Sinnikäs optimisti pysyy terveempänä ja elää pitempään. Sairastuttuaankin hän pärjää tautinsa kanssa. Kannattaa siis ryhtyä valoisaksi veikoksi. Se vaatii vain ajatustyötä.

Kai se sitten on pakko ruveta ajattelemaan positiivisesti, kun tutkimus toisensa jälkeen todistaa, miten terveellistä se on.

Tutkijat ovat todenneet muun muassa, että myönteiset tunteet saavat ihmisen huomaamaan enemmän mahdollisuuksia ympärillään. Ne tekevät hänestä joustavamman ja luovemman.

Positiivari näyttää myös pysyvän monella tapaa terveempänä. Hän selviää paremmin vastoinkäymisistä ja saa vähemmän stressiperäisiä tulehduksia. Hänellä on pienempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Jopa hänen vastustuskykynsä voi olla parempi, ja kaiken lisäksi hän näyttää elävänkin pidempään.

Joten oman terveytemme tähden, aloittakaamme yhteinen mantra: olen onnellinen, olen paras, pystyn mihin tahansa, kun vain tarpeeksi haluan!

– No, tuollainen positiivisuuden lietsominen on ainakin yhtä tyhjän kanssa. Voi olla ihan hyvä etsiä asioista myönteisiä puolia, mutta hyvää ei voi pumpata itseensä pelkästään omilla sanoillaan, professori Jyrki Korkeila tyrmää.

– Tutkimukset eivät edes puhu positiivisesta ajattelusta, vaan ennemminkin sinnikkyydestä. Siihen sisältyy sellaisia asioita kuin optimistisuus, mielekkyyden tunne, ulospäin suuntautuneisuus ja päättäväisyys. Niiden ansiosta sinnikäs pystyy puolustautumaan vastoinkäymisissä eikä mahdollisesti sairastu niin helposti – tai ainakin pärjää paremmin sairauksiensa kanssa.

Tervettä huijausta

Myös sinnikäs optimisti voi siis sairastua. Hänen oireensa saattavat olla vaikeita ja rajoittaa elämää merkittävästi.

– Ero kielteisemmin asennoituvaan on siinä, että sinnikäs tuntee voivansa toteuttaa tavoitteitaan sairaudesta huolimatta. Hän pystyy myös sopeutumaan paremmin siihen, ettei voi saada aivan kaikkea haluamaansa, Korkeila kertoo.

Sinnikäs asenne elämään on tyyni: näin tässä kävi, joten niin se oli tarkoitettukin. Hän selittää asiat parhain päin silloinkin, kun tosiasiat todistavat muuta.

– On itse asiassa terveellistä nähdä itsensä ja omat kykynsä hiukan liian optimistisessa valossa.

Masentunut kun arvioi itseään paljon realistisemmin kuin terveet.

Asenteet uusiksi

Optimistinen sinnikkyys saadaan ainakin osittain syntymälahjana: jotkut vain ovat temperamentiltaan valoisia ja ulospäin suuntautuneita. Myös lapsuuskodin ilmapiiri ja kasvatus vaikuttavat paljon, mutta mikään näistä ei ole vielä tuomio tai tae mistään.

– Monesti jokin kriisi saa ihmisen tarkistamaan elämänarvojaan ja kuvaa itsestään. Jos kykenee tekemään onnistuneen päätöksen sietämättömässä tilanteessa, käsitys omista mahdollisuuksista paranee. Se voi käynnistää sinnikkyyteen johtavan positiivisen kierteen, Jyrki Korkeila sanoo.

Myös psykologi Riitta Asikainen uskoo, että perusasenne elämään voi muuttua ajan mittaan. Mikä lohdullisinta, siihen voi vaikuttaa. Omia ajatuksiaan on mahdollista muuttaa.

– Parasta ajattelua on toimiva ajattelu. Se keskittyy ajattelun seurauksiin ja saa toimimaan tilanteeseen sopivalla tavalla, Asikainen kertoo.

Hyvä ajatus, huono seuraus

Pelkkä positiivinen ajattelu ei aina ole toimivaa. Vaikka ajatus kuulostaisi myönteiseltä, sen vaikutukset voivat olla aivan muuta.

Niin kävi äidille, joka rohkaisi matematiikan tehtävien parissa tuskailevaa lastaan: ”Sinä olet fiksu, kyllä sinä ne osaat!” Kun tätä oli jatkunut aikansa, lapsi totesi äidille: ”Kuule, minä en varmaan ole fiksu, kun en minä ole osannut niitä tehtäviä.”

Myös alkuun kielteiseltä kuulostava ajatus voi joskus toimia erinomaisesti. Riitta Asikainen kertoo työntekijästä, jonka mielestä yhden kollegan kanssa oli toivottoman vaikeaa tulla toimeen. Ajatus ei ehkä ollut korrekti, mutta sillä kertaa se käynnisti työntekijän vuorovaikutustaidot.

– Hänelle tuli mieleen, että kollegallahan oli perhe ja ystäviä, jotka pitivät tästä: ei tämä siis aivan toivoton voinut olla. Hän lähti hakemaan keinoja, joilla kaverin kanssa pääsisi keskustelemaan, ja niitä löytyikin yllättävän helposti, Asikainen kertoo.

