Perimme sukukalleuksien lisäksi myös perhesalaisuudet. Jokaisen on itse päätettävä, jatkaako vaikenemista vai puhuuko asiat selväksi.

Eikö ukki ollutkaan ukkisi? Minulla taas taitaa olla sisarpuoli Ruotsissa. Miehen veli eli ja kuoli vaikeasti kehitysvammaisena laitoksessa, mutta siitä ei puhuta.

Lähes jokaisesta perheestä löytyy asioita, joista vaietaan hautaan saakka, ja jotka vielä haudankin takaa salpaavat kielet. Vaikeneminen ei kuitenkaan auta: mörkö on ja pysyy.

Kun vaikeistakin asioista on ruvettu julkisuudessa avoimemmin puhumaan, monet ihmiset ovat havahtuneet ymmärtämään, että myös heillä saattaa olla turhaa painolastia kannettavanaan.

Perheterapeutti Paula Juolasmaa Oulun seurakuntayhtymän Perheneuvontapalvelusta määrittelee perhesalaisuuden asiaksi, joka vääristää ja monimutkaistaa ihmissuhteita.

– Tunteiden ilmaiseminen ja ristiriitojen ratkaiseminen opitaan jo lapsuuden perheessä. Niinpä toistamme opittuja vääristyneitä käyttäytymismalleja usein tiedostamattamme.

Salassa itseltäkin

Perhesalaisuuksia on ainakin kahdenlaisia. On julkisalaisuuksia, jotka kaikki perheessä ja puoli kylääkin tietää, mutta joista kukaan perheenjäsenistä ei puhu.

”Niin äiti kuin me sisaruksetkin tiesimme, että isä nukkuu humalaansa, mutta siitä ei koskaan puhuttu. Korkeintaan äiti saattoi sanoa, että isi on vähän väsynyt”, eräs keski-ikäinen nainen kertoo. Lapset oppivat olemaan puhumatta isän  juopottelusta, vaikka se oli yhtä vaikea salata kuin punaista nenää.

– Lapset oppivat pienestä pitäen valehtelemaan.  Samalla perheenjäsenet alkoivat varomaan vaarallisia aiheita ja ahdistuvat, jos niitä edes sivuttiin. Lopulta puheenaiheet saattavat kaventua niin, ettei perheessä enää puhuta mistään, Juolasmaa kuvailee kehityskulkua.

On myös perhesalaisuuksia, jotka vain yksi tai muutama perheestä tietää. Salattu asia vaikuttaa alitajuisesti myös niihin perheenjäseniin, jotka vain aistivat salaisuuden.

– Salaisuuden ylläpitäminen tuo ihmissuhteisiin varovaisuutta. Vanhemmat ohjelmoivat puheensa välttämään vaarallisia taajuuksia, Paula Juolasmaa toteaa.

Eräs mies oli ikänsä ihmetellyt, miksi hänen isänsä suhtautui häneen vihamielisesti. Kun mies kerran kysyi äidiltään oman nimensä alkuperää, selvisi, että äiti oli nimennyt hänet sodassa kuolleen kihlattunsa mukaan. Kukaan perheessä, ei siis myöskään puoliso, tiennyt nimestä.

Tunteiden seitti

Perhesalaisuuksin liittyvät voimakkaat tunteet, viha, häpeä, syyllisyys, epäonnistuminen. Salaisuudet voivat liittyä johonkin tapahtumaan tai ne koskevat jonkun ihmisen alkuperää tai käyttäytymistä.

Tavallisimmin perheessä salataan häpeälliseksi koettuja asioita: konkurssia, sairautta, itsemurhaa, seksuaalista suuntautuneisuutta, avioeroa, lapsen aviotonta alkuperää, avioliiton ulkopuolisia suhteita, rikoksia, perheväkivaltaa, insestiä.

Kuolema on vaikeimmin hallittavissa oleva perhesalaisuus, mutta niin vain on aikaisempien sukupolvinen itsemurhat muuttuneet salaisuuksiksi.

Itsemurhan taakka saattaa kulkeutua jopa kolmanteen tai neljänteen sukupolveen saakka. Tosin lapset eivät välttämättä tiedä, miksi isä ei mainitse vahingossakaan isäänsä tai isoisäänsä. Kysyäkään ei uskalla.

Salaisuudet pysyvät

Kun maailma muuttuu, myös perhesalaisuudet muuttuvat. Nykyään toinen puoli lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella, eikä siitä salaisuutta saa kehrättyä. Jos ennen isäntä hiipi aidanviertä pitkin jalkavaimonsa luo, nyt salarakkaat esitellään kaikelle kansalle iltapäivälehtien sivuilla.

Lööpeissä esiintyvät samat aiheet kuin kaunokirjallisuudessa tai elokuvissa.

Kotiopettajattaren romaani on täynnä perhesalaisuuksia, jotka vaikuttavat päähenkilöiden elämään. Synkein salaisuuksista on kartanonherran hullu vaimo tornihuoneeseen vangittuna.

Monet perhesalaisuudet ovat kokeneet inflaation. Konkurssit, talojen pelaamiset ja Amerikkaan pakenemiset kuulostavat vanhanaikaisilta salaisuuksilta, mutta esimerkiksi huono taloudellinen tilanne voi olla hävettävä, salattava asia. Leipäjonossa monet eivät halua kasvojaan paljastaa.
Myös juopottelu ja perheväkivalta ovat tänäänkin perhesalaisuuksia, samoin insesti.

– Lainsäädännöllisin keinoin on pyritty purkamaan perhesalaisuuksia. Esimerkiksi perheväkivalta ei ole enää asianomistajarikos, Juolasmaa huomauttaa.

– Myös insestistä ja pedofiliasta on ruvettu puhumaan enemmän ja avoimemmin, ja se on rohkaissut ihmisiä tuomaan esiin asioita, joista aiemmin on vaiettu visusti.

Homoseksuaalisuus, HIV tai mielen sairaus ovat usein perhesalaisuuksia, vaikka esimerkiksi homot ovat astuneet kaapista suoraan televisiosarjojen tähdiksi.

– Homoseksuaalisuus oli 1970-luvulle saakka rikos, joka oli pakko peittää. Yhä vieläkin osa halua salata asian jopa omilta vanhemmiltaan.

Ketä suojellaan?

– Jos jotakin salataan, on syytä pohtia, ketä halutaan suojella, miltä ja miksi. Nämä kysymykset heräävät ensimmäisinä, Paula Juolasmaa pohtii.

Viime vuosiin saakka pahoinpidellyt vaimot ovat pyrkineet salaamaan mustelmansa ja keksimään mustille silmille selityksiä. Vaimo on saattanut jopa uskoa, etteivät lapset tiedä asiasta mitään, vaikka nämä myöhemmin kertovat piileskelleensä yläkerrassa sängyn alla, kun he kuulivat isän pieksävän äitiä. Perheväkivallan kohteeksi joutuneet miehet eivät ehkä vielä nykyäänkään asiasta hevin kerro.

Tänäkin päivänä perinnönjakotilaisuuteen saattaa kävellä tuntematon sisarpuoli. Lapsi saattaa tulla yllätyksenä puolisollekin, mutta on myös vanhempia, jotka yhteistuumin ovat salanneet esimerkiksi isän aikaisemman avioliiton yhteisiltä lapsiltaan. Salaisuuteen osallistuu silloin myös ainakin isänpuoleinen suku.

Jos lapsia yhä harvemmin salassa siitetään, nykyajan salaisuudeksi voi nousta keinoalkuisten lasten alkuperä. Pitääkö lapselle kertoa, että hänen isänsä tai äitinsä ei geneettisesti ole hänen vanhempansa, vaan munasolu tai siittiö on saatu tuntemattomalta luovuttajalta?

