Oletko itkuinen ja väsynyt? Onko sinulla huono olo? Vositko olla ylirasittunut? Tärkeintä on, että havaitset stressin ja pysähdyt. Sitten tarvitseekin enää tunnistaa, mistä kireytesi johtuu: työstä, perheestä vai sinusta itsestäsi?

Stressin havaitseminen voi olla vaikeinta. Voi käydä niin, että ihminen on jo jatkuvasti väsynyt, itkuinen, kipuilee, oksentelee ja hiukset lähtevät päästä, eikä hän ehkä vieläkään osaa epäillä vaivojensa syyksi ylirasitusta. Onneksi ne, jotka ovat lähellä stressaajaa, voivat avata hänen silmänsä.

Stressin lievittäminen on mahdollista, mutta se vaatii sekä tekoja että ajatustyötä. Seikkoja, jotka aiheuttavat stressiä, pitää yrittää korjata, tai ellei se onnistu, stressaantunut voi yrittää muuttaa suhtautumistaan asiaan. Joskus harvoin tarvitaan suuria muutoksia, kuten ammatinvaihtoa, mutta ennen moisia mullistuksia paljon on tehtävissä.

Stressaantuneen on hyvä miettiä, minkä perässä hän niin kuumeisesti juoksee. Vai onko kyse siitä, että hän juoksee jotain pakoon? Rohkea kannattaa olla, sillä kiireen ja hössötyksen takana tuskin on mitään suurta mielen mustaa aukkoa. Todennäköisesti siellä nököttävät arvot, nuo toimintaamme ohjelmoivat koodit.

Onko työ sinulle tärkeämpi arvo kuin perhe? Onko tärkeämpää siivota vessaa, kuin jutella puolison kanssa? Onko parempi, että sinä sorrut työtaakan alle kuin se, että myönnät esimiehelle, että et selviä? Miksi?

Stressin lievittäminen on välttämätöntä, sanovat asiantuntijamme työterveyspsykologit Sini Cavén ja Solita Hyvärinen.

– Stressin vaarallisuutta aliarvioidaan. Hoitamattomana se voi johtaa stressisairauksiin, kuten masennukseen, verenpainetautiin ja sydänsairauksiin.

Kokeile seuraavista keinoista itsellesi parhaiten sopivia. Sini Cavén on luopunut rannekellosta ja on lopettanut kiire-sanan käytön. Solita Hyvärinen taas on lopettanut tekemisen ketjuttamisen.

Jos stressisi johtuu työstä

1) Pyydä palautetta

Jos olet stressaantunut siksi, että et tunne selviäväsi töistä niin paljouden takia, mieti vaaditko itse vai vaatiko työnantajasi sinulta liikaa. Työmääräsi pitäisi olla työkuvasi mukainen ja siitä pitäisi suoriutua sovitussa työajassa.

Ellet tiedä, mitä sinulta odotetaan, saatat rehkiä enemmän kuin olisi tarpeen. Pyydä palautetta esimieheltäsi tai työkaverilta, joka tuntee työtapasi. Kysy, teenkö mielestäsi töitä sopivasti vai liikaa, kun itsestäni tuntuu, että en millään ehdi tehdä kaikkea. Usko, jos sinulle sanotaan, että vähempikin riittäisi.

Älä anna periksi, jos sinulle sanotaan, että kyllä noista töistä pitäisi selvitä, sillä se on pelkkä väittämä, ei keskustelunavaus.

2) Pidä tauot

Loppuunpalaneiden ihmisten tarinoilla on yksi yhteinen piirre: he ovat vähitellen luopuneet työpäivään kuuluvista kahvi- ja ruokatauoista, ja ovat ryhtyneet tulemaan vähän aikaisemmin ja lähtemään vähän myöhemmin töistä. Pidä tauoista kiinni, sillä vaikka et tuntisi elpyväsi tauon aikana, elimistösi elpyy.   

3) Tee toisin

Valitse yksi pieni työtehtävä tai jokin töiden osa-alue, joka jää aina viime tippaan, myöhästyy, tuottaa valituksia tai on muuten toistuvasti sinulle jatkuva stressin aihe. Mieti itse tai yhdessä työkavereiden kanssa, kuinka asian voisi hoitaa toisin ja paremmin.  

