Astiat lentävät ja syytökset raikuvat, kun parisuhteet purkautuvat. Näinkö sen on pakko mennä, vai löytyisikö parempia tapoja erota?

1. ”Mitä näitä eron syitä enää vatvomaan, kun ero on jo selvä.”

On tavallista, että toinen päättää erosta ja toinen joutuu suostumaan eron. Se osapuoli, joka ei olisi toivonut eroa, jää yleensä kaipaamaan vastauksia eron syihin. Tyydyttäviä vastauksia kuitenkaan on harvoin.

Minä-viestit saattavat auttaa keskustelun alkuun. Kerro toiselle, miltä sinusta tuntuu, mikä tuntuu pahalta, mikä pelottaa ja surettaa. Miksi-kysymyksiä kannattaa sen sijaan varoa. Ne sisältävät usein piiloteltua aggressiota ja sellainen saa toisen puolustautumaan ja pakenemaan.

Eroa haluavan on hyvä tehdä itselleen selväksi, että hänellä on oikeus erota. Eropäätöksen kertominen kannattaa ajoittaa hyvään kohtaan: esimerkiksi lasten asiat eivät häiritse keskustelua tai työkiireet paina päälle. Kannattaa varoittaa toista siitä, että ”mulla on ikävää asiaa”.

Varaudu toisen pahan olon purkauksiin. Ne kuuluvat asiaan. Pahoittelut ja anteeksipyynnöt sekä empaattinen reagointi toisen tuskaan auttavat eroprosessia eteenpäin.

Jos keskusteleminen on kahden kesken vaikeaa, kannattaa hakeutua ammattiauttajan luokse. Eräässä pettämiseen kaatuneessa liitossa pariskunta purki tunteitaan rajusti ja pitkään terapeutin pakeilla, mutta tunteiden laannuttua pari alkoi saada sopimuksia aikaiseksi.

2. ”Mun ystävät on sitten mun ystäviä, sinä et niitä tapaa.”

Erossa ihmissuhteet muuttuvat, se on pakko hyväksyä. Kun ero pelottaa, pelko voi näkyä yrityksenä omia ystäviä. Yleensä ystävät eivät halua asettua selkeästi kummankaan puolelle, vaan aika näyttää, miten ihmissuhteet muovautuvat ja millaisia yhteisiä asioita tai kiinnostuksen kohteita löytyy jatkossa. Osasta ystävistä tulee entistä läheisempiä, osa sen sijaan etääntyy, jopa häipyy kokonaan.

Ystävääkin kannattaa valmistella eroon: ”Voidaanko me mennä kaljalle, mulla olisi asioita, joista haluaisin puhua rauhassa, ikäviä asioita…” Vaikeat asiat vaativat aina hyvät olosuhteet, osallistujilla on hyvä olla aikaa ja mahdollisuus puhua asioista rauhassa.

Ystäväsi voivat olla erityisen suureksi avuksi erokriisissä. Mikset tunnustaisi pelkoasi ystävälle:”Mua pelottaa, että tää vaikuttaa myös meidän suhteisiin tai että mä saatan sut vaikeaan asemaan.”

3. ”Pysytäänkö me ystävinä eron jälkeenkin?”

Ero on ennen muuta luopumista. Luovuttaessa parisuhteesta luovutaan myös ystävyydestä kumppaniin. On hyvin tavallista, että se osapuoli, joka ei ole eroa toivonut ei pysty ainakaan eron alkuaikoina ajattelemaan toista ystävänä. Luopumisen tuskan vuoksi tapaamiset ja keskustelut voivat tuntua ylivoimaiselta.

On aivan inhimillistä korostaa eroamista ystävinä saadakseen kipeä ero näyttämään tai tuntumaan helpommalta. Harvoin ystävyys on kuitenkaan mahdollista.

Jos eroavilla on lapsia, kannattaisi mieluummin etsiä luontevaa tapaa puhua asiallisesti lasten asioita, sillä yhteistyö jatkuu erosta huolimatta.

4. ”Et takuulla vie sitä suolasirotinta, se on yhteisillä rahoilla ostettu!”

Eniten parit riitelevät niistä tavaroista, joihin molemmilla liittyy runsaimmin tunteita ja yhteisiä muistoja. Ykkösriidankohteet ovat kirjat ja levyt.

Ne tavarat, joista ei päästä suosiolla yksimielisyyteen, kannattaisi jakaa tasavertaisiin kasoihin ja kasat arpoa. Tavaroiden jakaminen voidaan myös jättää hautumaan pahimman kriisin yli, kunnes tunteet tasoittuvat.

5. ”Sun uudella kumppanilla ei sitten ole mitään tekemistä meidän lasten kanssa.”

Loukatuksi tulemisen tunteet pitäisi pitää erillään lasten tulevaisuuteen liittyvistä asioita, eikä kummallakaan vanhemmalla ole oikeutta kontrolloida lasten elämää toisen vanhemman luona. Muista kuitenkin, että lapsi tarvitsee aikaa totutella uuteen tilanteeseen ja liian nopea eteneminen uuteen suhteeseen voi saada lapsen hämilleen.

Kun toinen esittää vaatimuksia tai uhkauksia, jotka tuntuvat kohtuuttomilta, kannattaa ensiksi ottaa aikalisä. Jos ero on tullut nopeasti, kestää yleensä pitkään ennen kuin tilanne on sellaisella mallilla, että myös jätetty osapuoli rauhoittuu.

6. ”Sinä siis olet mennyt tuhoamaan minun levykokoelmani, törkeän lapsellista!”

