Ammattiauttajakin väsyy, potee alakuloa ja masentuu. Kaksi psykologia ja psykiatri kertovat, miten he hoitavat mieltään arjessa ja elämänsä kriiseissä.

Psykologi Ilona Rauhala

"Yritän välttää kiirettä, sillä olen huomannut, että en siedä hirveän hyvin stressiä. Elämänhallintani koko perusta lähtee siitä, ettei kalenterini ole ylibuukattu. Totta kai on kiireisempiä kuukausia vuodessa, mutta silloin en yritäkään tavata ystäviäni niin usein tai saada kotona tiettyjä asioita tehtyä. Jos stressaannun, saatan tulla itkuiseksi tai hermostun ja tulen huonotuuliseksi.

Olen esteettinen ihminen ja hoidan itseäni mukavilla ja hyvää oloa tuottavilla arjen pikku asioilla. Valitsen, missä vietän aikaani, minkälaisissa tiloissa ja ympäristöissä. Tarjoilen itselleni harmonisia kokemuksia: käyn mukavissa paikoissa syömässä, teen hyvää ruokaa tai kuuntelen kivaa musiikkia. Harrastan pitkiä kylpyjä tai ostan kukkia. Tapaan mukavia ihmisiä, jotka energisoivat minua, antavat hyvää palautetta ja välittävät.  

Elämän kriiseissä turvaudun helposti toisiin ihmisiin, myös ammattiauttajiin. Psykologin ammattitaitoon kuuluu mielestäni se, että osaamme itse käyttää keskusteluapua hyväksemme. Jos olen kokenut ison pettymyksen, tukeudun ystäviini. Minun on helppoa kertoa, mitä minulle kuuluu. En koskaan salaile vointiani, vaan tarvittaessa pyydän apua ja jutteluseuraa.

Vaikeissa paikoissa rupean luomaan näköaloja tulevaisuuteen. Alan hyödyntää sitä, mitä osaan. Koetan ideoida, miten voisin tässä tilanteessa toimia, mitkä ovat kriisini pahimmat uhkakuvat ja mikä auttaisi minua jaksamaan."

Psykoterapeutti Arto Pietikäinen

"Hengen ravinto musiikista ja elokuvista kirjoihin on mielen omahoidossa minulle iso juttu. Samaten liikunta. Juoksen, talvella hiihdän, mutta kävelen myös metsissä ja teen sieniretkiä. Etsin luonnosta hiljentymistä ja läsnäolon kokemuksia.

Teen jatkuvasti tietoisuustaitoharjoitteita, mindfulnessia. Se on vähän kuin meditaatiota, sillä siihen varataan säännöllisesti tietty aika päivästä. Suosittelen tietoisuusharjoitteita myös masentuneelle, sillä niistä oppii kykyä olla enemmän läsnä nykyhetkessä.

Minulle on tärkeää, että työ, lepo ja vapaa-aika ovat tasapainossa. Koetan hoitaa mieltäni palkitsevilla asioilla ja arvojeni mukaisilla tekemisillä, enkä vain sohvalla makoilemalla.

Kriiseissä tutkailen aktiivisesti itseäni: mikä kriisin on aiheuttanut ja miten voisin ratkoa sen. Haluan myös puhua olostani jollekulle läheiselle, sillä tunteiden jakaminen auttaa minua hyväksymään asiat, joihin en voi vaikuttaa. Jos taas kriisi on sellainen, että sille on jotakin tehtävissä, teen."

Psykiatri Matti Huttunen

"Minua suojaa turvallinen ja hyväksyvä lapsuus. Minusta tuntuu, että voisin yhä mennä puhumaan vanhemmilleni ja pääsisin äidin syliin. Se luo sisäisesti varman olon.

En ole koskaan tuntenut olevani yksin. Minulla on ystäväni ja puoliso, joiden kanssa voin jakaa asioita. Elämäni suurin kriisi oli ero ensimmäisestä vaimosta. Itse en tuolloinkaan jäänyt yksin, koska suhteeni nykyiseen puolisooni oli jo olemassa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lasteni äidin tuskan näkeminen olisi sattunut - ajatuksissani se sattuu edelleen.

Pidän työstäni ja teen sitä edelleen aamusta iltaan. Luen myös paljon, harjoittelen sähköpianon soittamista, pelaan kavereideni kanssa korttia ja urheilen. Kirjat merkitsevät minulle suuria, saan niistä flow-elämyksiä. C.S. Lewis onkin sanonut, että luemme siksi, ettemme olisi yksin.

Pianonsoiton harjoittelu on minulle vähemmän merkityksellistä, se on kuin leikkiä, kevyttä puuhaa, jolla siirrän dementian puhkeamista eteenpäin. Kun ysikymppisenä vihdoin osaan ne viisi kappaletta nuoteista, pidän pianokonsertin."

 

Kokeile mindfulnessia

  1. Asetu makuulle ja tunne kehosi alustaa vasten. Ole läsnä siinä, mitä sinussa tapahtuu nyt.. Huomaa, miten hengitys kulkee kehossasi. Vatsa nousee ja laskee sisään- ja uloshengityksessä. Jokaisen uloshengityksen myötä kehosi painautuu hieman painavammin alustaa vasten.
  2. Jos ajatuksesi ovat karanneet muualle, huomaa se ilman arvostelua ja tuo huomiosi takaisin hengitykseen ja vatsan alueelle.
  3. Vie huomio vasemman jalan isoonvarpaaseen. Miltä isovarpaasi tuntuu? Siirry pikkuvarpaaseen ja edelleen muihin varpaisiin.
  4. Ota hengitys mukaan aistimuksiisi ja anna myös varpaittesi hengittää sisään ja ulos. Jos tulet tietoiseksi jännityksestä tai kivusta, hengitä jännittyneeseen kohtaan ja anna kivun sulaa uloshengityksen myötä.
  5. Käy koko keho näin läpi varpaista päälakeen. Tunnustele ja aisti kehon sisäisiä ja kehon pinnalla olevia tuntemuksia ja anna kyseisen kohdan hengittää kanssasi.
  6. Vie sitten huomio päälaellesi ja kuvittele miten se aukeaa hengityksen myötä. Hengitä sisään aukon kautta koko kehon läpi ja hengitä ulos jalkapohjien kautta. Hengitä sisään jalkapohjien kautta ja ulos päälaen kautta. Seuraa tätä energian ja hengityksen virtaa, joka kulkee kehosi kautta. Koko kehosi hengittää. Olet kokonainen.
  7. Palaa lempeästi aktiivisuuteen kehoa liikuttelemalla. Ota mukaan havainnoija arjen tilanteisiin.