Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Isän ja äidin ei kannata heti hyppiä seinille, jos murkku jää kiinni valehtelemisesta. Tapahtunut on viisainta purkaa osiinsa yhteistuumin.

1. Aivotutkimuksetkin osoittavat, että nuori ihminen on vielä keskeneräinen.

Otsalohkossa sijaitsevat itsehillintää ja käytöstä säätelevät aivoalueet kehittyvät lopulliseen muotoonsa viimeiseksi, vasta varhaisaikuisuudessa. Nuoren kyky hallita itseään on siksi melko vähäinen, ja tunnekuohun vallassa hänen on vaikea tehdä järkeviä päätöksiä.

Ylilyövä käyttäytyminen voi johtua myös nuoren valtavasta halusta olla samanlainen kuin toiset ja saada arvostusta kavereilta. Jokin kaveriporukan valehtelu- tai varastelujakso voikin alkaa ja loppua yllättäen, ilman että muita vastaavia tempauksia olisi ollut sitä ennen tai sen jälkeen.

Ehkä melkein aikuisen näköiseltä nuorelta ei voi edellyttää aikuismaista harkintaa, eikä häntä saisi jättää tyhjän päälle, kun ylilyöntejä, kuten valehtelua sattuu.

2. Valehtelutapaukset olisi tärkeää purkaa osiinsa ja tehdä faktat selviksi.

Hyvä lähtökohta, jos on kyse vaikka kotiintuloajasta tai alkoholinkäytöstä, on sanoa esimerkiksi: ”Olemme sopineet, että tällaista ei tehdä. Nyt henkesi kuitenkin haisee ja kellokin on jo yli sovitun ajan. Olisiko parasta palata asiaan aamulla, kun olet nukkunut?”

Selkeys on valttia: Valehtelua nimitetään valehteluksi ja varastamista varastamiseksi. Tapahtumien taustat ja kulku pitää selvittää kysymällä, onko esimerkiksi jokainen kaveriporukasta ottanut vähän isän viinapullosta. Pitää ja saa sanoa, että teit tässä asiassa väärin ilman mitään muttia, että meidän perheessä tämä ei käy.

Hyvä on myös todeta, ettei asian käsittelyä jätetä kesken, vaan tarvittaessa siitä puhutaan kavereiden vanhempien kanssa. Se on nuorelle selkeä viesti, että nyt ollaan tosissaan – ja siitäkin, että hänestä välitetään.

Oleellista on myös, että asiaa selvitettäessä nuorelle annetaan mahdollisuus tulla kunnolla kuulluksi. Aikuinen ei saa vetää tapahtuneesta johtopäätöksiä oman mielensä mukaan.

3. Asialle on eduksi, jos aikuinen sitä käsiteltäessä pitää hermonsa kurissa, mutta toki hänkin saa tuoda pettymyksensä esille.

On oikeus sanoa, että tätä en kyllä olisi sinulta odottanut, mitäs me nyt tehdään.

Kiivastuksissaan tulee kuitenkin joskus sanoneeksi myös harkitsemattomia, kuten: ”Olet just kuin isäsi (tai äitisi), ei sinulta voi muuta odottaakaan. Kohta olet kyllä kaltereiden takana”. Tällaiset perusteettomat purkaukset loukkaavat nuoren itsetuntoa syvästi. Harkitsemattomia tunteenpurkauksia olisi syytä välttää myös siksi, että ennustukset alkavat helposti toteuttaa itseään.

Jos vanhempi kiukuspäissään syyttää valehtelijaa vaikka myös varkaaksi, sitä kannattaa pyytää anteeksi ja sanoa, ettei mitään sellaista olisi tietenkään pitänyt väittää mutta pettyneenä ja vihaisena itsehillintä petti.

Virheensä pitää tunnustaa siksikin, ettei varsinainen konfliktikeskustelun aihe unohdu, eikä nuori jää ajattelemaan. että häntä pidetään myös vaikkapa varkaana.

4. Jos tilanne tuntuu vaikeutuvan ja valehtelu toistuu, olisi syytä palauttaa mieleen nuoren lapsuusaika.

Asia voi olla vakava, jos joutuu toteamaan, että hänellä on ollut pienestä pitäen tapana mennä sieltä, missä aita on matalain. Hälytysmerkki on myös se, jos näyttää, ettei nuoren omatunto reagoi hänen tehtyään väärin.

