Kuten moni muu tämän ajan vanhempi, myös lastenkirjailija Kaisa Happonen tuntee ristiriitaisia tunteita lapsen saamisesta.
Kuten moni muu tämän ajan vanhempi, myös lastenkirjailija Kaisa Happonen tuntee ristiriitaisia tunteita lapsen saamisesta.

Lastenkirjailija valmistelee Palefacen kanssa kirjaa ilmastoteoista. 

Kirjailija Kaisa Happosta pelottaa ja ahdistaa. Pitäisikö mennä metsään, kaivaa bunkkeri, jonne varastoisi ruokaa? Olisi joku turvapaikka, johon viedä lapset, kun ilmastonmuutoksen aiheuttamat karmeudet iskevät.

Happonen tietää, että ei ole yksin ahdistuksensa kanssa.

– Luin juuri, että ahdistus on normaalireaktio näin suuren kriisin edessä. Että tavallaan meidän kuuluukin reagoida, sillä herännyt ahdistua aiheuttaa puhetta, ja puhetta seuraavat teot. Tieto helpotti, sillä koen, että on parempi toimia, silloin ei lamaannu voimattomana. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kaisa Happonen on lastenkirjailija ja Pikku Kakkosestakin aikanaan tuttu tv-kasvo. Happonen valmistelee tällä hetkellä Karri Miettisen eli Palefacen kanssa kirjaa, joka on työnimeltään Ilmastotekoja. Kirja ilmestyy syksyllä 2020. Happosen ilmastoahdistukseen auttavat juuri tämän kaltaiset projektit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Happonen yrittää toimia, tehdä oikeita valintoja arjessaan: matkustelun vähentäminen, hybridiauto, kasvisruokavalio tai kierrätys eivät tunnu omassa arjessa uhrauksilta. Varsinkaan, jos niillä voi vaikuttaa lasten tulevaisuuteen.

– Kyse on ajattelun muutoksesta, joka vaikuttaa omiin valintoihin. Pitää päästä omien tarpeiden ja halujen juurille, selvittää, miksi haluaa jotain tavaraa tai miksi jokin ilmastonkriisiä edistävä asia kuten matkustelu on tuntunut itselle niin tärkeältä. Miksi esimerkiksi lihasta luopuminen oli minulle helppoa, mutta juuston vähentäminen tuntuu haastavalta, vaikka juuston hiilijalanjälki on lihaan verrattava?

”Ei ole mikään yksinkertainen ja helppo asia olla raskaana tässä ajassa.”

Happonen odottaa toista lastaan. Edellisestä liitosta syntynyt esikoinen aloitti tänä vuonna koulun.

– Ei ole mikään yksinkertainen ja helppo asia olla raskaana tässä ajassa.

Kuten moni muu tämän ajan vanhempi, myös hän tuntee ristiriitaisia tunteita lapsen saamisesta. Hän mietti paljon nykyisen puolisonsa kanssa lapsen tuloa. Se oli pelottavaakin kaiken olemassa olevan tiedon valossa: Tiedetään, että lapsen hankinta on ilmastoteoista raskauttavampia. Toisaalta perheen perustamiseen painostetaan puheilla synnytystalkoista ja matalaa syntyvyyttä pidetään isona ongelmana.

–  Tekisi mieli huutaa, että tämä lapsi ei ole mikään talkoovauva. Uusi sukupolvi tuo toivon: onko tärkeämpää syytä pitää tämä pallo elossa kuin lapset, Happonen kysyy.  

Me menetämme hömötiaisen

Happonen ymmärtää, että kaikki eivät ole havahtuneet ilmastokriisiin, koska se ei vielä näy Suomessa. 

–  Meillä pohjoisen pallonpuoliskon ihmisillä on palloa eniten rasittava tapa elää, mutta akuutit kärsijät ovat vielä muualla. Sitä paitsi paljon puhutaan ilmastonmuutoksesta, mutta koko ajan pitäisi muistaa, että kyseessä on myös luonnon monimuotoisuuden hupeneminen, lajikato.

Happonen nostaa esimerkiksi kaikkien tunteman hömötiaisen: tämä lintu, joka painaa vain pari grammaa ja mahtuu kämmenelle, on katoamassa metsistämme.

– On vavahduttavaa, kuinka nopeasti lajit syöksyvät kohti uhanalaisuutta myös täällä Suomessa. Sitä kaikki eivät tule ajatelleeksi.

”On vavahduttavaa, kuinka nopeasti lajit syöksyvät kohti uhanalaisuutta myös täällä Suomessa.”

Happonen painottaa, että massat koostuvat yksilöistä: Jokaisen toiminnalla on merkitystä, ja myös systeemin muutosta tarvitaan.

– Mielikuvitus on tässäkin asiassa tärkeä voimavara. Jokainen muutos lähtee kyvystä kysyä mitä, jos. Jos pystyy kuvittelemaan vaihtoehdon vallitseville olosuhteille, voi kenties myös muuttaa niitä! 

Happosta harmittaa luontosuhteen katkeaminen. Vaikka metsä on hänelle tärkeä elementti, hänen oma luontoshúhteensakin on tällä hetkellä kaipaava.  Hän ei ole Helsingissä asuessaan löytänyt vielä pikaista piipahdusreittiä metsään. 

– Me olemme metsä, metsä on me. Olemme sammaleessa, maassa ja ilmassa. Vaikka meidän aikamme pallon pinnalla päättyy, me jäämme tänne aineen kiertokulussa. Luontoyhteys on arvokkainta mitä meillä on!

”Me olemme metsä, metsä on me. Olemme sammaleessa, maassa ja ilmassa.”

Happosen mielestä metsästä kerrotuilla tarinoilla on väliä juuri nyt. Hänen ja Anne Vaskon kymmenelle eri kielialueelle myyty Mur-lastenkirjasarjansa tarina pohjautuu Happosen omaan luontosuhteeseen ja metsärakkauteen.

– Tulen Pohjois-Karjalan mäntymetsistä. On tullut tyttönä samottua linturetkillä ja kökötettyä sammalmättäällä.  Näistä lapsuuden kokemuksista ammennan tarinoihini.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla