Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Isän ja äidin ei kannata heti hyppiä seinille, jos murkku jää kiinni valehtelemisesta. Tapahtunut on viisainta purkaa osiinsa yhteistuumin.

1. Aivotutkimuksetkin osoittavat, että nuori ihminen on vielä keskeneräinen.

Otsalohkossa sijaitsevat itsehillintää ja käytöstä säätelevät aivoalueet kehittyvät lopulliseen muotoonsa viimeiseksi, vasta varhaisaikuisuudessa. Nuoren kyky hallita itseään on siksi melko vähäinen, ja tunnekuohun vallassa hänen on vaikea tehdä järkeviä päätöksiä.

Ylilyövä käyttäytyminen voi johtua myös nuoren valtavasta halusta olla samanlainen kuin toiset ja saada arvostusta kavereilta. Jokin kaveriporukan valehtelu- tai varastelujakso voikin alkaa ja loppua yllättäen, ilman että muita vastaavia tempauksia olisi ollut sitä ennen tai sen jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ehkä melkein aikuisen näköiseltä nuorelta ei voi edellyttää aikuismaista harkintaa, eikä häntä saisi jättää tyhjän päälle, kun ylilyöntejä, kuten valehtelua sattuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2. Valehtelutapaukset olisi tärkeää purkaa osiinsa ja tehdä faktat selviksi.

Hyvä lähtökohta, jos on kyse vaikka kotiintuloajasta tai alkoholinkäytöstä, on sanoa esimerkiksi: ”Olemme sopineet, että tällaista ei tehdä. Nyt henkesi kuitenkin haisee ja kellokin on jo yli sovitun ajan. Olisiko parasta palata asiaan aamulla, kun olet nukkunut?”

Selkeys on valttia: Valehtelua nimitetään valehteluksi ja varastamista varastamiseksi. Tapahtumien taustat ja kulku pitää selvittää kysymällä, onko esimerkiksi jokainen kaveriporukasta ottanut vähän isän viinapullosta. Pitää ja saa sanoa, että teit tässä asiassa väärin ilman mitään muttia, että meidän perheessä tämä ei käy.

Hyvä on myös todeta, ettei asian käsittelyä jätetä kesken, vaan tarvittaessa siitä puhutaan kavereiden vanhempien kanssa. Se on nuorelle selkeä viesti, että nyt ollaan tosissaan – ja siitäkin, että hänestä välitetään.

Oleellista on myös, että asiaa selvitettäessä nuorelle annetaan mahdollisuus tulla kunnolla kuulluksi. Aikuinen ei saa vetää tapahtuneesta johtopäätöksiä oman mielensä mukaan.

3. Asialle on eduksi, jos aikuinen sitä käsiteltäessä pitää hermonsa kurissa, mutta toki hänkin saa tuoda pettymyksensä esille.

On oikeus sanoa, että tätä en kyllä olisi sinulta odottanut, mitäs me nyt tehdään.

Kiivastuksissaan tulee kuitenkin joskus sanoneeksi myös harkitsemattomia, kuten: ”Olet just kuin isäsi (tai äitisi), ei sinulta voi muuta odottaakaan. Kohta olet kyllä kaltereiden takana”. Tällaiset perusteettomat purkaukset loukkaavat nuoren itsetuntoa syvästi. Harkitsemattomia tunteenpurkauksia olisi syytä välttää myös siksi, että ennustukset alkavat helposti toteuttaa itseään.

Jos vanhempi kiukuspäissään syyttää valehtelijaa vaikka myös varkaaksi, sitä kannattaa pyytää anteeksi ja sanoa, ettei mitään sellaista olisi tietenkään pitänyt väittää mutta pettyneenä ja vihaisena itsehillintä petti.

Virheensä pitää tunnustaa siksikin, ettei varsinainen konfliktikeskustelun aihe unohdu, eikä nuori jää ajattelemaan. että häntä pidetään myös vaikkapa varkaana.

4. Jos tilanne tuntuu vaikeutuvan ja valehtelu toistuu, olisi syytä palauttaa mieleen nuoren lapsuusaika.

Asia voi olla vakava, jos joutuu toteamaan, että hänellä on ollut pienestä pitäen tapana mennä sieltä, missä aita on matalain. Hälytysmerkki on myös se, jos näyttää, ettei nuoren omatunto reagoi hänen tehtyään väärin.

Jos taas vakavat keskustelut saavat nuoren alahuulen väpättämään tai nostavat kyynelet silmiin, haksahdukset liittyvät todennäköisesti vain nuoruusikään. Turvallinen suhde vanhempiin varjelee murkkua pitkälle mutta ei luonnollisestikaan kaikilta ylilyönneiltä. Erityisen hyvä on, jos hän voi ilman hylätyksi tulemisen pelkoa mennä vanhempien luo kaikenlaisten asioidensa ja ongelmiensa kanssa.

Asiantuntija lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen, Pelastakaa Lapset ry

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla