ilman vakavampia seurauksia.

– Lähipiirin arvot ja asenteet vaikuttavat valintoihin. Jos kaverit ja vanhemmat ovat tissutellet, juomista voi pitää myös opittuna.

Sekin tiedetään, että mitä miellyttävämmältä ensimmäinen kokeilu on tuntunut, sitä todennäköisemmin aineeseen syntyy riippuvuus. Näin ainakin kannabiksen polttajien keskuudessa.

TEMPERAMENTILLAKIN on vaikutuksensa. Kokeilunhaluisten riskinottajien uskotaan olevan alttiimpia addiktoitumaan, koska he hakevat vahvempia elämyksiä. Teorian mukaan varovaisemmat, turvallisuushakuiset eivät samaan tapaan innostu kiksien etsinnästä.

– Riippuvuudet ovat yleisimpiä niillä, joilla on epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Säännöistä piittaamaton, väkivaltainen käyttäytyminen on alkanut jo nuorena. Se altistaa muillekin vakaville ongelmien elämän aikana, Solja Niemelä kertoo.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Mikään ei riitä narsistille
Mieli
Mikään ei riitä narsistille

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tulinen rakastuminen pian eron jälkeen tuntuu hyvältä, mutta onko se järkevää?

Moni on kokenut sen itse. Tai tuntee jonkun, joka tietää, millaista on, kun rakastuu järjettömästi pian edellisen suhteen päättymisen jälkeen. Sivustaseuraajat eivät välttämättä usko, että siitä tulee mitään.

Psykologi Hannele Törrönen ei oikein pidä laastarirakkauden käsitteestä. Lohturakkaus kuvaa hänestä paremmin sitä, mistä on kysymys.

– Silloinhan petetty, tai vaikka leskeksi jäänyt, hakee yksinäisyyden järkyttämänä lohtua.

Rakastumiseen, toiseen ihmiseen tarrautumiseen ajaa ehkä tiedostamaton pakko, kun on joutunut luopumaan jostain ikuiseksi luulemastaan, Törrönen sanoo.

Fantasia vie

Lohturakastumiselle altis on ihminen, jonka tapana on reagoida vastoinkäymisiin ennemminkin toimimalla kuin lamaantumalla.

Rakkauden kohteeksi taas saattaa osua lähes kuka tahansa. Hän voi olla tavallisen hyväntahtoinen, ehkä itsekin yksinäinen ihminen, jota toisen osoittama kiinnostus imartelee. Kenties hän on hetkessä eläjä, joka ei suunnittele koskaan sitoutuvansa. Tai pahimmillaan toisen kaipausta hyväkseen käyttävä nais- tai miespuolinen Auervaara.

Oli kohde ihmisenä minkälainen tahansa, lohturakkautta etsivä tuskin pystyy näkemään hänen todellisia ominaisuuksiaan.

Hän sijoittaa uuteen rakastettuunsa piirteet, joita haluaisi tässä olevan, ja on sokea omiin haavekuviinsa sopimattomille piirteille.

– Lohturakkauteen syöksytään fantasia edellä, valtavalla intensiteetillä ja epätoivolla, vielä täydellisemmin kuin rakastumisessa yleensä, Hannele Törrönen tiivistää.

Ja koska alkuasetelma on tällainen, on suuri vaara, ettei uudesta suhteesta tule pysyvää.

Fantasiasta myös pidetään kaikin keinoin kiinni. Tarrautuminen voi saada groteskejakin piirteitä. Yhteen osuminen voi näyttäytyä rakastuneen silmissä suorastaan tähtiin kirjoitetulta:

”Onhan se johdatusta, että meidän mummot olivat kotoisin samalta paikkakunnalta! Eikö se ole merkki siitä, että me kuulutaan yhteen?”

Kahden kauppa

Joskus vain suhteen toinen osapuoli etsii lohturakkautta. Mutta myös kaksi, yhtä rankasti yksinäisyyden yllättämää saattaa löytää toisensa. Jos kumpikin näkee toisen vain omien haaveittensa summana, siinä on riskinsä.

Alun huumassa, kun oikeasti ei vielä lainkaan tunneta, saatetaan tehdä koko elämää ravisuttavia ratkaisuja.

Irtisanoudutaan töistä, että voidaan muuttaa yhteen uudelle paikkakunnalle, myydään omaisuus ja lähdetään reppureissulle maapallon toiselle puolelle…

Seurauksia on hankala korjata, jos arki onkin ihan mahdotonta.

Jos toistensa löytäneiden yksin jääneiden silmät eivät avaudu, valheellisesta unelmista kiinnipitämisestä voi tulla elämänmittainen tarina. Kumppanit eivät koskaan pysty näkemään toisiaan ihmisinä, joita he oikeasti ovat. He taistelevat saadakseen kumppanin mahtumaan itse keksimäänsä muottiin.

