Oletko itkuinen ja väsynyt? Onko sinulla huono olo? Vositko olla ylirasittunut? Tärkeintä on, että havaitset stressin ja pysähdyt. Sitten tarvitseekin enää tunnistaa, mistä kireytesi johtuu: työstä, perheestä vai sinusta itsestäsi?

Stressin havaitseminen voi olla vaikeinta. Voi käydä niin, että ihminen on jo jatkuvasti väsynyt, itkuinen, kipuilee, oksentelee ja hiukset lähtevät päästä, eikä hän ehkä vieläkään osaa epäillä vaivojensa syyksi ylirasitusta. Onneksi ne, jotka ovat lähellä stressaajaa, voivat avata hänen silmänsä.

Stressin lievittäminen on mahdollista, mutta se vaatii sekä tekoja että ajatustyötä. Seikkoja, jotka aiheuttavat stressiä, pitää yrittää korjata, tai ellei se onnistu, stressaantunut voi yrittää muuttaa suhtautumistaan asiaan. Joskus harvoin tarvitaan suuria muutoksia, kuten ammatinvaihtoa, mutta ennen moisia mullistuksia paljon on tehtävissä.

Stressaantuneen on hyvä miettiä, minkä perässä hän niin kuumeisesti juoksee. Vai onko kyse siitä, että hän juoksee jotain pakoon? Rohkea kannattaa olla, sillä kiireen ja hössötyksen takana tuskin on mitään suurta mielen mustaa aukkoa. Todennäköisesti siellä nököttävät arvot, nuo toimintaamme ohjelmoivat koodit.

Onko työ sinulle tärkeämpi arvo kuin perhe? Onko tärkeämpää siivota vessaa, kuin jutella puolison kanssa? Onko parempi, että sinä sorrut työtaakan alle kuin se, että myönnät esimiehelle, että et selviä? Miksi?

Stressin lievittäminen on välttämätöntä, sanovat asiantuntijamme työterveyspsykologit Sini Cavén ja Solita Hyvärinen.

– Stressin vaarallisuutta aliarvioidaan. Hoitamattomana se voi johtaa stressisairauksiin, kuten masennukseen, verenpainetautiin ja sydänsairauksiin.

Kokeile seuraavista keinoista itsellesi parhaiten sopivia. Sini Cavén on luopunut rannekellosta ja on lopettanut kiire-sanan käytön. Solita Hyvärinen taas on lopettanut tekemisen ketjuttamisen.

Jos stressisi johtuu työstä

1) Pyydä palautetta

Jos olet stressaantunut siksi, että et tunne selviäväsi töistä niin paljouden takia, mieti vaaditko itse vai vaatiko työnantajasi sinulta liikaa. Työmääräsi pitäisi olla työkuvasi mukainen ja siitä pitäisi suoriutua sovitussa työajassa.

Ellet tiedä, mitä sinulta odotetaan, saatat rehkiä enemmän kuin olisi tarpeen. Pyydä palautetta esimieheltäsi tai työkaverilta, joka tuntee työtapasi. Kysy, teenkö mielestäsi töitä sopivasti vai liikaa, kun itsestäni tuntuu, että en millään ehdi tehdä kaikkea. Usko, jos sinulle sanotaan, että vähempikin riittäisi.

Älä anna periksi, jos sinulle sanotaan, että kyllä noista töistä pitäisi selvitä, sillä se on pelkkä väittämä, ei keskustelunavaus.

2) Pidä tauot

Loppuunpalaneiden ihmisten tarinoilla on yksi yhteinen piirre: he ovat vähitellen luopuneet työpäivään kuuluvista kahvi- ja ruokatauoista, ja ovat ryhtyneet tulemaan vähän aikaisemmin ja lähtemään vähän myöhemmin töistä. Pidä tauoista kiinni, sillä vaikka et tuntisi elpyväsi tauon aikana, elimistösi elpyy.   