Törppö vai huomaavainen?

Toimivan ajattelun opiskeleminen alkaa itsetutkiskelulla. Mitä minä oikeastaan ajattelen itsestäni, toisista ihmisistä ja elämästä ylipäätään?

Ajatustapaansa tutustuessaan kannattaa myös miettiä, johtaako ajattelu sellaiseen toimintaan kuin haluan vai olisiko jokin muu tapa käyttökelpoisempi.

– Ajattelu ohjaa aisteja. Koska kaikkea ei voi huomata, aistimme valikoivat yksityiskohtia, jotka vastaavat uskomuksiamme, Riitta Asikainen huomauttaa.

Jos siis ajattelen, että ihmiset ovat useimmiten keljuja, aistini virittyvät huomaamaan nurjaa käytöstä. Niinpä muistan kaupassa käynnistä vain röyhkimyksen, joka kiilasi kassajonossa, ja kotimatkasta sen törpön, joka ajoi alinopeutta ja tukki tien.

Jos taas ihmiset ovat mielestäni yleensä mukavia, täsmälleen samoista tapahtumista jää mieleen aivan muuta. Kohtelias perheenisä päästi kassajonossa ohitseen asiakkaan, jolla oli vain kaksi pientä ostosta, ja edelläni ajanut varovainen kuljettaja antoi kauniisti tietä katua ylittäville jalankulkijoille.

– Joskus voi käydä ajatusleikkiä itsensä kanssa ja katsoa maailmaa hetken eriväristen silmälasien läpi. Voi vaikka keskittyä havainnoimaan vain mukavia kohtaamisia ihmisten kanssa ja miettiä, onko olo jotenkin erilainen sellaisen päivän jälkeen.

Toista ei voi muuttaa

Vaikka omaan ajatteluun on mahdollista vaikuttaa, toisen ihmisen muuttaminen ei onnistu.

– On vaikeaa tuoda positiivista näkökulmaa ihmiselle, jonka mielestä kaikki on aina pielessä. Tämä todennäköisesti huomaa vain omaa uskomustaan tukevat esimerkit, Riitta Asikainen toteaa.

Sen sijaan voin kysyä itseltäni, miksi hänen kielteisyytensä pitäisi vaikuttaa minuun. Jos hänen ajattelunsa häiritsee niin tavattomasti, voin aina miettiä, miten paljon haluan käyttää aikaani hänen kanssaan.

– Negatiivisuuteen ei yleensä tarvitse puuttua edes auttamisen varjolla. Moni on aivan onnellinen kielteisyydessään ja löytää helposti samanmielisiä ystäviä.

Törmäyksiä työssä

Työelämässä on tultava toimeen myös eri tavalla ajattelevien kanssa. Jotta yhteistyö onnistuisi, on muistettava perusasia: kenenkään ajattelutapa ei ole oikea eikä väärä.

– Koska kukaan ei näe tulevaisuuteen, päätösten tekeminen on joka tapauksessa uskomuksien varassa.

Työryhmän on siis vain ratkaistava, kenen näkemystä lähdetään noudattamaan, Riitta Asikainen neuvoo.
On hyvin tavallista, että jonkun mielestä juuri häntä tai hänen ammattikuntaansa ei työyhteisössä arvosteta. Asikainen kertoo kurssilaisestaan, joka tunnisti uskomuksen itsessään ja huomasi tulkitsevansa työpäivän kaikkia tapahtumia sen perusteella.

Kun esimies tarjosi uutta työtehtävää, työntekijä ajatteli, että hänen luultiin laiskottelevan. Kun tehtävä annettiin toiselle, se tarkoitti, että esimies epäili hänen osaamistaan.

Jos esimies ei sanonut huomenta, kyse oli arvostuksen puutteesta, ja kun tämä pysähtyi oikein juttelemaan, työntekijä hoksasi: Sitä on näköjään oltu myönteisen ajattelun kurssilla!

– Työpaikoilla kannattaa muistaa, että ihmiset joka tapauksessa tulkitsevat tapahtumia ja toistensa käyttäytymistä omasta näkökulmastaan, Asikainen muistuttaa.

– On ihan hyvä tietää, millainen työtoveri tai alainen on silloin, kun asiat ovat kunnossa. Jos tämä on pidempään alavireinen, kannattaa kysyä, painaako hänen mieltään jokin työhön liittyvä asia. Jos kyse on muusta, siihen tuskin voi vaikuttaa.

Lue lisää:

Kriisi paljastaa voimavaramme

Ajattele toisin - 9 tapaa

 

Vierailija

Asenneremontti auttaa jaksamaan

Minulla on ystävä joka näkee elämässä aina sen nurjat puolet. Olen tuntenut hänet koko ikäni ja hän on auttanut minua monissa käytännön asioissa ja meillä on samoja harrastuksia. Minua kuitenkin vaivaa hänen negatiivinen asenteensa elämään. Minusta tuntuu ettei hän tee ongelmiksi kokemilleen asioille mitään vaan vellooo niissä, ilman että tekee asioille mitään. Olen käyttänyt tuota tapaa , etten pidä häneen yhteyttä , mutta pohjimmiltaan haluaisin auttaa häntä näkemään elämän hyvät puolet ,...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.