Haalistuva haave

Lohtua kaipaavan silmitön rakastuminen voi näyttää käsittämättömältä. Ehkä jopa koko tuttavapiiri epäilee alusta asti, ettei tuosta mitään tule. Siitä huolimatta, että rakastunut hehkuu onnea. Mutta epävarmuus on ehkä sittenkin kaiken aikaa muhinut sielun pohjalla.

– Ei ole harvinaista, että uutta rakasta ei silloin mielellään tuoda muille näytille.

”Kyllähän minä sen alusta asti tiesin, ettei se voi kestää”, on aika tavallinen kommentti sitten, kun mieli alkaa palautua tasapainoon ja realiteetit tunkevat mieleen. Silloin alkaa itsekin ymmärtää, miksi halusi pitää rakastetun näkymättömissä muilta. Se jokin, mitä ei halunnut ajatella, jota ei oikeasti voinut hyväksyä tai sietääkään, kenties nolotti ja hävetti. Tai ehkä vähitellen on alkanut tuntua siltä, että toinen on tahallaan antanut itsestään valheellisen kuvan. Esiintynyt jonain muuna kuin itsenään.

– Näin käy, kun esimerkiksi on kertynyt silkkaa faktaa siitä, että toinen onkin naimisissa toisaalla, tai taloudellisen hyödyn tavoittelija, tai ettei hänen alkoholinkäyttönsä olekaan se kaksi lasillista viiniä, kuten hän vakuuttaa, Törrönen luettelee.

Illuusioiden haihduttua edessä ovat todennäköisesti uudella tavalla vaikeat ajat. Nolottaa suunnattomasti, miten on kaikkialla ylistänyt löytämäänsä ihanaa rakkautta. Millään ei kehtaisi muille myöntää, että kaikki on ollut erehdystä ja petkutusta.

Ihminen vain

– Totta kai saa olla vihainen, jos tuntee tulleensa petetyksi, tai jos vaikka addiktiot ovat vieneet voiton ihmissuhteesta. Mutta ei sitä toista saisi silti demonisoida ihmisenä yleensä, Hannele Törrönen sanoo.

Vihaan ja katkeruuteen ei pitäisi jäädä. Eikä kannattaisi juuttua ajatukseen, että sekin minua huijasi ja taas kaikki meni pieleen. Ei ole häpeä tajuta olleensa niin palasina, että on kiihkeästi tarvinnut toista ihmistä.

– Eteenpäin elämässä vie sureminen, vaikka se vaikeaa onkin. Sen myöntäminen, että samalla kun on vapautunut jostain, mitä ei ole elämäänsä halunnut, on joutunut luopumaan myös yhdessä koetusta hyvästä.

Tässä vaikeassa paikassa olisi hyvä yrittää ymmärtää, että toinenkin osapuoli on todennäköisesti ryhtynyt suhteeseen omista syistään.

– Onhan aivan todennäköistä, että hänenkin mieltään painavat koetut menetykset, joiden vaikutukset hänessä elävät. Aikuismaisesti pitäisi yrittää hyväksyä sekin, että toisella on oikeus omiin valintoihin ja ominaisuuksiin.

Miten se menikään?

Kun lohturakastumisesta alkaa olla aikaa, pystyy taas omienkin mielentilojensa erittelyyn, hyväksyy sen, ettei juttu onnistunut. Tajuaa, että omat tarpeet ja kaipaukset muokkasivat rakkauden kohteen joksikin, mitä hän ei ollut.

Itsetutkiskelu voi myös johtaa siihen epämukavaan havaintoon, että olikin itse halpamainen. Silloin joutuu myöntämään vaikkapa, että on käyttänyt toista hyväkseen, kuten näyttääkseen eksälleen, että kelpaa kyllä muillekin.

Olisi inhimillistä tunnustaa motiivinsa myös hyväksikäytetylle ja pyytää anteeksi.

Myrskyisinkin, motiiveiltaan kummallinen rakkaustarina pitäisi saattaa päätökseensä toista tai itseään rikkomatta.

– Tilanteen tasaannuttua, kenties vasta vuosien päästä, voisi käydä vastapuolen kanssa taannoista romanssia läpi. Ei pahitteeksi, vaikka hyväntahtoisesti hymyillen ja huumorilla.

Suoraankin voi viimeistään siinä vaiheessa sanoa, miksi suhde oli omasta näkökulmasta mahdoton:

”Olet kuule ihana ihminen, mutta minulle ihan liian nuori” tai ”eihän siitä mitään tullut, koska eletään kokonaan eri maailmoissa.”

Rauhanomaisesta loppuratkaisusta seuraa yleensä pelkkää hyvää. Sen myötä koettu asettuu muistoksi muistojen joukkoon, osaksi elämäntarinaa.

– Entiset lohturakastuneet voivat ehkä sitten jatkaa hyvinä kavereina. ●