4) Pidä valituslakko

Puhu ja ajattele kuukauden ajan hyvää työstäsi, työkavereistasi ja esimiehestäsi. Vältä työpaikan valituskuoroja, ja totea tyypistä, jota et voi sietää, että hän saa olla sellainen kuin on. Älä pohdi, kuinka kiireistä työssä on vaan ihastele, kuinka paljon saitte taas tänään aikaan. Negatiivisuuden levittäminen ja hautominen stressaa.        

5) Kävele töistä kotiin

Kohtuutehoinen liikunta on yksinkertaisin tapa laukaista stressiä tehokkaasti.  Kävele osa työmatkastasi kotiin päin mennessäsi. Ellei se ole mahdollista, mieti, kuinka voisit ujuttaa päivääsi liikuntaa, joka ei vaadi suuria järjestelyitä, vaan tulee siinä sivussa. Jos taas tunnet, että tarvitset kireän olon purkuun kunnon rääkin – tehojumppaa, raskaita painoja, nyrkkeilyä – ole terveesti itsekäs ja järjestä itsellesi liikunta-aikaa.           

Jos stressi johtuu perheessä

1) Tee asia kerrallaan

Naisten helmasynti on organisoida koko perheen aikatauluja ketjuttamalla; kun minä tulen tuolta, me menemme kauppaan, ja sitten sinä menet tuonne kun minä käyn sinä aikana siellä, sitten sovitaan, missä nähdään lapsi A ja sitten poimitaan mukaan lapsi B joka viedään paikkaan C jne.

Voit itse saada hienosti kootusta palapelistä tyydytystä, mutta se todennäköisesti stressaa ensin muita ja sinuakin viimeistään sitten, kun palaset eivät loksahdakaan kohdalle minuuttisuunnitelmasi mukaan.

2) Sulje TV

Pistä kotona televisio, tietokoneet ja muut elektroniikkalaitteet kiinni ellei kukaan katso tai käytä niitä. Kodin rauha hoitaa aikuisia ja lapsia.

3) Ota ilta haltuun

Osalle perheistä sopii elämäntapa, jossa juuri lasten harrastukset määrittävät pitkälle myös vanhempien vapaa-aikaa. Jos sinua kuitenkin pelkästään stressaa ja tympäisee lähteä monena iltana taksihommiin, lopeta se.

Et ole huono vanhempi, vaikka et näin ”tue lasten harrastamista” ja anna lapsille yksinvaltaa päättää arjen tahdista. Perheessä kaikkien pitää tukea toisiaan ja harrastuksetkin voi valita niin, etteivät ne vaadi vanhemmilta jatkuvaa uhrautumista. Harrastakaa yhdessä!

4) Siivousstressiin siedätyshoitoa

Seuraavan kerran kun tulet kotiin ja huomaat, että tiskit ovat tiskaamatta, huusholli imuroimatta, roskapussi viemättä ja perhe lojuu sohvalla katsomassa Emmerdalea, tee näin: älä ryhdy paahtamaan kotitöitä vaan potkaise kengät jalasta, oikaise sohvalle ja kysy, mitä tänne kuuluu. Toista hiljaa mielessäsi rauhallisesti, että tiskit ja pölypallerot eivät ole niin tärkeitä juttuja. Kun on aika vaatia muita tekemään osuutensa, pidä vaateesta kiinni, älä tee puolesta!  

5) Puhu puolisolle

Kerro puolisollesi, sisarukselle tai ystävälle, että olet rasittunut ja stressaantunut. Kysy, onko hän huomannut sen, ja mitä sinun pitäisi hänen mielestään tehdä. Jos puoliso äyskii, vetäytyy omiin oloihinsa, valittelee väsymystä ja nukkuu huonosti, kerro hänelle, että hän on stressaantunut.