3) Tee toisin

Valitse yksi pieni työtehtävä tai jokin töiden osa-alue, joka jää aina viime tippaan, myöhästyy, tuottaa valituksia tai on muuten toistuvasti sinulle jatkuva stressin aihe. Mieti itse tai yhdessä työkavereiden kanssa, kuinka asian voisi hoitaa toisin ja paremmin.  

4) Pidä valituslakko

Puhu ja ajattele kuukauden ajan hyvää työstäsi, työkavereistasi ja esimiehestäsi. Vältä työpaikan valituskuoroja, ja totea tyypistä, jota et voi sietää, että hän saa olla sellainen kuin on. Älä pohdi, kuinka kiireistä työssä on vaan ihastele, kuinka paljon saitte taas tänään aikaan. Negatiivisuuden levittäminen ja hautominen stressaa.        

5) Kävele töistä kotiin

Kohtuutehoinen liikunta on yksinkertaisin tapa laukaista stressiä tehokkaasti.  Kävele osa työmatkastasi kotiin päin mennessäsi. Ellei se ole mahdollista, mieti, kuinka voisit ujuttaa päivääsi liikuntaa, joka ei vaadi suuria järjestelyitä, vaan tulee siinä sivussa. Jos taas tunnet, että tarvitset kireän olon purkuun kunnon rääkin – tehojumppaa, raskaita painoja, nyrkkeilyä – ole terveesti itsekäs ja järjestä itsellesi liikunta-aikaa.           

Jos stressi johtuu perheessä

1) Tee asia kerrallaan

Naisten helmasynti on organisoida koko perheen aikatauluja ketjuttamalla; kun minä tulen tuolta, me menemme kauppaan, ja sitten sinä menet tuonne kun minä käyn sinä aikana siellä, sitten sovitaan, missä nähdään lapsi A ja sitten poimitaan mukaan lapsi B joka viedään paikkaan C jne.

Voit itse saada hienosti kootusta palapelistä tyydytystä, mutta se todennäköisesti stressaa ensin muita ja sinuakin viimeistään sitten, kun palaset eivät loksahdakaan kohdalle minuuttisuunnitelmasi mukaan.

2) Sulje TV

Pistä kotona televisio, tietokoneet ja muut elektroniikkalaitteet kiinni ellei kukaan katso tai käytä niitä. Kodin rauha hoitaa aikuisia ja lapsia.

3) Ota ilta haltuun

Osalle perheistä sopii elämäntapa, jossa juuri lasten harrastukset määrittävät pitkälle myös vanhempien vapaa-aikaa. Jos sinua kuitenkin pelkästään stressaa ja tympäisee lähteä monena iltana taksihommiin, lopeta se.

Et ole huono vanhempi, vaikka et näin ”tue lasten harrastamista” ja anna lapsille yksinvaltaa päättää arjen tahdista. Perheessä kaikkien pitää tukea toisiaan ja harrastuksetkin voi valita niin, etteivät ne vaadi vanhemmilta jatkuvaa uhrautumista. Harrastakaa yhdessä!

4) Siivousstressiin siedätyshoitoa

Seuraavan kerran kun tulet kotiin ja huomaat, että tiskit ovat tiskaamatta, huusholli imuroimatta, roskapussi viemättä ja perhe lojuu sohvalla katsomassa Emmerdalea, tee näin: älä ryhdy paahtamaan kotitöitä vaan potkaise kengät jalasta, oikaise sohvalle ja kysy, mitä tänne kuuluu. Toista hiljaa mielessäsi rauhallisesti, että tiskit ja pölypallerot eivät ole niin tärkeitä juttuja. Kun on aika vaatia muita tekemään osuutensa, pidä vaateesta kiinni, älä tee puolesta!  

5) Puhu puolisolle

Kerro puolisollesi, sisarukselle tai ystävälle, että olet rasittunut ja stressaantunut. Kysy, onko hän huomannut sen, ja mitä sinun pitäisi hänen mielestään tehdä. Jos puoliso äyskii, vetäytyy omiin oloihinsa, valittelee väsymystä ja nukkuu huonosti, kerro hänelle, että hän on stressaantunut.

