Olipa ongelmasi vuorenkorkuinen tai vähän matalampi, jo muutama keskustelu terapeutin kanssa voi auttaa löytämään uusia näkökulmia.

Moni potee pahaa oloa ilman näkyvää syytä. Elämänilo tuntuu kadonneen, vaikka kaikki näyttäisi päällisin puolin olevan kohdallaan. Pitäisikö lähteä terapiaan ja ruotia lapsuutta juurta jaksaen, kenties monta vuotta?

— Ei terapian välttämättä tarvitse jatkua vuosia eikä siihen tarvitse liittyä kärsimystä, vakuuttaa psykoterapeutti ja ratkaisukeskeisen terapian kouluttaja Ben Furman.

Hänen mukaansa moni ongelma ratkeaa parilla tapaamisella, kun ihminen näkee ongelmansa uudessa valossa. Turha siis hautoa ahdistusta, sillä terapia voi olla lyhyt ja valoisa matka muutokseen.

Ben Furman teki lyhytterapiakäsitteen tunnetuksi Suomessa 1980-luvulla. Itse hän ei enää sanaa käytä, koska suurin osa psykoterapioista on nykyisin lyhyitä. On olemassa myös psykoanalyyttisia lyhytterapioita.

— Lisäksi on valtavasti keinoja, joiden avulla pääsee eteenpäin ilman varsinaista terapiaa. Joskus taas asiakkaat jatkavat parikin vuotta niin, että tapaavat terapeuttiaan muutaman kuukauden välein.

Luovuutta peliin

Ongelmien kirjo on loputon. Tavallisimmin hiertävät ahdistuneisuus, riippuvuudet, päihdeongelmat ja masennus.

— Kaikkia voidaan auttaa lyhytkestoisella terapialla, Furman uskoo.
Hän pitää lyhyen terapian etuna muun muassa sitä, ettei siihen tarvitse sitoutua pitkäksi aikaa ja että se tulee yksilölle ja yhteiskunnalle edullisemmaksi kuin monivuotinen terapia.

Furmanin mukaan terapeutti on lähinnä valmentaja, joka viitoittaa asiak­kaan tietä tämän haluamaan suuntaan. Tarkoitus on auttaa asiakasta saamaan ideoita, joiden avulla hän voi itse ratkaista ongelmansa siellä, missä ne ilmenevät, eli omassa ympäristössään: työssä, perheessä ja ystävien kanssa.

— Nykyaikainen terapia on jotakin aivan muuta kuin freudilainen analyysi.
Kontaktit terapeutin ja asiakkaan välillä voivat tapahtua internetin välityksellä tai puhelimitse. Asiakkaat saavat usein kotitehtäviä, ja omaiset, työtoverit ja ystävät ovat tervetulleita osallistumaan keskusteluihin.

— Luovuus on lääke inhimillisten ongelmien ratkaisemisessa. Sitä taas ruokkivat terapeutin hyvät kysymykset ja arvostava asenne, hän sanoo. 

Maalaisjärjellä

Ben Furman soveltaa omassa elämässäänkin ratkaisukeskeisen psyko­terapian menetelmiä, eikä hän ajattele terapoivansa itseään.
— Käytän maalaisjärkeä tilanteissa, joissa punainen lanka on kadoksissa.

Yksi ratkaisukeskeisen psykoterapian periaatteista on ajatus, että vaikeimmistakin kokemuksista seuraa jotain hyvää.

— Ihmiset löytävät ratkaisuja ongelmiinsa enimmäkseen omin päin tai ystävien avustuksella. Me saamme kaikki tukea, neuvoa ja hyviä ideoita toinen toisiltamme emmekä kutsu sitä terapiaksi. Lääkärissä käynti, valmennus­sessio, diakonin kanssa jutteleminen, keskustelu hierojan kanssa, jopa rupattelu kampaajan kanssa voivat kaikki olla terapeuttisia kokemuksia.

Toimii terapian tavoin

Tuttavapiirissä yksi lisää itsetuntemustaan enneagrammilla, toinen soveltaa NLP:tä työporukan johtamisessa, kolmas etsii itseään tekemällä aarrekarttaa. Tarjolla on paljon sellaista apua, jota ei kutsuta terapiaksi mutta joka toimii terapian tavoin.

Psyykkiseen hyvinvointiin ohjaavat menetelmät sopivat jokaiselle, joka haluaa tutustua paremmin itseensä ja oivaltaa, mikä mättää ihmissuhteissa. Elämäntaidon valmennus, voimauttava ohjaus, energia- eli taputusterapia, voimauttava valokuva, vertaistuki­ryhmät, psykodraama tai tarinateatteri voivat olla vaihtoehtoja psykoterapialle, ja kynnys mennä mukaan on matala. Sinne vain kokeilemaan, itseään kuitenkaan vähättelemättä.

— Myös päiväkirjan pitäminen on terapiaa, vaikka sitä ei siksi kutsutakaan, Furman huomauttaa.

 Lue lisää Tiistaiterapia-blogista

Jos haluaa hakea Kelalta korvausta, psykoterapeutin on oltava Valviran terveydenhuollon ammattilaisten keskusrekisterissä Terhikissä sekä Kelan alueellisessa terapeuttirekisterissä.

Muiden antaman terapian joutuu maksamaan kokonaan omasta pussista. Toisaalta satasella tai muutamalla voi hyvässä valmennuksessa päästä aivan uusille urille elämässään. Vertaistuki on kokonaan ilmaista.

— Olipa terapia- tai valmennusmuoto mikä tahansa, siinä auttaa se, että terapeutilla ja asiakkaalla synkkaa, Ben Furman sanoo.

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.