Sosiaaliset tilanteet, kuten ruokailu, puheen pitäminen, jopa bussilla matkustaminen voivat pelottaa niin, että tavallisesta elämästä tulee taistelu. Tee testi ja löydä apua!

Tee testi

  1. Jännitätkö kohtuuttoman paljon ryhmätilanteita, kuten yhdessä isolla joukolla syömistä?
  2. Kuvitteletko, että muut pitävät sinua tyhmänä tai arvottomana?
  3. Kontrolloitko tarkasti tekemisiäsi, ja jos kaikki ei mene kuten suunnittelit, koet epäonnistuneesi?
  4. Vältteletkö kaikin keinoin ahdistavilta tai pelottavilta tuntuvia tilanteita?
  5. Aiheuttavatko pelot fyysisiä oireita kuten hengenahdistusta, hikoilua tai unettomuutta?
  6. Vaikeuttavatko pelkosi ihmissuhteitasi, työtäsi tai normaaleista askareista suoriutumista?

    JOS VASTASIT useaan kysymykseen kyllä, saatat kärsiä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Sillä tarkoitetaan toistuvaa ahdistusta ja pelkoa tilanteissa, joissa joutuu tekemisiin vieraiden ihmisten kanssa tai huomion kohteeksi. Vaikeat pelot voivat traumatisoida niin, että ote normaalista elämästä herpaantuu ja esimerkiksi kaupassa käynti tuntuu ylivoimaiselta. Sosiaalisia tilanteita pelkäävä linnoittautuu kotiinsa, sillä se tuntuu ainoalta turvalliselta paikalta.

Apua, kuplani puhkeaa

Sosiaalisia tilanteita pelkäävä ei jännitä muita ihmisiä vaan oman sisimpänsä paljastumista. Mitä jos mokaan? Jos annan itsestäni jotenkin tyhmän kuvan? Ahdistus voi olla niin suurta, että haluaisi olla mahdollisimman näkymätön.

Pelko voi iskeä esimerkiksi kun astut täynnä ihmisiä olevaan tilaan. Koet, että kaikkien huomio kiinnittyy sinuun. Tämä pelottaa, sillä et voi vaikuttaa siihen, mitä muut sinusta ajattelevat. Jos joku huoneessa naurahtaa, luulet hänen nauravan sinulle. Esittäytyessäsi muille kätesi hikoavat ja takeltelet sanoissasi, mikä lisää ahdistustasi.

Eniten ahdistaa arki

Mikä tahansa tilanne, jossa joutuu tekemisiin vieraiden ihmisten kanssa tai tarkkailun kohteeksi, voi kehittyä pelottavaksi. Usein iskee ahdistus, joka voi ilmetä myös paniikkikohtauksena. Vaikeat pelot voivat lamata toimintakyvyn kokonaan.

ESIINTYMINEN. Jopa joka viides aikuinen jännittää esiintymistä: ääneen puhumista, huomion kohteeksi joutumista ja muiden arvostelulle altistumista. Pelkoa lievittää jo se, että keskityt siihen mitä aiot sanoa, jolloin saat huomion pois omasta kehostasi.

JULKISET PAIKAT. Kauppa- tai elokuvareissu voi olla voimanponnistus. Julkiset ja suljetut paikat, joissa on paljon ihmisiä mutta ei yleensä sanallista vuorovaikutusta, pelottavat. Pelkääjä saattaa esimerkiksi tehdä ostokset iltaisin juuri ennen kaupan kiinnimenoa, jolloin asiakkaita on mahdollisimman vähän. Hän voi suunnitella kaupassa kuljettavan reitin huolella etukäteen. Jos hyllyrivejä onkin muutettu, iskee paniikki. Silloin pitää jättää ostokset ja lähteä kiireellä pois.

RUOKAILU. Julkisesti ruokaileminen on tavallinen ahdistusta tuottava tilanne. Hermostuttaa ja kädet tärisevät, iskee kahvikuppineuroosi. Syöminen on intiimi tilanne, jossa pitää samanaikaisesti hallita myös ruokaseuran kanssa keskustelu. Juhlat ovat erityisen vaikeita, sillä silloin suurennuslasin alla on myös oma pukeutuminen ja ulkonäkö.

Kehokin oireilee

Voimakas pelko ilmenee fyysisinä oireina: ei saa nukuttua, sydän pamppailee, hikoiluttaa ja suuta kuivaa. Joku lamaantuu, toinen saa paniikkikohtauksen.
Seurauksena on usein ahdistusta tuottavien tilanteiden karttelu. Tuiki tavalliset askareet, kuten bussilla matkustaminen tai jumppatunnille osallistuminen, käyvät ylivoimaisiksi. Elämä lamaantuu: ihmissuhteet jäävät, opiskelu keskeytyy.

Avuksi terapiaja itsehoito

Sosiaaliset pelot alkavat usein varhaisaikuisuudessa. Jos ne vaikeuttavat elämää ja ihmissuhteita, hoitoa pitää hakea heti, sillä pitkittyessään pelot pahenevat. Psykoterapian ja lääkehoidon yhdistelmä auttaa useimpia potilaita.

Pelkoja voi lievittää mielikuvaharjoituksilla, joissa totuttelee kohtaamaan pelkoa aiheuttavan tilanteen askel askeleelta. Moni pelkääjä on saanut apua myös erilaisista mindfulness-tekniikoista ja rentoutumisharjoituksista. Vakavimpiin pelkoihin omat keinot eivät auta, vaan tarvitaan ammattiapua. Pelkoja ei saa mitätöidä, sillä mitätöinti voi vaikeuttaa niistä irrottautumista.

ASIANTUNTIJA psykoterapeutti Helena Roivainen

Lue lisää

Eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta: siedätysohjelma
Pura stressi ajoissa
Pelko paloiksi ja pinoon
Astu esiin ja uskalla puhua

Kirjailija Kati Tervon uusin kirja sai innoituksen oman suvun vaietusta salaisuudesta.

"Neljäs kirjani Iltalaulaja (Otava 2017) kertoo taiteilija Ellen Thesleffistä ja maalaistyttö Taimista, joka haluaisi myös osata taiteilla, mutta taustansa vuoksi ei voi.

Löysin romaanin aiheen peratessani tätini kuolinpesää. Tätini ihaili Thesleffiä ja olisi tahtonut taiteilijaksi, mutta perhe vaati häntä opiskelemaan kunnon ammatin. Täti sairastui skitsofreniaan alle kolmikymppisenä.

Psyykkinen sairaus oli tabu. Sitä hävettiin perheessäni. En vielä 11-vuotiaanakaan tiennyt, että mummulassa seinänvieruksia pitkin hiljaa kulkeva ihminen on tätini. Hän oli laitoshoidossa lukuisia kertoja, mutta välillä oli myös parempia jaksoja. Minulla on tädistä myös valoisia muistoja, kun syömme yhdessä ja nauramme.

Harrastin itsekin kuvataiteita nuorena, kunnes isä sanoi, että nyt on taiteilut taiteiltu. Oli mentävä töihin. Katkera en ole, sillä työelämän opit ovat olleet hyväksi ja opettaneet vastuunottoa elämästä.

Nykyään minulla on työhuone kirjailijatalo Villa Kivessä. On mahtavaa, kun on paikka, minne voi mennä ja vetää oven kiinni. Ennen kirjoitin kotona, missä mieheni työskentelee ja poikani soittaa sähkökitaraa.

Näin on parempi, sillä kestän hälinää huonosti. En juurikaan katso telkkaria, sillä korvani väsyvät tv:n ääniin ja maailman melskeisiin. Jari hemmottelee minua kotona niin, että jalkapalloa katsoessaan hän laittaa kuulokkeet korville, jotta minun ei tarvitse kuunnella urheiluselostuksia.”

Lue lisää Kati Tervon terveystunnustuksia Hyvä terveys 12/2017. Tilaajana voit luke lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.

Näyttelijä Outi Mäenpää on oppinut paljon uusperheen haasteista. Enää hän ei etsisi kiihkeästi ratkaisuja. Molempia puolisoita tyydyttävää ratkaisua ei aina ole.


Näyttelijä Outi Mäenpää, 55, kertoo, kuinka hän yritti toisen aviomiehensä kanssa tehdä uusperheestä ydinperhettä.

–Selviydyimme muutaman vuoden hyvin ottaen huomioon, että naimisiin mennessä perheeseen kuuluivat neljä teini-iän kynnyksellä olevaa poikaani ja miehen kaksi isompaa lasta sekä hänen kaksivuotiaat kaksosensa, sanoo Mäenpää.

Erosta on nyt kaksi vuotta.

–Rakastuminen lienee jonkinlainen aivojen häiriötila, näin aivotutkijat sanovat. Ilman yhteistä osoitetta meidän olisi kuitenkin ollut melko mahdotonta edes tavata. Yritimme saada arjen kaikkine uusperhesäätöineen toimimaan, mutta se ei onnistunut.

Jos Mäenpää nyt lähtisi samaan kuvioon, hän ottaisi vastaan tulevat haasteet iisimmin. Ei yrittäisi niin kovasti ratkaista vaativia tilanteita, sillä ehkä niihin ei edes ole ratkaisua.

–Pitäisi vain osata nähdä, kuinka aika auttaa ja tilanne pian muuttuu. Jo vuoden kuluttua arki on toisenlaista, kun lapset ovat isompia, Mäenpää toteaa.

Parisuhteesta hän oppi muun muassa, että on turha yrittää pelastaa toista hänen omilta kipuiluiltaan. Vasta jos puoliso pyytää apua, sitä voi yrittää tarjota.

–En yrittäisi operoida toista, en opettaa, en puuttua vaan keskittyisin itseeni ja omaan kehitykseeni. Omat tarpeensa on muistettava sanoittaa toiselle. Ei hän voi niitä muuten tietää.

Mäenpää sanoo olevansa ehdottomasti parisuhdeihminen. Niinpä hän voisi hyvinkin mennä naimisiin kolmannen kerran. Jos hän tekisi toiveittensa parisuhteesta aarrekartan, hän olisi siinä mukana itsekin.

 –Olisin aarrekartassa mukana iloisena siitä, että olen ymmärtänyt, miten minun nimenomaan ei kannata parisuhteessa toimia.

Lue lisää Outi Mäenpään hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 12/2017. Tilaajana voit lukea koko lehden ilmaiseksi digilehdet.fi-palvelusta.