Jos stressi johtuu itsestä

1) Suitset täydellisyyden tavoittelulle

Vaaditko itseltäsi liikaa? Kannatko ylpeänä ja stressaantuneena ”olen perfektionisti” kylttiä? Onneksi olkoon, kai… olethan tehokas ja saat paljon aikaan, joten sinulle annetaan enemmän ja kovempia tehtäviä, niin että voit stressaantua lisää. Mieti, oletko asettanut itsellesi tavoitteeksi olla perfektionisti, koska se on tämän ajan supernaiseuteen liitetty määre, vai mikä ajaa sinua eteenpäin.

2) Kokeile elää ilman kiire sanaa

Lopeta kiire-sanan käyttö. Kiireen hokeminen ruokki kiirettä ja vaikuttaa mieleesi.  Mieti näitä : kiire on tunne tai kiire on ihmisen luoma ajatus kokemuksesta.

3) Teen ajankäyttöpäiväkirja

Kirjaa muutaman viikon ajan, miten käytät vuorokautesi. Kirjaa muutaman minuutin tarkkuudella työhön, lepoon ja yksityiselämään käytetty aika. Ala työstää ajankäyttöäsi, jos se on jatkuvasti kaukana 8-8-8-ihanteesta eli vuorokaudessa kahdeksan tuntia lepoa ja kahdeksan tuntia perhettä, sosiaalisia suhteita sekä arkiaskareita.

4) Lisää mielihyvä

Tee joka päivä jotain sellaista, josta todella nautit. Mielihyvä rauhoittaa ja toimii stressiin täsmälääkkeen tavoin.  Tai tee toisinpäin, mieti, mitä rutiineita inhoat ja miksi. Voisiko niitä muuttaa niin, että rutiinista tulisi edes vähemmän vastenmielinen?     

5) Nuku tunti enemmän

Lepo ja palautuminen ovat tärkeitä stressinhallintakeinoja. Stressi voi aiheuttaa unettomuutta, mutta unettomuus myös pahentaa stressiä. Tarvitsen unta vuorokaudessa 8–9 tuntia (vain pieni osa pärjää selvästi vähemmällä tai tarvitsee selvästi enemmän). Jos epäilet, että nukut liian vähän, ajattele että se on opittu huono tapa ja ryhdy vähitellen opettelemaan parempaa tapaa. Aseta konkreettinen tavoite, esimerkiksi ensin 15 minuuttia lisää uniaikaa.     

Asiantuntijoina työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Sini Cavén Turussa Työterveys Pulssista ja työterveyspsykologi, perheterapeutti Solita Hyvärinen Terveystalon Turun työterveysyksiköstä.

Lue lisää stressinhoidosta.

Alkoholi, tupakka, pelaaminen, porno, shoppailu, maratonit, some...
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

On vakavia riippuvuuksia ja vaarattomampia addiktioita. Niiden hoito on erilaista, mutta molempiin vie sama polku.

Pasianssi on hauskaa. Kortit solahtavat näytöllä kauniisiin riveihin ja onnistunut läpimeno innostaa jatkamaan. Vielä yksi, sitten toinen. Ilta venähtää, mutta ehkä vielä yksi ja vähän kovemmin panoksin.

Koska tulee himo.

Joillakin se on alkoholi, tupakka, porno, shoppailu, maratonit, sosiaalisessa mediassa roikkuminen tai jotain muuta melko arkiselta kuulostavaa. Siitä puhutaan leikkisästi intohimona tai dramatisoiden pakkomielteenä niin kauan kuin homma ei horjuta arkea. Parisuhde ei ole katkolla eikä työpaikka menossa, ja terveyskin kestää.

Mikäs tässä, kivaa ja rentouttavaa! Kunnes hallinnan tunne katoaa ja tulee hätä. Koska oli pakko.

Riippuvuus vai addiktio?

– Voimakas mieliteko, jota on vaikea ellei mahdoton kontrolloida. Näin tiivistää riippuvuuden psykiatrian ja päihdelääketieteen professori Solja Niemelä Oulun yliopistosta.

