Soittaminen on helppoa ja yksinkertaista. Eikö? Vaikeissa asioissa ja ihmissuhteissa puhelin muuttuu möröksi. Ahdistaa vastata. Hirvittää soittaa.

Äiti soittaa, sydän hakkaa... Onko taas jokin katastrofi päällä... En halua tietää!

Emme aina ilahdu, kun puhelin soi. Emmekä aina vastaa. Tai siirrämme hankalaa puhelua ja annamme asian kalvaa mieltä.

On ymmärrettävää ahdistua puhelimesta, jos ex-puoliso vainoaa, velkoja perää saataviaan, omainen makaa heikkona sairaalassa tai vakavan sairauden tutkimustuloksista ilmoitetaan.

– Jos soittaminen tai puhelimeen vastaaminen pelottaa, taustalla on aina jotain muuta pelottavaa tai ahdistavaa, psykologi Teemu Ollikainen sanoo.

Puhelin ei ole ongelman alkusyy vaan ehkä sosiaalinen epävarmuus. Tai psyykkistä kuormaa on kertynyt liikaa.

– Usein vaikeudet ovat ihmissuhteissa. Ne näyttäytyvät, kun pitäisi soittaa tälle ihmiselle tai vastata hänen puheluunsa, Ollikainen sanoo.

Olet minulle olemassa

Puhelin on mitä kätevin väline hoitaa ja vaalia suhteita omaisiin ja ystäviin, jotka ovat matkan päässä. Soittamalla muistutamme itsestämme ja kerromme toiselle, että hän on tärkeä. Rupattelemme niitä näitä, teemme treffejä, kutsumme kylään, suunnittelemme yhteistä. Vahvistamme suhdettamme.

– Puhelimella on helppo ottaa yhteyttä, mutta yhtä helppo on olla ottamatta, Teemu Ollikainen toteaa.

Jos haluamme vältellä ahdistavaa kontaktia, emme soita tai emme vastaa. Silloin ei tarvitse kuulla huonoja uutisia, kiusallisia kysymyksiä tai rasittavia pyyntöjä. Ei tarvitse kokea omaa epävarmuutta tai epämukavia tunteita kuten vihaa, surua ja pettymystä, joita kokemuksesta osaamme odottaa.

– Jos ongelma on pieni, sitä voi olla ajattelematta. Välttelemällä ei kuitenkaan pääse eroon todellisista ongelmista, Teemu Ollikainen sanoo.

Stressaavassa työ- tai elämäntilanteessa puhelin edustaa vaatimuksia: taas minulta vaaditaan jotain liikaa.

Puhelin häiritsee ketä tahansa, kun tärkeä työ on kesken. Puhelin keskeyttää aina jotain. Sen voi sulkea tai laittaa äänettömälle, mutta yhtä kaikki: yhteydenotoista jää jälki, joka vaatii ottamaan kantaa.

En halua tyrkyttäytyä

Hiljainen ja arka sanoo, että häntä pelottavat lähes kaikki puhelut, jos hän on se, joka soittaa ja pyytää, tarjoaa tai ehdottaa toiselle ihmiselle jotain. Hänestä tuntuu, että hän tyrkyttää itseään. Epävarmuutta aiheuttaa, miten toinen suhtautuu hänen soittoonsa.

– Puhelimessa ei voi nähdä toisen sanattomia viestejä, ilmeitä ja eleitä, joita luemme toisistamme kaikessa keskustelussa. Kasvokkain jutellessa voi varmistua siitä, tuleeko ymmärretyksi, Teemu Ollikainen sanoo.

Myös masentunut ihminen saattaa pelätä, että hänet ymmärretään väärin tai torjutaan. Soittaminen voi tuntua ylivoimaiselta.

Se joka pelkää hylkäämistä, ei halua soittaa sellaiselle, joka on aina kiireinen. Henkilö, joka haluaa aina olla saavutettavissa, ei pidä koskaan puhelinta kiinni. Hänen kohdallaan psykologi puhuu erillisyyden vaikeudesta.

Lankapuhelimen aikaan tiesimme, että henkilö on kotona, kun hän vastasi puhelimeen. Kännykän kantajasta ei voi tietää, missä se kulkee: kaupan kassalla, kylvyssä vai kampaajalla. Sekin lisää epävarmuutta siitä, miten puhelu vastaanotetaan.

Teemu Ollikainen pohtii, että lankapuhelimen aikaan tunteitakin pidäteltiin ja seulottiin pidemmän aikaa. Kännykkä houkuttelee vuodattamaan tunteet piittaamatta toisen tilanteesta.