Jos taas vakavat keskustelut saavat nuoren alahuulen väpättämään tai nostavat kyynelet silmiin, haksahdukset liittyvät todennäköisesti vain nuoruusikään. Turvallinen suhde vanhempiin varjelee murkkua pitkälle mutta ei luonnollisestikaan kaikilta ylilyönneiltä. Erityisen hyvä on, jos hän voi ilman hylätyksi tulemisen pelkoa mennä vanhempien luo kaikenlaisten asioidensa ja ongelmiensa kanssa.

Asiantuntija lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen, Pelastakaa Lapset ry

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Asennesiivous tekee elämästä kukoistavampaa, neuvoo valmentaja ja improvisaattori Tuomas Mikkonen.

1. Leiki ja innostu

Tee tänään ainakin vartin ajan sitä, mikä innostaa ja missä olet parhaimmillasi. Ihanteellisia olosuhteita ei ehkä tule koskaan: puuttuu sopiva hetki tai rahaa, tai joku ilmestyy muistuttamaan aiemmista epäonnistumisista. Ole kuin historiaa tai ankeuttajia ei olisi. Jos pystyt kaikesta huolimatta nauttimaan puuhasta, sinulla menee hyvin. Anna kukoistuksen tuntua huomennakin.

2. Helli ja auta

Vältä kohtaamisia, jotka tekevät sinut huolista sairaaksi, jopa voimattomaksi. Kun maailman epäreiluus ja sosiaalisen median ahdistuneisuus vyöryvät päälle, vetäydy tynnyriin. Keskity sitten hellimään ja huolehtimaan heikommista. Voisitko auttaa jotakuta lastenhoidossa tai lähiseudun vanhuksia? Hyvän tekeminen lisää kukoistamista. Pessimismi sen sijaan passivoi.

3. Toimi ja rauhoitu

Sopiva määrä intohimoa innostaa kohti tavoitetta, mutta pakkotahtisuus stressaa. Luovu ajatuksesta, että olet korvaamaton. Myös liian leppoisa elämä ahdistaa, jos tuntuu, ettei omalla työllä tai olemassaololla ole merkitystä. Näiden välitilassa voi tavoittaa kukoistuksen, tunteen rauhasta, voimasta ja onnesta. Tärkeää on tasapaino tekemisen ja tekemättömyyden välillä.

Tuomas Mikkosen ajatuksista enemmän hänen kirjassaan 100 tapaa uudistua ja kukoistaa, Docendo 2018.

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun puoliso sairastuu tai vammautuu, kyseessä on iso kriisi. Arki muuttuu, sairastunut oireilee ja talous temppuilee. Kaikki pyörii sairauden ympärillä.

Miten ihmeessä terve puoliso jaksaa?

Se on kysymys, jota juuri kukaan ei muista kysyä. Olettamus on, että hän jaksaa, mutta kuinka kauan?

– Alkuun terve puoliso jaksaakin tsempata. Mutta jos tilanne jatkuu pitkään tai uusiutuu,  voimat vähenevät. Moni pari jää liian yksin, toteaa Liisa Välilä, Parisuhdekeskus Kataja ry:n toiminnanjohtaja ja psykoterapeutti.

Liisa Välilä tietää, mistä puhuu, sillä hän on pitkään taistellut puolisonsa Juhan erilaisten sairauksien keskellä.

– Kunpa joku kysyisi, miten terve puoliso jaksaa, Liisa Välilä summaa sekä omaa että kanssasiskojen kokemusta.

– Aina kysytään sairaan vointia, mutta terveen voimia harvoin tiedustellaan.

– Suomessa sairaus kyllä hoidetaan, mutta henkinen puoli jää valitettavasti usein huoltamatta, Välilä toteaa.

Tämän vuoksi Parisuhdekeskus Kataja on käynnistänyt laajan yhteistyön eri potilasjärjestöjen kanssa. Heillä on meneillään hanke Kun puoliso sairastuu, jossa koulutetaan ja kannustetaan terveydenhuollon ammattilaisia huomaamaan parisuhde ja perhe.

