Hellitä vähän, perfektionisti

Täydellisyyden tavoittelijoita on kaikentyyppisissä ihmisissä. Annamari Heikkilä tapaa ja auttaa heitä opintopsykologina Helsingin yliopistossa.

– Perfektionistin mielestä on ihme, että hän on tähän asti selviytynyt kaikesta. Hän uskoo seuraavalla kerralla mokaavansa varmasti, jolloin kupla puhkeaa ja totuus punnitaan. Näin siitä huolimatta, että hänen menneisyytensä on täynnä onnistumisia, Heikkilä luonnehtii.

Hän kertoo esimerkin loistavasti menestyneestä opiskelijasta, joka on jo suorittanut yhden vaativan yliopistotutkinnontutkinnon ja viimeistelee toista. Kun ohjauksessa keskusteltiin täydellisyyteen pyrkimisen pakosta, tämä mahdottomien tavoitteidensa takia uupunut nuori mies tavoitti varhaisen muiston.

– Hän oppi omin päin lukemaan paljon ennen kouluikää, mutta kukaan ei kehunut häntä siitä. Hän ei myöskään saanut kertoa taidostaan muille.

Muisto herätti hänessä hirmuisen vihan, jonka avulla hän oppi näkemään, että on aina pyrkinyt asettamaan itselleen yhä korkeampia tavoitteita. Ehkä siinä toivossa, että saisi lopulta kiitosta.

Positiivisen palautteen puute onkin Annamari Heikkilän mielestä keskeinen syy, kun aletaan haikailla kuuta taivaalta eikä mikään riitä.

Jumissa vähättelyyn

Annamari Heikkilän mukaan opimme asettamaan rimoja itsellemme pikkulapsi-iästä alkaen. Ajatusten ankaruus riippuu siitä miten lapselle tärkeät aikuiset, ensin isä ja äiti, myöhemmin muun muassa opettajat ja harrastusten vetäjät, suhtautuvat häneen ja mitä he vaativat itseltään.

Ohjaustyössään Heikkilä ei erityisemmin kysele opiskelijoiden vanhoista asioista, mutta usein nämä alkavat kertoa, minkälaista kotona oli.

Koska perfektionisti ei ole koskaan tyytyväinen saavutuksiinsa, kaikkea hänen  toimintaansa leimaa tyytymättömyys.

– Vaikka muut kuinka ihailisivat hänen hienoja saavutuksiaan, hänelle itselleen ne eivät ole mitään. Muiden vakuuttelut eivät auta, koska hän on jumittunut itsensä vähättelyyn. Järki ei kohtaa tunteita, joita ankaruus itseä kohtaan synnyttää.

Myös elämän hallitsemisen tarve on täydellisyyden tavoittelijalle tärkeää. Hänellä on monesti suunnitelma B valmiina siltä varalta, että A ei toimi. Hän varautuu epäonnistumisiin koko ajan.

– Tällöin esimerkiksi luova toiminta estyy. Sille ei jää tilaa eikä joutilasta aikaa, Heikkilä sanoo.

Tarve voittaa muut

Kohtuuttomilla tavoitteilla on taipumus laajentua kaikille elämän osa-alueille. Ulkonäön pitäisi olla täydellinen, harrastusten äärimmäisen tavoitteellisia.

Moni perfektionisti vähättelee muiden saavutuksia tyyliin ”Tuo nyt sai tuollaisen työpaikan. Mutta kun minä menen työmarkkinoille, aloitan niin korkealta, ettei kukaan muu pysty vastaavaan.”

Pohjimmiltaan tällainen ajattelu ja kilpailemisen tarve voi johtua myös valtavasta alemmuudentunteesta. Sekin on voinut saada alkunsa kovin kauan sitten.

– Eräs opiskelija kertoi, miten hän koululaisena meni onnellisena kertomaan isälle, että sai kokeista kymmenen miinus. Isä reagoi vain kysymällä mistä se miinus tuli.

Pelko jarruttaa opintoja

Suhteettomat tavoitteet vaikeuttavat myös opinnoissa etenemistä.

– Töihin ryhtymisen kynnys on korkea ja aloittamista lykätään kaikin mahdollisin tekosyin. Perfektionisti on sitä mieltä, ettei työ koskaan voi tulla täydellisen valmiiksi.