Kammoksi asti

Soittamisen tai puhelimeen vastaamisen pelko voi kehittyä fobiaksi, hallitsemattomaksi, järjettömäksi peloksi, kuten hämähäkit, koirat, ahtaat paikat tai bakteerit.

– Fobioille on tyypillistä, että ne kohdistuvat johonkin tarkasti rajattuun. Kun pelkää hämähäkkejä, ei tarvitse pelätä kaikkea mahdollista elämässä, Teemu Ollikainen sanoo.

Hänen mukaansa puhelinkammo on yleisempää kuin luullaankaan. Se pysyy piilossa, kuten monet muutkin fobiat, koska sitä hävetään.

– Puhelinfobiasta on kyse, jos soittaminen tai puhelimeen vastaaminen koskee kaikkia puheluita. Syy pelkoon ja ahdistukseen tulee muualta, puhelin antaa pelolle muodon, Ollikainen sanoo.

Puhelinpelko haittaa elämää monin tavoin. Asioiden hoito monimutkaistuu tai jää hunningolle, ihmissuhteet häviävät.

Fobioiden hoitoon käytetään samoja hyviksi havaittuja psykoterapian keinoja kuin ahdistuksen hoitamiseen.  

– Erityisesti kiinnostaa, esiintyykö ongelmaa tietyn ihmisen suhteen tai tietyissä tilanteissa. Samalla pyritään muodostamaan kuva siitä, mitkä ajattelutavat, tunteet, motiivit ja pelot ovat tälle ihmiselle ominaisia, Ollikainen sanoo.

Hoidon jatkuessa mennään yhä syvemmälle pelon sisältöihin: Mistä tämä pelko muistuttaa? Onko henkilö joskus aiemmin kokenut vastaavaa? Yhdistyykö ongelma muihin ratkaisemattomiin ristiriitoihin?

Hoidossa psykoterapeutti voi keskittyä haitallisiin uskomuksiin tai automaattisiin ajatuksiin, joita puhelimessa puhuminen herättää. Tai voidaan käsitellä vaikeita kokemuksia ihmissuhteissa, jotka ovat synnyttäneet pelkoa.

– Selittämättömään pelkoon liittyy aina jotain, mitä ihminen ei itse näe, Teemu Ollikainen sanoo.

Lue lisää: Pelko paloiksi ja pinoon

”Tyttäreni elämässä tapahtuu säännöllisesti jokin katastrofi. Kun puhelin soi, alan pelolla ounastella, että taas hän on vaikeuksissa: menettänyt työnsä, vammautunut, sairaalassa, velkaantunut, pahoinpidelty, ryypännyt... Itse siirrän soittamista, koska en haluaisi kuulla huonoja uutisia. Soitan, kun paine käy sietämättömäksi. Jos hän ei vastaa puhelimeen, totean, että arvasinhan minä: huonosti ovat taas asiat. Tunnen kuitenkin huojennusta siitä, että olen ainakin soittanut.” OILI, 59

Psykologi vastaa: Voimattomuuden ja avuttomuuden tunne kuormittaa raskaasti silloin, kun läheisellä menee huonosti, eikä voi auttaa.

On hyvä, jos jaksat säilyttää kontaktin. Hänen puolestaan et voi kuitenkaan parantua, eikä sinun tarvitse olla sosiaalityöntekijä, terapeutti tai lainatoimisto.

Ihminen, jonka elämä on epävakaata, tarvitsee sitä, että hänen elämässään on vakaita ihmisiä, jotka eivät ole manipuloitavissa ja jotka eivät katoa hänen elämästään, vaikka hän kiroaisi heidät pois elämästään. Pidä kontaktia yllä, mutta tee se oman jaksamisesi mukaan ja rajoistasi huolehtien. Huolehdi myös ihmissuhteista, joista iloitset ja saat voimaa.

Psykoterapia tai yksittäiset käynnit mielenterveysalan ammattilaisella voivat olla tärkeänä lisänä.

Vierailija

Ahdistaa vastata, hirvittää soittaa - mikä puhelimessa pelottaa?

Tunnistan itseni! Puhelimen vastaamista vältän viimeiseen asti. Soittaminen myös vaikeaa, koska en vaan uskalla, kun luulen että vastaanottaja ei halua puhua minulle! Ei ole tullut soitettua oikein kenellekään, koska luulen, että he kaikki ovat jo minut hylänneet. Ja aina kun puhelin soi, minua alkaa ahidsttaa kysymys, kuka siellä nyt taas soittelee. En muutenkaan tykkää puhumisesta, koska mua alkaa ahdistaa helposti se, että mitä vastaanottaja miettii sanoistani ja luulen että he myös puhuvat...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta. Mieheni tunnusti, että hän ja meille rakkaan ystäväpariskunnan vaimo ovat olleet rakastuneita toisiinsa pari vuotta, seksiä suhteessa ei ole vielä ollut. Mieheni rakastaa yhä myös minua ja ystäväni miestään. Nyt olemme laittaneet perheidemme välit poikki, eikä kellään ole enää kivaa. Olen miettinyt, palaisiko onni, jos jakaisin mieheni ystäväni kanssa. Mieheni ei hyväksy tätä ja uskoo olevansa aina rakastunut ystäväämme. Haluaisin kysyä: Kestääkö rakastuminen, jos rakastetustaan joutuu eroon keskellä suurinta huumaa ilman täyttymystä? Vai sammuttaisiko yhteydenpito tunteet? Onko polyamorismi oikeasti mahdollista? Saammeko takaisin ystävyyden vai onko ero ehdoton, jos haluamme liittojemme säilyvän?”

Hannahin tahraton mieli ja sisarien sietämätön keveys

On mahdollista olla ihastunut useaan ihmiseen yhtä aikaa ja rakastaakin montaa samanaikaisesti. Rakastunut voi kuitenkin olla vain yhteen kerrallaan. Rakastuneen tunteet suuntautuvat tiiviisti yhteen, minkä vuoksi polyamoriset suhteet sopivat paremmin tilanteisiin, joissa ollaan pelkästään ihastuneita tai joissa rakastumiset ovat yksipuolisia.

Romanttisten tunteiden vahvistuminen tai sammuminen ei riipu niinkään siitä, onko suhteessa harjoitettu seksiä. Voimakkaiden tunteiden kannalta keskeisempää on oikeanlainen toivon ja epätoivon yhdistelmä. Tunteet ovat vahvimmillaan, kun koetaan, että vastavuoroisuus on mahdollista muttei olla siitä aivan varmoja.

Lisäksi suhde on oltava toteutettavissa; liian isojen käytännöllisten esteiden edessä suuretkin tunteet tasaantuvat.

Tunne tosin on yksinkertaistava sana kuvamaan rakastumista, sillä kyse ei ole vain tunteista, vaan koko ajatusmaailmaa tai maailmoja hallitsevasta pakkomielteestä.

Ennemmin tai myöhemmin rakastuminen yleensä loppuu tai muuntuu enemmänkin kiintymykseksi ja rakastamiseksi. Vain poikkeustapauksissa henkilöt voivat pysyä toisiinsa rakastuneina vuosikymmeniä, jopa loppuelämänsä. Sitä, miksi joskus niin tapahtuu, ei toistaiseksi tiedetä. Omilla teoilla voi vaikuttaa asiaan muttei ehkä ratkaisevasti – rakastumista kun ei tietoisilla päätöksillä sen paremmin aikaansaada kuin lopetetakaan.

Rakastumisen prosessi voidaan päättää parhaiten, kenties ainoastaan, katkaisemalla yhteydenpito rakastuneiden välillä kokonaan. Intohimo voi päättyä myös havaittuun epäsuhtaan, jos vain toinen onkin ollut rakastunut. Myöhemmin suhteen voi kaataa myös epäsopivuus. Onhan mahdollista hullaantua ihmiseen, jonka kanssa ei suurten tunteiden lisäksi ole muuta yhteistä.

Ero niin ikään on prosessi. Vielä senkin jälkeen kun päätös siitä on tehty, eron toteuttaminen voi olla vaikeaa. Irtautuminen ei ole yksinkertaista, sillä puolisoa saatetaan yhä rakastaa – luopumisen surun ja rakastumisen euforian vuoksi jopa aiempaa enemmän.

Lisäksi erotessa on usein luovuttava osasta ihmissuhteita ja muuta tuttua elinpiiriä. Vaikeaksi muutoksen voi tehdä myös halu miellyttää ja välttää teon muissa herättämä viha ja närkästys. Vastuun kantaminen tästä kaikesta on raskasta, minkä vuoksi lopullista eroa usein pitkitetään tai odotetaan, että joku muu tekisi ratkaisun.