Hänelle riippuvuudet ovat sairauksia, joiden merkit näkyvät myös aivojen kemiassa. Riippuvuussairauksiksi luokitellaan alkoholi-, tupakka-, huume- lääke- ja rahapeliriippuvuus. Niiden hoitoon löytyy apua Käypä hoidon suosituksista.

Mutta on muunkinlaisia riippuvuuksia, addiktioita. Ne voivat olla vakavia tai lieviä aivan kuten varsinaiset diagnosoitavat riippuvuudet. Niemelä puhuu ”riippuvuuden kaltaisista käyttäytymismalleista” ja mainitsee esimerkkeinä pakonomaisen shoppailun, viihdepelaamisen ja ilmiön, josta puhutaan seksiriippuvuutena.

– Puuhasta on silloin tullut pakonomaista ja se aiheuttaa ihmiselle haittaa, Niemelä sanoo.

On kuitenkin ihan eri asia olla kossu- kuin kenkäkoukussa.

Olisikin erotettava toisistaan riippuvuussairaudet ja addiktiot. Addiktioista puhumista voi pitää jopa trendikkäänä. Kun joku toteaa olevansa sokeri- tai kenkäaddikti, häntä pidetään lähinnä asian intohimoisena harrastajana.

Kemiallista vai toiminnallista?

Kovan luokan riippuvuus on yleensä kemiallista. Alkoholi ja muut päihteet vaikuttavat keskushermostoon ja aivojen kemiaan. Päihderiippuvuuden hoidossa tarvitaan usein lääkehoitoa.

Lääkkeiden tehtävä on helpottaa vieroitusoireita, jotka voivat olla monenlaisia rauhattomuudesta tai unettomuudesta lähtien. Vieroitushoidossa käytettävät lääkkeet eivät kuitenkaan poista mielitekoa päihteeseen, ja siksi moni jatkaa päihteen käyttöä katkaisun jälkeen.

Riippuvuussairauksiin on myös lääkehoitoja, jotka auttavat vähentämään tai lopettamaan päihteiden käyttöä. Ensisijainen hoito on kuitenkin keskusteluterapia.

Kemiallisten riippuvuuksien rinnalla puhutaan toiminnallisista riippuvuuksista, ja sellaisia ovat varsinkin uudemmat addiktiot. Nekin voivat viedä elämänhallinnan. Pelatessa ajantaju katoaa, ehkä myös rahat. Porno liimaa netin ääreen, ja suhde puolisoon joutuu koetukselle. Tai aika kuluu sosiaalisessa mediassa. Muu elämä kärsii.

– Sekä riippuvuudet että addiktiot kehittyvät samaan tapaan, yleensä vaihe vaiheelta ja salakavalasti. Silti jokainen tarina riippuvuuden takana on erilainen, sanoo Niemelä.

Häiriöitä kontrollissa

Peruskaava on tämä. Puuha, joka tuntuu aluksi rentouttavalta, alkaa vaatia aina vain enemmän aikaa. Voisi sanoa, että annoskoko kasvaa. Ennen riitti, että osti piristävän puseron juhliin, nyt on päästävä shoppailemaan kun on vähänkin aikaa.

– On syytä pysähtyä pohtimaan toimintaansa, jos se alkaa ohjata muuta ajankäyttöä ja siihen alkaa kulua yllättävän suuria summia rahaa.

Kontrollin pettämisen huomaavat usein kaverit. Jokainen tuntee tyypin, joka päättää etukäteen, ettei ota enempää kuin yhden, mutta kuinkas kävi.

Oman heikkoutensa tunnistava osaa yleensä selitellä puuhiaan myös itselleen. Seuraavaksi hän todennäköisesti jää kiinni valehtelusta. Kolme drinkkiä olikin kolmetoista.

Harmittomalta tuntuva intohimo on kääntymässä vakavammaksi addiktioksi, kun puuhastelu alkaa hävettää. Ennen pari kierrosta nettipokeria toi elämään iloa, nyt on päästävä pelaamaan, että huonot fiilikset unohtuisivat.

