Uhriutuneesta tuntuu, että hänellä vasta on kivikkoinen tie – vaikeampaa kuin muilla. Psykoterapeutti ja kirjailija Pepi Reinikainen rohkaisee luopumaan uhrin roolista ja menemään elämässä eteenpäin.

Kun ihminen alkaa tutkia uhriutumisensa historiaa, hänellä yleensä riittää ratkottavia solmukohtia, kokemuksia, jotka ovat altistaneet uhriutumiselle. Voi olla, että malli omaan käyttäytymiseen ja koko elämänasenteeseen on tullut imettyä lapsuuden kodista.

Pepi Reinikaisen kehittämässä Elämänkaarikirjoitus-menetelmässä itsetutkiskeluun lähdetään omien vanhempien ja isovanhempien elämänvaiheita tutkimalla. Sieltä todennäköisesti löytyy merkkejä uhriutumisesta. Silti, elämää ja kokemuksia ei lähdetä tarkastelemaan ongelmakeskeisesti vaan elämäkeskeisesti! Se on menetelmän ydinajatus.

– Tavoitteena on lisätä ensin oman henkilöhistorian totuudellisuutta. Sen jälkeen voi vapautua esimerkiksi omasta roolista lapsuudenperheessä ja miettiä, kuinka elämästä saisi uuden otteen, sanoo Reinikainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän kannustaa jättämään uhrin roolin. Se ei tapahdu ilman pitkäjännitteistä itsetutkiskelua. Ihminen voi joutua muistuttamaan itseään koko lopun elämää siitä, ettei hän ole ainoa, jolla on ylitsepääsemättömän tuntuisia vaikeuksia. Reinikainen muistuttaa, että rohkeus palkitaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

1. Saat uutta elämänvoimaa

Antautuen ja intensiivisesti läpi käyty menneisyyden kartoitus muuttaa ihmisen suhtautumista omaan historiaansa. Se oikaisee pinttyneitä käsityksiä omasta roolista jotenkin voimattomana ja toisia varten elävänä. Kielteisten asioiden purkaminen vapauttaa niiden alle hautautuneita hyviä asioita.

2. Saat elämän omiin käsiisi

Vastuu siitä, miltä elämä juuri nyt tuntuu, on sittenkin pitkälti omissa käsissäsi. Uhriutunut on luovuttanut vastuun hyvinvoinnistaan toisille. Hänestä on tuntunut, ettei hän syystä tai toisesta – ja syitä löytyy aina – kykene vaikuttamaan elämänkäänteisiinsä. Et ole kohtalon, yhteiskunnan tai muiden ihmisten heittopussi.

3. Saat toisenlaisen tulevaisuuden

Elämä ajopuuna vaihtuu kapteenin rooliin. Vastuun kantamiseen kuuluu sen sietäminen, että elämässä voi tulla vastoinkäymisiä, mutta niiden ei tarvitse merkitä loputonta itseruoskintaa. Itsesääli ei auta mitään, se on vain näennäistä nöyryyttä, eikä vie asioitasi eteenpäin. Saat edetä elämässäsi toiveikkaampana.

Lähteenä Pepi Reinikaisen kirja Elämässä eteenpäin irti uhriutumisesta (Kirjapaja 2014).

Sisältö jatkuu mainoksen alla