Menivätkö hienot kesäsuunnitelmat pieleen heti ensi metreillä? Älä syyllistä itseäsi, vaan opettele nauttimaan lomasta ilman paineita.

1. Päätin käydä kesällä uimassa joka toinen päivä, mutta olen käynyt vasta kerran. Miten saisin raahattua itseni veteen?

Kysy itseltäsi, haluatko kesän aikana lisätä hyvinvointiasi vai suorittaa? Jos teet itsellesi liian tiukan ohjelman, vastahankaisuutesi omia suunnitelmiasi kohtaan vain lisääntyy. Tekemisestä katoaa silloin ilo. Korvaa suoritusvaatimukset tyytyväisyydellä siitä, mitä olet jo tehnyt eli käynyt kerran uimassa.

Älä harmittele, ettet ole vielä saavuttanut mitään kokonaista tavoitetta, äläkä morkkaa itseäsi siitä. On turha ajatella, että kaikki pitää suorittaa ja saavuttaa nopeasti. Jos teet niin, et huomaa nauttia osasuoritusten onnistumisesta. Muotoile myös suunnitelmasi kannustavammaksi. Itsensä raahaaminen ei kuulosta kovin positiiviselta. Jos olet päättänyt uida joka toinen päivä, selvitä itsellesi, miksi päädyit näin sitovaan aikatauluun.

Arvioi uudelleen, voisitko tyytyä vaikka kahteen uintikertaan viikossa tai voisitko tehdä jotain muuta hyvinvointisi eteen. Mieti, mikä houkuttelisi enemmän, ja päätä uida vain jos oikeasti haluat.

2. Raadoin itseni taas puolikuoliaaksi ennen lomaa. Miten oppisin vähän viisaammaksi ensi kerralla?

Sinun on hyvä miettiä, minkälaisille mieluisille asioille sanot kyllä, kun kieltäydyt valtavasta työmäärästä. Mille kaikelle kivalle raivaat silloin aikaa? Kun asetat näkökulman omaan hyvinvointiisi, sinun on helpompi puolustaa itseäsi. Kun palaat kesälomalta töihin, muistele lomaa ja kirjoita paperille, mitkä asiat menivät hankalan alun jälkeen hyvin. Näin hahmotat, mitä on syytä tehdä toisin ennen seuraavaa vapaata.

Lomalla sattuneita epäonnistumisia ja pettymyksiä ei kannata listata. Niihin juuttuminen ei auta sinua ajatuksissasi eteenpäin. Vapaa-aikaan laskeutumista kannattaa harjoitella, sillä taitoa tarvitaan ympäri vuoden, jopa viikonlopun alkaessa. Kun osaat varjella itseäsi liialta paineelta, saat hengähdystauoista sen hyödyn, mikä niiden kuuluu antaa.

Jos työstressi ei loman aikana hellitä eivätkä voimasi ehdi palautua, tilanteesi on vakava. Silloin tarvitset apua. Pyydä sitä vaikka työ­terveyslääkäriltä.

3. Loman piti alkaa kivoissa tunnelmissa, mutta heti alkajaisiksi raivosin puolisolle aivan älyttömästi. Miten saisin sen anteeksi?

Kun loman alkua odottaa väsyneenä, ajattelee herkästi, että jo pelkkä vapaa-aika muuttaa kaiken hyväksi. Hyvä lomaolo syntyy kuitenkin sen mukaan, miten on valmistautunut vapaa-aikaan ja suunnitellut sen viettoa. Jos siis menetät hermosi muiden takia, älä suutu itsellesi. Puhu tässäkin tapauksessa itsellesi kauniisti. Pyydä anteeksi kiukkusi uhrilta ja kerro, miksi näin kävi.

Kun toteaa olevansa pahalla tuulella, olisi hyvä vetäytyä sivuun muista, koska he eivät ole syyllisiä huonotuulisuuteesi. Muistuta itsellesi, että elät nyt väsymyksen ja odotusten välissä, jossa tarvitset aikaa lepoon. Älä taaskaan ajattele, että tässä olisi itsekurin paikka.  Kytke aivan ensiksi kiukku pois päältä tunnistamalla se ja antamalla sen aiheuttajalle nimi: väsymys, paineet, odotukset tms. Jos pidät kiinni kiukustasi, aivosi alkavat ylläpitää ja vahvistaa sitä.

Lauhtumista voit edistää lähtemällä kävelyllä tai tekemällä jotain muuta rauhallista. Se saa tunteesi muuttumaan ja ymmärrät, että olet oikeasti kunnolla uuvuksissa. Ihmekö siis, että kimmahdit.

4. Kun menen terassille juomaan yhden, tulenkin juoneeksi monta. Miten oppisin ottamaan vähemmän? Sama ongelma on grillimakkaran kanssa.