Viimeistään silloin on aika pysähtyä, kun intohimo alkaa haitata arkista selviytymistä. Ei jaksakaan enää välittää hygieniastaan ja terveydestään, koska puuhastelu vie niin paljon voimat. Samasta syystä ihmissuhteet kärsivät tai työt jäävät huonolle hoidolle. ●

 

UUDET IHMEELLISET ADDIKTIOT

Sanat riippuvuus ja addiktio eivät ole aina viitanneet pelottaviin elämänhallinnan menetyksiin. 1900-luvun vaihteessa riippuvuudella tarkoitettiin omistautumista ja antautumista, kokonaisvaltaista paneutumista ja tarmon keskittämistä johonkin tiettyyn asiaan tai toimintaan. Positiivisia asioita!

Sitten sana medikalisoitu. Raittiusliike, väittely kieltolaista ja taistelu huumeita vastaan tekivät riippuvuudesta kuin tarttuvan taudin.

Nykyisin molempia käsitteitä käytetään kielteisinä tai myönteisinä aina tilanteen mukaan.

Addiktoitua voi ruokaan, harrastuksiin, työhön, mediaan, läheisiin, kenkiin, jalkapalloon...

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Minulla on kova piikkikammo, enkä suostu menemään verikokeisiin vaikka maksettaisiin. Miten näissä tapauksissa yleensä menetellään? Puuduttava voide ei auta ollenkaan eli se ei ole vaihtoehto. Onko minut mahdollista nukuttaa vai mitä ihmettä teen? Olen 18-vuotias ja epätoivoinen.

Arviolta joka kymmenes suomalainen kärsii piikkikammosta. Voimakas kammo voi aiheuttaa merkittäviä käytännön ongelmia ja suurta ahdistusta siitä kärsivälle. Lääketieteessä voimakas piikkikammo luokitellaan määräkohteiseksi peloksi, joka tarkoittaa tilanteeseen tai kohteeseen nähden suhteettoman voimakasta pelkoa. Tilanteelle altistuminen aiheuttaa tästä kärsiville voimakkaan ahdistuksen tai jopa paniikkikohtauksen.

Piikkikammon taustalla voi olla kivulias kokemus lapsuudesta tai ahdistus siitä, että omaan kehoon kajotaan. Aina kammolle ei löydy selvää altistavaa tekijää tai varsinaista syytä.

Hoidossa keskeistä ovat harjoitukset, joissa totutellaan asteittain kohtaamaan pelottava tilanne. Piikkikammoon on paljon omahoito-ohjeita, esimerkiksi Duodecimin Terveyskirjastosta hakusanalla "määräkohteinen pelko" löytyy kymmenportainen omahoito-ohje pelon lievittämiseen. Sairaanhoitopiirien ylläpitämästä Mielenterveystalosta saa myös ohjeita oireiden omahoitoon.

Verinäytteen ottoa varten ei yleensä nukuteta, koska nukutukseen liittyy aina riskejä. Periaatteessa rauhoittavan lääkkeen käyttöä yhdistettynä kipua poistavan puudutusvoiteeseen voidaan harkinta, mutta nämä keinot eivät poista pelon syytä eivätkä siten vaikuta varsinaiseen ongelmaan.

Suosittelen, että kysyjä hakeutuisi yleislääkärin, psykiatrin tai psykologin vastaanotolle, jossa tilanne voidaan kartoittaa ja yhdessä miettiä sopivin tapa edetä.

Kun sitten verikokeen ottoon edetään, on laboratoriohoitajan kanssa hyvä keskustella asiasta, varata näytteenottoon riittävän pitkä aika ja rauhallinen ympäristö. Turvallisuuden tunteen ja kontrollin säilyttämiseen kannattaa panostaa. Näytteenotossa edetään askel kerrallaan, joten joskus tarvitaan useita käyntejä laboratoriossa ennen kuin verinäyte saadaan otettua.
 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.