Jotkut kuulevat ääniä, joita muut eivät kuule. Ilkeät äänet saattavat kiusata ja nöyryyttää, mutta jos äänestä saa ystävän, se opastaa ja rohkaisee.

Miltä tuntuu kuulla ääni, joka kuiskaa korvaan silloin, kun ketään toista ei ole näkyvissä? Entä jos ääni kehottaa tekemään jotain eriskummallista tai pelottavaa? Eipä ole ihme, jos ihminen kuvittelee silloin menettäneensä järkensä.

Jossain vaiheessa ääntä kuulevalle herää myös kysymys, mikä on äänen todellinen alkuperä: tuleeko se oman pään sisältä vai kenties jostain yliluonnollisesta lähteestä?

On arveltu, että noin 20–30 prosenttia ihmisistä on vähintään kerran elämässään kuullut äänen tai ääniä. Noin puolet hiljattain leskeksi jääneistä tekee kuolleeseen puolisoon liittyviä aistihavaintoja.

Äänistä sekaisin

Toisille äänet ovat läsnä joka päivä. Muutama prosentti ihmisistä kuulee säännöllisesti ääniä, joita muut eivät kuule.

Useimmiten ääni on puhetta, mutta myös musiikkia tai muita hälyääniä. Joskus ääni kuuluu jollekin henkilön tuntemalle ihmiselle, toisinaan se on vieraan. Äänellä voi olla nimi tai sen lähde voi olla esine, vaikkapa auto.

Pahimmillaan äänet ovat ilkeitä: ne kiusaavat, arvostelevat ja kritisoivat. Niiden kuuleminen voi tuntua hävettävältä ja hämmentävältä asialta, josta on vaikea puhua edes lääkärille. Äänien kuuleminen ilmenee useimmille psyykkisessä kriisissä, psykoosissa, masennuksessa ja ahdistuksessa.

Saija alkoi kuulla ääniä viisi vuotta sitten. Ne solvasivat häntä ylipainosta ja ulkonäöstä ja estivät jopa rauhallisen yöunen.

– Tämä alkoi avioeron jälkeen. Äänet olivat läsnä koko ajan ja arvostelivat minua epäonnistumisestani avioliitossa, huonosta äitiydestä ja omasta ulkonaisesta olemuksestani. Menin ihan sekaisin äänistä ja hakeuduin luonnollisesti psykiatrille, hän kertoo.

Saijalla todettiin skitsofrenia, jossa aistiharhojen kokeminen on yleistä. Lääkityksen ja psykoterapian keinoin hän on oppinut tulemaan ääntensä kanssa toimeen, vaikkakaan ne eivät ole täysin loppuneet.

Mukaan keskusteluun

Psykiatri Ben Furman tunnustaa, että ammattihenkilökunta ei ole aina ymmärtänyt ääniä kuulevia tai näkyjä näkeviä potilaitaan. Hoitokin riippuu paljolti paikkakunnasta.

– Aiemmin mielenterveyden ammattihenkilökuntaa kiellettiin menemästä mukaan potilaan harhoihin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei niistä saanut puhua potilaan kanssa. Pelättiin, että äänet saisivat lisää valtaa, jos niihin perehdyttäisiin. Ääniä pyrittiin tukahduttamaan vain lääkkein ja siirtämällä keskustelun painopiste muihin asioihin.

Nykyisin äänet otetaan useimmiten todesta eikä niistä pyritä pääsemään eroon keinolla millä hyvänsä. Lääkehoidon rinnalle pyritään löytämään psykologisia keinoja potilaan auttamiseksi.

– Lääkäri tai hoitaja saattaa kysyä, mitä äänet sanovat ja millä sävyllä. Niiden sukupuolta, luonnetta, tehtävää ja kehitystä seurataan.

Yhdelläkin suomalaisella terapeutilla on sellainen tapa, että keskustelussaan potilaan kanssa hän kehottaa potilasta kysymään ääniltään, mitä mieltä nämä ovat asioista ja tehdyistä suunnitelmista.