Jos näin tapahtuu, älä turhaan moiti itseäsi liikaa. Kuulostele sen sijaan, minkälaiseen sävyyn puhut mielessäsi itsellesi. Sisäisen puheesi tulisi olla myötätuntoista. Sen pitäisi sisältää ajatus, että vaikka tänään kävi näin, se ei tarkoita, että samoin kävisi aina tulevaisuudessa. Sattuikohan lipsahduksesi siksi, ettet käyttänyt niitä kykyjä, joilla olisit voinut päätyä parempaan lopputulokseen?

Kun seuraavan kerran istut terassilla, mieti, minkälaisessa kunnossa haluat olla seuraavana päivänä ja minkälaista yleistä hyvinvointia toivot itsellesi. Mitkä tämän päivän valinnat johtavat siihen, että huominen on mahdollisimman pitkälti toiveittesi mukainen. Huomaat ehkä, että olosi olisi tarpeeksi hyvä ja rentoutunut jo yhden siiderin tai grillimakkaran jälkeen. Menitköhän automaattisesti muiden mukaan sillä seurauksella, että sisäisessä puheessasi alat soimata itseäsi ja teet sillä olosi vain kurjemmaksi?

Myötätuntoa itseä kohtaan voi kasvattaa. Lakkaa ajattelemasta, että voi kauheaa kun taas tein noin. Korvaa se toteamuksella, että lipsuminen on inhimillistä ja voin toimia jatkossa harkitsevammin.

Opi suhteuttamaan tapahtunut ja huomaa, ettei yksi epäonnistuminen ennusta synkkää tulevaisuutta.

5. Loma on puolessa välissä, ja näyttää pahasti siltä, että Turun tuomiokirkko jää taas näkemättä, räsymatto kutomatta ja kirjahylly siivoamatta.

Näin käy aika monelle. Mieti omalta kohdaltasi, haluatko lomaltasi suorituspisteitä vai lepoa, palautumista ja ystävien kanssa olemista. Jos saisit yhden pisteen jokaisesta lomasuorituksesta, kuinka moneen pisteeseen tyytyisit? Pohdintoja voit jatkaa miettimällä, minkälaisesta lomasta pitäisit eniten ja miten voisit toteuttaa sen. Työ on yleensä suorittamista, jossa tavoitteet sanellaan. Loman ei kuitenkaan pidä olla sellaista. Anna muiden ryntäillä tapahtumasta toiseen, mutta jos itseäsi ei huvita, anna olla. Voit mainiosti hankkia omat taide-elämyksesi katselemalla pilviä. Ehkäpä ensi vuonna innostut jostakin muusta.

Tee sitä, mikä tuottaa mielihyvää juuri nyt ja elä jokaisessa hetkessä. Töiden puristuksessa se on hankalampaa, sillä silloin itsekuri voi olla pakko ottaa käyttöön. Kesälomalla on lupa nauttia rennosta elämästä.

Asiantuntijana ratkaisukeskeinen psykoterapeutti Anneli Litovaara, Helsinki

  • Ole itsellesi yhtä armollinen kuin hyvälle ystävälle.
  • Säätele käyttäytymistäsi lempeästi, kuten lasten käyttäytymistä säädellään.
  • Älä syyllistä itseäsi lipsahduksista.
  • Ole tyytyväinen jo, kun olet saavuttanut osan tavoitteestasi.
  • Mieti, minkälaisille mieluisille asioille sanot kyllä, kun opit sanomaan ei.
  • Tee sitä, mikä tuottaa mieli­­hyvää juuri nyt.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun puoliso sairastuu tai vammautuu, kyseessä on iso kriisi. Arki muuttuu, sairastunut oireilee ja talous temppuilee. Kaikki pyörii sairauden ympärillä.

Miten ihmeessä terve puoliso jaksaa?

Se on kysymys, jota juuri kukaan ei muista kysyä. Olettamus on, että hän jaksaa, mutta kuinka kauan?

– Alkuun terve puoliso jaksaakin tsempata. Mutta jos tilanne jatkuu pitkään tai uusiutuu,  voimat vähenevät. Moni pari jää liian yksin, toteaa Liisa Välilä, Parisuhdekeskus Kataja ry:n toiminnanjohtaja ja psykoterapeutti.

Liisa Välilä tietää, mistä puhuu, sillä hän on pitkään taistellut puolisonsa Juhan erilaisten sairauksien keskellä.

– Kunpa joku kysyisi, miten terve puoliso jaksaa, Liisa Välilä summaa sekä omaa että kanssasiskojen kokemusta.

– Aina kysytään sairaan vointia, mutta terveen voimia harvoin tiedustellaan.