Näin eteenpäin

  • Unohda ideasi: miehesi ja ystäväsi väliaikainen ero sen paremmin kuin teidän neljän yhteydenpitokaan tuskin hälventäisi heidän tunteitaan.
  • Rakastuneet keskittyvät toisiinsa, joten monisuhteisuuskaan tuskin olisi toimiva ratkaisu.
  • Pysyvämpi ero ystäväpariskunnasta lienee liittojenne paras pelastus – olettaen, että miehesi ja ystäväsi ovat valmiita uhraamaan suhteensa.

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Lähetä kysymys Hyvän terveyden psykologeille Sanna Aulankoskelle ja Mikael Saariselle täältä.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos löydät itsesi yö yön perään samasta jamasta,  kannattaa miettiä: mistä uni sinua muistuttaa vai treenaako se sinua tulevaan? Sekin lohduttaa, että toistuvasta painajaisesta pääsee eroon.

Jos olet toistuvasti loukussa unessa, onko tunne jollakin tavoin tuttu myös reaalielämästä? Unen tapahtumapaikallakin on merkitystä. Pohdi, mitä olet kokenut tapahtumapaikalla, johon painajainen sijoittuu?

– Jos vaikka vanha koulukaverisi jahtaa sinua unissasi, mieti, miten kuvailisit häntä. Jos mieleesi tulevat adjektiivit kateellinen, petollinen ja arvaamaton, pohdi, löytyvätkö nuo piirteet jostakin nykyisen elämäsi ihmisestä tai osittain jopa itsestäsi. Näin pääset jyvälle, mitä uniesi jahtaaja symboloi elämässäsi, valaisee psykologi Anna Riihimäki.

Painajaiset vievät voimia, mutta ne ovat kuitenkin vain peili. Anna Riihimäen mukaan raskaimmin pyyhkivät ne valve-elämän tapahtumat, joita painajaiset kuvastavat.

–Painajainen on kuin palohälytin, se vie huomion hyvinvointia uhkaavaan asiaan. Unessa mikään elementti ei ole sattumaa, vaan yksityiskohdat liittyvät elämänhistoriaamme.

Uhkaan varaudutaan

Painajaisten teemat ovat samankaltaisia ympäri maailmaa: ajetaan takaa, ollaan loukussa tai muutoin vaarassa. Vaarallisten eläinten lähellä asuvien unissa saattavat tosin vilahtaa tavallista useammin petoeläimet.

Uhkasimulaatioteorian mukaan unet heijastavat tapahtumia, jotka ovat esi-isillemme olleet kriittisiä. Jos unissa harjoitellaan tilanteiden tunnistamista ja niistä selviytymistä, ne aivojen osat, jotka vastaavat uhkaan reagoimisesta, toimivat nopeammin.

Uni on hieman kuin lentosimulaattori: lentäjät harjoittelevat simulaattorissa tilanteita, jotka ovat liian vaarallisia harjoitella oikealla lentokoneella.

– Ne joilla oli tehokas uhkasimulaattori, selviytyivät todennäköisemmin hengissä ja siirsivät lapsilleen saman mekanismin. Siksi nykyihmisetkin näkevät vaaraunia, vaikka elävät hyvin turvallisesti, selittää Katja Valli.

Keksi onnellinen loppu

Usein painajaisiin puree parhaiten kognitiivinen työskentely. Tällöin unta käydään mielikuvissa läpi ja keksitään sille onnellisempi, vaihtoehtoinen loppu eli tehdään aivoihin niin sanottu kilpaileva muistijälki.

Esimerkiksi putoamispainajaisen onnellinen loppu voi olla lentäminen. Kun sama putoamispainajainen jälleen nukkuessa aktivoituu, toivotaan, että siihen saadaan harjoittelun avulla onnellinen loppu. Myös rentoutumishetki tai joogaaminen ennen yöpuulle menoa rauhoittaa ja hillitsee painajaisia.

Jos rentoutuminen tuntuu yksin vaikealta, rentoutuskursseilta saa hyviä eväitä jatkoon.

Unet opettavat ja pysäyttävät kuuntelemaan omaa elämää. Ymmärtämättä jäänyt uni on kuin avaamaton kirje. Alitajunnasta kumpuavat unet ovat monesti tietoista mieltämme edellä. Anna Riihimäki suosittelee myös unipäiväkirjan pitoa.

— Kun aamulla muistelee, millaista unta on nähnyt ja jopa kirjoittaa niitä ylös, vastaanottaa alitajunnan viestit jo ennen kuin asiasta on valveilla ehtinyt muodostua ongelma.

Asiantuntijat: psykologi Anna Riihimäki ja psykologian tohtori Katja Valli.