Paha mieli siirtyy usein tavaroihin. Tuntuu auttavan, kun saa jotain rikottua. Se, jonka levykokoelma on rikottu, tekee toiselle suuren palveluksen, jos ymmärtää katsoa tekoa läpi sormien. Vaikka kiukuttaa, niin on hyvä muistaa, että ero tuo monesti mukanaan myös näinkin rajua toimintaa.

Kertaluontoiset raivoneleet olisi järkevintä vain niellä ja sanoa siihen, että ”sulla taitaa olla niin paha mieli, että menit rikkomaan mun levykokoelmani... Voitaisko me puhua näistä kipeistä tunteista?”

Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse sietää jatkuvaa riehumista tai sitä, että toinen osapuoli hakemalla hakee rajoja röyhkeälle käyttäytymiselleen. Voit sanoa silloin, että nyt riitti, lopeta!

7. ”Tämä on kaikki sen toisen naisen syytä, meillä olisi kaikki ihan hyvin ilman sitä narttua.”

Kolmannen osapuolen mukanaan tuoma ero on yleensä kaikkein vaikein eroamisen muoto. Tällaisella tavalla erota on huomattavan ikävät ja pitkäaikaiset seuraukset jokaiseen perheenjäseneen. Ei ole mitenkään harvinaista, että petetyn ja yllättäen jätetyn itsetunto luhistuu ja itsetuhoinen käytös saa valtaa.

Jätetyn pitäisi saada tällaisessa tapauksessa ammattiapua mahdollisimman pian. Hakeudu ainakin eri puolilla maata järjestettäviin eroryhmiin, joissa kohtaat muita saman kohtalon kokeneita. Tai etsi apua vaikkapa netin kautta: www.eroperhe.netwww.eroneuvo.fi tai www.vaestoliitto.fi.

Sano itsellesi useaan kertaan, ettei pettäminen ollut sinun syysi ja että kyllä sinä tästä selviät. Sillä vaikka siltä ei tuntuisi, niin kuitenkin käy. Vertaistuki on hyväksymisprosessissa erinomaiseksi avuksi.

8. ”Vien jokaisen asian oikeuteen, sinä et tästä erosta helpolla selviä. Minulle kuuluu lasten yksinhuoltajuus.”

Tunteista puhuminen vie asiaa enemmän eteenpäin kuin uhkaileminen. Voisitko uhkailun sijaan kuvitella sanovasi puolisollesi: ”Tuntuu niin pahalta ajatella elämää ilman sinua tai on niin vaikea nähdä lasten ikävöivän perääsi…”

Jos aikuiset eivät osaa tai pysty käsittelemään omia tunteitaan eroprosessin aikana, niiden käsittely siirtyy usein taisteluksi lapsista. Tärkeintä olisi jotenkin päästä käsiksi valtaviin surun, luopumisen tuskan ja syyllisyyden tunteisiin, jotka usein ovat aggressioiden takana.

Etsi uhkailemisen sijaan tapoja, joilla voit purkaa pahaa oloasi. Soita kaverille tai auttavaan puhelimeen tai järjestä vaikkapa erojuhlat. Rituaalit rauhoittavat: joku eroava pariskunta on tehnyt niinkin, että on pyytänyt vihkipappiaan kotiinsa siunaamaan eronsa. Silloin eron työstämisprosessissa on tosin jo päästy pitkälle.

9. ”Vaadin, että lapset ovat joka toinen viikko minun luonani, vähempään en tyydy.”

Tiukkojen vaatimusten esittäminen voi joskus olla välttämätöntä, että saa erotilanteessa äänensä kuuluviin. Usein ukaasit ovat kuitenkin merkki loukatuista tunteista, pelosta ja hädästä.

Ottakaa tilanteeseen ulkopuolinen sovittelija, esimerkiksi psykologi tai perheterapeutti. Kuntien sosiaalitoimet antavat perheasioiden sovittelua, jossa eroavilla vanhemmilla on mahdollisuus selvittää keskinäisiä erimielisyyksiään.

Huoltajuus- ja tapaamisoikeusasioiden ratkettua perheen olisi hyvä kokoontua edes kerran yhteen sovittelijan pakeilla, jotta lapsetkin näkisivät, että vanhempien yhteistyö lasten asioissa jatkuu erosta huolimatta.

10. ”Jos ilmestyt uuden kumppanisi kanssa meidän Mikon rippijuhliin, niin minä jään niistä juhlista pois.”

Lapsen juhlatilanteisiin joudutaan eron jälkeen laatimaan aivan omat pelisääntönsä. Niistä kannattaa ruveta neuvottelemaan ajoissa, jopa vuotta ennen tapahtumaa.

Jos ero on niin tuore, että juhlia ei ehditä suunnitella kunnolla, kannattaa joko uuden kumppanin jäädä pois tilaisuudesta tai lapselle olisi järjestettävä kahdet juhlat.

Lapsen kannalta tärkeintä on sopuisa juhla ja että hän tuntee olevansa juhlakalu. Jos toinen osapuoli pelkää ikäviä tilanteita, hänen kannattaa harkita jättäytymistä juhlista. Kerro silloin lapselle kahden kesken, että jäät pois siksi, ettet halua ottaa riskiä siitä, että juhlissa syntyisi riitaa, vaan haluat, että lapsen juhlat sujuisivat kivasti.

Silti aikuisen kannattaisi yrittää niellä mielipahansa tällaisen tilanteen tähden. Onnistuisiko, jos yrittäisit parhaasi?

Asiantuntijoina psykologi, pari- ja perheterapeutti Vuokko Malinen Väestöliitosta sekä psykologi Virpi Lahtiharju Lastensuojelun keskusliitosta.

Lue lisää erosta.