– Suomessa sairaus kyllä hoidetaan, mutta henkinen puoli jää valitettavasti usein huoltamatta, Välilä toteaa.

Tämän vuoksi Parisuhdekeskus Kataja on käynnistänyt laajan yhteistyön eri potilasjärjestöjen kanssa. Heillä on meneillään hanke Kun puoliso sairastuu, jossa koulutetaan ja kannustetaan terveydenhuollon ammattilaisia huomaamaan parisuhde ja perhe.

– Teetimme aiheesta myös kyselyn. Tuloksen voi  summata juuri tuohon toiveeseen: ”Kunpa joku kysyisi, miten siellä kotona menee!” Välilä jatkaa.

Miten suhteessa on puhuttu?

Liisa Välilä ymmärtää hyvin, että akuutin sairauden tullen voimat menevät arjesta selviämiseen. Silti puhuminen ja omien tunteiden tunnistaminen olisi paras lääke yhteyden säilyttämiseen.

– Sairastumistilanteessa korostuu, millainen on ollut pariskunnan puhumisen kulttuuri. Kaikille puhuminen ei ole yhtä luontevaa. Jos puhuminen on vaikeaa, asiantuntijan avusta olisi hyötyä.

– Lääkäreidenkin olisi hyvä kysyä, mikä on henkinen vointi ja mikä kannattelee.

Eri sairaudet tuovat erilaiset tunteet pintaan. Monissa tilanteissa sairastuneen toimintakyky saattaa muuttua, seksuaalisuus vähentyä ja mieliala vaihtelee. Voimat menevät sairauden kanssa kamppailuun.

– Täysin ymmärrettävää on, ettei sairastunut ihminen näe itseään realistisesti. Harva hoksaa olevansa hankala tai kiukkuinen kumppani, josta on vaivaa. Tästäkin olisi hyvä avoimesti puhua, Välilä sanoo.

Terve parisuhde perustuu vastavuoroisuuteen. Oleellista on edelleen muistaa kysyä, mikä antaa toisella kokemuksen rakastetuksi tulemisesta.

– Sitoutuminen ja rakkaus kantavat toivottavasti  vaikeassakin tilanteessa. Kannattaakin miettiä, mitä vielä voimme tehdä yhdessä  näillä mahdollisuuksi Ja kannattaa myös  etsiä ammattiapua suhteen tueksi.

Hyödyksi olisi myös sen keskusteleminen, onko pariskunta naimisissa sairauden kanssa vai toistensa kanssa. Eletäänkö elämää vain sairauden ehdoilla? Vaatiiko sairas osapuoli, että toinenkin luopuu elämästään?

– Paljon riippuu siitä, millaista perinnettä itse kantaa. Ääriesimerkki ovat huolenkantajat, ehkä useimmiten naiset, jotka kokevat, että sairastuneelle on omistauduttava ja luovuttava kaikesta muusta.

Muista hoitaa myös itseäsi

Joskus käy myös niin, että sairastunut osapuoli tulee hyvin mustasukkaiseksi. Kun hän ei pääse minnekään, toinenkaan ei saa nauttia elämästä.

– Tai saattaahan sairastunut ihminen joskus vaipua itsesääliin ja kokea olevansa uhri, jonka elämä on ohi.

Liisa Väliä muistuttaa, että harva on alun perin mennyt naimisiin sairauden kanssa. Koska kyseessä on uusi tilanne, myös pelisäännöt on syytä päivittää.

Jos terve osapuoli luopuu oman itsensä hoitamisesta, vaarana on uupuminen. Tuolloin ollaan tilanteessa, että raikasta happea ja uutta virtaa suhteeseen ei tule mistään.

– Terveen puolison kannattaa miettiä, miten hän tankkaa itseään. Liian usein käy niin, että pariskunta sinnittelee äärirajoille asti. Avuntarve uskalletaan tuoda esiin vasta romahtamispisteessä.

Siksi hyvässä vaiheessa ja terveenä ollessa kannattaisi keskustella tulevista haasteista: Jos jompikumpi sairastuu, mitä toiselta toivotaan?  Saako puoliso viedä intervallishoitoon, vaikka hän vastustelisi? Mitä toiselta toivoo sairauden tullen. Hoitotahtokin selkeyttää tilannetta.

Asiantuntijana toiminnanjohtaja, psykoterapeutti Liisa Välilä Parisuhdekeskus Kataja ry:stä. Lisätietoa hankkeesta Kun puoliso sairastuu.

Lue lisää Hyvä terveys 5/18, jossa on muotoilija Päivi Rintaniemen ja insinööri Markku Rintaniemen tarina, kun Markku sairastui vaikeahoitoiseen glaukoomaan. Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta digilehdet.fi-palvelusta.