Jos stressi johtuu itsestä

1) Suitset täydellisyyden tavoittelulle

Vaaditko itseltäsi liikaa? Kannatko ylpeänä ja stressaantuneena ”olen perfektionisti” kylttiä? Onneksi olkoon, kai… olethan tehokas ja saat paljon aikaan, joten sinulle annetaan enemmän ja kovempia tehtäviä, niin että voit stressaantua lisää. Mieti, oletko asettanut itsellesi tavoitteeksi olla perfektionisti, koska se on tämän ajan supernaiseuteen liitetty määre, vai mikä ajaa sinua eteenpäin.

2) Kokeile elää ilman kiire sanaa

Lopeta kiire-sanan käyttö. Kiireen hokeminen ruokki kiirettä ja vaikuttaa mieleesi.  Mieti näitä : kiire on tunne tai kiire on ihmisen luoma ajatus kokemuksesta.

3) Teen ajankäyttöpäiväkirja

Kirjaa muutaman viikon ajan, miten käytät vuorokautesi. Kirjaa muutaman minuutin tarkkuudella työhön, lepoon ja yksityiselämään käytetty aika. Ala työstää ajankäyttöäsi, jos se on jatkuvasti kaukana 8-8-8-ihanteesta eli vuorokaudessa kahdeksan tuntia lepoa ja kahdeksan tuntia perhettä, sosiaalisia suhteita sekä arkiaskareita.

4) Lisää mielihyvä

Tee joka päivä jotain sellaista, josta todella nautit. Mielihyvä rauhoittaa ja toimii stressiin täsmälääkkeen tavoin.  Tai tee toisinpäin, mieti, mitä rutiineita inhoat ja miksi. Voisiko niitä muuttaa niin, että rutiinista tulisi edes vähemmän vastenmielinen?     

5) Nuku tunti enemmän

Lepo ja palautuminen ovat tärkeitä stressinhallintakeinoja. Stressi voi aiheuttaa unettomuutta, mutta unettomuus myös pahentaa stressiä. Tarvitsen unta vuorokaudessa 8–9 tuntia (vain pieni osa pärjää selvästi vähemmällä tai tarvitsee selvästi enemmän). Jos epäilet, että nukut liian vähän, ajattele että se on opittu huono tapa ja ryhdy vähitellen opettelemaan parempaa tapaa. Aseta konkreettinen tavoite, esimerkiksi ensin 15 minuuttia lisää uniaikaa.     

Asiantuntijoina työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Sini Cavén Turussa Työterveys Pulssista ja työterveyspsykologi, perheterapeutti Solita Hyvärinen Terveystalon Turun työterveysyksiköstä.

Lue lisää stressinhoidosta.

Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Kuva Shutterstock. Kuvan henkilö ei liity juttuun.

Olen 15-vuotias tyttö, jolle alkoi tulla outoja oireita reilu kuukausi sitten. Ymmärsin heti, että tämä ei ole normaalia. En pysty keskittymään kunnolla oikein mihinkään, kun minun pitää sulkea kaappeja, harjata hiuksia, lukea samaa, katsoa tiettyyn paikkaan ja paljon muuta. En haluaisi kertoa vanhemmilleni, häpeän ja haluaisin yrittää päästä näistä irti omin voimin. Tuntuu, että oireet hallitsevat elämääni ja että kohta räjähdän. Mitä voin tehdä?

Kuvaamiesi oireiden perusteella kärsit pakko-oireisesta häiriölle tyypillisistä oireista. Pakko-oireinen häiriö ilmenee pakonomaisina ajatusmalleina tai toimintoina, joiden tarkoituksena on suojella ihmistä oletetulta uhkalta.

Monilla nuorilla ilmenee ajoittain tällaisia pakonomaisia ajatuksia tai toimintoja, mutta häiriöksi ne muodostuvat, kun niihin menee runsaasti aikaa tai ne häiritsevät elämää. Pakko-oireinen häiriö on yleinen, sillä ainakin 2-3 % ihmisistä kärsii siitä. Oireilun alku liittyy usein ahdistavaan tai stressaavaan elämäntilanteeseen.

Etenkin lieväasteisina pakkoajatuksia tai -toimintoja voidaan vähentää itsehoito-ohjelmilla. Esimerkiksi HUSin ylläpitämiltä nettisivuilta mielenterveystalo.fi löytyy pakko-oireiden omahoito-ohjelma. Voit tutustua mielenterveystalon tarjontaan tästä.

