Sinnikäs optimisti pysyy terveempänä ja elää pitempään. Sairastuttuaankin hän pärjää tautinsa kanssa. Kannattaa siis ryhtyä valoisaksi veikoksi. Se vaatii vain ajatustyötä.

Kai se sitten on pakko ruveta ajattelemaan positiivisesti, kun tutkimus toisensa jälkeen todistaa, miten terveellistä se on.

Tutkijat ovat todenneet muun muassa, että myönteiset tunteet saavat ihmisen huomaamaan enemmän mahdollisuuksia ympärillään. Ne tekevät hänestä joustavamman ja luovemman.

Positiivari näyttää myös pysyvän monella tapaa terveempänä. Hän selviää paremmin vastoinkäymisistä ja saa vähemmän stressiperäisiä tulehduksia. Hänellä on pienempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Jopa hänen vastustuskykynsä voi olla parempi, ja kaiken lisäksi hän näyttää elävänkin pidempään.

Joten oman terveytemme tähden, aloittakaamme yhteinen mantra: olen onnellinen, olen paras, pystyn mihin tahansa, kun vain tarpeeksi haluan!

– No, tuollainen positiivisuuden lietsominen on ainakin yhtä tyhjän kanssa. Voi olla ihan hyvä etsiä asioista myönteisiä puolia, mutta hyvää ei voi pumpata itseensä pelkästään omilla sanoillaan, professori Jyrki Korkeila tyrmää.

– Tutkimukset eivät edes puhu positiivisesta ajattelusta, vaan ennemminkin sinnikkyydestä. Siihen sisältyy sellaisia asioita kuin optimistisuus, mielekkyyden tunne, ulospäin suuntautuneisuus ja päättäväisyys. Niiden ansiosta sinnikäs pystyy puolustautumaan vastoinkäymisissä eikä mahdollisesti sairastu niin helposti – tai ainakin pärjää paremmin sairauksiensa kanssa.

Tervettä huijausta

Myös sinnikäs optimisti voi siis sairastua. Hänen oireensa saattavat olla vaikeita ja rajoittaa elämää merkittävästi.

– Ero kielteisemmin asennoituvaan on siinä, että sinnikäs tuntee voivansa toteuttaa tavoitteitaan sairaudesta huolimatta. Hän pystyy myös sopeutumaan paremmin siihen, ettei voi saada aivan kaikkea haluamaansa, Korkeila kertoo.

Sinnikäs asenne elämään on tyyni: näin tässä kävi, joten niin se oli tarkoitettukin. Hän selittää asiat parhain päin silloinkin, kun tosiasiat todistavat muuta.

– On itse asiassa terveellistä nähdä itsensä ja omat kykynsä hiukan liian optimistisessa valossa.

Masentunut kun arvioi itseään paljon realistisemmin kuin terveet.

Asenteet uusiksi

Optimistinen sinnikkyys saadaan ainakin osittain syntymälahjana: jotkut vain ovat temperamentiltaan valoisia ja ulospäin suuntautuneita. Myös lapsuuskodin ilmapiiri ja kasvatus vaikuttavat paljon, mutta mikään näistä ei ole vielä tuomio tai tae mistään.

– Monesti jokin kriisi saa ihmisen tarkistamaan elämänarvojaan ja kuvaa itsestään. Jos kykenee tekemään onnistuneen päätöksen sietämättömässä tilanteessa, käsitys omista mahdollisuuksista paranee. Se voi käynnistää sinnikkyyteen johtavan positiivisen kierteen, Jyrki Korkeila sanoo.

Myös psykologi Riitta Asikainen uskoo, että perusasenne elämään voi muuttua ajan mittaan. Mikä lohdullisinta, siihen voi vaikuttaa. Omia ajatuksiaan on mahdollista muuttaa.

– Parasta ajattelua on toimiva ajattelu. Se keskittyy ajattelun seurauksiin ja saa toimimaan tilanteeseen sopivalla tavalla, Asikainen kertoo.

Hyvä ajatus, huono seuraus

Pelkkä positiivinen ajattelu ei aina ole toimivaa. Vaikka ajatus kuulostaisi myönteiseltä, sen vaikutukset voivat olla aivan muuta.

Niin kävi äidille, joka rohkaisi matematiikan tehtävien parissa tuskailevaa lastaan: ”Sinä olet fiksu, kyllä sinä ne osaat!” Kun tätä oli jatkunut aikansa, lapsi totesi äidille: ”Kuule, minä en varmaan ole fiksu, kun en minä ole osannut niitä tehtäviä.”

Myös alkuun kielteiseltä kuulostava ajatus voi joskus toimia erinomaisesti. Riitta Asikainen kertoo työntekijästä, jonka mielestä yhden kollegan kanssa oli toivottoman vaikeaa tulla toimeen. Ajatus ei ehkä ollut korrekti, mutta sillä kertaa se käynnisti työntekijän vuorovaikutustaidot.

– Hänelle tuli mieleen, että kollegallahan oli perhe ja ystäviä, jotka pitivät tästä: ei tämä siis aivan toivoton voinut olla. Hän lähti hakemaan keinoja, joilla kaverin kanssa pääsisi keskustelemaan, ja niitä löytyikin yllättävän helposti, Asikainen kertoo.