Selitys omalle käytökselle

Perheterapeutin näkökulmasta salaisuus on useimmiten ihmisen elämää ja perheen ilmapiiriä myrkyttävä asia. Paula Juolasmaa tarkentaa, että kaikki salaisuudet eivät ole yhtä tuhoavia, eivätkä kaikki yksilöt koe niitä taakkoina.

– Perhesalaisuuksiin ei tarvitse oireilla ahdistuksella tai masennuksella. Usein riittää jo se, että haluaa tietää, miksi käyttäydyn tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla ja kuinka voisin siitä vapautua oman hyvinvoinnin takia, Juolasmaa sanoo.

Käyttäytymisen mallit saattavat periytyä ties kuinka monen sukupolven takaa ja niitä periytyy paljon enemmän kuin tiedostammekaan. Vai miksi kuulen äitini puhuvan, kun tulen väsyneenä kotiin ja huudan ensimmäisenä, että miksi kotona ei kukaan ole pistänyt tikkua ristiin?

Keskinäistä terapiaa

Perheneuvonnan kaltaisissa paikoissa hyvin usein puidaan asioita, joita on pidetty salassa vuosia, jopa vuosikymmeniä.

– Salaisuuden paljastaminen helpottaa, mutta ketään ei voi pakottaa kertomaan salaisuuttaan, Paula Juolasmaa toteaa.

Kätketyt asiat olisi hyvä puhua yhdessä perheenjäsenten kesken, ja päästä niiden kanssa sovintoon. Perhesalaisuuksien selvittäjä saattaa törmätä suvun patriarkkaan tai matriarkkaan, joka ei halua vanhoja asioita kaiveltavan.

– Vanhemmat usein määrittelevät, mistä saa puhua ja mistä ei, Juolasmaa sanoo.

– Asiat saattavat olla myös niin torjuttuja ja kipeitä, että vanhemmat kieltävät niitä koskaan tapahtuneenkaan.

Riskinä saattaa olla välien katkeaminen. Osa jättää asian selvittämättä juuri siksi, ettei halua ylitsepääsemättömiä ristiriitoja. Toinen sanoo, että mitä sitä vanhaa ihmistä kiusaamaan.

– Usein vaihtoehdoksi jää se, että nuoret keskenään yrittävät löytää vastauksia. Myös kaukaisemmat sukulaiset tai naapurit voivat toimia tietolähteinä.

Minun asiani

Onko ihmisen pakko jakaa kaikki salaisimmatkin asiansa vanhempiensa, lastensa tai puolisonsa kanssa? Missä kulkee ihmisen yksityisyyden raja?

– Onko vanhemman tarpeen kertoa lapselleen seksuaalista hyväksikäytöstä, jos sen kanssa on päässyt sovintoon? Onko puolisolle kerrottava entisessä elämässä tapahtuneesta raiskauksesta? Missä seurustelun vaiheessa asia on tarpeen tuoda esiin? Juolasmaa kysyy esimerkeillä.

Jokainen yksilö ratkaisee asian itse. Jos salaisuus on elämää häiritsevä, puhuminen on parasta, koska se säästää monelta ristiriidalta. Syvälle kätketyt salaisuudet saattavat pulpahtaa yllättäin pintaan jonkin uuden kokemuksen tai iän myötä. Kukaan ei anna takuuta siitä, miten salaisuuden paljastuminen läheisiin ihmisiin vaikuttaa.

– Kätkettävä asia on yleensä jokin paha ja vaikea, vaikka toisaalta tiedämme kansanlaulun sanoin, että kell´ onni on, se onnen kätkeköön, Juolasmaa jää miettimään.

Vanha kansa saattoi piilottaa rahakirstunsa ja elää hyvin vaatimatonta elämää nauttien rikkauksistaan vain salassa. Kademieltä estääkseen myös nykyajan lottovoittajat pyrkivät piilottamaan onnensa.

– Kyllä nämäkin salaisuudet ihmisten välisiä suhteita vääristävät, mutta ehkä ne eivät ole yhtä vaarallisia kuin pahat asiat.

Lue lisää hyväksikäytöstä.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.