Stressaantumisen syynä ovat yleensä tekemättömät työt, ei se, että työtä on paljon. Vetkutellessa oppiminenkin jää vaillinaiseksi. Asioita, kuten opiskelijalla gradun tekemistä, ei voi oppia tekemättä sitä.
Tentteihin lukeminenkin vaikeutuu, koska opiskelija pelkää, ettei opi tarpeeksi hyvin.

– Tässä pelossa perfektionisti onkin oikeassa: oppiminen todella jää vajaaksi, kun epäonnistumisen pelko ja ahdistuneisuus valtaavat mielen. Ahdistuksen käsittelyyn menee paljon psyykkistä voimaa, eikä sitä riitä opiskelun vaatimaan aivovoimisteluun.

Loputonta hiomista

Sen lisäksi että perfektionistin on vaikea aloittaa mitään, hän ei haluaisi päästää mitään käsistään. Hän hioo loputtomasti eikä voi näyttää keskeneräistä muille. Silloin hän ei myöskään saa neuvoja tai uusia näkökulmia.

Jos haluaa päästä sen lähteille, miksi kaikesta pitää suoriutua erinomaisesti, on aloitettava itsetuntemuksen lisäämisestä. Kun katsoo totuutta silmiin, oppii vähitellen näkemään, mistä oma ajattelu rakentuu.

– Voi vaikka kirjata parin viikon ajan muistiin, minkälaisissa tilanteissa tulee ahdistusta ja ajatuksia omasta riittämättömyydestä. Seuraavaksi on hyvä tutkia, ovatko ajatukset realistisia.

Annamari Heikkilä on kuullut tällaisen pohdinnan jälkeen opiskelijoiden oivalluksia: olisihan se ihan kamalaa, jos kaikki ihmiset ajattelisivat näin.

– Tämän tapaisen oivalluksen tehtyään voikin siirtyä ajattelemaan, miksi juuri asianomaisen pitää olla itselleen niin ankara. Kysymykseen on löydettävä vastaus itse, omasta mielestä. Ei auta, jos muut vakuuttavat, että vähempikin riittää.

Kriitikko väijyy päässä

Asenteita omaa itseä kohtaan ei vähällä muuteta, jos ne ovat automatisoituneet vuosien tai vuosikymmenien kuluessa. Luopuminen merkitsee identiteetin muutosta.

– Omia ajatuksia puolustellaan vaikkapa sanomalla ”perfektionisti minussa sanoo, etten voi tyytyä vähempään”. Lopulta voi kuitenkin havahtua siihen, että omaa toimintaansa terrorisoikin ihan itse, jos ei suostu kokeilemaan eikä muuttamaan mitään. Monesti kriitikot väijyvät vain omassa päässä.

Usein Annamari Heikkilä kysyykin ohjattavalta, miltä tulevaisuus näyttää, jos elämää jatkaa omaksumaansa tapaan.

– Vastaus voi olla, että en minä kyllä tuollaista elämää halua enkä jaksakaan.

Monelle on lohdullista huomata, että itseen kohdistuvat vaatimukset ovat vain ajatuksia, eivät totta.

– Ajatuksiin ja sitä kautta tunteisiin voi vaikuttaa. Nehän ovat opittuja ja niiden muuttaminen mahdollista, kun tämän ymmärtää.

Kokeile epätäydellisyyttä

Ja kyllä elämäkin opettaa. Onneksi on asioita, jotka on kerta kaikkiaan vain tehtävä tiettyyn päivään mennessä. Ja kun tekee ehtimättä saavuttaa aivan täydellistä, huomaa, ettei vajavaisemmastakaan seurannut katastrofia.

Mitä saa tilalle, jos lakkaa vaatimasta itseltään mahdottomia?

– Paremman elämän, tasapainoisemman ja lempeämmän suhtautumisen itseen, laajemman näkökulman asioihin. Psyykkisiä voimia vapautuu ja voi tehdä entistä useammanlaisia asioita, kun ei kaikkea tarvitse osata täydellisesti. Muiden ihmistenkin kanssa ehtii olla enemmän, kun kaikki aika ei mene suorittamiseen, Annamari Heikkilä luettelee.

Jos haluat päästää itsesi helpommalla, mieti

• Mistä ankara asenne itseäsi kohtaan on saanut alkunsa?
• Minkälainen olisi kohtuullinen vaatimustaso?
• Miksi juuri sinun pitää vaatia itseltäsi niin paljon?
• Miltä tulevaisuus näyttää, jos jatkat elämääsi entiseen tapaan?

Lue lisää
Tunnista stressityyppisi ja löydä apu
Rentoutumisesta