Myös Edna Foan ja Reid Wilsonin opas Kerrasta poikki - vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista voi auttaa.

Itsehoito-ohjelmissa hyödynnetään samoja periaatteita kuin pakko-oireisen häiriön käyttäytymisterapiassa tai kognitiivisessa terapiassa. Jos itsehoito-ohjelma ei auta, on viisasta kääntyä joko pakko-oireiden psykoterapiaan perehtyneen psykologin tai psykiatrin puoleen. Hankalampia pakko-oireita voidaan lievittää myös serotoninergisillä masennuslääkkeillä.
 

Matti Huttunen
psykiatri, psykoterapeutti

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Näetkö itsessäsi paljon hyvää – vai paljon virheitä? Itsetunto vahvistuu, kun kääntää katseen tietoisesti omiin vahvuuksiin ja heittäytyy epämukavuusalueelle.

1. Listaa hyvät ja huonot puolesi – ja lue ääneen

Terve itsetunto on kuin vaaka, jossa omat hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa. Onnistumisia ei tarvitse ylikorostaa, mutta myös vähemmän mairittelevat piirteet kestävät päivänvaloa.

Psykoterapeutti Maarit Lassander neuvoo listaamaan omat vahvuudet ja heikkoudet paperille: yhtä paljon molempia. Aina, kun mieleen nousee uusi kielteinen piirre, vastapainoksi pitää kirjata yksi hyvä puoli: Jätän projektit usein puolitiehen enkä jaksa keskittyä, mutta toisaalta olen helposti innostuva ja osaan innostaa muita.

Jos ei ole tottunut ajattelemaan itsestään hyvää, voi kysyä mielipidettä läheiseltä: mitkä kolme asiaa minussa ovat rakastettavimpia? Myös vanhoja kohteliaisuuksia kannattaa kirjata.

– Huomion kääntäminen vahvuuksiin tietoisesti auttaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, mihin kiinnittää huomiota, Maarit Lassander sanoo.

Valmista listaa hän neuvoo lukemaan ääneen, mielellään joka päivä.

2. Selvitä arvosi

Onnellisimmat eivät yritä taipua muiden muottiin vaan rakentavat itse oman elämänsä tärkeysjärjestyksen. Jos minäkuva on hatara, omat ja muiden tarpeet sotkeentuvat herkästi toisiinsa. Ydinarvojensa pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa. Mistä haaveilen tai inspiroidun?

Millaiset ihmiset, ajanvietteet ja paikat tekevät minut onnelliseksi?

Avuksi voi ottaa paperin, jossa on kolme saraketta. Ensimmäiseen kirjataan erilaisia arvoja, kuten perhe, ystävyys ja terveys. Toiseen sarakkeeseen merkitään jokaisen arvon tärkeys itselle asteikolla yhdestä kymmeneen. Kolmanteen sarakkeeseen tulee samalla asteikolla oma arvio siitä, kuinka tyytyväinen tällä hetkellä on tuohon osa-alueeseen omassa elämässään. Jos kakkos- ja kolmossarakkeen välillä on ristiriitoja, niihin on hyvä kiinnittää erityishuomiota.

– Seuraava askel on pohtia, miten oma toiminta edistää arvojen toteutumista. Jos esimerkiksi todella perhekeskeinen ihminen viettää kaiken aikansa töissä, siinä on ristiriita, Maarit Lassander toteaa.

Arvojen pohtimisen kautta vertailun ja suorittamisen tarve vähenee, kun päämäärät kirkastuvat.

3. Lepää hetki

Vaaditko itseltäsi aina kymppiä vai riittääkö välillä seiska? Suorituskeskeinen itsetunto uuvuttaa, sillä se kaipaa loputtomasti pönkittämistä. Jos itsearvostus on kokonaan kiinni onnistumisista, pienikin moka kasvaa mielessä suhteettomaksi.

Jokaiseen päivään kannattaa mahduttaa ainakin yksi lepohetki suorittamisesta. Se voi olla mitä tahansa rentouttavaa tekemistä, kuten meditointia tai kahvihetki ystävän kanssa. Oleellista on pyrkiä tietoisesti eroon itsekritiikistä. Silloin mieli saa tilaa pohtia, millaisista asioista oikeasti nauttii.