– Teetimme aiheesta myös kyselyn. Tuloksen voi  summata juuri tuohon toiveeseen: ”Kunpa joku kysyisi, miten siellä kotona menee!” Välilä jatkaa.

Miten suhteessa on puhuttu?

Liisa Välilä ymmärtää hyvin, että akuutin sairauden tullen voimat menevät arjesta selviämiseen. Silti puhuminen ja omien tunteiden tunnistaminen olisi paras lääke yhteyden säilyttämiseen.

– Sairastumistilanteessa korostuu, millainen on ollut pariskunnan puhumisen kulttuuri. Kaikille puhuminen ei ole yhtä luontevaa. Jos puhuminen on vaikeaa, asiantuntijan avusta olisi hyötyä.

– Lääkäreidenkin olisi hyvä kysyä, mikä on henkinen vointi ja mikä kannattelee.

Eri sairaudet tuovat erilaiset tunteet pintaan. Monissa tilanteissa sairastuneen toimintakyky saattaa muuttua, seksuaalisuus vähentyä ja mieliala vaihtelee. Voimat menevät sairauden kanssa kamppailuun.

– Täysin ymmärrettävää on, ettei sairastunut ihminen näe itseään realistisesti. Harva hoksaa olevansa hankala tai kiukkuinen kumppani, josta on vaivaa. Tästäkin olisi hyvä avoimesti puhua, Välilä sanoo.

Terve parisuhde perustuu vastavuoroisuuteen. Oleellista on edelleen muistaa kysyä, mikä antaa toisella kokemuksen rakastetuksi tulemisesta.

– Sitoutuminen ja rakkaus kantavat toivottavasti  vaikeassakin tilanteessa. Kannattaakin miettiä, mitä vielä voimme tehdä yhdessä  näillä mahdollisuuksi Ja kannattaa myös  etsiä ammattiapua suhteen tueksi.

Hyödyksi olisi myös sen keskusteleminen, onko pariskunta naimisissa sairauden kanssa vai toistensa kanssa. Eletäänkö elämää vain sairauden ehdoilla? Vaatiiko sairas osapuoli, että toinenkin luopuu elämästään?

– Paljon riippuu siitä, millaista perinnettä itse kantaa. Ääriesimerkki ovat huolenkantajat, ehkä useimmiten naiset, jotka kokevat, että sairastuneelle on omistauduttava ja luovuttava kaikesta muusta.

Muista hoitaa myös itseäsi

Joskus käy myös niin, että sairastunut osapuoli tulee hyvin mustasukkaiseksi. Kun hän ei pääse minnekään, toinenkaan ei saa nauttia elämästä.

– Tai saattaahan sairastunut ihminen joskus vaipua itsesääliin ja kokea olevansa uhri, jonka elämä on ohi.

Liisa Väliä muistuttaa, että harva on alun perin mennyt naimisiin sairauden kanssa. Koska kyseessä on uusi tilanne, myös pelisäännöt on syytä päivittää.

Jos terve osapuoli luopuu oman itsensä hoitamisesta, vaarana on uupuminen. Tuolloin ollaan tilanteessa, että raikasta happea ja uutta virtaa suhteeseen ei tule mistään.

– Terveen puolison kannattaa miettiä, miten hän tankkaa itseään. Liian usein käy niin, että pariskunta sinnittelee äärirajoille asti. Avuntarve uskalletaan tuoda esiin vasta romahtamispisteessä.

Siksi hyvässä vaiheessa ja terveenä ollessa kannattaisi keskustella tulevista haasteista: Jos jompikumpi sairastuu, mitä toiselta toivotaan?  Saako puoliso viedä intervallishoitoon, vaikka hän vastustelisi? Mitä toiselta toivoo sairauden tullen. Hoitotahtokin selkeyttää tilannetta.

Asiantuntijana toiminnanjohtaja, psykoterapeutti Liisa Välilä Parisuhdekeskus Kataja ry:stä. Lisätietoa hankkeesta Kun puoliso sairastuu.

Lue lisää Hyvä terveys 5/18, jossa on muotoilija Päivi Rintaniemen ja insinööri Markku Rintaniemen tarina, kun Markku sairastui vaikeahoitoiseen glaukoomaan. Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta digilehdet.fi-palvelusta.