Helena Kuntsia viemässä tanssinopettaja Petri Kokko.
Helena Kuntsia viemässä tanssinopettaja Petri Kokko.

Viisikymppisenä elämä voi saada yllättävän käänteen. Työ menee tai ero tulee, ja elämän käsikirjoitus notkahtaa. Alkusokin jälkeen siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Helena Kuntsi rohkaistui ja meni eron jälkeen paritanssin alkeistunneille.

Erikoiseläinlääkäri Helena Kuntsin, 55, elämän käsikirjoitus meni avioeron myötä uusiksi. Omia vapaampia kuvioita hän hakee nyt tanssikengät jalassa:

”Myin nettikirpparilla tavaroita avioeroni jälkeen kaksi vuotta sitten. Jäähdytyslaitteesta kiinnostunut soitti ja sanoi, että haluaisi tulla hakemaan laitteen heti, sillä illalla hän menee tanssimaan. Vastasin, että kuulostaa ihanalta! Minäkin haluaisin tanssia.

Elämäni oli ollut vuosia pelkkää työntekoa. Olin tavannut aviomieheni kaksikymppisenä ja uskonut, että vanhenemme yhdessä, mutta liitto päättyi eroon. Omistimme yhdessä perheyrityksen, ja kolme aikuista lastamme asuivat jo omillaan.

Avioero tarkoitti minulle valtavaa pettymystä. Menin aamuisin töihin, operoin klinikalla eläinpotilaita ja mietin iltaisin, miten selviytyisin uudessa tilanteessa ja kaikista haasteista. Onneksi sain pidettyä yritykseni elinvoimaisena.

Ajatus tanssimisesta antoi toivoa.

Olisin halunnut harrastaa lavatansseja jo aiemmin, mutta en saanut miestä innostumaan.

Erottuani kuuntelin melkein kadehtien äitini juttuja tanssikeikoilta. Hän aloitti tanssimisen kahdeksankymppisenä, kun isäni kuoli. Päätin, etten jää haikailemaan haaveeni perään niin pitkään.

Ilmoittauduin tanssikouluun, vaikka minulla ei ollut tanssiparia, mutta ei sitä vaadittukaan. Pari löytyi koulun kautta, ja nykyisin käyn tunneilla kolmena iltana viikossa. Lavoillakin olen tanssinut, vaikka aluksi pelotti.

Kuinka selviytyisin, kun vieras mies tulee enemmänkin kuin lähelle, kiinni?

Teen yhä töitä relatakseni ja irrottaakseni keskisormet housun sivusaumoilta – on henkisesti iso juttu, että kaltaiseni tunnollinen suorittaja antautuu luottavaisin mielin vietäväksi ja nojautuu tuntemattomaan. Äskettäin irrottelin tangoa ventovieraan kanssa, mitä en olisi uskonut koskaan tapahtuvan.

Elämälläni ei enää ole vakiokäsikirjoitusta, jonka mukaisesti edetä. Kukaan ei odota minun toimivan tietyn kaavan mukaisesti – mikä onkin tuntunut paitsi vapauttavalta myös haastavalta! Liikun maastossa, joka on kuin näyttöpäätteen taustakuva: vihreitä kumpuja suuren taivaan alla. Kummun takaa voi ilmestyä mitä vaan, ja saan vapaasti päättää, mitä sen kanssa teen vai teenkö mitään.

Miten suoriudutaan viisikymppisen sinkun roolista?

Vaikka tähän tyyliin. En ota enää vastaan huonoa kohtelua ja vältän altistumista negatiiviselle energialle. Haluan antaa liekkini loistaa!

Ero rapisti itsetuntoa naisena, mutta tilanne on korjaantunut vaihtamalla vanhat verkkarit ja gore-tex-kengät tanssikenkiin. Saatan treenata yksin kotona yläselän kiertoja ja lantion liikkeitä, sillä tuntuu mukavalta huomata kropan toimivan.

Viisikymppisenä ajattelee helposti, että osaa jo kaiken tarvittavan tai tyytyy siihen, että osaa sen, mitä muut minulta vaativat. On ihanaa huomata, että on monia asioita, jotka voivat näyttää mahdottoman hankalilta mutta eivät sitä ole. Siis vau, ihmeellistä, opin ja kehityn!

Ja jos kuviot eivät jonkun parin kanssa ihan onnistukaan, niin se ei ole vakavaa. Voin hymyillä ja sanoa, että sorry, ei lähtenyt. Ehkä ensi kerralla.

Välillä en saa ilon virnettä pois naamaltani, vaikka tanssit ovat ohi. Niin ihmeellisen keveä on olo.”

Lisää uuden polun löytäneitä Hyvän terveyden 50+ekstarassa.Tilaajana voit lukea lehden maksutta digilehdet.fi-pavelusta.