– On suuremmat mahdollisuudet parantua äänistä, kun niitä ei pyritä tukahduttamaan. Saattaa olla niin, että äänet katoavat, kun ihminen tunnistaa sen, mitä ne yrittävät hänelle opettaa. On siis hyvä pyrkiä niiden ystäväksi ja ”Kalle”-ääni mukaan keskusteluun, Furman kiteyttää.

Tuttuja terveillekin

Psykiatri Ben Furman toteaa aivojen toiminnan olevan hyvin monimutkaista, joten äänien syntymekanismia ei tarkasti tiedetä. Äänien kuulemisen selitysmallit ovat lähinnä neurologisia ja psykologisia.

– Viime aikoina on saatu viitteitä siitä, että kuuloharhat syntyvät aivoissa kuuloaistimuksien tapaan. Kuvauksissa kuuloalue aktivoituu, joten äänet ovat potilaalle hyvin todellisia, Furman kertoo.
Kyse on siis hermoverkon toiminnasta, jossa aivot eivät pysty tekemään eroa mielikuvituksen ja todellisuuden välillä. Ihminen ikään kuin näkee unta valvetilassa.

Henkisesti terveille harhoja voivat aiheuttaa esimerkiksi keskushermoston infektiot ja jotkin aineenvaihduntasairaudet.

– Ääniä voidaan kuulla myös unen rajamailla, kuumeessa, anestesiassa, hypnoosissa ja keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden vaikutuksesta. Aivokasvaimetkin saattavat aiheuttaa kuuloharhoja, Furman sanoo ja suosittelee ääniä kuulevalle aina konsultaatiota lääkärin kanssa.

– Aina ei ole kuitenkaan helppo löytää lääkäriä, joka on tietoinen siitä, että myös terveillä ihmisillä on joskus kuulohallusinaatioita ilman, että he mitenkään kärsivät niistä tai ovat henkisesti sairaita.

Lääkkeillä hallintaan

Silloin kun äänet ovat häiritseviä ja tuhoavia, pyritään turvautumaan lääkehoitoon. Psykiatriassa äänien kuuleminen tulkitaan hallusinaatioksi, joka on psykoosin oire.

– Yli puoli vuotta jatkuvaa psykoosia kutsutaan skitsofreniaksi, jonka hoidossa keskeistä on psykoosilääkkeet eli neuroleptit. Pääsääntöisesti ne tehoavat hyvin hallusinaatioihin. Joillakin potilailla harhat jäävät kokonaan pois, toisilla vaimenevat huomattavasti. On kuitenkin niitäkin, joita lääkitys ei auta, Ben Furman sanoo.

Ongelmia tuottavat myös sivuvaikutukset, kuten painon nousu sekä potilaiden haluttomuus käyttää lääkkeitä.

Vasta viime aikoina lääkehoidon rinnalle tai sitä korvaamaan on tullut psykologiset hoitokeinot. Ääniä kuulevien hallintakursseja pitävä sairaanhoitaja Mervi Hursti nojaa hollantilaisen sosiaalipsykiatrian professorin Marius Rommen tutkimusmateriaaliin. Hursti puhuu mieluummin äänihavainnosta kuin -harhasta.

Rommen mukaan äänien kuuleminen on eräänlainen kyky, kuten esimerkiksi vasenkätisyys. Äänet sinänsä eivät ole ongelma, vaan tunteet, joita niiden kuuleminen aiheuttaa.

– Kokemuksien jakaminen ja tunteiden käsittely auttavat ihmistä hallitsemaan äänensä ja vahvistamaan selviytymistä. Pyrimme myös ymmärtämään ääniä ja etsimään niiden kuulemiseen selityksiä.Asiallisen tiedon jakaminen on tärkeätä, samoin kuin normaali suhtautuminen ääniä kuulevaan. Kun äänien kanssa pääsee sinuiksi ja ne palvelevat arkipäivässä, ne voivat olla jopa lahja ihmiselle, hän sanoo.

Lue lisää:
Skitrofrenia

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.