Törppö vai huomaavainen?

Toimivan ajattelun opiskeleminen alkaa itsetutkiskelulla. Mitä minä oikeastaan ajattelen itsestäni, toisista ihmisistä ja elämästä ylipäätään?

Ajatustapaansa tutustuessaan kannattaa myös miettiä, johtaako ajattelu sellaiseen toimintaan kuin haluan vai olisiko jokin muu tapa käyttökelpoisempi.

– Ajattelu ohjaa aisteja. Koska kaikkea ei voi huomata, aistimme valikoivat yksityiskohtia, jotka vastaavat uskomuksiamme, Riitta Asikainen huomauttaa.

Jos siis ajattelen, että ihmiset ovat useimmiten keljuja, aistini virittyvät huomaamaan nurjaa käytöstä. Niinpä muistan kaupassa käynnistä vain röyhkimyksen, joka kiilasi kassajonossa, ja kotimatkasta sen törpön, joka ajoi alinopeutta ja tukki tien.

Jos taas ihmiset ovat mielestäni yleensä mukavia, täsmälleen samoista tapahtumista jää mieleen aivan muuta. Kohtelias perheenisä päästi kassajonossa ohitseen asiakkaan, jolla oli vain kaksi pientä ostosta, ja edelläni ajanut varovainen kuljettaja antoi kauniisti tietä katua ylittäville jalankulkijoille.

– Joskus voi käydä ajatusleikkiä itsensä kanssa ja katsoa maailmaa hetken eriväristen silmälasien läpi. Voi vaikka keskittyä havainnoimaan vain mukavia kohtaamisia ihmisten kanssa ja miettiä, onko olo jotenkin erilainen sellaisen päivän jälkeen.

Toista ei voi muuttaa

Vaikka omaan ajatteluun on mahdollista vaikuttaa, toisen ihmisen muuttaminen ei onnistu.

– On vaikeaa tuoda positiivista näkökulmaa ihmiselle, jonka mielestä kaikki on aina pielessä. Tämä todennäköisesti huomaa vain omaa uskomustaan tukevat esimerkit, Riitta Asikainen toteaa.

Sen sijaan voin kysyä itseltäni, miksi hänen kielteisyytensä pitäisi vaikuttaa minuun. Jos hänen ajattelunsa häiritsee niin tavattomasti, voin aina miettiä, miten paljon haluan käyttää aikaani hänen kanssaan.

– Negatiivisuuteen ei yleensä tarvitse puuttua edes auttamisen varjolla. Moni on aivan onnellinen kielteisyydessään ja löytää helposti samanmielisiä ystäviä.

Törmäyksiä työssä

Työelämässä on tultava toimeen myös eri tavalla ajattelevien kanssa. Jotta yhteistyö onnistuisi, on muistettava perusasia: kenenkään ajattelutapa ei ole oikea eikä väärä.

– Koska kukaan ei näe tulevaisuuteen, päätösten tekeminen on joka tapauksessa uskomuksien varassa.

Työryhmän on siis vain ratkaistava, kenen näkemystä lähdetään noudattamaan, Riitta Asikainen neuvoo.
On hyvin tavallista, että jonkun mielestä juuri häntä tai hänen ammattikuntaansa ei työyhteisössä arvosteta. Asikainen kertoo kurssilaisestaan, joka tunnisti uskomuksen itsessään ja huomasi tulkitsevansa työpäivän kaikkia tapahtumia sen perusteella.

Kun esimies tarjosi uutta työtehtävää, työntekijä ajatteli, että hänen luultiin laiskottelevan. Kun tehtävä annettiin toiselle, se tarkoitti, että esimies epäili hänen osaamistaan.

Jos esimies ei sanonut huomenta, kyse oli arvostuksen puutteesta, ja kun tämä pysähtyi oikein juttelemaan, työntekijä hoksasi: Sitä on näköjään oltu myönteisen ajattelun kurssilla!

– Työpaikoilla kannattaa muistaa, että ihmiset joka tapauksessa tulkitsevat tapahtumia ja toistensa käyttäytymistä omasta näkökulmastaan, Asikainen muistuttaa.

– On ihan hyvä tietää, millainen työtoveri tai alainen on silloin, kun asiat ovat kunnossa. Jos tämä on pidempään alavireinen, kannattaa kysyä, painaako hänen mieltään jokin työhön liittyvä asia. Jos kyse on muusta, siihen tuskin voi vaikuttaa.

Lue lisää:

Kriisi paljastaa voimavaramme

Ajattele toisin - 9 tapaa

 

Vierailija

Asenneremontti auttaa jaksamaan

Minulla on ystävä joka näkee elämässä aina sen nurjat puolet. Olen tuntenut hänet koko ikäni ja hän on auttanut minua monissa käytännön asioissa ja meillä on samoja harrastuksia. Minua kuitenkin vaivaa hänen negatiivinen asenteensa elämään. Minusta tuntuu ettei hän tee ongelmiksi kokemilleen asioille mitään vaan vellooo niissä, ilman että tekee asioille mitään. Olen käyttänyt tuota tapaa , etten pidä häneen yhteyttä , mutta pohjimmiltaan haluaisin auttaa häntä näkemään elämän hyvät puolet ,...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.