– Vaativa persoona asettaa itselleen usein mittareita, jotka tulevat ulkopuolelta. Silloin voi menettää kosketuksen siihen, mikä juuri minulle tekee elämästä hyvän, Maarit Lassander sanoo.

Hän muistuttaa, että suorittaminen ei itsessään ole pahasta. Muutoksen paikka on silloin, kun suorittaminen estää elämästä täydesti.

4. Hyppää uuteen

Olemme ahkeria liimailemaan otsaamme nimilappuja: olen harkitsematon, temperamenttinen, tuppisuu. Usein määritelmät tulevat ulkopuolelta. Herkkä saattaa painaa yhden kommentin mieleensä vuosikymmeniksi.

Toisinaan omia uskomuksia on hyvä koetella tekemällä jotain täysin niiden vastaisesti. Varaa siis laulutunti, vaikka uskot laulavasi nuotin vierestä tai ota puheenvuoro, vaikka olet yleensä se hiljaisin. Epämukavuusalueelle heittäytyminen on parhaita keinoja itsearvostuksen rakentamiseen. Kun löytää itsestään uusia puolia ja taitoja, minäkuva vahvistuu vähä vähältä.

Isoimman pelon kimppuun ei kannata hypätä lämmittelemättä. Siirry helposta vaikeampaan aina sitä mukaa, kun rohkeus kasvaa.

– Heittäytyminen vaatii uteliasta asennetta. Ole avoin uudelle, jotta voit muodostaa myönteisiä kokemuksia itsestäsi, Lassander sanoo.

5. Uskalla pyytää muilta apua

Kun liukastut talvikeleillä ja tuntematon tarjoaa kättään, tukeudutko apuun vai kieltäydytkö lähes loukkaantuneena? Häpeilyllä on kulttuurinen perusta.

– Suomalainen mieluummin puree hampaat yhteen ja kärsii kuin kertoo omasta hädästään. Tämä on onneksi muuttumassa. Meillä kasvaa uusi sukupolvi, joka jakaa enemmän ja avoimemmin.

Pyynnön pukeminen kysymykseksi voi auttaa: Osaatko neuvoa, miten minun pitäisi edetä? Avun pyytäminen ei tarkoita uhriksi heittäytymistä, heikkoutta tai epäonnistumista.

– Pikemminkin päinvastoin. Vaatii hyvää itsetuntoa pyytää apua ja tunnustaa, ettei osaa tai jaksa

yksin. Mitä enemmän kontaktia uskallamme ottaa toisiin, sitä helpommaksi elämämme muuttuu, Lassander sanoo.

6. Ymmärrä tunteitasi – ja päästä niistä irti

Millaisissa tilanteissa riittämättömyyden tunne pulpahtaa esiin? Töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa? Päiväkirjan pitäminen omista tunteista auttaa ymmärtämään, mistä vaativuus on peräisin.

–Jos kokee, ettei saa ystäväpiirissä hyväksyntää, voi tuntea itsensä epäonnistuneeksi. Myös yksinäisyyden tunteet vaikuttavat, samoin lapsuudessa hylkäämiskokemukset tai toisaalta ylisuojelu. Herkille ja temperamenttisille voi kehittyä heikko itsetunto ilman vaikeita kokemuksiakin, sillä he reagoivat ympäristön vaatimuksiin muita voimakkaammin, Maarit Lassander sanoo.

Menneisyyden ymmärtäminen auttaa, mutta tarkoitus ei ole jäädä vellomaan vanhaan. Ennemminkin tavoitteena on vapauttava oivallus: Olen nyt aikuinen ja uudessa elämäntilanteessa. Miksen siis luopuisi vanhoista ajatusmalleista?

–Jos sivuuttaa vaikeat tunteet vuodesta toiseen, alkaa helposti vain vaatia itseltään enemmän ja enemmän. Tunteiden kohtaaminen auttaa hyväksymään ne ja päästämään niistä irti.

Asiantuntija: Maarit Lassander, psykoterapeutti, psykologi, Suomen Mielenterveysseura.